Nyt tuli esiteinille itkut taas lahjoista..voi huoh sentään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tinttinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
tykkään saada jotain hienonpia rasvoja ja suihkusaippuoita=)Ja lapsetkin tykkää..mutta jos se ainut lahja ois suihkusaippua ja kalsarit niin itku tulisi lapsille=/Mä vaan en voi käsittää ettei voi ostaa sitä yhtä toivelahjaa..kun on vuosi aikaa saada ne rahat..kirpparilla myyntiä,kaikki hilut tarpeen yms.
Oon aina itekkin ollut pienituloinen,mutta kyllä jokainen saa lahjaksi sen yhden isomman toiveen..meillä suku ja kummit antavat rahaa ennen joulua niin se helpottaa.Joka kuu pistän 5e säästöön jokaisen tilille,ja vuosien mittaan niihin kertynyt jo kivasti rahaa..näillä rahoilla sitten ajetaan sitä mopokorttia,autokoulua tai jos jotain kielikurssia haluaa.Tiedän ettei tulla rikastumaan ihan lähiaikoina,ja siksi on parempi pistää säästöön koko ajan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25305926:
Tässä on kyllä ihan kasvatuksen paikkakin. Mun poikani ei ole ikinä hinkunut merkkivaatteiden perään eikä ole kyllä tytärkään. Mutta en ole minäkään. Nämä ovat asioita, jotka lähtevät vanhempien arvomaailmasta ja tavasta, millä lapsiaan kasvattavat. Jos vanhempienkin asenne on se, että täytyyhän lapsen saada, kun kerran kavereillakin on, niin mun mielestä ollaan metsässä. Nuori voi aivan hyvin löytää oman pukeutumistyylinsä ilman kalliita merkkejä vaatteen sisäsaumassa.

Tässä on kasvatuksen paikka myös niille vanhemmille, joilla on varaa ostaa lapsilleen merkkivaatteita ja muuta kallista sälää. Sen oman natiaisensa kun voi opettaa ymmärtämään, että perheitä on erilaisia eikä ystävyys- tai kaverisuhde saa koskaan perustua siihen, mitä toinen omistaa ja mitä ei. Lapselle opetetaan myös, että kenenkään vaatteita, kännykkää tms ei halveksita eikä niiden vuoksi toisia kiusata. Lapselle opetaan myös, että jos kaveria kiusataan, niin silloin asetutaan sen kaverin puolelle eikä hiljaisten hyväksyjien puolelle. Eikä tee pahaa opettaa lapselleen sitäkään, että kun kerran sinulla on, voit lainata sitä välillä kaverillesikin.

Kyllä kyllä, puhut asiaa. Muttaa minusta joulu ei ole oikea aika ja paikka opettaa lapselle tuota talouskasvatusta, vaan silloin jokaisella on oikeus kokea vähän ylellisyyttä. Minusta ei ole lapsen vika, että äiti on niin nuuka, ettei raaski ostaa mitään kunnon lahjaa 50 eurolla. Parikymppiä kun olisi säästänyt vuoden aikana lisää, niin olisi saanut pojalleen toivomansa älypuhelimen. Monet sovelluksethan noihin ovat ilmaisia ja siirrettävissä joko kaapelilla tai bluetoothilla, netin satunnainen käyttö tekee puhelinlaskuun 1-2 euroa lisää, joten en tajua äidin purnausta asiasta. Tuntuu, ettei ap ole oikein itse ajan hermolla. Poika on todennäköisesti tajunnut tämän itsekin, joten en ihmettele, että asia harmittaa.

