Nyt riitti!!!

[Kyllästynyt ja väsynyt]

Nopeasti taustaa. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 13,5 vuotta. Naimisissa 2v. Kun olin raskaana 2009 mies sairastui syvään masennukseen ja jäi työttömäksi. Alkoi rypemään itsesäälissä. Yritin ymmärtää ja antaa vapaata ja ajan kulua. Mies vain alkoi juomaan ja alkoholisoitui. 2 kertaa olen ollut eroamassa juomisen takia ja mies "raitisrunut" pidemmäksi aikaa. Kaiken tämän ajan olen yksin pyörittänyt arkea. Mies kun tarvitsee lepoa ja ymmärrystä. Nyt on pian viikon ollut miettimässä asioita. Eli mökillä ryyppäämässä.

Mulle riitti! Kukaan ei ainakaan voi sanoa, että olen helpolla luovuttamassa. Rakkaus vain on sokea. Tyhmähän mä olen kun näin kauan olen tätä sietänyt. Talvella olin ratkaisua tekemässä, mutta tuolloin mies sairastui epilepsiaan ja sai useita kohtauksia. Ehkä juuri se on avannut kun silmät kun olen koko ajan lapsen kanssa yksin. Vien tarhaan, käyn töissä, haen tarhasta ja illasta kotityöt. Ei omaa aikaa juurikaan. Tästä kaikesta alan olemaan niin vihainen ja katkera. Musta on hyvää vauhtia kehittymässä katkera akka.


Kiitos kun sain purkautua. Jo tämä kirjoittaminen tekee hyvää. Ja pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä. Kännykällä niitä tulee reilusti.

 

["vieras"]

No et tosiaan ainakaan liian helpolla oo luovuttamassa. Ymmärrän ja kannustan sinua oikeasti heivaamaan koko ukon. Todellista halua raittiuteen ei näytä olevan, kun aina palaa takaisin samaan käytökseen.


Onnea matkaan

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28600187]No et tosiaan ainakaan liian helpolla oo luovuttamassa. Ymmärrän ja kannustan sinua oikeasti heivaamaan koko ukon. Todellista halua raittiuteen ei näytä olevan, kun aina palaa takaisin samaan käytökseen.


Onnea matkaan[/QUOTE]

Kiitos! Onneksi anopin kanssa on läheiset välit ja hän tietää tarkalleen tilanteen. Uskoisin, että meidän välit tulee aina säilymään hyvinä. Tällä hetkellä anoppi on yksi läheisimpiä ihmisiä.

 

[Kaiutin]

Tiedän todellakin, mistä puhut. Kukaan ei toista terveeksi rakasta. Alkoholisti lopettaa juomisen sinä päivänä, kun on juonut tarpeeksi. Et voi tietää koska se päivä on, ja koska se on lopullista. Lisäksi juomisen loppuminen, sairaudentunnon kasvu ja itsehoidon aloittaminen on vasta alku matkalle, joka jatkuu läpi elämänne jos päätät jatkaa. Alkoholi on kolmas jäsen parisuhteessanne nyt ja aina, ja jos tosipaikka tulee, jäät kakkoseksi. Joko hyväksyt sen ja jatkat, tai pelastat itsesi ja lapsesi ja lähdet. Sääli ei saa sinua pidätellä, koska alkoholisti on hyvin manipuloiva useinkin, ja tietämättään. Krapulaista, tärisevää ja itkuiseta miestä on vaikeaa hylätä. Varaudu siihen, että sinua itketään takaisin ja pommitetaan monilla eri tavoilla.

Mahdollisen raitustumisen jälkeen on ymmärrettävä hoitaa myös ne syyt, jotka juomiseen ovat johtaneet. Kerroitkin masennuksesta. Harva ihminen ryyppää perhettään ja koko elämäänsä vessasta alas ns. terveen pään kanssa, eli kun alkoholi ei vääristäkään enää ajatuksia ja kommunikaatiota, paljastuu todelliset psyykkiset ongelmat: ehkäpä epävakaa persoonallisuus, vaikeat käsittelemättömät traumakokemukset, kaksisuuntaisen mielialahäiriön piirteitä, depressiota, narsismia, muita riippuvuuksia, jopa psykoottisuutta.

En väitä että ratkaisusi olisi helppo, mutta se on yksinkertainen. Muuta ei ole. Voimaa.

