Odotuksen onnea? :)

[Onnekas odottaja]

Olen seurannut täällä tämän odotusajan näitä keskusteluja ja ihmettelen, että eikö tosiaan ole olemassa yhtään vaivatonta ja kärsivällistä odottajaa (muuta kuin minä)?

En nyt halua kehua omaa odotustani tai tuottaa pahaa mieltä kenellekään oikeasti vaivalloiselle sillä, että oma odotukseni on sujunut aivan mallikkaasti, mutta todellakin ihmettelen, että miksi melkein kaikki valittaa jostain? Ainahan sanotaan, että "raskaus ei ole sairaus", muttä täällä se vaikuttaa olevan sairaus melkein kaikille. Onko odottajista vain tullut herkempiä valittamaan vai mistä kenkä puristaa? Itse ainakin huomaan, että moni valittaa pikkaisen liian herkästi... Osasta taas en voi tietää onko heidän sietokykynsä herkempi vai liioitellaanko täällä. Kenenkään joka ei liioittele, ei tietenkään tarvitse vetää nyt hernettä nenään tästä. Uskon kyllä aivan vahvasti, että odotusaika voi olla todellista tuskaa joillekin ja vaatii kovempiakin hoitotoimenpiteitä. Jaksamisia heille!

Olen kuitenkin tullut lukeneeksi juttuja, joissa esimerkiksi valitellaan kun ei saa kuin muutaman tunnin yöunet ja muuta sellaista... Vauva puskee ikävästi alaspäin jne... No itse hädin tuskin nukun lainkaan ja vauva puskee täälläkin, en ole kuitenkaan kokenut asiaa mitenkään mainitsemisen arvoiseksi. Kyllähän se sieltä alkaa varmaan viimeistään alateitse synnytyksessä puskemaan, mutta kuuluu ihan odotusaikaan kuten isolla osalla se unettomuuskin. Kyllä se vauvan puskeminen täälläkin tuntuu, että pissa tulee ja kaikki samat jutut, mutta en nyt jaksa tuollaisista pienistä valittaa. Siis ymmärrän myös tässä eron, että sen voi aivan hyvin mainita mitä vauva puuhaa ja miltä tuntuu, mutta jotkut tekevät siitä oikein kunnolla valitettavan asia kuten tuon nukkumisen. Ajattelin kestää sen nyt, kun olen raskaaksi hankkiutunutkin. Ei ollut mikään yllätys. Itselläni on vielä toinenkin lapsi hoidettavana, mutta joillain tosiaan on rankkaa vaikka esikoinen vasta kyseessä eikä ketään muuta pyörimässä siinä jaloissa. Ei täällä nukuta päivisinkään. Nykyään on totuttu liian helppoon ehkä.

Sitten... Usein viimeistään kun 36 vk tulee täyteen, niin johan aletaan päivttelemään, että ei se vauva sieltä ikinä tule ja yliajalle mennään... Kaikkea yritetään tehdä jotta synnytys voisi jo käynnistyä ja odotetaan niin kovin, että vauva jo tulisi... Eihän se vauva ole vielä edes täysiaikainen! Vauva on täysiaikanen vasta viikkojen 37-42 välissä ja kaikki tällä välillä on normaalia. "Yliajalle" mennään siis vasta kun 42 menee rikki. Itse olen todella tyytyväinen siihen, että vauva tulee kun on valmis ja haluaa tulla... Toivon vain, että ajoittuisi tuohon haarukkaan, sillä riskit valittettavasti kasvaa suuntaan ja toiseen.

No niin, ne jotka valittavat täysin syystä, ei ole mitään syytä vetää tästä hernettä nenään, sillä heillä on aivan täysin hyvä syy purkaa turhautumistaan, mutta teille muille toivon enemmän kärsivällisyyttä. Sairauden pitäisi olla poikkeustila, eikä olettamus. Raskausaikanakin ollaan terveitä, kunnes toisin todistetaan. Ymmärrän myös että osa synnytyksistä on syytä käynnistää ennen aikojaan, sillä odottamisella voi olla vakavammat seuraamukset.

Nyt vain kiinnostaa, että olenko tosiaan ainut, jota ei turhat vaivat paina? Toivooko joku muukin, että lapsi syntyy juuri silloin kun on sen aika?

 

[Riikkanen]

Oletko tullut ajatelleeksi että enemmän raskausvaivoista kärsivät saattavat hakeutua tällaisille sivustoille hakemaan vertaistukea?

On hienoa kuulla että kaikille raskaus ei todella ole kuin sairaus. Itselläni ensimmäisen odotus sujui oikein mallikkaasti enkä kokenut sitä taakkana. Voin hyvin ihan viimeisille viikoille saakka. Valitettavasti nyt toisella kertaa kroppa reagoi eri tavalla ja ajoittain on ollut todella vaikea olla, todella "sairaskin" olo välillä. Kun ei jaksa mitään ja kykene toimimaan normaalisti vaikka haluaisi, alkaa kyllä ottaa aivoon ihmiset jotka ihmettelevät mitä vaikeaa raskaudessa muka voi olla.