Tämä keskustelu on saanut minua ajattelemaan tuota joulupuukeräystä, toisaalta haluaisin osallistua siihen ja antaa jollekin lapselle jonkun kunnon lahjan edes kerran vuodessa, mutta sitten toisaalta pistää miettimään, että jos nyt pakettiin laittaisi vaikka jonkun puhelimen tai mp3-soittimen, niin kenelle se lahja loppujen lopuksi päätyisi? Vanhemmille vai lapselle itselleen?
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="Joku";25306067]tykkään saada jotain hienonpia rasvoja ja suihkusaippuoita=)Ja lapsetkin tykkää..mutta jos se ainut lahja ois suihkusaippua ja kalsarit niin itku tulisi lapsille=/Mä vaan en voi käsittää ettei voi ostaa sitä yhtä toivelahjaa..kun on vuosi aikaa saada ne rahat..kirpparilla myyntiä,kaikki hilut tarpeen yms.
Oon aina itekkin ollut pienituloinen,mutta kyllä jokainen saa lahjaksi sen yhden isomman toiveen..meillä suku ja kummit antavat rahaa ennen joulua niin se helpottaa.Joka kuu pistän 5e säästöön jokaisen tilille,ja vuosien mittaan niihin kertynyt jo kivasti rahaa..näillä rahoilla sitten ajetaan sitä mopokorttia,autokoulua tai jos jotain kielikurssia haluaa.Tiedän ettei tulla rikastumaan ihan lähiaikoina,ja siksi on parempi pistää säästöön koko ajan..[/QUOTE]
Tuossapa onkin syy siihen, miksi sinulla on mahdollisuus. Olen minäkin ollut aikoinaan pienituloinen ja lapseni silti saaneet kalliitakin lahjoja. Mutta olenkin varakkaasta perheestä lähtöisin. Kaikki eivät ole. Ap:n kohdalla taisi olla juuri niin, että niitä rahaa antavia sukulaisia ei ole. Mä olen kyllä vanhemmilleni - erityisesti isälleni - kiitollinen siitä, että vanhempieni elämässä se varallisuus ei näy ulospäin. Faija kulkee Dressmannin puvuissa, vaikka varaa olisi Armaniinkin.
 
  • Tykkää
Reactions: Saraella
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;25306119:
Kyllä kyllä, puhut asiaa. Muttaa minusta joulu ei ole oikea aika ja paikka opettaa lapselle tuota talouskasvatusta, vaan silloin jokaisella on oikeus kokea vähän ylellisyyttä. Minusta ei ole lapsen vika, että äiti on niin nuuka, ettei raaski ostaa mitään kunnon lahjaa 50 eurolla. Parikymppiä kun olisi säästänyt vuoden aikana lisää, niin olisi saanut pojalleen toivomansa älypuhelimen. Monet sovelluksethan noihin ovat ilmaisia ja siirrettävissä joko kaapelilla tai bluetoothilla, netin satunnainen käyttö tekee puhelinlaskuun 1-2 euroa lisää, joten en tajua äidin purnausta asiasta. Tuntuu, ettei ap ole oikein itse ajan hermolla. Poika on todennäköisesti tajunnut tämän itsekin, joten en ihmettele, että asia harmittaa.

Tämä keskustelu on saanut minua ajattelemaan tuota joulupuukeräystä, toisaalta haluaisin osallistua siihen ja antaa jollekin lapselle jonkun kunnon lahjan edes kerran vuodessa, mutta sitten toisaalta pistää miettimään, että jos nyt pakettiin laittaisi vaikka jonkun puhelimen tai mp3-soittimen, niin kenelle se lahja loppujen lopuksi päätyisi? Vanhemmille vai lapselle itselleen?
En minäkään ole sitä mieltä, että joulu on juuri oikea ajankohta alkaa lasta kasvattamaan... varsinkaan se lapsen 12. joulu. Se kasvatus tähänkin asiaan aloitetaan jo silloin, kun lapsi on ihan pieni. Mä ymmärrän kyllä, että nykyisin kasvattaminen on vaikeampaa, koska jo vauvojen äidit harrastavat kilpavarustelua ja ylenkatsovat muiden lasten vaatteita, jos ne eivät olekaan sitä muodikkainta, laadukkainta ja hintavinta. Mutta kun lapsi pienestä pitäen kasvatetaan pitämään lahjatoiveensa perheen varallisuuteen nähden realistisina, niin niitä pettymyksiä jouluna tulee paljon vähemmän. Ikävä kyllä monessa perheessä eletään jouluisin yli varojen ja ostetaan luotolla lapsille lahjoja, jotta lapset "ansaitsisivat" kaverinsa. Sitten niitä maksueriä maksellaan pahimmassa tapauksessa koko seuraava vuosi eikä todellakaan voi laittaa edes vitosta kuussa säästöön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25306183:
En minäkään ole sitä mieltä, että joulu on juuri oikea ajankohta alkaa lasta kasvattamaan... varsinkaan se lapsen 12. joulu. Se kasvatus tähänkin asiaan aloitetaan jo silloin, kun lapsi on ihan pieni. Mä ymmärrän kyllä, että nykyisin kasvattaminen on vaikeampaa, koska jo vauvojen äidit harrastavat kilpavarustelua ja ylenkatsovat muiden lasten vaatteita, jos ne eivät olekaan sitä muodikkainta, laadukkainta ja hintavinta. Mutta kun lapsi pienestä pitäen kasvatetaan pitämään lahjatoiveensa perheen varallisuuteen nähden realistisina, niin niitä pettymyksiä jouluna tulee paljon vähemmän. Ikävä kyllä monessa perheessä eletään jouluisin yli varojen ja ostetaan luotolla lapsille lahjoja, jotta lapset "ansaitsisivat" kaverinsa. Sitten niitä maksueriä maksellaan pahimmassa tapauksessa koko seuraava vuosi eikä todellakaan voi laittaa edes vitosta kuussa säästöön.

Mitä sinun lapsesi saivat joululahjaksi?
 
Täytyy kyllä todeta, että näissä nykylapsissa kyllä on jotain tosissaan pielessä kun oletusarvoisesti 12-vuotiaan lahjojen pitäisi muka maksaa useita satoja tai muuten ollaan tyytymätömiä. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että itse oltais lapsena edes kehdattu tommosia toiveita ääneen sanoa. Ympäri korvia olisi saanut. Kerran tosin ihan yllärinä saatiin sitten pelikonsoli ja oli toki todella mieluisa lahja. Mutta ei niin päin, että lapset sitä olis "vaatineet" ja sitten itketään kun vanhemmat eivät näitä vaatimuksia täytä.
Pistä se lapsesi jakamaan mainoksia niin oppii tota rahan käyttöä ja ettei se tule tyhjästä. Itse olen 11-vuotiaasta asti säännöllisesti lapsena jakanut mainoksia. Kyllä siinä tajusi mitä kannattaa lahjaksi toivoa ja mitä ei!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;25306290:
Mitä sinun lapsesi saivat joululahjaksi?
Mulla on jo aikuiset lapset, joten en lauantaina seurannut, mitä keneltäkin saivat lahjaksi. Multa kuopus (20 v) sai sarjakuvakirjan, suihkugeeli&dödö-pakkauksen, kalsarit,suklaata ja 50 € rahaa. Tytär (25 v) sai multa puisen rasian, pienen keramiikkaliskon, suklaata ja 50 € rahaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25306420:
Mulla on jo aikuiset lapset, joten en lauantaina seurannut, mitä keneltäkin saivat lahjaksi. Multa kuopus (20 v) sai sarjakuvakirjan, suihkugeeli&dödö-pakkauksen, kalsarit,suklaata ja 50 € rahaa. Tytär (25 v) sai multa puisen rasian, pienen keramiikkaliskon, suklaata ja 50 € rahaa.

Niinpä niin, se 50 euroa olisi varmaan kelvannut ap:nkin pojalle, johon ap:llä olisi ollut varaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;25306588:
Niinpä niin, se 50 euroa olisi varmaan kelvannut ap:nkin pojalle, johon ap:llä olisi ollut varaa.
Mulla kuitenkin varmaan suuremmat tulot kuin ap:llä ja silti lapseni saivat vain sen 50 €, vaikka olisin voinut laittaa siihen nollan perään. Pointti mulla onkin, että lapseni eivät saa eivätkä edes toivo kaikkea sitä, mihin mulla olisi varaa. Molemmat tosin ovat jo teineistä lähtien olleet kiinnostuneita ymäristöstä, kierrättämisestä ja tarpeettoman kuluttamisen vastustamisesta. Kuopuskin on 13-vuotiaasta lähtien kulkenut samanlaisissa vaatteissa ja uusia on ostanut - ja aina samanlaiset kuin edelliset - vasta sitten, kun on kasvanut ulos vaatteesta tai sitä vanhaa ei saa enää korjattua.
 
