Oikeus olla

[pettynyt(kö)??]

Hei,

Kävimme vasta ultrassa jossa meille sanottiin tulokkaan olevan tyttö.
Olin niin kovasti toivonut poikaa, nähnyt unia pojasta ja muutenkin uskonut vakaasti, että poika on tulossa. Alusta asti olin muka tietävinäni, että tämä on poika, tyttöjä meille on jo siunaantunut.
Raskauskin tuntui niin kovin erilaiselta.

Älkää käsittäkö väärin, lapsi on tervetullut sukupuolesta piittaamatta.

Olin vain niin pettynyt omiin tuntemuksiini jotka eivät sitten pitäneetkään paikkaansa. Tuntuu että miten voin olla niin väärässä kun en edellisiltäkään sitä ollut??

Kaikki kolme raskauttani ovat olleet vaikeita ja kaiken kukkuraksi mieheni ultran jälkeen pamautti vielä, että ei auta kun yrittää!! Ihan kun oisin joku hautomo!

Sanoin jyrkän ei:n hänen ehdotukselleen, tämä saa olla viimeinen lapsi.
Vaan nyt yön yli nukuttuani mietin että josko se neljäs olisikin sitten poika..

En halua tämän mahassa kasvavan tytön luulla tulevaisuudessa, että häntä olikin toivottu pojaksi, tai että olisin jotenkin pettynyt häneen.

Toivottavasti tämä tunteeni katoaa pian ja nautin taas raskaudestani kivuista huolimatta.

Onko kenelläkään ollut samoja tuntemuksia?
Olenko huono ihminen toivoessani että ultraaja olisikin väärässä?
Minunhan pitäisi ottaa vastaan se mitä minulle siunataan eikä marista turhaan. Tämä on älytöntä, myönnän sen..

Minä vaan

 

[hei]

Kyllä ne tuntemukset ehtii vielä muuttua ja voihan olla että ultraaja oli väärässä.

Inhimillisiä tuollaiset tuntemukset ovat eikä ne lopulta vaikuta siihen kuinka lasta tullaan rakastamaan. Mutta varaudu negatiivisten kommenttien ryöppyyn, ainakin eräällä toisella keskustelupalstalla soimattiin kovasti äitiä, joka odotti (jo) kolmatta poikaansa ja olisi toivonut tyttöä.

 

[Ava]

Mun mielestä nuo pettymyksen tunteet on ihan luonnollisia, jos on asennoitunut jompaan kumpaan sukupuoleen, eikä niillä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten paljon sitä lasta rakastaa kun se syntyy. Silloin kun vauva on vielä mahassa, niin se on kuitenkin vielä vanhemmilleenkin ""tuntematon"" ja on ehkä helpompi ajatella vauvaa ""henkilönä"", jos ajattelee sitä joko tyttönä tai poikana. Sitten jos on ajatellut vauvaa tyttönä ja käykin ilmi, että odottaa poikaa, niin tavallaan pettyy, kun vauva ei olekaan se tyyppi, jonka luuli masussa kasvavan.

Kun vauva syntyy, niin sitten vasta näkee, kuka siellä mahassa oikeasti olikaan, eikä varmasti kukaan vanhempi enää ajattele, että ""voi kun tuo onkin poika, kun olisin tytön tahtonut"", vaan rakastaa juuri sitä lasta, jonka on saanut ja joka on se oma, kun kerran on hänet tavannut.

Toivottavasti tästä sekavasta selityksestä sait selvän, mitä tarkoitin!

 

[Ava]

Niin piti vielä lisätä, että odotan esikoista, eikä omaa kokemusta siis ole, mutta näin minusta tuntuu, että se menee. Hyvää odotusta!

 

[Inhmillistä!]

Minulla on kaksi tyttö aiemmasta liitosta. Toivoin toista odottaessani poikaa ja jopa tytön synnyttyä luulin häntä hetken pojaksi... Hävetti hirveästi synnärillä, mutta pettymys (kyllä, myönnän, petyin) kesti vain hetken ja olin ja olen edelleen hyvin ylpeä tytöistäni. Mutta kaipa nämä tunteet ovat inhimillisiä eikä se rakkautta todellakaan vähennä.

Nyt odotan kolmatta lastani, eri miehelle... Yritän jo henkisesti varautua kolmanteen tyttöön, raskaustuntemukset samat kuin ennenkin. Poika olisi ihana yllätys, mutta tiedän rakastavani tyttövauvaa yhtäpaljon eikä siihen vaikuta mahdollinen pettymys. Yritän siis selittää, että pettymys ei heijastu vauvaan! Ei ainakaan toisen tytön kohdalla.

 

[:)]

Ymmärrän täysin alkuperäisen pettymyksen tunteen. Odotin saavani pojan ja tuntui että kaikki muutkin ihmiset ympärillämme tuntui odottavan juuri poikaa, tyttöjä kun perhepiirissä oli jo huomattavasti. Kun sain tietää odottavanikin tyttöä, olin kyllä pettynyt ja luulin että miehenikin olisi ollut pettynyt. Puhuimme mieheni kanssa pitkään asiasta ja hän vakuutti minulle ettei ollut lainkaan pettynyt. Asia vaivasi minua muutaman päivän, mutta pikku hiljaa vauva onkin mielessäni alkanut henkilöityä jo niin tytöksi, että tällä hetkellä en enää osaisi häntä muuna kuvitellakaan. Aika tavallaan on tehnyt tehtävänsä tässä asiassa. Toivottavasti näin kävisi sinullekin!

Onhan se hyvä muistaa, että ultran antama tieto ei ole täysin varmaa, mutta kuitenkin suuremmalla osalla veikkaukset osuvat kohdalleen. Siinä mielessä en sinuna elättelesi toiveita siitä, että ultraaja olisi ollut väärässä.

Puhu avoimesti miehesi kanssa näistä tuntemuksistasi! Minusta se paras ymmärrys ja tuki tulee tulla sieltä.

 

[neitoperho]

Heippa!
Mulla hiukan samanlaisia tuntemuksia ja aivan naurettavasta syystä. Eli minullakin kolmas raskaus, on poika ja tyttö jo ennestään. Nyt toivoin tyttöä vain ja ainoastaan sen vuoksi että tytöille on tarjolla niiiiin paljon ihania vaatteita. No nyt olen ravannut eri vaatekaupoissa ja alkaa tälle meidän pojallekin löytymään ihania vaatteita. Kohta joku soimaa kuinka pinnallinen olen, mutta näin vain oli. Kaikesta huolimatta olen oikein onnellinen uudesta tulokkaasta. Mutta siis ymmärrän sinua siis oikein hyvin.

 

[Ellie]

Meille vasta esikoinen tulossa, mutta kyllä meinas mulle pettymyksen kyyneleet tulla silmiin kun rakenneultrassa löytyi pieni pippeli.

Meillä on suvussa ja etenkin omassa perheessä suurimmaksi osaksi tyttöjä. Mullakin vain pikkusiskoja. Jotenkin aina olen kokenut tyttölapset läheisemmiksi ja hiukan vierastanut poikalapsia. En nyt välttämättä niin, että se olisi ulospäin näkynyt, mutta kuitenkin sävyero siinä on ollut. Ja kovasti toivoin tyttöä tästä omastakin.

Kuukauden verran meni suurimmaksi osaksi tottua ajatukseen ja siltäkin ajalta muistan useimmiten puhuneeni miehelle lapsesta ""sinun poikanasi"". Esim. ""sun poikas tääl taas potkii"". Sitten havahduin tähän vähän turhan usein käyttämääni ilmaisuun ja aloin ihan tietoisesti ajatella ja käyttää enemmän ilmaisua ""mun poika"" ""meijän pojan"" rinnalla.

