Oi kun elämä on ihanaa! Vihdoin toteen käynyt unelmani yh-kommuunista on osoittautunut

haaveitakin upeammaksi tavaksi elää, ikinä en ole ollut onnellisempi eikä elämä ole ollut kivempaa, täydempää - eikä helpompaa Saman allekirjoittavat ihanat kämppismammani ja meidän kaikkien muksut (tai no yksi vielä mahassa, joten ei voi kysyä..)

Ja siis heteronaisia olemme kaikki, eronneita, paitsi tää meidän juniori joka odottanut lastaan alusta asti yksin luuserin häipättyä kelkasta.

Lapsilla aina kavereita, samoin meillä aikuisseuraa, kotityöt hoituu hujauksessa, lapsenvahti löytyy aina kun tarvii, samoin bileseura siinä kuin iltalenkkikaverikin. Asumiskulut laski humisten, mut elämänlaatu nousi potenssiin tuhat.

Suosittelen muillekin! Toki me tunnettiin toisemme ennestään pitkältä ajalta = pitkä ystävyys, joten ei ole yhteentörmäyksiä ainakaan toistaiseksi pahemmin ollut.

 

samasta itsekin yh-aikoinani haaveilin, mut ei ollu samassa tilanteessa muita ystäviä joten haaveeksi jäi. Sittemmin tapasin elämäni miehen ja tää meidän uusperhe on kyllä mulle nykyään just se unelmieni perhe.

 

Suosittelen muillekin! Toki me tunnettiin toisemme ennestään pitkältä ajalta = pitkä ystävyys, joten ei ole yhteentörmäyksiä ainakaan toistaiseksi pahemmin ollut.

Kiva! Niitä yhteentörmäyksiä onkin odotettavissa vasta sitten, kun joku teistä haluaa tuoda siihen kommuuniin jonkun miehen tai vaihtoehtoisesti haluaa muuttaa pois jonkun miehen luo.

 

[QUOTE="vau";28921924]samasta itsekin yh-aikoinani haaveilin, mut ei ollu samassa tilanteessa muita ystäviä joten haaveeksi jäi. Sittemmin tapasin elämäni miehen ja tää meidän uusperhe on kyllä mulle nykyään just se unelmieni perhe.[/QUOTE]

Miehestä on kyllä aina oma vaivansa, tosin vemmel on aina käden ulottuvilla ja fyysisemmät työt hoituu kotona (toivottavasti).

 

Kiva! Niitä yhteentörmäyksiä onkin odotettavissa vasta sitten, kun joku teistä haluaa tuoda siihen kommuuniin jonkun miehen tai vaihtoehtoisesti haluaa muuttaa pois jonkun miehen luo.

Miehiä ei tuoda asumaan eikä vieraita miehiä lojumaan muutenkaan tänne lasten ihmetykseksi, vaan se jolla mies kierroksessa, tapaa sitä jossain muualla - me hoidetaan lapset. Pois saa tietysti muuttaa, mutta silloin tilanne ilmoitettava hyvissä ajoin, ja miel. itse hommattava "sopiva" vuokralainen tilalle - tosin meillä niin laaja kaveripiiri, että tod. näk. sopivia tilalle muuttajia löytäis kuka vaan meistä (asustamme pk-seudulla).

 

Wow, kuulostaa ihanalta! Olen usein haaveillut vastaavasta.

 

monta teitä sitten on? ja asutteko kuin isossa kämpässä? kerros- vai omakotitalo?

 

Asutaan isossa 2 - kerroksisessa omakotitalossa (ok-taloon + sitä myötä omaan pihaan) ei kellään ois yksin ollutkaan mahdollisuutta. Joka mammalla lapsineen oma privaatti makkari,sit olohuone, kylppäri, sauna ja keittiö yhteisiä, lisäks yhdestä makkarista tehtiin lapsille leikkihuone, maalattiin seinätkin viidakkoteemalla ja siellä ei siis muuta ku pelataan, leikitään, askarrellaan, riehutaan JA KAIKKI irtain muoviroina PYSYY sit kans siellä
Meitä on neljä naista ja 6 lasta (jos masussa olevakin lasketaan, täällä jo koko porukka venaa into piukeena vauvan syntymää <3

Tukeutukaa toisiinne te muutkin sisaret, naisissa/ystävissä on voimaa <3! Ei ne huoletkaan, ei edes sydänsurut tunnu yhtä kamalilta kun on ystävä vieressä joka ymmärtää, kuuntelee, laittaa pyytämättä iltapalan valmiiks sulle ja muksulle ja ehdottaa vaikka keskellä yötä et katottaisko joku leffa, jos meet kainaloon niiskuttamaan ettet saa taaskaan unta. Tai käskee sut itekses shoppailemaan/salille/lenkille ja lupaa hoitaa riehuvan uhmaikäises sillä aikaa kunnialla petiin asti (ja tähän voi myös luottaa että näin tapahtuu).