Mutta tottakai oma suhtautuminen ja asennekin vaikuttaa. Sitten taas raskauden aiheuttama hormonimyrsky saa ihmisen luonteenkin helposti muuttumaan ja ehkä moniin juttuihin reagoi vahvemmin kuin "normaalitilanteessa" reagoisi. Ihmiset ovat niin erilaisia paineen- ja kivunsietokyvynkin suhteen. Kun olo on riittävän tuskainen alkaa kai sen takia odottaa että vauva syntyisi mahdollisimman pian (täysiaikaisena tietysti).

 

[ap.]

Oletko tullut ajatelleeksi että enemmän raskausvaivoista kärsivät saattavat hakeutua tällaisille sivustoille hakemaan vertaistukea?

Tuskin ne ihmiset, jotka ovat aloittaneet kirjoittamaan samassa ketjussa odotuksen alkuajoista lähtien ovat tienneet, että "minun odotuksestani tulee varmasti vaivalloinen, joten menenpä jo nyt kirjoittelemaan jollekin palstalle"... Niin suurella osalla ketjua kun tuntuu vaivat painavan. Säälihän se on, jos tosiaan 95 prosentin odotus on täyttä tuskaa, mutta tässä tapauksessa äitiyslomiakin jo pitäisi aikaistaa, sillä valitukset alkavat jo paljon ennen sitä. Eli valitettavasti tuo väittämä ei päde.

 

[nikittä nyt]

Ihan samoilla ajtuksilla kuin ap, itselläni useampi raskaus takana ja nykyinen raskaus loppusuoralla ja olo on muuta kuin virkeä ja vetreä.Vatsa roikkuu alhaalla ja supistelut alkoivat melko varhain. Silti nautin odotuksesta täysillä! Raskauteen kuuluu ne kaikki painamiset ja unettomuudet ja huonot olot. Vartaloni tekee jotain suuremmoista ja ihmeellistä, josta olen hyvin ylpeä ja onnellinen.

Jotenkin ajattelisin että se valittaminen ja vauvan ulos saanti VIIMEISTÄÄN laskettuna päivänä on jonkinlaista kokemuksen puutetta. Kun useamman raskauden ja synnytyksen on käynyt läpi niin ajattelee ja kokee asioita eri tavalla.

Ehkä se kaikki ihmeellisyys ja kontrollin puute ja ehkä tulevan pelkokin purkautuu ihmisillä eri tavalla, toiset ehkä tutkailevat itseään enemmän ja miettivät (ihan syystäkin) mikä on normaalia ja mikä ei. Varsinkin esikoistaan odottavat.

Tsemppiä kaikille odottajille! Iloitkaa ihmeellisestä naisen vartalostanne, se tekee uskomattoman työn =-)

 

[vertaiskauhua]

Vähän samaa olen miettinyt kuin ap. Myös siksi, että itseäni harmittaa, miksi otan niin negatiivisesti raskauden myötä tulleet vaivat, vaikka mistään vaarallisesta ei toistaiseksi ole ollut kyse. Luulen että yksi syy on se, että kun lukee näitä raskausketjuja, niin uppoaa mukaan siihen "valitusmaailmaan". Niin kauan kuin en lukenut netistä mitään raskausjuttuja, olin täysin huoleton vaikka vatsaa kivisti sieltä ja täältä. Mitä enemmän on tietoa ja "vertaistukea", sitä enemmän ajatukset pyörii siinä että voi voi, jolla kulla on helpompi raskaus kuin minulla, voi voi, en ole niin energinen kuin joku toinen jne.

Oikein toivon että vielä nämä viimeiset 2 kk osaisin olla mahdollisimman luonnollisesti, iloita ja olla kiitollinen raskaudesta sen sijaan että vain luen netistä toisten kokemuksia ja omaksun toisten kielipelin ja ajatusmaailman. Minä olen ainutlaatuinen ja ehkä raskautenikin on ainutlaatuinen, haluan elää itse ja oman raskauteni kanssa, en toisiin vertailemalla ja valittamalla...

 

[Voi hellanlettas]

Entäpä jos kyseessä ei olekaan valitus, vaan ihan keskustelu ja tuntemusten vertailu. Tämähän on KESKUSTELUpalsta.
Täällä yleensä samassa kuussa LA:n omaavat kirjoittelevat samassa ketjussa, ja silloin KESKUSTELLAAN kaikista raskauteen liittyvistä asioista. Onko se heti valitusta, jos sanoo että nukuinpas huonosti ja vauvakin painaa. Onko se pakko ottaa valituksena?? Se on minusta enemmän tuntemusten, kokemusten jakamista ja vertailua. En tarkoita vertailua, niinkuin esim edellinen kirjoittaja, vaan sitä että kukin kertoo omista fiiliksistään ja tuntemuksistaan.

Ja kuka sinä ap olet päättämään milloin voi vaivoistaan valittaa ja milloin ei. Elä sinä sitä erinoimaista raskauttasi ja pysy poissa täältä valittajien joukosta. Tai voithan perustaa vertaisryhmän, teille jotka ette valita niin helposti.
Muista, älä sitten synnytyssalissakaan valita! Kipu kuuluu asiaan, mutta sinähän et pienistä valita.