  • Tykkää
Reactions: Saraella
Täytyy kyllä todeta, että näissä nykylapsissa kyllä on jotain tosissaan pielessä kun oletusarvoisesti 12-vuotiaan lahjojen pitäisi muka maksaa useita satoja tai muuten ollaan tyytymätömiä. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että itse oltais lapsena edes kehdattu tommosia toiveita ääneen sanoa. Ympäri korvia olisi saanut. Kerran tosin ihan yllärinä saatiin sitten pelikonsoli ja oli toki todella mieluisa lahja. Mutta ei niin päin, että lapset sitä olis "vaatineet" ja sitten itketään kun vanhemmat eivät näitä vaatimuksia täytä.
Pistä se lapsesi jakamaan mainoksia niin oppii tota rahan käyttöä ja ettei se tule tyhjästä. Itse olen 11-vuotiaasta asti säännöllisesti lapsena jakanut mainoksia. Kyllä siinä tajusi mitä kannattaa lahjaksi toivoa ja mitä ei!

Ihan sama mitä toteat. Nyt ei eletä 1940-lukua jolloin lapset näkyvät muttei kuulu. Joo ei se raha tule tyhjästä vaan koulutuksesta ja työstä,koulutusta pitää kannustaa mutta lapsella on oikeus toivoa ja vaatia tiettyjä asioita.
Vanhemmalla näyttäis olevan mitä kummallisimpia oikeuksia lapsen asiohin?!
 
Ihan sama mitä toteat. Nyt ei eletä 1940-lukua jolloin lapset näkyvät muttei kuulu. Joo ei se raha tule tyhjästä vaan koulutuksesta ja työstä,koulutusta pitää kannustaa mutta lapsella on oikeus toivoa ja vaatia tiettyjä asioita.
Vanhemmalla näyttäis olevan mitä kummallisimpia oikeuksia lapsen asiohin?!
Lapsi voi toki toivoa vaikka kuun taivaalta, mutta minusta 12-vuotias on jo niin iso, että hänen kanssaan voi keskustella perheen rahatilanteesta jo hyvissä ajoin ennen joulua ja saada lapsi toivomaan sellaisia joululahjoja, jotka on realistista myös toteuttaa. Mikäli taloudellinen tilanne on heikko vain tilapäisesti - esim vanhemman opiskelun tai suurien sairaanhoitokulujen vuoksi - se on hyvä lapselle kertoa. Voi siis sanoa, että tänä jouluna on nyt näin, mutta kahden vuoden päästä pitäisi olla jo paremmin.

Ymmärrän kyllä, että lapsi pettyy, jos hänen toiveistaan yksikään ei täyty. Ja onhan se vanhemmillekin surullista katsottavaa. Kuitenkin realiteetit on otettava huomioon ja minusta ap:n kannattaisi ensi vuonna - jos taloudellinen tilanne on vielä yhtä huono - kertoa lapselle, paljonko on mahdollista lapsen lahjoihin käyttää rahaa ja sen perusteella sitten lapsi voisi itse miettiä, haluaisiko koko summan lahjakorttina vai mitä toivoisi joululahjaksi.
 
Joku kirjoitti, että viidelläkympillä olisi saanut älypuhelimen. Sori, ei saa, hyvät älypuhelimet maksavat monesti ainakin sen 100-200€.

Mulla olisi varaa ostaa ainokaiselle vaikkapa tuo älypuhelin, mutta en osta. Puhelin toimii ja on perushyvä, joten miksi pitäisi olla heti uusi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;25305609:
Katsos siinä onkin ero, että kuka toivoo. Kyllä minäkin ostin joululahjaksi miehelleni juurikin alusvaatteita, deodoranttia ja hajuvettä, koska hän toivoi jotain hyödyllistä, eikä turhaa krääsää. Mutta koska on joulu, halusin antaa hänelle pientä luksusta, enkä hakenut kalsareitä lähimmästä tarjoustalon alennuskorista tai dödöksi valinnut sitä parin euron Rexonaa. Mutta minä haluan, että minun lahjoistani jää jokin pidempiaikaisempikin muisto, siksi annoin hyödyllisten lahjojen lisäksi myös uuden kellon, josta tiesin mieheni pitävän, koska on katsellut sitä jo jonkun aikaa.

Katsos kun ero on siinäkin, kuka ANTAA. Eivät kaikki halua jättää pysyvää muistoa itsestään, vaan päämääränä on ilahduttaa saajaa. Ja hyötylahjakin voi ilahduttaa ja olla pientä luksusta.