 

Kuulostaa huikean ihanalta! Mahtavaa, että olette saaneet homman toimimaan. Teistä sais varmaan kivan jutun johonkin lehteen

 

Kuulostaa hyvältä.

 

Onnea, kivalta kuulostaa. Rohkea veto jos ajattelee kui harvinaisia tuollaiset ratkaisut on

 

Kuulostaa hienolta.
Olisi kiva lukea teistä lehtijuttu. ( :

 

Kuulostaa valtavan hienolta!

 

(puolileikillään) ehdottanutkin, mut osa porukasta kuitenkin sen verran ujompaa sorttia, et en mä halua painostaa.
Tulipas ihanan positiivinen ketju tästä (tähän saakka ainakin ), odotin lähinnä kaiken maailman haukkuja läheisriippuvaisista ressukoista tmv sontaa, jota yksi meistä joskus taannoin sai palstalla vasta heittäessään ajatuksen ilmaan..). Ja johan täällä tänäänkin on ollut avauksia tyyliin "Onneksi en tunne montaa yh:ta" tmv
No, mä voin sanoa että ONNEKSI TUNNEN

 

Asutaan isossa 2 - kerroksisessa omakotitalossa (ok-taloon + sitä myötä omaan pihaan) ei kellään ois yksin ollutkaan mahdollisuutta. Joka mammalla lapsineen oma privaatti makkari,sit olohuone, kylppäri, sauna ja keittiö yhteisiä, lisäks yhdestä makkarista tehtiin lapsille leikkihuone, maalattiin seinätkin viidakkoteemalla ja siellä ei siis muuta ku pelataan, leikitään, askarrellaan, riehutaan JA KAIKKI irtain muoviroina PYSYY sit kans siellä
Meitä on neljä naista ja 6 lasta (jos masussa olevakin lasketaan, täällä jo koko porukka venaa into piukeena vauvan syntymää <3

Hieno juttu, paitsi että täyttä paskaa.

Vuokrakämppä? Kenen nimissä vuokrasopimus on? Kukaan vuokranantaja ei suostu neljään erilliseen sopimukseen, vaan jonkun pitää olla päävuokralainen ja muut sitten tälle alivuokralaisia. Omakotitalon tapauksessa en usko tällaiseenkaan järjestelyyn, plus sitten se, että pk-seudulla vuokrattavia omakotitaloja on erittäin vähän.

Oma kämppä? Kenen nimissä laina? Saiko yhäri pankista okt-lainan?

Joopa joo. Yleensä se, mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, myös on juuri sitä, eli täyttä tuubaa.

 

Ihanalta kuulostaa :heart: Olen itsekin haaveillut samantyyppisestä tavasta elää. Naisissa ja äideissä on yhteisövoimaa

 

Luin tämän jo aikaisemmin iltapäivällä, mutta en arvannut että joku ottaa tämän todesta.

 

Luin tämän jo aikaisemmin iltapäivällä, mutta en arvannut että joku ottaa tämän todesta.

Miksi tämä ei voisi olla totta?

 

Joopa joo, niinpä niin trallallaa.

Mun ystäväpiiri on hiukan erilainen, ei yksinhuoltajia. Miten te ootte oiken löytäny toisenne kun kaikilla mies lähteny kävelee. Varmaan sen pitäjän vitsaus.

 

Hieno juttu, paitsi että täyttä paskaa.

Vuokrakämppä? Kenen nimissä vuokrasopimus on? Kukaan vuokranantaja ei suostu neljään erilliseen sopimukseen, vaan jonkun pitää olla päävuokralainen ja muut sitten tälle alivuokralaisia. Omakotitalon tapauksessa en usko tällaiseenkaan järjestelyyn, plus sitten se, että pk-seudulla vuokrattavia omakotitaloja on erittäin vähän.

Oma kämppä? Kenen nimissä laina? Saiko yhäri pankista okt-lainan?

Joopa joo. Yleensä se, mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, myös on juuri sitä, eli täyttä tuubaa.

mutta kyllä vaan sattuu olemaan täysin totta joka sana Vuokralla olemme kaikki, kuten kerroin. Ko. omakotitalo on yhden kämppiksistämme sukulaisten omistama, tämä sukua oleva mamma on päävuokralainen, me muut alivuokralaisia.
Ja kuten otsikkokin "VIHDOIN TOTEEN KÄYNYT UNELMANI..." vihjaisi, sopivan asumuksen löytäminen "köörillemme" ei tapahtunut just sillä hetkellä kun halusimme, vaan sattumusten (traagistenkin sellaisten) summana.

