nyt sen kerron.sektiolla synnyttänyt

mulle on ihan sama miten muut synnyttää, mutta oon ylpeä että itse olen alakautta pystynyt. en varmaankaan tuntisi synnytääneni, jos sektioon joutuisin. toki joskus se on pakko, sitten se pitää vaan hyväksyä. mut en mä sillä ylpeilis. lapsella kylläkin

 

nukkumaan..palaan aamulla

 

tulipas nukuttua hyvin ja edelleen ylpeä

 

Teillä vietetäänkin sit leikkuupäiviä. :saint:

 

Teillä vietetäänkin sit leikkuupäiviä. :saint:

ihan syntymäpäivää

 

noh mielipiteitä

 

Mun lapsi on kanssa syntynyt keisarinleikkauksella, omasta pyynnöstäni.
Ja olen ylpeä siitä, että lapseni on maailmassa

 

Meilläpä onkin tuplajuhlat kun toinen suostu syntymään ja toinen ei! Sai äiti kokea molemmat ihanuudet samalla kertaa!!!!

 

Meilläpä onkin tuplajuhlat kun toinen suostu syntymään ja toinen ei! Sai äiti kokea molemmat ihanuudet samalla kertaa!!!!

Niin, vaimosi varmaan osoittaa yhtä ja sanoo että tämän synnytin, sitten osoittaa toista ja sanoo että tätä en ;-D

Täällä käytiin viime viikolla järkyttävää vääntöä sanojen käyttämisestä... siis nämä maallikot siitä väänsivät, vaikka kuinka kirjallista näyttöä on siitä, että spesialistitkaan eivät ole yhtä mieltä!

 

Meilläpä onkin tuplajuhlat kun toinen suostu syntymään ja toinen ei! Sai äiti kokea molemmat ihanuudet samalla kertaa!!!!

Niin, vaimosi varmaan osoittaa yhtä ja sanoo että tämän synnytin, sitten osoittaa toista ja sanoo että tätä en ;-D

Täällä käytiin viime viikolla järkyttävää vääntöä sanojen käyttämisestä... siis nämä maallikot siitä väänsivät, vaikka kuinka kirjallista näyttöä on siitä, että spesialistitkaan eivät ole yhtä mieltä!

Ja kyllä se leikkauksesta toipuminenkin oli kuulemma paljon vaikeampaa kuin perinteisestä.

 

Olen äärettömän iloinen siitä, että saimme vauvamme hengissä ulos kiireellisellä sektiolla yritettyäni turhaan pukata häntä tunteja maailmaan alakautta. Mieheni on kiitollinen, että selvisimme lopulta hengissä, sekä minä että vauva. Ylpeydelle ihan sama. Oma, ja varsinkin vauvan henki oli tärkeintä!

 

Olen äärettömän iloinen siitä, että saimme vauvamme hengissä ulos kiireellisellä sektiolla yritettyäni turhaan pukata häntä tunteja maailmaan alakautta. Mieheni on kiitollinen, että selvisimme lopulta hengissä, sekä minä että vauva. Ylpeydelle ihan sama. Oma, ja varsinkin vauvan henki oli tärkeintä!

Kyllähän siinä vaiheessa kun on tunti tongittu ja songittu eikä tyttö vaan suostu tulemaan niin helpotus oli kun lääkäri määräsi hätäsektion. Kyllä oli olo kuin ER:n kuvauksissa. Rupesi väki säntäilemään aika haipakalla!

 

oletteko ylpeitä siitäkin kun käytte kaupassa onnistuneesti? (huom maksatteko kortilla vai käteisellä)

ei se synnytys tai leikkaus sitä lasta alulle laita, kyllä se homma on hoidettu jo aiemmin, joten en ymmärrä mitä ylpeilemistä siinä on.. ja toisaalta itse olisin ylpeämpi kasvatustuloksista ja lapsen kehityksestä, joihin oikeasti voin itse vaikuttaa.

 

mutta arvatkaapas kuinka ylpeä olen siitä kun se pantiin alulle

 

oletteko ylpeitä siitäkin kun käytte kaupassa onnistuneesti? (huom maksatteko kortilla vai käteisellä)

ei se synnytys tai leikkaus sitä lasta alulle laita, kyllä se homma on hoidettu jo aiemmin, joten en ymmärrä mitä ylpeilemistä siinä on.. ja toisaalta itse olisin ylpeämpi kasvatustuloksista ja lapsen kehityksestä, joihin oikeasti voin itse vaikuttaa.

Mutta saattaa ylpeily muuttua hautajaisiksi jos esim.jääräpäisesti vastustaa lääkäreiden suosittamaa sektiota. Muistan sellaisestakin lukeneeni.

 

mulla on molemmat lapset syntyneet sektiolla ( ahdas lantio ) ja jos joskus tehdään kolmas niin hänkin syntyy sektiolla. olen ensin kärsinyt supistukset ja ottanut vastaan puudutukset, mutta kun ei mahdu niin ei mahdu ja sitten lääkäri päättänyt että nyt leikataan. mulle on ihan sama miten tytöt ovat syntyneet, he on mulle maailman tärkeimmät ihmiset.

 

Myös täällä yksi sektiolla synnyttänyt....lapsi on ihana ja voi hyvin ja arpi maailman kaunein arpi. :heart: