Nyt ymmärrän virikehoidon merkityksen...

[vierassss]

Tuo kuulosti kuitenkin vähän oudolta, kun ap sanoi, että lapsi tuntuu kaipaavan ohjattua toimintaa lähes KOKO ajan. Jos lapsi olisi osapäivähoidossa niin siellä menisi aikaa myös syömisiin, päiväuniin ym. kun taas kerhossa keskitytään yleensä juuri niihin virikkeisiin. Tottumiskysymyskin. Aluksi voi olla vaikeaa, jos on tottunut olemaan täysipäiväisesti hoidossa. Kerhojen, harrastusten ja kyläilyjen luulisi riittävän. Ehdotinkin, että ap kutsuisi näitä päiväkotikavereita kylään.

Anteeksi, mutta kun sinulla ei ole lapsia. Ja vaikka olisikin, niin todennäköisesti osaisit vain omasta ja omies lastesi puolesta vastata. Joten...

 

[Anatolia]

Olen eri mieltä. Minusta on ihanaa, että lapsi saa olla äitinsä ja sisaruksensa kanssa rauhassa kotona ja tutustua vauvaan. Ap:han kertoi, että lapsi käy kerhossa. Enemmän virikkeitä lapsi siellä kerhossa saa kuin päiväkodissa. Nykypäivänä on ongelmana ennemmin se, että niitä virikkeitä on liikaa. Päiväkotikavereita voi vaikka kutsua kylään.

Miten lapsi muka saa kerhossa enemmän virikkeitä kuin pk:ssa? Molemmissa on yhtä lailla sekä ohjattua toimintaa ja vapaata leikkiä.

Niin tai näin, jos mulla olisi kotona 5 v lapsi jolle ei 2 krt/viikko kerhoa riitä, niin keksisin jotain lisäksi. Harrastuksia, kavereita kylään, tai sitten se päiväkoti - varmaan päätyisin siihen koska eskari on kuitenkin syksyllä (?) edessä ja sinne on kiva mennä yhdessä pk-kamujen kanssa.

 

[Pesky Pixie]

Anteeksi, mutta kun sinulla ei ole lapsia. Ja vaikka olisikin, niin todennäköisesti osaisit vain omasta ja omies lastesi puolesta vastata. Joten...

No siltä näkökantilta täällä on kai kaikki muutkin vastaamassa? Omasta näkökulmastaan ja omien ja lapsiensa puolesta?

 

[tytsi-89]

Anteeksi, mutta kun sinulla ei ole lapsia. Ja vaikka olisikin, niin todennäköisesti osaisit vain omasta ja omies lastesi puolesta vastata. Joten...

Heh, lapsettomuus-kortti. Etkö parempaa keksinyt?

 

["vieras"]

Mitä oppia ikä kaikki? Näin aion tehdä ja sillä hyvä. Minusta ihan typerää viedä lapsi hoitoon kun voi olla minun kanssa kotonakin. Ja olen ihan sitä mieltä, että ei aina voi olla kivaa ja joskus saa olla tylsääkin. Miksi lapsille ei enää opeteta, että aina ei tarvitse olla tekemistä? Joskus voi vaan olla! Tämä tuleva on kolmas lapsemme ja enköhän jo jotain näistä lapsista tiedä, ainakin omistani. Jos hyppii seinille niin sitten hyppii....kai siitäkin jotain riemua saa. Päiväkodissakin ehdottomasti suosittelivat, että 5v ilman muuta kotiin vauvan ja äidin kanssa. Minulla vanhemmat lapset 1v ikäerolla ja silloin voi sanoa, että se vauva aika oli RASKASTA. Nyt odotan IHAN innolla kun lapset jo noin isoja ja osaavat jo auttaa ja tekevät paljon itse. Ihmetelkää vaan. Tämä on minun mielipiteeni.