Ja hahhah, haluan nähdä miten sinä hehkut sitä "vauva tulee kun sen aika on" kun raahaudut mahasi kanssa viikolla 42 ja puhelimet soi, että eikö se jo synny. Superodottajana ja varmaan superäitinä, sinä pidät kestohymyä yllä, koska et pienistä valita.
Ja varsinkin kun vauva syntyy, sittenhän sitä vasta ei saakaan valittaa koliikki-itkuja ja muita.

Laskeuduhan alas sieltä jalustaltasi ja anna jokaisen odottaa tavallaan, valittaen tai ei. Se ei kuulu sinulle pätkääkään!

 

[Enzian]

Niin, mikä sitten pakottaa lukemaan niitä ketjuja, jos toisten valitus vain ärsyttää?
Ihmiset nyt yleensä vaan ovat sellaisia, että pitää valittaa ja usein myös suurentelevat asioita. Varsinkin nettipalstoilla se on helppoa...

Itselläni oli vaikea raskaus ja pelko siitä, että vauva tulee aivan liian aikaisin ulos. Vuotoja, kipuja, sairaalassa oloa, pari kuukautta makaamista. Ja kyllä mua ainakin helpotti kun pääsi purkautumaan omaan ketjuun. Meillä olikin onneksi aivan mahtava raskausketju <3

Tottakai aina riittää sellaisia odottavia äitejä, jotka valittavat kun ei saa nukuttua kunnolla, pissattaa koko ajan, närästää, nenä menee tukkoon ym. ei ehkä kauhean traagisilta tuntuvia vaivoja - mutta - jollekin nämä vaivat ovat niitä kamalia vaivoja-he kokevat ne kamaliksi. On myös varmasti olemassa naisia, jotka eivät pidä raskaana olosta, meitä nyt on vaan joka lähtöön!! On valittajia ja on hampaaseen purijoita tai niitä joilla odotusaika on ihaninta aikaa elämässä. Kyllä varmasti on olemassa muitakin onnekkaita odottajia, en usko että sinä ap olet ainoa Eiköhän useimman odottavan äidin raskauteen kuulu kuitenkin sitä onneakin, vaikka nyt vähän valittelisivatkin.

Tuota en kyllä itsekään ymmärrä, jos toivotaan että lapsi syntyisi mahdollisimman pian 36 viikon tullessa täyteen. Varsinkin kun sitä itse toivoi ja toivoi että vauva pysyisi mahdollisimman pitkään mahassa!

Mutta siis minä ainakin olen takuuvarmasti valittanut aikoinani meidän raskausketjussa vaivasta kuin toisesta-ja varmasti ihan aiheesta mutta varmasti myös ilmankin aihetta

Joten kärsivällisyyttä kaikille!

 

[Kaikkea muuta kuin kaunistaa...]

Täällä, jos missä sitä kuuluukin saada purkautua myös niistä pienistä, mutta ärsyttävistä kiusoista, joista ei välttämättä livenä kehtaa valittaa. Vertaistukea turvotukselle ja paisuneelle olomuodolle ja finneille ja kolotuksille ja ummetukselle ja muille raskauden riemuille, jotka ei toki ole mitään maailman isoimpia juttuja, mutta joista nyt ei todella nautikaan. Ei niistä viitsi tosimaailmassa valitella, mutta netissä on kiva päästää vähän höyryjä, kun ei se raskaus todentotta aina ole mitään maailman ihaninta aikaa, vaikka lapsi olisi kuinka toivottu. Älä lue, jos häiritsee.

 

[Salama83]

Niinpä, aika ihmeellistä alkuperäiseltä arvostella noin kärkkäin sanoin toisia, etenkin kun jokainen raskaus on erilainen. Olemmehan me muutenkin erilaisia: osaa ottaa kesällä päähän helteet, toisella sateet. Olisi se kumma, jos ei voisi asioista keskustella sellaisten ihmisten takia, joiden mielestä on kivaa, satoi tai paistoi. Omalta kohdaltani voin todeta, etten muusta ole vikissyt kuin järkyttävästä pahoinvoinnista, josta sainkin nauttia sellaiset 10 viikkoa putkeen. Pelkkä vesilasin täyttäminen oli niin järjetön fyysinen ponnistus, että tuli yrjö. En pystynyt muuta tekemään kuin makaamaan aloillani ja juoksemaan siitä huolimatta säännöllisesti kaulailemaan Arabiaa. Edes vesilasillinen ei aina pysynyt sisällä ja paino tippui. Vaikka tämä vauva on erittäin toivottu, aloin olemaan NIIN loppu jossain vaiheessa, ettei sitä voi ymmärtää kuin toinen vastaavaa kokenut. Tuollaisen kokemuksen jälkeen tuntuu hivenen ärsyttävältä, että joku kehtaa perustaa oikein oman keskustelun aiheelle, "miksi raskaana olevat valittaa".

 

[voi juma]

Ap voisi olla hiljaa ja kiillottaa vaan sitä sädekehäänsä..

Vaivoista valittaminen ei yhtään vähennä odottavan äidin rakkautta masukkia kohtaan. Itse olin ajatellut aina että täällä on hyvä valittaa, koska toinen raskaana oleva tajuaa mistä on kyse..näin ainakin kuvittelin, mutta hienoa että korjasit tuon vääräksi.

 

[Mellamiini]

Itse en viitsi tosielämässä niin hirveästi valittaa, varsinkaan kun raskaudesta ei ole vielä kerrottu muille. Netissä voi ns. purkaa höyryjä. Ja tosiaan, itse olen niitä naisia, joille raskaus ei ole mitään erityisen ihanaa aikaa. Suoraan sanottuna en ole raskaana ollessani oikein oma itseni, en fyysisesti enkä henkisesti. Synnytykset ovat olleet elämäni hirveimpiä kokemuksia, vaikka lapseni tietysti ovat rakkaita. Tiedän, että tällaista ei saisi sanoa ääneen, mutta en näe enää mitään syytä kaunistella asioita. Odotan nyt kolmatta lasta ja tällä kokemuksella voin sanoa, että tämä ei ole minun juttu. Siksi siis valitan vähäisiä vaivojani.

 

[rv39+]

Mä oon miettinyt ihan samoja asioita kuin AP! Mun mielestä nyt aika moni otti vähän väärin tuon alkuperäisen tekstin. Musta tuntuu hassulta, että on hyväksyttävämpää voivotella vaivoja kuin hehkuttaa sitä, miten ihanaa on olla raskaana. Keskusteluissa jää ulkopuoliseksi, jos ei lähde mukaan valituksiin. Krempat ja kitinä tuntuu yhdistävän ihmisiä enemmän kuin positiivisuus.

Ja musta on aivan ihanaa olla raskaana! Totta kai jokaisella raskaana olevalla on vaivansa, täälläkin kaikenlaista selkäsäryistä peräpukamiin, mutta se, että saan kantaa kohdussani pientä ikiomaa vauvaa, joka on puolet minua ja puolet miestäni, on vaakakupissa niin paljon painavampi asia kuin nuo fyysiset krempat että mulle ei tule mieleenkään valittaa niistä. Jos joku kysyy, voin kyllä kertoa, mitä oireita on ollut, mutta kun ei ne tunnu missään sen rinnalla, että me saadaan oikeasti oma vauva ja mä saan kokea raskauden ja syntymän ihmeen omakohtaisesti. Mulle se on niin iso juttu, etten osaa edes selittää sitä.

Nauttikaa masuista ja raskaudesta! Koittakaa löytää hyvät puolet, vaikka kivistäisi, väsyttäisi, jomottaisi tai mitä tahansa! On tämä kuitenkin niin ainutlaatuista ja hienoa.

 

[tyypillisin]

Entäpä jos kyseessä ei olekaan valitus, vaan ihan keskustelu ja tuntemusten vertailu. Tämähän on KESKUSTELUpalsta.
Täällä yleensä samassa kuussa LA:n omaavat kirjoittelevat samassa ketjussa, ja silloin KESKUSTELLAAN kaikista raskauteen liittyvistä asioista. Onko se heti valitusta, jos sanoo että nukuinpas huonosti ja vauvakin painaa. Onko se pakko ottaa valituksena?? Se on minusta enemmän tuntemusten, kokemusten jakamista ja vertailua. En tarkoita vertailua, niinkuin esim edellinen kirjoittaja, vaan sitä että kukin kertoo omista fiiliksistään ja tuntemuksistaan.

Ja kuka sinä ap olet päättämään milloin voi vaivoistaan valittaa ja milloin ei. Elä sinä sitä erinoimaista raskauttasi ja pysy poissa täältä valittajien joukosta. Tai voithan perustaa vertaisryhmän, teille jotka ette valita niin helposti.
Muista, älä sitten synnytyssalissakaan valita! Kipu kuuluu asiaan, mutta sinähän et pienistä valita.

Ja hahhah, haluan nähdä miten sinä hehkut sitä "vauva tulee kun sen aika on" kun raahaudut mahasi kanssa viikolla 42 ja puhelimet soi, että eikö se jo synny. Superodottajana ja varmaan superäitinä, sinä pidät kestohymyä yllä, koska et pienistä valita.
Ja varsinkin kun vauva syntyy, sittenhän sitä vasta ei saakaan valittaa koliikki-itkuja ja muita.

Laskeuduhan alas sieltä jalustaltasi ja anna jokaisen odottaa tavallaan, valittaen tai ei. Se ei kuulu sinulle pätkääkään!

valittajien valittaja, jolla tuli tarve puolustautua.

 

[Voi hellanlettas]

voi voi kun meni pikkusen pieleen.

Mielipiteeni ilmoitin. Rasittaa vaan tollaset jeesustelijat. Itse valitan jos on tarvis, ja hehkutan raskauden ihanuutta jos tarvis.
On se kumma kun aina tarttis vaan kompata aloittajaa, muuten on kamala akka!

Ap on varmaan jollain viikolla 5 raskaana, ei ole oireet ehtineet alkaa.

 

[Kaikkea muuta kuin kaunistaa...]

Mä oon miettinyt ihan samoja asioita kuin AP! Mun mielestä nyt aika moni otti vähän väärin tuon alkuperäisen tekstin. Musta tuntuu hassulta, että on hyväksyttävämpää voivotella vaivoja kuin hehkuttaa sitä, miten ihanaa on olla raskaana. Keskusteluissa jää ulkopuoliseksi, jos ei lähde mukaan valituksiin. Krempat ja kitinä tuntuu yhdistävän ihmisiä enemmän kuin positiivisuus.

