Nyt riitti!!!

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28601146]En ole vielä sitä asiaa tehnyt, jos päätöksen olen tänään tehnyt. Se illä asialla onneksi sun ei kannata päätäsi vaivata. En ainakaan suosittele. [/QUOTE]Tuskin saat mitään aikaiseksi

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28601157]Tuskin saat mitään aikaiseksi[/QUOTE]

Kuten sanoin, älä vaivaa pientä päätäsi moisella. :heart:

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28601207]Kuten sanoin, älä vaivaa pientä päätäsi moisella. :heart:[/QUOTE]Ehkä ukkos ei vaan jaksa sua, ja juo sen takia

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28601218]Ehkä ukkos ei vaan jaksa sua, ja juo sen takia[/QUOTE]
Ehkä sä olet niin inhottavan ilkeä ihminen, ettet ole edes sitä miestä itsellesi saanut.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28601247]Ehkä sä olet niin inhottavan ilkeä ihminen, ettet ole edes sitä miestä itsellesi saanut.[/QUOTE]Oon saanut, mutta en ole ajanut sitä juomaan

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";28601257]Oon saanut, mutta en ole ajanut sitä juomaan [/QUOTE]

Tuliko parempi mieli

Ap voimia, ei varmasti ole helppo päätös, mutta muista ettet miestä voi parantaa etkä uhrata teitä kaikkia yhden takia. Pelasta itsesi ja lapsesi ennenkuin olette kaikki todella syvällä samassa suossa. Ehkä pystyt miehellekin tarjoamaan apua ja tukea kun ei tarvitse katkeroitua siitä että hän vetää sua alas. Toivottavasti ei käänny itsetuhoiseksi, mutta sekin saattaa olla edessä vaikka yhdessä pysyisitte.

Onko miehellä hoitokontakti kunnossa? Onko mahdollista käydä yhdessä puhumassa erosta jos miehellä on esim. terapiakäyntejä?

 

["aloittaja"]

Tuliko parempi mieli

Ap voimia, ei varmasti ole helppo päätös, mutta muista ettet miestä voi parantaa etkä uhrata teitä kaikkia yhden takia. Pelasta itsesi ja lapsesi ennenkuin olette kaikki todella syvällä samassa suossa. Ehkä pystyt miehellekin tarjoamaan apua ja tukea kun ei tarvitse katkeroitua siitä että hän vetää sua alas. Toivottavasti ei käänny itsetuhoiseksi, mutta sekin saattaa olla edessä vaikka yhdessä pysyisitte.

Onko miehellä hoitokontakti kunnossa? Onko mahdollista käydä yhdessä puhumassa erosta jos miehellä on esim. terapiakäyntejä?

Kiitos! :heart: Yhdet parhaista sanoista joita olen saanut.
Mies on viimeiset pari vuotta käynyt säännöllisesti mielenterveyskeskuksessa ja hänen oma psykologinsa vaihttoi työtä ja uutta ei ole nimetty. Miestä harmitti paljon se kun pitkän hoitosuhteen jälkeen tuo henkilö vaihtui.
Tuokaan vaihtoehto ei olisi huono, että kävisimme keskustelemassa erosta jonkun ulkopuolisen luona. Veikkaan, että mies ei siihen suostu. Silloin sairastuessaan meille tarjottiin mahdollisuutta perheterapiaan, mutta mies ei sitä halunnut.

 

[Chala]

[QUOTE="aloittaja";28601513]Kiitos! :heart: Yhdet parhaista sanoista joita olen saanut.
Mies on viimeiset pari vuotta käynyt säännöllisesti mielenterveyskeskuksessa ja hänen oma psykologinsa vaihttoi työtä ja uutta ei ole nimetty. Miestä harmitti paljon se kun pitkän hoitosuhteen jälkeen tuo henkilö vaihtui.
Tuokaan vaihtoehto ei olisi huono, että kävisimme keskustelemassa erosta jonkun ulkopuolisen luona. Veikkaan, että mies ei siihen suostu. Silloin sairastuessaan meille tarjottiin mahdollisuutta perheterapiaan, mutta mies ei sitä halunnut.[/QUOTE]