Mulle taas neuvolassa ja päiväkodissa sanottiin,kun erikseen varta vasten kysyin, että ei kannata kokonaan lopettaa päiväkodissa käyntiä. Mut niin ne näköjään taas ammattilaisten mielipiteet kunnittain vaihtelee.

 

[häblälä]

Heh, lapsettomuus-kortti. Etkö parempaa keksinyt?

Tytsi sinä tunnut olevan todella mukava ihminen, mutta ihan totta, koska sinulla ei ole lapsia niin et todellakaan voi tietää kaikkea niiden kasvatuksesta. Se kummilapsen tai kaverin lapsen kanssa puuhaileminen parikin päivää on ihan eri asia kuin olla niiden kanssa 24/7.

 

[sääli]

Älä huoli. Lapselle tekee hyvää välillä tylsistyä. Silloin se mielikuvitus ja luovuus kehittyy ja hän oppii paremmin leikkimään itsekseen. Voi olla mustasukkaisuuttakin, kuten joku jo sanoi.

Täysin samaa mieltä. Ei kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä 5 -vuotiaan käytöksestä tässä vaiheessa ja kaikkihan riippuu siitä, miten toimitaan.

Päivähoito tekee tavallaan karhunpalveluksen (=negatiivinen asia, huom.) perheille, kun normaalit vanhempien tehtävät ja taidot hämärtyvät. Enää ei osatakaan järjestää elämää siten, että ilman päivähoitoa pärjättäisi, vaikka olisi siihen upea mahdollisuus.

 

[tytsi-89]

Tytsi sinä tunnut olevan todella mukava ihminen, mutta ihan totta, koska sinulla ei ole lapsia niin et todellakaan voi tietää kaikkea niiden kasvatuksesta. Se kummilapsen tai kaverin lapsen kanssa puuhaileminen parikin päivää on ihan eri asia kuin olla niiden kanssa 24/7.

Kuka sitten tietäisi kaiken? Toki monet ajatukset muuttuu, kun saa omia lapsia eikä kaikki mene niin kuin on suunnitellut, mutta asioista voi silti keskustella ja niistä voi olla jotain tietoa ja kokemusta. Suurin osa päiväkodeissa työskentelevistä ihmisistä suosittelee pitämään isommat sisarukset kotona, kun vauva syntyy, myös oma äitini, joka on lastentarhanopettaja. Hoidin serkkujani kesällä 2,5 kk 8h/päivä ja heistä vanhempi oli 7v (aloitti syksyllä koulun) ja nuorempi alle 1v. Siihen en ota kantaa, miten toimin, jos/kun saan omia lapsia, mutta kerroin nyt mielipiteeni siitä näkökulmasta, minkä katson oikeaksi. Eihän ylipäänsä kovin monesta asiasta voisi keskustella, jos kaikesta pitäisi olla kokemusta.

 

[Pesky Pixie]

Täysin samaa mieltä. Ei kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä 5 -vuotiaan käytöksestä tässä vaiheessa ja kaikkihan riippuu siitä, miten toimitaan.

Päivähoito tekee tavallaan karhunpalveluksen (=negatiivinen asia, huom.) perheille, kun normaalit vanhempien tehtävät ja taidot hämärtyvät. Enää ei osatakaan järjestää elämää siten, että ilman päivähoitoa pärjättäisi, vaikka olisi siihen upea mahdollisuus.

Olen ihan samaa mieltä. On tietenkin eri asia, jos lapsi on jollain lailla erityislapsi tai perhe asuu jossain syrjäseudulla, jossa ei ole harrastuksia, kerhoja tai kavereiden seuraa tarjolla. Tosin tiedän tällaisessakin perheessä kotihoidossa lapsista ihan normaaleja tulleen. Mutta varsinkin tässä aloittajan tapauksessahan lapsi oli aikaisemmin viihtynyt kotona ihan hyvin, vasta vauvan tulo oli muuttanut tilanteen tuollaiseksi.

 

["vieras"]

Älä huoli. Lapselle tekee hyvää välillä tylsistyä. Silloin se mielikuvitus ja luovuus kehittyy ja hän oppii paremmin leikkimään itsekseen. Voi olla mustasukkaisuuttakin, kuten joku jo sanoi.

Tekee varmaan joo. Mutta jos suurinosa päivästä on sitä peukaloiden pyörittelyä ja itsekseen leikkimistä,niin ei se mun mielestä oo pidemmän päälle reilua lasta kohtaan. Sano sä äitinä,miltä tuntuu peitellä lapsi nukkumaan joka ilta,kun lapsi itku silmässä kysyy miksi ei ole kavereita? Miksi kukaan ei pyydä pihalle? Miksi kukaan ei käy? Siksi,vastaan minä,koska tässä pihapiirissä ei vain yksinkertaisesti asu lapsia. Tuttaviemme lapset ovat parivuotiaita tyttöjä ja vauvoja. Ei yksinkertaisesti ole ketään,ketä kutsua kylään. Etkö koskaan äitinä tunne riittämättömyyttä? Haluaisit lapsellesi parasta,mutta se on oikeasti ihan fyysisesti mahdotonta venyä joka paikkaan samaan aikaan. Vauva tarvitsee ÄITIÄ,isompi lapsi tarvitsee äitiä,mutta myös muuta siihen lisäksi. Jos sulla on kotona kuukauden ikäinen vauva,viisivuotias ja ulkona on viikon ollut -25´c pakkasta,niin mitä ihmettä sä tekisit?! Vai onko viikon sisälläolo ja "tylsistyminen" vain kehittävää ja karaisevaa?

 

["vieras"]

Minulla ei muuten ole yhtään "äitikaveria". Ei siis ole ketään, kenen luokse voisin mennä niin, että lapsi voisi leikkiä jonkun kanssa. Lapsella ei ole serkkuja. Tarhassa on kavereita, mutta en tunne näitä lapsia kuin etunimeltä, eikä minulla ole aavistustakaan, keitä heidän vanhempansa ovat. En edes tiedä, minkä nimisiä lapsia lapseni tarharyhmässä on. Kerran kaupassa minulle tuli joku tuntematon mies juttelemaan. Ilmeisesti hän huomasi, etten ollenkaan tajunnut, kuka hän oli, sillä hän esittäytyi "Villen" isäksi. Päättelin tästä, että varmaan jonkun tarhakaverin isä... (minulle on jäänyt hämärän peittoon se, miten ihmiset oppivat lastensa tarhakaverien tai näiden vanhempien nimet. En minä tapaa näitä oikeastaan koskaan, eikä kukaan ole esittäytynyt minulle) Mistä minä siis repisin tuolle muksulle seuraa, kun olen sosiaalisesti näin kyvytön? Menen jossain perhekerhossa ihan lukkoon ja kyyhötän nurkassa. Kävin toista vuotta srk:n perhekerhossa lapsen ollessa ihan pieni ja en vieläkään tiedä, minkä nimisiä ne muut naiset siellä olivat.

 

[ketjun aloittaja]

Kiitos vastauksista!
Mietin itsekin, että onko tuo aloitekyvyttömyys mustasukkaisuutta vai sitä, että lapsi saa pitkästä aikaa olla "lapsi" eikä tarvitse olla aina reipas ja minuuttiaikataululla menossa. On siis ollut 2vuotiaasta lähtien päiväkodissa ja enimmäkseen vuorohoidossa minun ja miehen työaikojen takia. Alunperin halusin lapsen kotihoitoon ihan sen takia, kun arvelin hoitoon kuskaamisen olevan liian työlästä kun vauvakin pitää pakata mukaan (useampi km matkaa), ja miehen vuorotyön mukaan hoitoaikoja ei saa kun olen kotona (eikä mitään järkeä ennen aamukuutta viedäkään hoitoon).

Pitänee kutsua enemmän kavereita kylään ja aktivoitua käymään perhekerhoissakin, vaikka siellä kyllä on enimmäkseen taaperoita ja vauvoja.

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että lapselle on ihan hyväksikin tylsistyä, varsinkin kun lapsi ei suuntaa sitä mihinkään pahantekoon, mutta välillä tuo aloitekyvyttömyys tuntuu raivostuttavalta. Siis kaikki lähtien vaatteiden pukemisjärjestyksestä tuntuu unohtuneen...

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="vieras";22911896]Minulla ei muuten ole yhtään "äitikaveria". Ei siis ole ketään, kenen luokse voisin mennä niin, että lapsi voisi leikkiä jonkun kanssa. Lapsella ei ole serkkuja. Tarhassa on kavereita, mutta en tunne näitä lapsia kuin etunimeltä, eikä minulla ole aavistustakaan, keitä heidän vanhempansa ovat. En edes tiedä, minkä nimisiä lapsia lapseni tarharyhmässä on. Kerran kaupassa minulle tuli joku tuntematon mies juttelemaan. Ilmeisesti hän huomasi, etten ollenkaan tajunnut, kuka hän oli, sillä hän esittäytyi "Villen" isäksi. Päättelin tästä, että varmaan jonkun tarhakaverin isä... (minulle on jäänyt hämärän peittoon se, miten ihmiset oppivat lastensa tarhakaverien tai näiden vanhempien nimet. En minä tapaa näitä oikeastaan koskaan, eikä kukaan ole esittäytynyt minulle) Mistä minä siis repisin tuolle muksulle seuraa, kun olen sosiaalisesti näin kyvytön? Menen jossain perhekerhossa ihan lukkoon ja kyyhötän nurkassa. Kävin toista vuotta srk:n perhekerhossa lapsen ollessa ihan pieni ja en vieläkään tiedä, minkä nimisiä ne muut naiset siellä olivat.[/QUOTE]

Suo anteeksi, mutta mun mielestä on ihan kerrassaan erikoista, ettei tunne lainkaan niitä lapsia, joiden kanssa oma lapsi viettää aikaa joka päivä, tai heidän vanhempiaan. Silmät ummessako sinä lasta viet sinne päiväkotiin? Etkö koskaan ole samaan aikaan yhdenkään vanhemman kanssa osunut sinne? Kysynyt päiväkodin tädeiltä tai lapselta, että kenen kanssa lapsi siellä leikkii? Tutustuminen päiväkotikavereihin on ihan helppoa, laittaa vaan lappua luukkuun ja vaihtaa puhelinnumeroita vanhempien kanssa. Jos on jotain sosiaalisia vaikeuksia, niin siihen taas kannattaa hakea apua.

 

[sääli]

Kuka sitten tietäisi kaiken? Toki monet ajatukset muuttuu, kun saa omia lapsia eikä kaikki mene niin kuin on suunnitellut, mutta asioista voi silti keskustella ja niistä voi olla jotain tietoa ja kokemusta. Suurin osa päiväkodeissa työskentelevistä ihmisistä suosittelee pitämään isommat sisarukset kotona, kun vauva syntyy, myös oma äitini, joka on lastentarhanopettaja. Hoidin serkkujani kesällä 2,5 kk 8h/päivä ja heistä vanhempi oli 7v (aloitti syksyllä koulun) ja nuorempi alle 1v. Siihen en ota kantaa, miten toimin, jos/kun saan omia lapsia, mutta kerroin nyt mielipiteeni siitä näkökulmasta, minkä katson oikeaksi. Eihän ylipäänsä kovin monesta asiasta voisi keskustella, jos kaikesta pitäisi olla kokemusta.

Minä olen tytsi-89 :n kanssa samaa mieltä ja puhun asioista moninkertaisen äidin ja kasvatusalan ammattilaisen näkökulmasta.

Aloittaja on joutunut hieman haasteellisen vaiheen eteen, mutta sitähän vanhemmuus on, että niistä selvitään ja sitten iloitaan

 

[eeeetatgag]

Meillä oli kerhoa onneksi kolme kertaa viikossa, se piti lapsen rauhallisena (ja yhtenä iltana oli harrastus).

 

[gvbvxb]

Suo anteeksi, mutta mun mielestä on ihan kerrassaan erikoista, ettei tunne lainkaan niitä lapsia, joiden kanssa oma lapsi viettää aikaa joka päivä, tai heidän vanhempiaan. Silmät ummessako sinä lasta viet sinne päiväkotiin? Etkö koskaan ole samaan aikaan yhdenkään vanhemman kanssa osunut sinne? Kysynyt päiväkodin tädeiltä tai lapselta, että kenen kanssa lapsi siellä leikkii? Tutustuminen päiväkotikavereihin on ihan helppoa, laittaa vaan lappua luukkuun ja vaihtaa puhelinnumeroita vanhempien kanssa. Jos on jotain sosiaalisia vaikeuksia, niin siihen taas kannattaa hakea apua.

En ole ap, mutta mä en kyllä tunne yhtään lapsen päiväkotikavereiden vanhempia. Mies vie aamulla ja minä haen iltapäivällä, satunnaisesti näkee silloin muita vanhempia ja aina melkein eri ihmisiä. LApsi ei myöskään erityisesti ole ystävystynyt kenenkään päiväkotikaverin kanssa. No, onneksi meillä on muita kavereita seurana päiväkodin ulkopuolelle. Mutta ei niitä muita vanhempia todellakaan välttämättä näe siellä päiväkodilla.

 

["vieras"]

Suo anteeksi, mutta mun mielestä on ihan kerrassaan erikoista, ettei tunne lainkaan niitä lapsia, joiden kanssa oma lapsi viettää aikaa joka päivä, tai heidän vanhempiaan. Silmät ummessako sinä lasta viet sinne päiväkotiin? Etkö koskaan ole samaan aikaan yhdenkään vanhemman kanssa osunut sinne? Kysynyt päiväkodin tädeiltä tai lapselta, että kenen kanssa lapsi siellä leikkii? Tutustuminen päiväkotikavereihin on ihan helppoa, laittaa vaan lappua luukkuun ja vaihtaa puhelinnumeroita vanhempien kanssa. Jos on jotain sosiaalisia vaikeuksia, niin siihen taas kannattaa hakea apua.

Kyllähän minä niitä vanhempia joskus olen siinä eteisessä nähnyt. Yleensä mies on vienyt lapsen hoitoon, koska menen niin usein töihin jo klo 6 tai 7. Iltapäivällä taas lapset on niin hajallaan ympäri pihaa, että enpä ole toisiin vanhempiin törmännyt tai sitten toiset vanhemmat eivät ole vielä tulleet, kun haen lapsen kahden tai kolmen jälkeen.

Minä en erota niitä lapsia toisistaan. Tiedän kyllä, minkä nimisten lasten kanssa oma lapsi aikaansa viettää, mutta jos tulisivat kadulla vastaan, niin en tunnistaisi. Sama vika kyllä niiden vanhempienkin kanssa, siis että jos vaikka olenkin heidät pari kertaa nähnyt siinä eteisessä, niin en muista kasvoja.

Minä en ole tiennytkään, että jotakin lappuja voi laittaa tarhakavereiden loksuihin. Ei ole kukaan aikaisemmin tällaisesta mahdollisuudesta kertonut. Niin ja kuuluisiko minun nyt sitten jotenkin esittäytyä niille muille vanhemmille, jos näen niitä?

Minä en osaa vaan tutustua ihmisiin. Kaipa tähän joku terapia auttaisi, vaan luulenpa, että julkiselta puolelta sitä ei saa ja omasta pussistani en lähde sitä maksamaan. En nyt niin vajaaksi tunne oloani tälläkään lailla.

 

[Pesky Pixie]

En ole ap, mutta mä en kyllä tunne yhtään lapsen päiväkotikavereiden vanhempia. Mies vie aamulla ja minä haen iltapäivällä, satunnaisesti näkee silloin muita vanhempia ja aina melkein eri ihmisiä. LApsi ei myöskään erityisesti ole ystävystynyt kenenkään päiväkotikaverin kanssa. No, onneksi meillä on muita kavereita seurana päiväkodin ulkopuolelle. Mutta ei niitä muita vanhempia todellakaan välttämättä näe siellä päiväkodilla.

Ymmärtääkseni ei ollut sekään, jota lainasin, aloittaja, koska aloittaja kirjoitti ihan toisella tyylillä ja toisella nimimerkillä. Jos lapsensa päiväkotikavereita ei päiväkodilla näe, niin helppohan heihin on silti tutustua? Laittaa vaan lapsen lokeroon lapun ja kertoo että tulisiko teidän lapsi joskus meille leikkimään, nimi ja puhelinnumero mukaan. Näin minä olen tehnyt, ja tämä on käsittääkseni ihan normaali toimintatapa. Muihin lapsiin nyt tutustuu jo viedessä ja hakiessa kun he siellä pihalla tai sisällä touhuavat, ja nimet on ainakin meidän päiväkodissa ihan selkeästi esillä. En mäkään omien lapsieni päiväkotikavereiden vanhempia tunne, enkä välitäkään välttämättä tuntea, mutta jos lapselle kaipaan seuraa, niin se onnistuu kyllä ihan helposti.

 

["vieras"]

Ihan kuin lapsella ei olis mahdollisuuksia tylsistyä vaikka sunnuntaina, tai lomilla. Meillä ainakin on niin vilkas ja sosiaalinen 5 v., että kotona se hyppis seiniä pitkin. Pitää olla puuhaa, oppimista, ryhmässä tekemistä, niitä sotkevampia askarteluja ja maalauksia, mihin äiti ei aina ehdi, muiden lasten kanssa telmimistä, muiden aikuisten seurassa olemista. Minusta ne kotona pidetyt lapset ovat niin avuttoman ujoja, sitten kun vihdoin pääsevät eskariin, ja äitiä on ikävä, eikä osata olla ryhmässä. Paremmin sujuu leikitkin, ja omat lelut kiinnostaa taas kun kotona on. Minä en ikinä päässy päiväkotiin, ja voin sanoa, että vieläkin muistan miten tylsää kotona oli. Ja ulkona kun kaikki kaverit oli hoidossa, ja kiikuin yksin leikkipaikalla.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="vieras";22912072]

Minä en ole tiennytkään, että jotakin lappuja voi laittaa tarhakavereiden loksuihin. Ei ole kukaan aikaisemmin tällaisesta mahdollisuudesta kertonut. Niin ja kuuluisiko minun nyt sitten jotenkin esittäytyä niille muille vanhemmille, jos näen niitä?
[/QUOTE]

Ihan vaan voit laittaa lapun että: "Hei! lapseni XX tykkää ilmeiseti leikkiä teidän XX:nne kanssa päiväkodissa, se on ollut tosi mukavaa. Tulisikohan teidän xx vaikka joskus meille kotiinkin leikkimään? Voidaan vaikka ensin kahvitella kaikki yhdessä että tutustutaan. Tässä vielä puh. numeroni xxx-xxxxxxx. Terveisin xxxx, xxx:n äiti." Niin minä olen tehnyt. Aina on vastattu.

Meillä on ollut päiväkodissa vanhempainillat, joissa kaikki esittäytyvät, eikö teillä ole sellaisia?

 

[sääli]

[QUOTE="vieras";22912097]Minusta ne kotona pidetyt lapset ovat niin avuttoman ujoja, sitten kun vihdoin pääsevät eskariin, ja äitiä on ikävä, eikä osata olla ryhmässä. Paremmin sujuu leikitkin, ja omat lelut kiinnostaa taas kun kotona on. [/QUOTE]

Ujous on lapsen luonteenpiirre, joka voi voittaa ilman päivähoitoakin ja ilman jatkuvaa isossa ryhmässä olemista. Eikä se välttämättä katoa päiväkodissa, vaan aiheuttaa lapselle hyvin paljon stressiä. Isossa ryhmässä olleet tosin helposti jyräävät kun ovat jo vuosikausia joutuneet menemään kyynärpäätaktiikalla, mikä on harmillista. Mutta kotihoidossa olleella on vastaavasti muita vahvuuksia, jos on haluttu panostaa lapseen.

 

["vieras"]

Minä taas en ymmärrä, että miten ihmeessä ne esikoiset mukamas pääsevät tylsistymään? Me keksimme joka päivä jotain kivaa ohjelmaa kaikille ja vauva seuraa mukana. Hoidan siis 2 kk vauvaa ja vanhemmat lapset ovat 5v. ja 7v. (koulussa hän tietty). Ota se 5v. mukaan kotihommiin ja anna askarreltavaa, piirustusvälineitä... vie ulos pulkkamäkeen, tapailkaa kavereita. Tekee hyvää äidillekin =)

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="vieras";22912097] Minusta ne kotona pidetyt lapset ovat niin avuttoman ujoja, sitten kun vihdoin pääsevät eskariin, ja äitiä on ikävä, eikä osata olla ryhmässä. .[/QUOTE]

Mä en ole tuollaista huomannut ollenkaan. Tunnen monia lapsia, jotka ovat eskariin asti olleet kotihoidossa, eivätkä ole luonteeltaan ollenkaan ujoja. Oma lapseni sen sijaan on ujo, eikä tämä piirre ole päiväkodissa ollenkaan helpottanut, ennemminkin aiheuttanut lapselle lisää stressiä ja ahdistusta monessa asiassa kun vastassa on täysin joustamaton päiväkotikulttuuri ja lapsiryhmä, jossa yksilölle ja yhden lapsen äänelle ei ole tilaa.

 

["vieras"]

Ujous on lapsen luonteenpiirre, joka voi voittaa ilman päivähoitoakin ja ilman jatkuvaa isossa ryhmässä olemista. Eikä se välttämättä katoa päiväkodissa, vaan aiheuttaa lapselle hyvin paljon stressiä. Isossa ryhmässä olleet tosin helposti jyräävät kun ovat jo vuosikausia joutuneet menemään kyynärpäätaktiikalla, mikä on harmillista. Mutta kotihoidossa olleella on vastaavasti muita vahvuuksia, jos on haluttu panostaa lapseen.

Hienosti sanottu tuo, että kotihoidetulla on muita vahvuuksia! Taatusti on, sillä omat lapseni on hoidettu kotona paitsi tämä kuopus. Koulussa on tullut vain positiivista palautetta. Osaavat olla ystävällisiä ja avuliaita ja koulunumerot ovat vain 9-10 =) Kyllä äidin sydäntä lämmittää. Ja kyllä kotonakin oppii asioita: omani oppivat lukemaan 4-5 -vuotiaina!

 

[sääli]

[QUOTE="vieras";22912233]Hienosti sanottu tuo, että kotihoidetulla on muita vahvuuksia! Taatusti on, sillä omat lapseni on hoidettu kotona paitsi tämä kuopus. Koulussa on tullut vain positiivista palautetta. Osaavat olla ystävällisiä ja avuliaita ja koulunumerot ovat vain 9-10 =) Kyllä äidin sydäntä lämmittää. Ja kyllä kotonakin oppii asioita: omani oppivat lukemaan 4-5 -vuotiaina![/QUOTE]

Voisin kirjoittaa aivan samoin sanoin omistani Lukemaan oppimisiätkin samat