Minusta olisi aika kurjaa, jos joka jouluna saisi sellaisia "pysyviä" lahjoja, joita ei malta edes ikinä heittää pois. Näitä saa aina välillä ja nopeasti niiden lukumäärä kasvaa kaapeissa ja laatikoissa... Esimerkiksi jokin älypuhelinkaan ei kuitenkaan ole mikään IKUISESTI pysyvä lahja - mutta minulla on kaapissa pari vuotta vanha kallis puhelin, joka ei ole enää käyttökelpoinen, mutta jota en malta heittää poiskaan kun sain sen joululahjaksi rakkaalta ihmiseltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25306683:
Mulla kuitenkin varmaan suuremmat tulot kuin ap:llä ja silti lapseni saivat vain sen 50 €, vaikka olisin voinut laittaa siihen nollan perään. Pointti mulla onkin, että lapseni eivät saa eivätkä edes toivo kaikkea sitä, mihin mulla olisi varaa. Molemmat tosin ovat jo teineistä lähtien olleet kiinnostuneita ymäristöstä, kierrättämisestä ja tarpeettoman kuluttamisen vastustamisesta. Kuopuskin on 13-vuotiaasta lähtien kulkenut samanlaisissa vaatteissa ja uusia on ostanut - ja aina samanlaiset kuin edelliset - vasta sitten, kun on kasvanut ulos vaatteesta tai sitä vanhaa ei saa enää korjattua.

Sinulla on useampi lapsi, ja kuten sanoit, aikuisia, jotka oletettavasti (?) ovat tai ovat joskus olleet jo työelämässä, eli omien kukkaroittensa herroja ja voivat sinänsä ostaa mitä huvittaa. Tässä on kyse alaikäisestä lapsesta, joka on täysin muiden ihmisten lanttien ja roposten varassa. Ap satsasi lapsen lahjaan 50 euroa, miksei siis antanut sitä rahana? Kuten joku jo totesikin, ei se ole mikään lahja, jos käärii ranskanleivän lahjapaperiin. 2-vuotiaalle menisi vielä ehkä täydestä.
 
Katsos kun ero on siinäkin, kuka ANTAA. Eivät kaikki halua jättää pysyvää muistoa itsestään, vaan päämääränä on ilahduttaa saajaa. Ja hyötylahjakin voi ilahduttaa ja olla pientä luksusta.

Minusta olisi aika kurjaa, jos joka jouluna saisi sellaisia "pysyviä" lahjoja, joita ei malta edes ikinä heittää pois. Näitä saa aina välillä ja nopeasti niiden lukumäärä kasvaa kaapeissa ja laatikoissa... Esimerkiksi jokin älypuhelinkaan ei kuitenkaan ole mikään IKUISESTI pysyvä lahja - mutta minulla on kaapissa pari vuotta vanha kallis puhelin, joka ei ole enää käyttökelpoinen, mutta jota en malta heittää poiskaan kun sain sen joululahjaksi rakkaalta ihmiseltä.

No se vika on kyllä sitten omien korviesi välissä, jos et malta heittää käyttökelvotonta puhelinta/kelloa/vyötä pois. Kyllähän teitä hamstraajia on, ja lahjalla itselläänhän ei ole merkitystä, voihan sitä säästää rikkinäiset kalsaritkin kun ne on saatu rakkaalta ihmiseltä. Tuo luopumisen vaikeus ei sinänsä liity tähän ketjuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;25308183:
Sinulla on useampi lapsi, ja kuten sanoit, aikuisia, jotka oletettavasti (?) ovat tai ovat joskus olleet jo työelämässä, eli omien kukkaroittensa herroja ja voivat sinänsä ostaa mitä huvittaa. Tässä on kyse alaikäisestä lapsesta, joka on täysin muiden ihmisten lanttien ja roposten varassa. Ap satsasi lapsen lahjaan 50 euroa, miksei siis antanut sitä rahana? Kuten joku jo totesikin, ei se ole mikään lahja, jos käärii ranskanleivän lahjapaperiin. 2-vuotiaalle menisi vielä ehkä täydestä.
Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, niin ensi vuotta silmällä pitäen ap:n olisi hyvä puhua poikansa kanssa perheen taloudellisesta tilanteesta ja siitä, millaisiin toiveisiin ap:llä on varaa. 50 € on toki 50 €, mutta se ei ole 300 €, kuten poika olisi toivonut. Musta tuntuu, että ap:n tapauksessa ainoa virhe oli se, että äidin ja pojan näkemykset mahdollisista lahjoista eivät kohdanneet. Keskustelemalla etukäteen olisivat molemmat saattaneet olla joululahjaan ihan tyytyväisiä ja se lahja olisi voinut olla pojalle tosiaankin se, että saa lahjoihinsa varatut rahat lahjakorttina tai setelinä.
 
No oisit ostanut huutiksesta vaikka wiin käytettynä, (löytää parhaimmillaan alle 60€) tai muuta vastaavaa. Kyllä mullaki ketuttais saada jotaki shaissea samalla rahalla millä ois voinut saada jotaki mikä poikaa oikeasti miellyttää!
 
En satsannut lahjaan viittäkymppiä, vaan noin 35-40€. YHTEENSÄ lahjat maksoivat tuon 50€, ja mummo ja ystävä halusivat antaa jotain käyttötavaraa eikä pelkästään rahaa, kuten minäkin.
Toki se 50€ olisi voinut olla hyvä rahanakin, mutta mielestäni hieman ankeaa jos saa vain tuon 50€ eikä mitään muuta, ei edes suklaata lisäksi.

Kuukausirahaa poika saa noin kahdeksan euroa.
 
Jos oikeasti tilanne on niin ketun surkea ettei rahaa ole, niin esim kirkon diakonit ois sulle voinut antaa lahjakortteja lahjojen ostamiseen perhekoosta riippuen, min 60€.

Tuntuu ettei ne rahat ole oikeasti niin tiukilla kuin annat ymmärtää tai oot puhaltanut ne menemään jonnekki ihan muualle.
 
[QUOTE="tinttinen";25308360]En satsannut lahjaan viittäkymppiä, vaan noin 35-40€. YHTEENSÄ lahjat maksoivat tuon 50€, ja mummo ja ystävä halusivat antaa jotain käyttötavaraa eikä pelkästään rahaa, kuten minäkin.
Toki se 50€ olisi voinut olla hyvä rahanakin, mutta mielestäni hieman ankeaa jos saa vain tuon 50€ eikä mitään muuta, ei edes suklaata lisäksi.

Kuukausirahaa poika saa noin kahdeksan euroa.[/QUOTE]
Ens vuonna sun kannattaa hyvissä ajoin puhua asiasta, koska pojallesi pelkkä raha voisi kuitenkin olla mieluisampi lahja, vaikka se sitten olisikin ainoa lahja :) Joka tapauksessa pidän tärkeänä sitä, että käyt poikasi kanssa asiallisen keskustelun ja myös kuuntelet poikaasi. Yläaste on edessä ja sen myötä poikasi toiveet - ei pelkästään joululahjojen suhteen - luultavasti kasvavat. Jos pojallasi on epärealistinen käsitys siitä, mitä tavarat maksavat ja mihin teillä on varaa, pettymyksiä tulee ihan tarpeettoman paljon. Tuon ikäiselle voi jo kertoa, että näin paljon tulee kuussa rahaa, näin paljon siitä menee asumiseen, näin paljon sähköön, näin paljon ruokaan jne.
 
Kuten olen jo sanonut en juo, polta, käy baareissa, viihteillä, huvittele, osta kalliita vaatteita tai muuta sellaista. Vähäinen raha menee siis elämiseen, minun ja poikani elättämiseen. Olen yh ja exä ei osallistu millään tavalla tilanteeseen.
Olen kertonut pojalle että raha on tosi tiukilla, mutta silti jankuttaa niistä kalliista tietokoneista, joita haluaisi.
 