Ja musta on aivan ihanaa olla raskaana! Totta kai jokaisella raskaana olevalla on vaivansa, täälläkin kaikenlaista selkäsäryistä peräpukamiin, mutta se, että saan kantaa kohdussani pientä ikiomaa vauvaa, joka on puolet minua ja puolet miestäni, on vaakakupissa niin paljon painavampi asia kuin nuo fyysiset krempat että mulle ei tule mieleenkään valittaa niistä. Jos joku kysyy, voin kyllä kertoa, mitä oireita on ollut, mutta kun ei ne tunnu missään sen rinnalla, että me saadaan oikeasti oma vauva ja mä saan kokea raskauden ja syntymän ihmeen omakohtaisesti. Mulle se on niin iso juttu, etten osaa edes selittää sitä.

Nauttikaa masuista ja raskaudesta! Koittakaa löytää hyvät puolet, vaikka kivistäisi, väsyttäisi, jomottaisi tai mitä tahansa! On tämä kuitenkin niin ainutlaatuista ja hienoa.

Eihän siitä nyt ole kyse, etteikö tärkeintä olisi että saa lapsen jne. Eikä siitäkään, etteikö raskausajasta voi nauttiakin. MUTTA vaikka raskaudesta kuinka nauttisikin, tulee eteen asioita, jotka ärsyttää. Ja kun ne saattavat askarruttaa mieltä, eikä joka vihlaisusta viitsi neuvolaan soitella, niin tottakai täällä tulee haettua tukea muilta. Enkä minä ainakaan viitsi miehelle ja ystäville pikkukolotuksista valitella, vaikka ne ärsyttäviä ovatkin - eikä tarvitsekaan, kun voi päästellä niitä höyryjä täällä!

Et varmaan normaalielämässä mitenkään osaisi ajatella, että tuokin superpositiivinen odottaja päästelee höyryjä keskustelupalstoilla ja valittaa, kun ei kakka tule. Jotenkin kuulostaa taas siltä, että koska lapsen saaminen on aika iso ihme, ei mihinkään siihen liittyvään kerta kaikkiaan saa suhtautua mitenkään negatiivisesti. Pahoinvointikin vain kertoo, että "kyydissä ollaan" ja nivelkivut "kuuluvat asiaan" ja synnytyskivut "jalostavat äitiyteen" ja lässynlää. Ei kukaan ole koko ajan valittamassa, mutta jossain täytyy saada puhua asioista niiden oikeilla nimillä, kuten että pahoinvointi on äärettömän inhottavaa, nivelkivut hankaloittavat arkipäivää ja synnytyskivut ovat kamalia. Vauva-asioihin liitetään ihan riittävästi (liikaa) sitä sokerikuorrutusta, että on tosi hyvä, että jossain voi käydä läpi kaikenlaisia asiaan liittyviä juttuja. Siis myös niitä, joita elokuvissa ei näytetä.

 

[ap.]

Joo, minäkin luulen, että tuo kirjoitukseni luettiin vähän väärin, eikä ihan ajatuksella. Kiva kun joku muukin tämän huomasi.

Minähän nimenomaan tuolla sanoin, että "Kyllä se vauvan puskeminen täälläkin tuntuu, että pissa tulee ja kaikki samat jutut, mutta en nyt jaksa tuollaisista pienistä valittaa. Siis ymmärrän myös tässä eron, että sen voi aivan hyvin mainita mitä vauva puuhaa ja miltä tuntuu, mutta jotkut tekevät siitä oikein kunnolla valitettavan asia kuten tuon nukkumisen.". Siis ymmärrän aivan hyvin, että vaivoja vertaillaan ja näin päin pois, mutta kyllä sen eron huomaa, kun jotkut ovat aivan maansa myyneitä pienistä asioista ja tekemässä kuolemaa ja lauseessa on näitä merkintöjä v****untunut, pas***, yms... Minähän myös kirjoitin, että joillakin on ihan oikeasti syytä valittaa. Tiedän hyvin, että jossain vaiheessa pahoinvointi on joillekin aivan sietämätöntä ja todellakin sympatiseeraan. Oli minullakin pahoinvointia, mutta hyvin lievää. Monilla vielä ne raskauden loppuvaiheen vaivat senkun yltyvät ja ymmärrän aivan hyvin, että se ei ole kaikille kovin auvoista aikaa.

Tiedättekö, että vaikutelma tuntuu olevan, että minä todellakin oikein hehkun raskausaikana. No, en todellakaan. Olette saaneet ehkä vähän väärän kuvan. Vaikken valitakaan turhista, niin en myöskään hehkuta odotuksen onnea. Minusta odotusaika on hyvinkin rankkaa ja luultavasti paljon enemmän henkisesti siis minulle. Ei haittaisi ollenkaan, jos vaan tulisi raskaaksi ja saisi samantien sen käärön syliin. Minua ainakin jännittää monikin asia odotusaikana, mutten kuuluta siis asioita ympäriinsä totaalisen kiukkuuntuneella tyylillä, kun ei ne niin vakavia ole, että "apua apua, en kestä!". En todellakaan kulje posket punaisina ja maha pystyssä iso virne kasvoilla kauppakeskuksissa, vaan ihan normaalisti. Olen siis normaali itseni, vaikka raskaana olenkin. Iloitsen ja suren samalla tavalla kuin aiemmin.