Kaikille ihanille positiivisille ihmisille mukavaa loppuviikkoa ja kauniita ajatuksia! Palaan ketjuun tässä illan mittaan jos/kun ehdin

 

Joopa Joo, ja lehmät lentää. Aurinkoisia syyspäiviä vaan sinne Porvooseenkin!

 

[QUOTE="vieras";28922353]Joopa joo, niinpä niin trallallaa.

Mun ystäväpiiri on hiukan erilainen, ei yksinhuoltajia. Miten te ootte oiken löytäny toisenne kun kaikilla mies lähteny kävelee. Varmaan sen pitäjän vitsaus.[/QUOTE]

ap. sanoi et asuvat pk-seudulla ja ovat ystäviä vuosien takaa - ehkä elämäntilanne vain sattui olemaan otollinen yhtäkkiä kaikille?

kateus syö kyllä kalatkin vedestä, ei voi muuta sanoa :-D
tsemppiä ap.lle ja kommuunilleen. varmasti ihana tapa elää, eikä tarvii katkeroitua kuten täälä nämä "tietyt" vastaajat -> AI MINÄKÖ MITENNIII?! sen vaan jotenki niin näkee ' vaikkei ois ees tollanen sunkin selvästi halveksimas yh , hui! X)

 

Kyllähän ainakin Aso kodit voi tehdä kimppasopimuksen, jossa yksi omistaa ASOsopimuksen ja muille tehdään erillinen sopimus. Olikohan se joku kimppakämppä tms

 

Helsingin tietyssä kaupungin osassa (yh-)äitipiireissä tää ihana kommuunihan on jo ihan käsite <3
Nyt vaan täytyy sit saada tsempattua tytöt suostumaan siihen lehtijuttuun, jos ei muuten niin ainakin loksahtaa leuka auki ilmeisesti jokusalta syrjäytyneeltä elämäänsä katkeroituneelta ja sen takia pelkkää paskaa mentaalisesti, visuaalisesti, konkreettisesti ja verbaalisesti ympäristöönsä suoltavalta siiderivalaalta, joka ei halua uskoa, että elämää voi olla, elämä voi olla HYVÄÄÄ ilman sitä piereksivää kännäävää ukkoa puuduttavaa kännistä pakkoseksiä, jatkuvaa riitaa ja vinkumista kotitöistä, sossun lappujen täyttelyä, maybe... jne jne ("mut hei se ydinperhe, meil o se, yyhoot on hei huorii.. eikösh?"),

Tunnen/tiedän tän kommuunin mimmit, itsestään ja toisistaan huolta pitäviä, kauniita, aktiivisia, koulutettuja ja työssä käyviä/käyneitä (ennen mammalomia), sosiaalisesti suosittuja, miellyttäviä, rohkeita ja terveellä itsetunnolla varustettuja Aikuisia Naisia - sanalla sanoen IHANIA ihmisiä.

Sellaisia, joiden ei tarvitse roikkua epätyydyttävässä parisuhteessa vaan siksi, että "mitä ne ihmisetkin aattelee, ku on talolaina, on lapset" jne liibalaabaa, nämä naiset ovat TOSI Äitejä, näkevät etteivät lapset voi hyvin, kun vanhemmat ei voi hyvin.

Ei ihme että kadehditte. Vielä kun ottaisitte oppia, siitä vois seurata jotain oikeasti hyvääkin.

 

[QUOTE="Rilla";28922465]
Tunnen/tiedän tän kommuunin mimmit, itsestään ja toisistaan huolta pitäviä, kauniita, aktiivisia, koulutettuja ja työssä käyviä/käyneitä (ennen mammalomia), sosiaalisesti suosittuja, miellyttäviä, rohkeita ja terveellä itsetunnolla varustettuja Aikuisia Naisia - sanalla sanoen IHANIA ihmisiä.[/QUOTE]

No mutta tietysti sinä tunnet nämä ihanat, anteeksi IHANAT ihmiset, koska olet tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja.

Koska tämän näköjään joku kuitenkin otti ihan todestakin, niin jäin miettimään, että millainen juttu tänne pitäisi lätkäistä, jotta kukaan ei uskoisi? Enkeleistä ja muista yliluonnollisista ilmiöistähän täällä keskustellaan jo ihan pokkana, joten nekin menevät läpi. Musta tuntuu, että mä en pystyisi sellaista satua tänne puristamaan, että kukaan ei uskoisi.