[QUOTE="tinttinen";25308442]Kuten olen jo sanonut en juo, polta, käy baareissa, viihteillä, huvittele, osta kalliita vaatteita tai muuta sellaista. Vähäinen raha menee siis elämiseen, minun ja poikani elättämiseen. Olen yh ja exä ei osallistu millään tavalla tilanteeseen.
Olen kertonut pojalle että raha on tosi tiukilla, mutta silti jankuttaa niistä kalliista tietokoneista, joita haluaisi.[/QUOTE]
Lapsi jankuttaa niin kauan, kun ei todellisuudessa ymmärrä, miten paljon sitä ylimääräistä rahaa on käytettävissä. Istukaa vaikka yhdessä pöydän ääreen ja tehkää muutaman kuukauden tulo- ja menoarvio. Sen jälkeen voit lapseltasi kysyä, mistä hänen mielestään pitäisi vielä tinkiä. Sopisiko hänelle, että luovutaan kuukausirahasta? Se tekisi 96 € vuodessa, jolloin joululahja olisi jo selvästi enemmän kuin tänä jouluna. Tuon ikäinen ei välttämättä edes tiedä, mitä tavalliset arjen taloustavarat maksavat. Anna pojalle kouraan yhden päivän ruokiinne menevä rahasumma ja käske käydä hakemassa kaupasta huomisen ruuat. Ja sitten huomenna syötte ne ettekä mitään muuta.

Edellä mainitun lisäksi suosittelen kyllä sinuakin tekemään ensi vuoden budjetin ja pitämään kirjaa ostoksistasi ainakin kolmen kuukauden ajan. Säästä siis kolmen kuukauden ajalta kaikki kauppakuitit ja lopuksi käyt ne yksitellen läpi ja alleviivaa niistä kaikki sellaiset ostokset, joita ilmankin olisitte tulleet toimeen. Mitättömän tuntuisista pikkusummista voi nimittäin yllättäen kasvaakin summa, jonka olisi oikeasti voinut laittaa säästöön ja josta olisi sitten joulun alla iloa, kun lahjoja hankkii :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25308405:
Ens vuonna sun kannattaa hyvissä ajoin puhua asiasta, koska pojallesi pelkkä raha voisi kuitenkin olla mieluisampi lahja, vaikka se sitten olisikin ainoa lahja :) Joka tapauksessa pidän tärkeänä sitä, että käyt poikasi kanssa asiallisen keskustelun ja myös kuuntelet poikaasi. Yläaste on edessä ja sen myötä poikasi toiveet - ei pelkästään joululahjojen suhteen - luultavasti kasvavat. Jos pojallasi on epärealistinen käsitys siitä, mitä tavarat maksavat ja mihin teillä on varaa, pettymyksiä tulee ihan tarpeettoman paljon. Tuon ikäiselle voi jo kertoa, että näin paljon tulee kuussa rahaa, näin paljon siitä menee asumiseen, näin paljon sähköön, näin paljon ruokaan jne.
Viisauden sanoja.
 
  • Tykkää
Reactions: Saraella
Tämä ketju on aika hämmentävä. Ymmärrän kyllä, että vielä 12-vuotias voi tuntea pettymystä saamistaan lahjoista, se on inhimillistä. Tai pettymystä saamattomista lahjoista.. mutta minusta on outoa, että ajatellaan siten, että vanhemman velvollisuus olisi ostaa lapselle kallita lahjoja, silloin kun niihin ei ole varaa.. ja että voisi vaikka velkaantua ostaakseen lahjoja, joilla lapsi voi mukamas lunastaa paikkansa kaverimaailmassa. Tiedän, että nuoret kaipaavat kipeästi kavereittensa hyväksyntää, mutta mielestäni aikuinen voi yrittää kasvataa lastaan myös siten, ettei tämä liiaksi tavoittelisi ainakaan sellaista hyväskyntää, jota vaatteilla ja merkkikännyköillä ns. ansaitaan.
Ja ainakin opettaa omaa lastaan siihen, ettei kaverin arvo ole riippuvainen siitä, kuinka varakkaita hänen vanhempansa ovat, eikä siitä, miten hulppeasti kaveri asuu, pukeutuu tai tuhlaa rahaa viihde-elektoriniikaan.


Mua hämmentää eniten se, että toiset niin neuvovat. Sen mä olen itse huomannut, että mitä vähemmän itsellä on käyttörahaa, sitä enemmän haluaisi, ettei rahojen vähyys näkyisi lapsissa. Kun rahaan on enemmän, on paljon helpompi pysyä omissa aatteissa ja olla ostamatta kaikkea muotisälää.
 

Yhteistyössä