Voi tosiaan normimmassakin tilanteessa olla haastavaa saada miehiä sinne terapeutin penkille, hyvä että miehellä on joku kontakti itsellään ollut vaikka hieman heikosti päättynyt, toivottavasti jatkuu. Päätti mies mitä tahansa tilanteelle tehdä, sinä et varmasti voi kuin luvata tukea siinä missä pystyt ja auttaa nyt ensisijaisesti itseäsi ja lastanne. Mies joutuu ikävä kyllä tekemään isoimman työn omalla kohdallaan. Jonain päivänä hänkin sen toivottavasti ymmärtää. Älä anna syyllistää itseäsi, olet ihan varmasti yrittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Ihanaa että sulla on anoppi puolellasi, hän on varmasti iso voimavara tässä tilanteessa, ei ainakaan kivenheittoa sieltä puolelta

 

[suskijaperhe]

sen tiedän, että masentuneen kanssa elämä ei tod ole helppoa. mun mies sairastaa vaikeaa masennusta, onneks nyt alkanut helpottaa. tän reilu 3v yhdessäolon aikana ollut sairaalassa pari kertaa, lääkitys löytyi sopiva ja hoitokontakti miekkariin on hyvä. nyt hän pääsi sellaiselle työpajalle tekemään pintakäsittelyhommia, viihtyy erinomaisesti ja nauttii työstään. alkoholia ei tosin käytä juurikaan, ehkä pari kertaa kuussa ottaa saunakaljan. mies on hyvin hellä ja kiltti puoliso, isä ja isäpuoli.

ap, sun mies ite tehny päätöksen vetää viinaa lärviin, sä et ole häntä siihen pakottanut, joten et saa itseäsi syyllistää. onko sulla tukiverkkoa, jotain jonka voisit vaikkapa pyytää luoksesi muutamaksi päiväksi ihan kaveriksi arkeen? itse pyysin miehen sairaalajaksojen aikana äitini tai parhaan ystäväni.

halauksia sinulle kovasti, et ole helpossa tilanteessa, mutta sä olet vahva

 

["liisa"]

Eropaperit vaan menemään ja alat nauttimaan elämästäsi..vaan oli ratkaisusi mikä hyvänsä niin voimia kovasti sinulle

 

[gdjogldm]

Huoh, täältä aina löytyy urpoja aukomaan päätään. Mutta tietäähän sen että niillä on päässä vikaa joten älä välitä.

Olet todellakin jo yrittänyt tarpeeksi etkä sä voi yksin jatkaa yrittämistä jos toinen ei tee suhteen tai parantumisen eteen mitään. Tiedän tasan ton tilanteen... Ja varmasti se yh-elämä on helpompaa kuin juopon katteleminen kotonaan ja täysin sen oikkujen varassa eläminen. Voimia!

 

["himmeli"]

[QUOTE="aloittaja";28601146]En ole vielä sitä asiaa tehnyt, jos päätöksen olen tänään tehnyt. Se illä asialla onneksi sun ei kannata päätäsi vaivata. En ainakaan suosittele. [/QUOTE]

Se masenus tosiaan saattaa johtaa alkoholismiin. on helppo ajatella toisesta "pahaa" ja pitää alkoholin juontia vaan keinona paeta,sitähän se onkin..mutta

olin itse aikanaan tilanteessa joss minä absolutisti olin tavannut ihanan herkän miehen.

kunnes alkoi nousta esiin asioita...mm.masennus,alkoholiongelma.. mieskin käytti alkoholia ahdistuksen hoitoon. En ymmärtänyt asiaa,en ollenkaan.tuomitsinkin jossain vaiheessa aika rankasti. muutama vuosi ol ioikeesti kamalaa,mikään lääkitys ei auttanut.. eikä mikään muukaan..

Mutta sitte viimesellä kerralla osastojaksolla ehdotettiin sähköshokkihoitoa..kaikki lääkkeet tiputettiin pois...mukaanluettuna diapamit yms joihin oli kehittynyt riippuvuus koska kukaan ei valvonut lääkkeiden käyttöä.. näin siis itseasiassa vieroitusoireisiin kuului myös ahdistus. + mies sai antabuksen aamulääkkeisiin

- alkoi sähköshokkihoito jota vastustin(koska pelkäsin), mutta tuon hoidon myötä mä sain raittiin ihanan terveen ja hymyilevän miehen! monta vuotta meni ihanasti(tosin totesin vuosien varrella että se mikä miehellä oli omlta osaltaan johtanut noihin ongelmiin,oli puutteellinen tunteiden ja ongelmien ratkaisutaidot...niitä ei vaan ollut).

jossain vaiheessa rankan elämänkokemuksen myötä itse ahdistuin... ja vaikka olin ollut vuosikymmeniä täysin alkoton, kävi välillä mielessä sen ahdistuksen kanssa että meen alkoon ostan viinaa ja vedän sitä niin kauan että en tunne tai tajua mitään.Siinä vaiheessa sitä tajusi että se ahdistus voi olla niin valtavan hirveä tunne ettei sitä pysty kestämään..

itse en tarttunut pulloon,koska vaikka se houkuttikin jotta vois hetkeksi unohtaa kaiken,niin pelkäsin että siitä kehittyy riippuvuus jonka olin jo aiemmin vuosia sitten nähnyt,en siis uskaltanut. mutta pienestä se oli kiinni.

Eli ap onko mies saanut psykoterapiaa? tunteiden ja ongelmien käsittelyn tueksi? ootteko käyneet pariterapiassa? onko mies saanu sähköshokkihoitoa?

miten lääkitys kuka vastaa siitä? onko sitä tarkistettu? mites antabuksen käyttö?

 

["himmeli"]

voi zsiisus että on käyny psykologin luona... mun kokemuksen mukaan ne on aika hyödyttömiä!


nehän tyytyy käsittelee vain tätä hetkeä vähän pinnasta vaan raapasee...kun taas trauma ja psykoterapeutit menee pinnan alle! eikä silittele päätä. Kun se ratkaisu saattaa löytyy mutta eka pitää paikallistaa ongelmien alkulähteet,vaikka sinne lapsuuteen saakka!

 

["vieras"]

[QUOTE="himmeli";28602064]voi zsiisus että on käyny psykologin luona... mun kokemuksen mukaan ne on aika hyödyttömiä!


nehän tyytyy käsittelee vain tätä hetkeä vähän pinnasta vaan raapasee...kun taas trauma ja psykoterapeutit menee pinnan alle! eikä silittele päätä. Kun se ratkaisu saattaa löytyy mutta eka pitää paikallistaa ongelmien alkulähteet,vaikka sinne lapsuuteen saakka![/QUOTE]

Psykologikin voi olla psykoterapeutti. Ja vaikka ei olisikaan psykologin voi perehtyä terapiassa ongelmiin ja niiden syihin perusteellisemmin.

 

[ohhoijakkaa]

[QUOTE="just";28600555]No kyllä tuo itsesääli-ilmaus kertoo väheksynnästä, ja siitä ettet tiedä sairauden kuvaa, mutta kuten sanoin; parempi sun on lähteä, mutta ei se yh-elo niin ruusuista ole, koska välttämättä isä ei pysty lapsia ottamaan omien ongelmien vuoksi itselleen.[/QUOTE]

Kyllä masennukseen kuuluu itsesääliä, ja paljon. Ei ap ole väärässä. On totta, että sillä masentuneella on varmaan kurja olo. Mutta nyt puhutaan asioista ap:n, ja mikä tärkeämpää, lapsen kannalta. Mies on jo aikuinen, ja tekee itse omat valintansa, masennusta tai ei. Masennus ei VÄLTTÄMÄTTÄ aja ketään juomaan, se on oma valinta. Sitten kun ollaan jo alkoholisoituneita, sekin on oma itsenäinen sairautensa, joka lisää miehen ongelmia. Osittain itse hankittuja.

Ap:n ei kuitenkaan tarvitse ajautua miehensä mukana syöveriin. Tässä on tärkeämpää hoitaa ap:n ja lasen elämä kuntoon. Miehen on tehtävä itse töitä oman elämänsä eteen. Eli ap, hoida itseäsi ja lasta, ota omaa aikaa lapsen kanssa, ja lakkaa hoitamasta miestäsi tässä kohdassa. Muuta erilleen. Jos mies alkaa itsetuhoiseksi tai suistuu syvemmälle, se ei ole sinun syysi. Et ole sairastuttanut miestä, et pakottanut juomaan, et masennuttanut. Sinulle on nyt tärkeää pitää itsesi kasassa, jotta voit hoitaa lapsen. Ei kannata siirtää ongelmia ja masennuksia seuraavan sukupolveen!

 

[Teinien äiti]

Tsemppiä! Päätökselläsi pelastat myös lapsesi Ei ole lapselle hyväksi elää kodissa jossa on alkoholismia ja ahdistuneisuutta. Ja kyllä se oma aika lisääntyy kun ei tarvitse hoitaa vielä yhtä lasta eli miestäsi. Karulta kuulostaa, mutta niin se on. Itse tein vastaavan pätöksen vuosia sitten kun nuorempi lapsista oli vasta kuukauden ja se oli minun, lasten sekä isän kannalta paras päätökseni. Ilman sitä koko perhe olisi sairastunut ja voisi huonosti.