Joillain ehkä tulee hormonit vähän voimakkaammin peliin odotusaikana, mutta kyllä jotain pitäisi keksiä, jos ne niin suureen osaan tällä tavalla vaikuttaa. Eihän kukaan voi odottaa, että odottajat kävisivät oikeasti töissä vielä raskausviikolle 36, jos se niin monelle on oikeasti liian rankkaa.

Jotain muuta piti varmaan lisätä, mutten nyt enää oikein muista mitä... Niin no, täälläkin on muuten raskausviikoja 39, joten loppu lähenee ja odotus on mennyt ihan siivillä. Esikoisen aikana ei ihan näin nopeasti aika mennyt. Luen muuten näitä juttuja siksi kun on kiva muutenkin seurata muiden odotusta. Enhän muuten olisi huomannut tällaisia asioita, jossen näitä olisi lukenut. Ei ne niin kovin otaa päähän, että "mun pää hajoaa!". Kyllä minä olen tiennyt, että jotkut valittavat enemmän tai vähemmän. Kiva tietenkin olisi, jos kaikki olisi tyytyväisempiä! Ei minun takiani, vaan ihan itsensä ja läheistensäkin. Minä nimittäin tiedän miltä tuntuu, kun on läheisiä, jotka jaksavat valittaa yhdestä sun toisesta. Onhan meitä tosiaan moneen junaan, mutta luulen, että kun on hieman positiivisempi, niin itsekin jaksaa paremmin. Enhän minä ketään pakottaa voi, kun ei se niin vain käy, mutta kiva jos jotkut oppisivat vähän myös tutkailemaan itseään. Joskus pienemmille kömmähdyksille ja ongelmille on myös ihan kiva osata nauraa ja ne voi kertoa "no mutta mitä pienistä" tyylillä.

 

[Hupsista, ei kirj]

Mä kyllä huomasin sun aloituksesta, että olit yrittänyt valita sanasi tosi tarkkaan ja huolella, juuri varmasti välttääksesi nuo hyökkäykset.
Minäkin hieman näin punaista aluksi, koska täällä keskustelupalstalla on niin vaikea arvioida tuota että kuka valittaa turhaan. Tämä siksi, että emme tunne toisiamme henkilökohtaisesti, emme näe kyseistä ihmistä, emmekä mielestäni voi siis arvioida kuka valittaa pienistä ja kuka ei. Kipu, särky, väsymys ja pahoinvointi ovat hyvin henkilökohtaisia asioita, emmekä me täällä voi määritellä kenellä on oikeus niistä "valittaa" ja millainen kipu, väsymys yms on valittamisen arvoista.


Minulle tämä on kolmas raskaus ja jokaisessa on ollut hyvät ja huonot puolensa. Tämä kolmas on edennyt viikolle 33 ja omasta mielestäni (verrattuna muihin raskauksiini) olen päässyt vähällä. En itse ole huomannut mitään hehkumista, mutta jotkut ovat sanoneet minun hehkuvan tai kaunistuneen. Näin ei todellakaan ollut 2 aiemmassa raskaudessa...
Vielä kesä-heinäkuussa tuntui välillä kuin en olisi raskaana ollenkaan, niin oli hyvä ja vaivaton olla. Ja sanoin sen ääneen, sanoin sen täällä omassa ketjussani.
Olen myös juurikin valittanut kun on sattunut, supistellut liian aikaisin tai takana huonosti nukuttu yö. Se on mielestäni oikeuteni. Raskaus on poikkeustila ja ja jossain määrin rasitus myös kropalle. Jos se tuntuu pahalta, sen saa sanoa, jopa valittaa.
Ja mikäs siihen olisi parempi paikka kuin keskustelupalsta, jossa on paljon samassa tilanteessa (siis raskaana) olevia naisia. On ehkä kiva purkaa niitä pahanolon fiiliksiä täällä, niin ei se oma kulta siellä kotona joudu niin koville


Mutta, minäkin tiedän näitä odottajia, jotka heti plussattuaan ovat sairaslomalla ja kävelevät takakenossa kun "sattuu selkään niin paljon" Se on heidän tapansa olla raskaana, se heille suotakoon. Kyse voi hyvin pitkälti olla myös hormoneista.

Uskon, että tarkoitit kirjoituksellasi pelkkää hyvää, mutta ymmärrän myös nuo kärkevät kommentit. Raskaus on todella henkilökohtainen, jokaisen ikioma asia. Ei ole kenenkään meistä asia sanoa, mikä on turhaa valittamista tai ei.

Hyvää vointia meille kaikille, valitimmepa tai emme.