Nyt rv 30 ja poikaa kovasti odotellaan. Voi olla, että odottaisin vauvaa innokkaammin, jos kyse olisi tytöstä, mutta uskon vahvasti, että kun tulokkaan vihdoin näkee, on se joka tapauksessa oma ja rakas. Ja tuleepahan oikein reilusti ""siedätyshoitoa"" poikalapsen kanssa elämiseen, kun aiemmat kokemukset ovat vähemmistön puolella.

Mistäs sitä tietää, vaikka seuraavan lapsen kohdalla sitten pettyy, kun sieltä onkin tulossa tyttö.

 

[pikkukengu]

Itse olen aina kovasti toivonut saavani tytön, tyttöjen maailma on kaikin puolin tuntunut läheisemmältä itselleni. Rakenneultrassa sain kuitenkin tietää että poika on tulossa, ja ensimmäinen tunne oli pieni pettymys. yllättävän nopeasti ajatus pojan saamisesta alkoi kuitenkin tuntua luonnolliselta ja ihanalta. Nyt odotan pojua kovasti syntyväksi parin viikon sisällä, ja tuntuu siltä että poika meille oli tarkoituskin tulla!

Joten eiköhän sitä lopulta ole onnellinen lapsesta oli tulokas kumpaa sukupuolta tahansa, vaikka aluksi saattaisi tuntea pettymyksen tunteita.

 

[meizi]

Ihanaa että muutkin ajattelevat noin!
Itse olen rv 10 ja toivoisin poikaa... Mieheni melkein suuttui ja sanoi että se on ihan sama. Ei ymmärtänyt että niin minullekin tietysti mutta JOS saisi valita niin...

 

[Olenkin normaali!]

Kiitos kaikille: olen potenut hirveitä syyllisyydentuskia kun kuvittelin olevani outo ja luonnoton kun ajattelin ja tunnen juuri noin. Kaikki siis hyvin, voin rentoutua ja luottaa siihen, ettei tässä ole syytä sen suurempaan paniikkiin.

Aurinkoista kevättä!

 

[Craviz 14+3]

POIKA POIKA POIKA POIKA..

Näin meillä...minusta tuntuu että tulee poika, miehestäni tuntuu kanssa..ja jotenkin kummallekin se pojan tuleminen olisi vain jotenkin vain niin täydellistä..
Meidän suvussa olen ainut tyttö piiittkään aikaan, mummollani on 5 lasta josta 2 tyttöä, olen ainut 5stä lapsenlapsesta joka on tyttö...Miehelläni on 3 veljeä, ja veljenpoika..siksi niin luonnollista..

Olen mieheni kanssa puhunut että hei, sieltä voi tulla maailman ihanin tyttökin ja ei se mieltään siitä pahenna, sitten se on tyttö..
Uskon...tai siis TODELLAKIN TIEDÄN rakastavamme häntä yhtä paljon jos hän onkin tyttö..
Mutta tiedän myös senkin että siitä tulee sekunnin pettymys kun tämä meille todettaisiin..sille en voi mitään..

 

[Liuku]

Mä olen enemmän ja vähemmän salaa toivonut tyttöä, vaikka poikakin on toki tervetullut. Ultrassahan ei naistenklinikalla kerrota sukupuolta ja sitä ei kuulemma kuvista pystynyt sanomaankaan. _Kaikki_ siis ihan kaikki on veikannut poikaa ja niillä on semmonen tunne ja mahakin mulla kasvaa eteenpäin, ei sivuille, joten olen alkanut itsekin uskomaan että poika sen täytyy olla. Itsellä ei kyllä ole kummempaa vahvaa tunnetta siitä sukupuolesta. Olen myös miettinyt onko väärin toivoa jompaakumpaa sukupuolta ja olen yrittänyt olla toivomatta ja joskin toivon, niin en kyllä ole muualla kun täällä nyt asiasta kertonut, koska olisin inhottavaa jos luulisivat etten välittäisi pojasta. Vielä n. 14 viikkoa odoteltava niin saa tietää kumpi tulee

 

[Noita(ko)]

Poika tai tyttö, ihan sama meille kunhan lapsi on TERVE ja osataan kasvattaa hänestä ""kunnon kansalainen""!

