nyt tarvitsen teidän apua!!!

Eli homman nimi on tää:
Mies 32 minä 22, seurusteltu 3 vuotta, tytär 1v. Meidän elämä on aina ollu ylä ja alamäkeä, mutta itsellä (kait myös miehellä) alkanu mitta täyttymään koska nykyään riidellään tai joudutaan sanaharkkaan noin 6 päivänä 7:stä. Olen aika laiska tekemään kotitöitä(pyykinpesu, astiahuolto, imurointi, ruuanlaitto). En tiedä miten olen ajautunut tähän, koska ennen tein pakolliset jutut mukisematta ja nykyään jätän melkein kokonaan tekemättä. pyykit pesen vasta kun on pakko, astiat laitan koneeseen kun on pakko jne... olen aina ollut iloinen ja sanavalmis ihminen, mutta nykyään tuntuu että hymykin on kovan työn takana saati sitte jos joku erehtyy heittää small talkia, ni en osaa sanoa yhtään mitään. Jään täysin sanattomaksi.. Meillä ei ole mitään työnjakoa perheessä, vaikka alussa(ennen omaa saamattomuuttani) yritin jakaa töitä, niin ne jäi mieheltäni useimmiten tekemättä tai tuli vastaus että HUOMENNA. tämän jatkuttua muutaman päivän olen nalkuttava ämmä, kun kysyn asiasta vastauksena saan "tee ite, paskat mua enää huvita ku auot päätäsi". Mieheni oli oikein malli-isä alussa, oli aina auttamassa, innokas kylvettäjä ym. Kaikki tuo on kadonnut. Mieheni sopii menoja ystäviensä kanssa, kysymättä minulta yhtään. Olettaen että lapsen hoidan minä ja hän tuo rahat taloon. Näin hän joka riidassa muistuttaa. Olen monesti kysynyt miksi hän ei ota lastamme mukaan kun tapaa ystäviänsä, vastauksena saan"en voi ottaa lasta mukaan kun...". Aina eri selitykset. Millo ei viitti, kun "siinä ei mee kauan", "ei viitti riisua vaatteita lapsen päältä kyläilyn ajaksi", selityksiä löytyy.. Onko lapsemme jotenkin este hänen ystäviensä tapaamisiin? Kyllä hän lähtee kävelylle lapsemme kanssa, puistossa käynti ei tule taas kuuloonkaan.. Jos itse haluan tavata omia ystäviäni ilman lapsemme läsnäoloa, niin siitä motkotetaan kun pidän häntä lapsenvahtina(yleensä kysyn asiasta pari päivää etukäteen ja asia on ok.), mutta kun tämä sovittu päivä tulee mieheni hermostuu mulle ja käskee mun ettii lapsenvahdin jostain muualta, kun hän ei siihen rooliin rupea?! Tänään mittani täyttyi lopullisesti... Nousin lapsemme kanssa aamulla, miehen jäädessä sovitusti nukkumaan, aamutoimet tehtyämme ym. leikkien jälkeen alkoi vatsaani kurnimaan(klo 12) sovin äitini kanssa menevämme sunnuntai lounaalle puolen tunnin päästä. Kysyin miestäni mukaan, joka oli sillä hetkellä aamutupakalla, hän vastasi lähtevänsä kuhan käy suihkussa ensin. Kun hän tuli suihkusta, alkoi hän valittaa kun aina on niin kiire ja mitä menen sopii tapaamisia kysymättä koska hänelle sopisi(olin odottanut jo 45 min ). Tästä tuli sitte kauhea sanaharkka joka yltyi riidaksi, kun hän ei kerenny ajamaan partaansa ym. ym. ym. En voinut ymmärtää kun hyvää hyvyyttäni kysyin häntä mukaan ja yhtäkkiä on minun vikani kun en kysynyt häneltä koska hänelle sopisi? Olenko aivan idiootti?! Asiat jatkuu...
Olin sopinut muutamaa päivää aikaisemmin mieheni kanssa että hän vahtii lastamme kun käyn viemässä auton meidän mökille ja tulen bussilla sieltä sitten pois. Yllättäen mies oli juopottelemassa, lähdin lapsen kanssa mökille ja nyt meinaan oikeasti miettiä että onko tässä suhteessa enää mitään järkeä. Auttakaa hyvät ihmiset valaisemaan mun ajatuksia ja kertokaa omat mielipiteet NIIN HYVÄT KUIN PAHATKIN!

 

Siis todellakin teillä on nyt vaikea tilanne meneillään. Sen mitä lukemani perusteella voin sanoa on että jos miehesi ei suostu muuttamaan tapojaan niin onko teillä enää mitään järkeä olla yhdessä? Kuulostaa siltä kuin jos yksin hoitaisit kaiken niin tavallaan yksinhuoltajana tekisit täysin samat asiat eikä mikään muuttuis.Käsitinkö oikein?
Kannattaa todella miettiä että onko se rakkaus vai joku muu seikka joka teitä pitää edelleen yhdessä. En nyt siis sano että "erotkaa nyt heti" tms, mutta annan viisaan neuvon miettiä teidän suhteen perustaa kunnolla.. Jaksamisia ja halauksia sinulle ja lapsellesi :hug: Miehesi tekee kyllä aikamoisia juttuja siihen verraten että hän on ISÄ..Ei huomioi omaa lasta ollenkaan..

 

Tuo että hän on sitä mieltä, että pidät häntä LAPSENVAHTINA :/ ? Voisit kai kysyä, miksi hän pitää sinua automaattisena lapsenvahtina, sillä ei kai voi kyse olla kummankaan vanhemman kohdalla, että oman lapsen kanssa oleminen on lapsenvahtina olemista - tämähän on titteli ihmiselle, joka tekee sitä siten ettei se hänen velvollisuuksiin/oikeuksiin kuulu. Väkisinkin tulee mieleen, tulitko kirjoittaneeksi nuo teidän iät oikein päin , sillä selvästikin hän ei ole kypsä vanhemmaksi. Ehkä kannattaa tosiaan tehdä lista, johon katsot plussat ja miinukset mitä olisi elää erossa ja mietit mille puolelle vaaka kallistuu...?

 

Kiitos paljon vastauksista Pikku Piru sekä Ainokatti. Olen miettinyt tässä parin päivän aikana, että miksi ollaan vielä yhdessä. Kait siinä on se, että kun on hyvä päivä ni sitte se on todella hyvä päivä. Saan itse haluamaani hellyyttä haleja pusuja ym. Tyttö nauraa räkättää ku isi päristää masua ym. En haluaisi erottaa isää ja tytärtä, sen takia tämä onkin hyvin mutkikasta, jos tytärtämme ei olisi niin olisin lähteny lätkii jo pitkän aikaa sitte, mutta en halua tyttömme jäävän missään nimessä välikäteen. Mutta sitte toisaalta kuulee hän ne kauheat tappelut..
Onko kokemuksia parisuhdekursseista? Ollaan yritetty aikasemminkin jutella näistä asioista hänen kanssaan, mutta joko en osaa esittää oikeita kysymyksiä tai sitten hän osaa kiertää ne hyvin. Sen jo tiedän ennestään että jos en kysy, ni vastausta en saa. Kun ollaan saatu rauha maahan, niin mieheni käyttäytyy muutaman päivän kunnolla ja hoitaa tehtävänsä, mutta sitte taas vajotaa samaan. Yritetään jutella tänään, toivottavasti tulisi jotain tulosta mikä myös pitäisi tulevaisuudessakin. Kiitos vielä kerran teille ja oikein hyviä vointeja! :wave:

 

Hei, kiva jos vastauksista oli jotakin iloa. Selvästi jotakin teidän suhteessa vielä on, mutta olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että missään tapauksessa vanhempien ero ei tarkoita lapsen eroa toisesta vanhemmasta ja toisaalta se on huono jos ainoa syy jäädä on lapset. Silloin siitä kärsii jo lapsikin ja millaisen kuvan annat parisuhteesta tällä asenteella.
Puhuminen ja parisuhdekurssit voi auttaa, jos tahtoa on. Tärkeää on puhua syyttämättä, esim ilmaista "minusta tuntuu pahalta, kun..." ja myös sanoja "aina", "et ikinä" kannattaa välttää. Jos kynnys ulkopuolisille puhumiseen on suuri, on olemassa myös paljon hyviä parisuhdekirjoja, jotka itse olen kokenut hyväksi, esim. "kaikki rakkaus mikä sinulle kuuluu", joka pohjautuu ajatukseen, ettei pengota vanhoja eikä haeta parisuhteesta vanhojen haavojen paikkausta, vaan etsitään aktiivisesti "tietoista avioliittoa". Muita kirjoja on esim. "pelasta parisuhteesi" (dr Phil). Itse tein joskus, kun tuntui että jumahdetaan sellaiseen pattitilanteeseen toiveiden ja tarpeiden kohdalla, että kun olin lukenut kirjaa, jätin sen miehen yöpöydälle ja ilmaisin että toivoisin että hän lukisi - että itselleni on sen avulla selvinnyt, miksi koen etten ole täysin tyytyväinen suhteeseemme. Pitkään siinä kesti että hän sen luki, koska hänen mielestään meidän suhteessa ei ollut mitään vikaa, mutta selvästi avasi hänen silmiään - kun tajusi, ettei kyse ole siitä että "kun hän tekee niin kuin minä haluan niin kaikki on hyvin", vaan jostain ihan muusta.
Onnea siis yritykseen, mutta muista että kaikkea ei tarvitse eikä saa kestää - jos tuntuu että jatkuvasti on paha olla, niin kyllä tyttösikin kärsii siitä enemmän kuin erostanne. :hug: