Nii ehkä nää kritisoijat kuvittelee, et se voi olla hauskaa, jos kaveriaan näkee muutenkin usein. Joillakin on tapana tää, että ulko-ovi on aina auki ja sinne saa tulla kuka vaan, milloin vaan ja olla niin kauan kuin huvittaa. Itseäni tuo tapa ihmetyttää, enkä itse tykkäisi yhtään, jos joku tänne yhtäkkiä pyllähtäisi ja olettaisi että keitän kahvit.
Mut on siis täysin eri asia, jos ollaan nähty kauheasti vaivaa siihen, että saadaa 2-4 ihmisen aikataulut niin sopivaksi että kaikille löytyy yhteinen päivä, jolloin voidaan tavata. Ollaan ehkä suunniteltu mitä kaikkea tehdään, jäädään ehkä yöksi. Välimatka on pitkä ja ei olla nähty kuukausiin. Kyllä mä ainakin halusin ehdottomasti jutella kaksin tän kaverini kanssa, olin sitä odottanutkin. Vaikka olen sosiaalinen ihminen, nii se tuntui oudolta kun ruokapöydässä oli yksi ylimääräinen ihminen. Varsinkin kun en ollut vielä kunnolla tutustunut kaverini uuteen perheeseen, niin ootin että nyt siihen olis ollut hyvä mahdollisuus.
Puhumattakaan siitä, kun muutama vuosi takaperin olin kaverilla ja hänen poikaystävänsä paukkasi kylään. Ei siinä mitään, mutta kun he näkivät toisensa, niin he puhuivat taukoamatta KAKSI TUNTIA ilman että sain sanottua mitään väliin. Se oli mun mielestä todella röyhkeää, että mut jätettiin täysin ulkopuolelle. Yritin kovasti odottaa sopivaa väliä sanoakseni jotain, mutta hetkeä ei tullut. Lopulta tosiaan tuon kahden tunnin päästä sain ilmoitettua väliin että "Mä lähden nyt!". Ja sitten kaverini ihmetteli, että "Nyt jo? Miksi?". Niin miksiköhän?