Toki tytölle on rimpsumekkoja kaupoissa tarjolla ja muutenkin tytöille on helpompi ostaa lahjoja ja meilläkin lähipiirissä poikia ennemmän, joten tyttö olisi tervetullut, mut itse henk. kohtaisesti en kyllä uskalla antaa noin ""pinnallisille"" ajatuksille valtaa.

Kohdussani tod. näk. kasvaa poika ja toivon sydämestäni, että lapsi olisi terve ja saisi kasvaa turvallisesti aikuiseksi. ♥

Tunnustan rehellisesti, että olen surullinen tiedän puolesta, jotka odottavat muuta kuin mitä haluaisivat odottaa

Cheers!

 

[Noita(ko)]

Niin ja pieni lisäys: Anopille kun kerroimme, että poika on luultavasti tulossa niin hän vastasi: ""Voi ei, en saa vieläkään prinsessaa!"" Hänellä itsellään vain poikia.

Aika ajattelematon kommentti mielestäni. Uskon toki, että hän tulee rakastamaan myös poikaamme, mutten silti olisi osannut odottaa tollasta kommenttia

Sama se mulle - pääasia, että vanhemmat rakastavat lastaan vilpittömästi.

 

[Alkuperäinen]

Hei kaikille,

""pettymys"" on vaihtunut iloksi enkä enää edes ajattele olevani millään tavalla pettynyt.
Alku shokki on tasaantunut ja järki on voittanut. Nyt kun olen saanut itselleni taottua päähän, ettei tämmöisiä asioita voi tietää eikä päättää etukäteen, olo on ihana. Hellästi silittelen masussa mylläävää tulokasta ja hymy kirpoaa huulille.

Olin vain niin kovasti PÄÄTTÄNYT saada pojan ja sehän ei ole minun käsissäni ollenkaan kumpi tulee.
Miehen vika kun antoi väärän siittiön, hih! )

Meidän vanhin tyttö on alusta lähtien sanonut, että äidin masussa on pikkusisko, joten olisi pitänyt vain uskoa viisaampaa.
Ja niinkuin äitini sanoi, tytöt tuo poikia. Ja näinhän se on.

Saa meidän isukki olla silmä kovana kun tytöistä kasvaa teinejä, tiukan seulan läpi joutuvat käymään, että isille kelpaavat. )

Minä vaan taas

JA kiitokset teille omista kokemuksistanne.
Nauttikaa pienistänne, olivatpa he sitten tyttöjä tai poikia.

 

[Kumpi vai kampi]

kaverini kävi ultrassa kaksi päivää ennen synnystä ja siellä lääkäri kertoi tulokkaan olevan tyttö. Tai ainakaan kivekset eivät olleet laskeutuneet joten piti epätodellisena että olisi poika. No poika tuli vaikka kaverini oli koko ajan tuntenut, että tulokas on tyttö. Hän oli myöskin aluksi pettynyt, eikä osannut ajatella lasta poikana pariin päivään. Mutta lopulta äidin rakkaus vei voiton

 

[?]

Tulkaahan joskus tulla tuonne lapsettomien puolelle kurkkaamaan. Voisi tehdä ihan hyvää teille...

 

[Lahja]

Häpeä. Pitäisit tuollaiset tuntemukset itselläsi. Miksi tulet niitä tänne kirjoittelemaan? Provosoidaksesiko?

 

[Liuku]

Minullakin on yksi keskenmeno takana ja tottakai minulle on tärkeintä että lapsi yleensä syntyy ja on terve, mutta olen kuitenkin pitkään halunnut omaa pientä tyttöä ei kyllä yhtään haittaa vaikka olisi poikakin, en usko pettyväni yhtään jos tulee poika. Mutta lapsesta unelmoidessani olen usein ajatellut tyttöä. En usko että on kovin harvinaista 'toivoa' jompaa kumpaa koska usein ulkopuolisetkin kysyvät odottajalta ""kumpaa toivoisit?"".