 

[rv39+]

"Kaikkea muuta kuin kaunistaa": Mä en osaa oikein ilmaista itseäni, mutta en mä siis sitä tarkoittanut, että musta olis huono asia, että näillä palstoilla puhutaan asioista. Päinvastoin! Siis näiltähän saa loistavia vinkkejä ja vertaistukea omiinkin kolotuksiin ja on just hienoa, että asioista puhutaan niiden omilla nimillä. Mutta on eri asia valittaa ihan kaikesta kuin keskustella asioista. On eri asia sanoa "peräpukamat vaivaa, mikäköhän niihin auttais" kuin "peräpukamat vaivaa, voisko tää mukelo v***u s*****a jo syntyä." Jos on huono päivä, niin saa valittaa ja parempi tietty tehdä se netissä kuin purkaa läheisiin, jos se vaan auttaa. Mut ei kai ihmisillä voi suurin osa päivistä olla huonoja? Tai ehkä se positiivisuus jätetään sinne IRL-elämään, mikä olis tietysti niitä läheisiä ajatellen hyvä asia.

 

[Eemi]

Ihan omalla nimellä sitten laitan, älkää jaksako teilata. Mutta ainoa, mikä muhun kolahti, oli tuo että "pitäis äitiysloman sitten alkaa jo ennen rv 36, kun kerran on niin rankkaa olla raskaana". No, itse jäin sairaslomalle pari viikkoa ennen äitiyslomaa, koska oli täysin fyysisesti mahdotonta tehdä istumatyötä enää. Muuten olo oli kyllä hyvä, enkä nukkunutkaan yössä sen enempää kuin nytkään, kun vauva on syntynyt. Vauva syntyi viikolla 37, joten enpä olisi kauaa ehtinyt äippälomalla sitten ollakaan, jos olisin väkisin kipujeni kanssa töissä sinnitellyt.

Ihan turhaa teilata ihmiset tällaisen perusteella, kaikilla on erilaiset vaivat! En itsekään todellakaan hehkunut raskausaikana, mutta en kyllä vaivojani valittanutkaan muualla kuin täällä ja lääkärissä. Musta ei ole oikein rasittaa läheisiään sillä, että on NIIIN raskaana - itse olen sitä halunnut ja raskautta toivottiin tosi pitkään. Ja kun vauva on sylissä, on se kaiken tämän arvoista. Mutta on ollut ihanaa vertailla kokemuksia ja tuntemuksia samassa tilanteessa olevien kanssa - onnea, iloa, mutta myös ne vaivat, kivut ja säryt. Ne kuuluvat kaikki samaan pakettiin.

 

[hyvää viikonloppua!]

miten joillain voi mennä noin ohi ap:n kirjoitus? onko vaikea lukea, että hyvästä syystä saikku sun muut on ymmärrettävissä, mutta sitten on näitä "turhaan valittajia"? ehkä sitten joku on itsekin sitä mieltä, että ei se saikku varmaan tarpeeseen tullut kun pitää itseään puolustaa?

komppaan mäkin vähän... mun mielestä on hassua se, että tosi moni jää saikulle flunssaisena, vaikka kuulostaa että nää raskauden aikaiset vaivat olisi paljon kovempia. miksei heti sitten vaadita saikkua, kun olo vaikuttaa huonommalta kuin edes flunssaisena? flunssa saikun kyllä saa vaikkei flunssasena olisikaan. totta, että pitää epäillä ollaanko sitä niin vaivalloisia kun annetaan ymmärtää. moni varmasti on, mutta moni varmasti ei myöskään.

aloin ite kyllä miettiä tota yhtä kirjoitusta, että ehkä purkautujat todella löytävät itsensä täältä... osa varmaan luonteeltaan kaipaa saada "valittaa" enemmän ja se osa on ehkä siksi jo alkujaan näillä palstoilla. eihän kaikki odottajat täällä kirjoita. kunhan spekuloin.

 

[Mutkun]

miten joillain voi mennä noin ohi ap:n kirjoitus? onko vaikea lukea, että hyvästä syystä saikku sun muut on ymmärrettävissä, mutta sitten on näitä "turhaan valittajia"? ehkä sitten joku on itsekin sitä mieltä, että ei se saikku varmaan tarpeeseen tullut kun pitää itseään puolustaa?

komppaan mäkin vähän... mun mielestä on hassua se, että tosi moni jää saikulle flunssaisena, vaikka kuulostaa että nää raskauden aikaiset vaivat olisi paljon kovempia. miksei heti sitten vaadita saikkua, kun olo vaikuttaa huonommalta kuin edes flunssaisena? flunssa saikun kyllä saa vaikkei flunssasena olisikaan. totta, että pitää epäillä ollaanko sitä niin vaivalloisia kun annetaan ymmärtää. moni varmasti on, mutta moni varmasti ei myöskään.

aloin ite kyllä miettiä tota yhtä kirjoitusta, että ehkä purkautujat todella löytävät itsensä täältä... osa varmaan luonteeltaan kaipaa saada "valittaa" enemmän ja se osa on ehkä siksi jo alkujaan näillä palstoilla. eihän kaikki odottajat täällä kirjoita. kunhan spekuloin.