 

[Mie]

Mahan muodosta ei kyllä hirveästi voi tai kannata päätellä. Mullekin kaikki ovat hokeneet koko raskauden ajan, että poika se on, ihan varmaan, kun maha on semmoinen jalkapallo, kasvaa suoraan eteen, eikä takaa päin raskautta edes huomaa. Samoin linea negrat sun muut merkit viittaavat poikaan, ja niin vain ultrat näyttävät tyttöä. Ei sillä, toki voit odottaa poikaa, mutta noihin ""merkkeihin"" ja ihmisten ""tietoihin"" ei kyllä kannata luottaa.

 

[---]

Häpeä itse! Jos käsket lapsettomuudesta kärsivän häpeämään sitä, että ei ymmärrä pettymyksen tunnetta jos tuleva lapsi onkin väärää sukupuolta, mene itseesi! Lapsettoman suurin haave on saada lapsi, joka voikin olla mahdotonta. Lapsesta haaveillaan vuosia, jopa kymmeniä vuosia, rääkätään itseä hoidoilla, jotta saisi sen oman pienokaisen. Kun pelkää, ettei sitä omaa vauvaa saa ikinä, ja huomaa että raskaana olevat ovat pettyneitä lapsen sukupuoleen, alkaa tunteet myllertämään. Itse kun vaan haluaisi lapsen ja toiset kehtaavat valittaa pettymystään sukupuolen suhteen....

No, itsekin olen tullut tänne lapsettomien puolelta. Ymmärrän kuitenkin että pettymystä voi tuntea, jos on toivonut toista sukupuolta kuin sitten lopuksi saa. Mutta ymmärtäkää myös niitä, jotka ei saa sitä lasta ollenkaan! Jos itse olette pettyneitä sukupuoleen, ejatelkaa kuinka pettyneitä ja surullisia ovat ne jotka ei saa lasta vaikka tekisivät mitä!

 

[meizi]

No kukaan tuskin haluaa lapsettomia tässä ketjussa mollata. Lähtee menemään vähän vikatielle tämä ketju...

 

[:/]

Se on niin ikävää, että tämäkin asiallisella linjalla lähtenyt ketju kääntyy tämmöiseksi lapsettomat vs. odottajat asetelmaksi! Niin täällä keskustelupalstalla käy aina!!!! Se on uskomatonta! Miksi tämmöistä vertailua pitää harrastaa?

Entisenä lapsettomana ja hedelmöityshoitojen kautta vihdoinkin raskaana olevana olen HYVIN kiitollinen saamastani lapsen alusta, mutta ei se ole estänyt minua miettimästä lapsen mahdollista sukupuolta ym. ominaisuuksia näin raskauden edetessä, enkä tunne siitä lainkaan huonoa omaatuntoa. Miksi näiden asioiden täytyisi sulkea toisensa pois? Eli jos mietit lapsen sukupuolta ja toivot jompaa kumpaa, et ole kiitollinen lapsestasi...?!? Hirveän kapeakatseista minusta!

 

[kirsi]

Hei!

Itselläni on kaksi tyttöä ja yksi kesken mennyt raskaus. Nyt odotan ilmeisimmin taas tyttöä. Olen toivonut poikaa ja olin aluksi pettynyt, kun selvisi että saamme todennakäöisesti tytön. En usko, että tässä viestiketjussa kukaan on halunnut sanoa, että pettymys lapsen sukupuolesta on sama kuin pettymys, ettei saa lasta... Eli ymmärrän, että joku lapseton voi loukkaantua sellaisesta ajatuksesta, mutta kysehän on kahdesta täysin eri asiasta. Itse jännitän tällä hetkellä sitä onko lapsi terve, sillä on neljäsosan mahdollisuus (turvotuksen perusteella), että lapsi on kehitysvammainen. Ja olipa terve tai ei, tyttö tai poika, rakas lapsi silti. Mutta ei se sulje pois sitä, ettei lapsen suhteen olisi toiveita (vaikkapa sukupuoleen liittyen)...