Pointti joillakin tuolla alussa oli varmaan se, että miksi joku TÄÄLLÄ luulee voivansa määritellä mikä on toiselle hyvä syy ja mikä ei. Siitä tuo meteli taisi johtua. Varmasti kyllä myös siitä, että "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa". Onhan raskautta tosi helppo käyttää tekosyynäkin. Mutta kuten joku tuolla sanoikin, se ei ole meidän asia täällä päättää kenen valitukset ovat turhia ja kenen eivät.
Onhan niitä sellaisiakin "alati sairaita" jotka valittaa ihan valittamisen ilosta, oli raskaana tai ei.

 

[Täysi / yliaikaisuus..]

Pikaseen vilkasin ketjun, aiheesta nyt sen enempää kommentoimatta, mutta vähän on sanottava.. Olen nyt rv 40+6 ja jos joskus vielä saan olla raskaana, en ikinä ikinä IKINÄ kerro kenellekkään laskettua päivää. Se päivä tuntuu olevan jokin maaginen raja jonka jälkeen VÄLITTÖMÄSTI lapsi ON yliaikainen, muiden mielestä siis, itsehän tiedän, että yliaikaisuus on vasta rv 42. Jopa neuvolassa on alettu puhumaan heti LA:n jälkeen siihen malliin, että nyt jo olisi aika. Vauva tulee kun tulee ja jos ei ala tulla, katsotaan sitten. Mutta se muiden ihmisten jatkuva kysely ja jokojokojoko utelut ovat TODELLA rasittavia ja saavat jo itsenikin miettimään miksei vauva jo tule. Mutta onneksi järki voittaa ja menen edelleen päivän kerrallaan. Että vaikka itse tietää vauvan olevan täysiaikainen, niin lähes kaikkien muiden mielestä LA on joku pyhä päivä, jolloin vauva viimeistään tulee. ARGH!!! Jos joku vasta raskaaksi tullut lukee, niin ota hyvä ihminen opiksesi ja älä kerro LA:a, sano vaikka kesäkuun puolivälissä tms. Ah, tuntuipa hyvältä avautua! =)

 

[Veit sanat suustani ^]

Mä olen hyvin tiukkaan sävyyn ilmoittanut jo ajat sitten, että me kyllä ilmoitetaan sitten kun vauva on syntynyt tai ehkä jopa joillekin kun synnärille lähdetään. Että turha soitella, en vastaa tai pistän puhelimen kiinni, niin siinähän pähkäilette sitten.
Toi on niin raivostuttavaa, varsinkin kun joskus on jopa joku sanonut että "no etkö sä nyt saa pihalle sitä sieltä". Teki mieli lyödä....

 

[julietta1234]

Raskauksissa nyt vain sattuu olemaan eroja. Vähän niin kuin flunssa: se voi mennä lähes huomaamattomasti ohi tai vaikka tappaa.

En ole täällä valittanut, mutta nytpä listaan muutaman 'pikkuvaivan', joiden takia tämä toinen raskauteni ei ole ollut ihan puhdasta nautintoa.

- Pitkä pahoinvointi alussa. Lisämausteena väsymys.
- Selkäkivut, laittavat välillä kiljaisemaan ääneen.
- Pudonnut verenpaine, suhina korvissa jos yrittää liikkua.
- Väsymys, aamusta iltaan väsymys
- Kävelyvauhti- ja kyky hiipunut, kun toinen kaksosista painaa jo aika alhaalla.
- Närästystä ja kipua ylävatsassa, kun toinen painaa sitten sinne.
- Vatsalihaksiin tai jonnekin sattuu, repeävät.
- Tällä viikolla raskaushepatoosin oireita, karmea kutina.
- Riskiraskaus. Keskenmenon kokeneena yleinen pelko perseessä, että jotakin menee pieleen.

Sairasloma tuli jo ajat sitten. Harrastukset on pitänyt jättää heti alussa (edellisraskaudessa ratsastin ja kävin aerobicissa). Sosiaalinen elämä on jäänyt. Masennus yltää hetkittäin sille tasolle, että voisin marssia lataamoon.

Loppuvaiheessa on tulossa pitempi sairaalapätkä, mikä ei ole hyvä juttu esikoisen kannalta

Jos tämä kaikki on ap:n mielestä normaalia, mikäs tuossa, esim. syöpäpotilailla on varmasti paljon kurjempaa. Itsellä on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että kaikki sujuisi ok ja saisin vauvat pian ulos. Sen jälkeen aion laitatuttaa johdot solmuun - raskaana olon ihanuus riittää tässä elämässä.

 

[Niinpä.....]

Komppaan juliettaa en ole itsekään täällä valittanut vaivoista ja yhdelle "ystävälle" erehdyin kerran sanomaan kuinka masentavaa on ollut tämä raskausaika kun olen saikulla ollut rv 16 asti voimakkiden supistusten vuoksi, jotka johtuvat streptokokista ja sitä ei ole saatu lääkkeilläkään talttumaan.Ystäväni joka itse myöskin raskaana totesi, että hän ei sitten voi ymmärtää ihmisiä jotka hakevat tyhjän takia saikkua heti raskaaksi tultuaan!!
Oma tilanne se että viikkoja 27 ja kohdunsuu auki 4cm, sairaalassa ollut nyt yhtäjaksoisesti 3 viikkoa, sitä ennen kotona vuodelevossa 4 viikkoa, että todella hehkeä raskaus kyseessä!