 

["aloittaja"]

Tiedän todellakin, mistä puhut. Kukaan ei toista terveeksi rakasta. Alkoholisti lopettaa juomisen sinä päivänä, kun on juonut tarpeeksi. Et voi tietää koska se päivä on, ja koska se on lopullista. Lisäksi juomisen loppuminen, sairaudentunnon kasvu ja itsehoidon aloittaminen on vasta alku matkalle, joka jatkuu läpi elämänne jos päätät jatkaa. Alkoholi on kolmas jäsen parisuhteessanne nyt ja aina, ja jos tosipaikka tulee, jäät kakkoseksi. Joko hyväksyt sen ja jatkat, tai pelastat itsesi ja lapsesi ja lähdet. Sääli ei saa sinua pidätellä, koska alkoholisti on hyvin manipuloiva useinkin, ja tietämättään. Krapulaista, tärisevää ja itkuiseta miestä on vaikeaa hylätä. Varaudu siihen, että sinua itketään takaisin ja pommitetaan monilla eri tavoilla.

Mahdollisen raitustumisen jälkeen on ymmärrettävä hoitaa myös ne syyt, jotka juomiseen ovat johtaneet. Kerroitkin masennuksesta. Harva ihminen ryyppää perhettään ja koko elämäänsä vessasta alas ns. terveen pään kanssa, eli kun alkoholi ei vääristäkään enää ajatuksia ja kommunikaatiota, paljastuu todelliset psyykkiset ongelmat: ehkäpä epävakaa persoonallisuus, vaikeat käsittelemättömät traumakokemukset, kaksisuuntaisen mielialahäiriön piirteitä, depressiota, narsismia, muita riippuvuuksia, jopa psykoottisuutta.

En väitä että ratkaisusi olisi helppo, mutta se on yksinkertainen. Muuta ei ole. Voimaa.

Kiitos!

 

["aloittaja"]

Ehkä siksikin tätä olen näin kauan sietänyt kun mies ei koskaan ole meille mitään tehnyt tai meidän ei ole tarvinnut häntä pelätä. Selvinpäin loistava isä, joka tekee paljon pojan kanssa kaikkea kivaa. Leikkii, käy kalassa ym.
Nyt kuitenkin tajuan sen, että ansaitsen parempaa ja mulla on omakin elämä elettävänä.

 

["just"]

" Alkoi ryyppäämään itsesäälissä ". Selvästikkään et tiedä mitä vakava masennus on. Jos vielä ei löydy toimivaa lääkitystä, valitettavan monesti sitä pahaa oloa yrittää lievittää muilla päihteillä.

Raskastahan se on läheisille, ja kannattaa sun lähteäkkin suhteesta, mutta älä väheksy miehesi sairautta!

 

[---]

Ehkä juuri se on avannut kun silmät kun olen koko ajan lapsen kanssa yksin. Vien tarhaan, käyn töissä, haen tarhasta ja illasta kotityöt. Ei omaa aikaa juurikaan. Tästä kaikesta alan olemaan niin vihainen ja katkera. Musta on hyvää vauhtia kehittymässä katkera akka.

Miten se oma aika eron myötä lisääntyisi?

 

[Blue]

:hug:

Eipä muuta kuin tsemppiä matkaan kohti uutta elämää!!

 

[tsemppiä]

Kivulias "parisuhde" syö energiat naisesta. Päästä lorttihousu menemään ja tee itselles oma hyvä elämä.

Kyllä se omakin aika lisääntyy, kun ei tartte koko äijää edes ajatella. Voi sopia hoidot ja lapsenvahdit oman aikataulunsa mukaan eikä kuvitteluihinkaan tarvitse ottaa mukaan että mitä sille miehentapaiselle mahtais milloinkin sopia tai olla sopimatta.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="just";28600400]" Alkoi ryyppäämään itsesäälissä ". Selvästikkään et tiedä mitä vakava masennus on. Jos vielä ei löydy toimivaa lääkitystä, valitettavan monesti sitä pahaa oloa yrittää lievittää muilla päihteillä.

Raskastahan se on läheisille, ja kannattaa sun lähteäkkin suhteesta, mutta älä väheksy miehesi sairautta![/QUOTE]

Väheksy?! Kuule, jos väheksyisin olis kun ymmärrys ja tämä liitto loppunut jo ajat sitten.

 

["aloittaja"]

Miten se oma aika eron myötä lisääntyisi?

Ei mitenkään, mutta se kotona jumittaminen olisi helpompaa hyväksyä kun ei olisi aina se joka jää kotiin kun toinen lähtee viettämään sitä omaa aikaa.

 

["aloittaja"]

Kiitos tsempeistä! Ventovieraidenkin toivotukset tuntuu hyvältä.

 

["just"]

[QUOTE="aloittaja";28600478]Väheksy?! Kuule, jos väheksyisin olis kun ymmärrys ja tämä liitto loppunut jo ajat sitten.[/QUOTE]No kyllä tuo itsesääli-ilmaus kertoo väheksynnästä, ja siitä ettet tiedä sairauden kuvaa, mutta kuten sanoin; parempi sun on lähteä, mutta ei se yh-elo niin ruusuista ole, koska välttämättä isä ei pysty lapsia ottamaan omien ongelmien vuoksi itselleen.

 

["just"]

Mitä hoitoa miehesi on saanut?

 

[nk]

Olitte yli 10 vuotta yhdessä ja sitten naimisiin, etkö sitä ennen huomannu ukossa mitään että olisi kannattanu jättää sanomatta "tahdon"? Ja myös se lapsi tekemättä tuollaisen kanssa? - niin, rakkaus on sokea, mutta ei niin sokea etteikö jotain olis huomannu? Niin ei saa ajatella koskaan että "olen nyt tämän kanssa jos kukaan muu ei minusta huoli". Se ei useinkaan ole totta.

Hyvä kun olet nyt tajunnut mikä tilanne on, itsesi takia ja myös lapsesi takia. Kannattais pitää kiinni sitte päätöksestä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="just";28600555]No kyllä tuo itsesääli-ilmaus kertoo väheksynnästä, ja siitä ettet tiedä sairauden kuvaa, mutta kuten sanoin; parempi sun on lähteä, mutta ei se yh-elo niin ruusuista ole, koska välttämättä isä ei pysty lapsia ottamaan omien ongelmien vuoksi itselleen.[/QUOTE]

Itsesäälinä sen näen, jos pakeneminen ja juominen tapahtuu koko ajan sillä verukkeella että ahdistaa. Ehkä en sitten ymmärrä, mutta tukenut olen. Mies on 2 kertaa ollut sairaalahoidossa pidempiäkin aikoja. Olen ollut niin paljon tukemassa, että pojan ollessa vauva masennuin itsekin. Olen yrittänyt olla asettamatta mitään vaatimuksia ja yrittänyt tehdä miehen arjesta mahdollisimman paineetonta. Joskus mietin sitäkin, että olenko silittänyt liikaakin hänen päätään. Mulla itselläni on tällä hetkellä takki aivan tyhjä, enkä näe enää mitään tapaa jolla voisin miestäni auttaa.
Olen loputtoman väsynyt miettimään mitä voi sanoa ja olemaan varpaillani. Suurin pelko tässä erossa on se, että siitä mies vajoaa vieläkin alemmas ja aloittaa totaalisesti itsetuhoisen käytöksen.

 

["just"]

[QUOTE="aloittaja";28600613]Itsesäälinä sen näen, jos pakeneminen ja juominen tapahtuu koko ajan sillä verukkeella että ahdistaa. Ehkä en sitten ymmärrä, mutta tukenut olen. Mies on 2 kertaa ollut sairaalahoidossa pidempiäkin aikoja. Olen ollut niin paljon tukemassa, että pojan ollessa vauva masennuin itsekin. Olen yrittänyt olla asettamatta mitään vaatimuksia ja yrittänyt tehdä miehen arjesta mahdollisimman paineetonta. Joskus mietin sitäkin, että olenko silittänyt liikaakin hänen päätään. Mulla itselläni on tällä hetkellä takki aivan tyhjä, enkä näe enää mitään tapaa jolla voisin miestäni auttaa.
Olen loputtoman väsynyt miettimään mitä voi sanoa ja olemaan varpaillani. Suurin pelko tässä erossa on se, että siitä mies vajoaa vieläkin alemmas ja aloittaa totaalisesti itsetuhoisen käytöksen. [/QUOTE] Onko se veruke jos oikeasti ahdistaa, ja mikään muu ei enää ole tuonut "helpotusta" kun viina, johon jäänyt koukkuun?

Itse vakavan masennuksen sairastaneena tiedän mitä helvettiä se on, ja kun ei löydy apua mistään. Mitkään lääkkeet ei sovi jne.

 

["aloittaja"]

Olitte yli 10 vuotta yhdessä ja sitten naimisiin, etkö sitä ennen huomannu ukossa mitään että olisi kannattanu jättää sanomatta "tahdon"? Ja myös se lapsi tekemättä tuollaisen kanssa? - niin, rakkaus on sokea, mutta ei niin sokea etteikö jotain olis huomannu? Niin ei saa ajatella koskaan että "olen nyt tämän kanssa jos kukaan muu ei minusta huoli". Se ei useinkaan ole totta.

Hyvä kun olet nyt tajunnut mikä tilanne on, itsesi takia ja myös lapsesi takia. Kannattais pitää kiinni sitte päätöksestä.

Tätä kommenttia odotinkin. En huomannut. Kaikki oli hyvin ennen tuota. Miehellä hyvä työ ja elämänhalua. Onnea ja suunnitelmia. Rankkojen allergioiden takia paljon kortisonia syöneenä sairastui osteoporoosiin. Sen jälkeen selkään tuli murtuma, siitä pitkä sairasloma ja irtisanominen. Väittäisin, että vähemmistäkin kriiseistä voi seurata isoja ongelmia. Kaiken mielenterveyteen liittyvän ei tarvitse näkyä ennalta. Kriiseillä on yllättäviä seurauksia.

 

["pumpuli"]

Miten näitä tarinoita riittää niin netissä kuin lähipiirissäkin. Mikä näitä nykyajan miehiä vaivaa? Ovat saamattomia juoppoja yms?

Luulen että kaiken takana on miehen äiti, jos äiti on paaponut ja passannut ja pumpulissa kasvattanut niin ei sellaisesta miestä tule. Ja masentuvatkin helposti kun eivät saa elämästään otetta.

 

[Millenia]

[QUOTE="just";28600555]No kyllä tuo itsesääli-ilmaus kertoo väheksynnästä, ja siitä ettet tiedä sairauden kuvaa, mutta kuten sanoin; parempi sun on lähteä, mutta ei se yh-elo niin ruusuista ole, koska välttämättä isä ei pysty lapsia ottamaan omien ongelmien vuoksi itselleen.[/QUOTE]
Höpönhöpön. Minäkin olen sairastanut keskivaikeaa masennusta ja tarvitsin lääkityksen että sieltä kuopasta pääsin pois. Mutta silti voin sanoa, että kyllä siihen masennukseen itsesääliä kuului, ja paljon kuuluikin.

Sinä taidat olla se, joka lukee vähän liikaa tuohon itsesääliin. Minusta se ei ole vähättelevä termi, jos toinen rehellisesti myöntää, että joku rypee itsesäälissä. Ap ei väittänyt, että kysymyksessä olisi vain itsesääli eikä oikea masennus ja alkoholismi. Se olisi ollut vähättelyä.

Masentuneelle itselleen ei toki kannata mennä marmattamaan itsesäälistä, se kun varmasti koetaan loukkaavana, mutta voin se muille myöntää, että masentunut siellä rypee. Ap itse oli miehensä tukena vuosikymmenen, joten hän tosiaankin tietää jo jotain elämästä masentuneen alkoholistin kanssa, ja on oikeutettu kuvaamaan tilannetta kaunistelematta.

Alunperinkin lainasit väärin tai väritit hommaa kommentoimalla "ryyppäämään itsesäälissä" kun ap ei tällaista termiä edes käyttänyt. Hän sanoi, että mies alkoi rypemään itsesäälissä. Tämän jälkeen alkoi ryyppääminen.

On myös surkuhupaisaa kuinka syytät toista vähättelystä yhden "väärän" sanan käytön johdosta, kun itse suhtaudut toiseen ja hänen elämäänsä niin vähättelevästi. Että eikö yh-elo ole ruusuista. No tämä edellinen vuosikymmenhän se on ruusuinen ollut.

 

["aloittaja"]

Höpönhöpön. Minäkin olen sairastanut keskivaikeaa masennusta ja tarvitsin lääkityksen että sieltä kuopasta pääsin pois. Mutta silti voin sanoa, että kyllä siihen masennukseen itsesääliä kuului, ja paljon kuuluikin.

Sinä taidat olla se, joka lukee vähän liikaa tuohon itsesääliin. Minusta se ei ole vähättelevä termi, jos toinen rehellisesti myöntää, että joku rypee itsesäälissä. Ap ei väittänyt, että kysymyksessä olisi vain itsesääli eikä oikea masennus ja alkoholismi. Se olisi ollut vähättelyä.

Masentuneelle itselleen ei toki kannata mennä marmattamaan itsesäälistä, se kun varmasti koetaan loukkaavana, mutta voin se muille myöntää, että masentunut siellä rypee. Ap itse oli miehensä tukena vuosikymmenen, joten hän tosiaankin tietää jo jotain elämästä masentuneen alkoholistin kanssa, ja on oikeutettu kuvaamaan tilannetta kaunistelematta.

Alunperinkin lainasit väärin tai väritit hommaa kommentoimalla "ryyppäämään itsesäälissä" kun ap ei tällaista termiä edes käyttänyt. Hän sanoi, että mies alkoi rypemään itsesäälissä. Tämän jälkeen alkoi ryyppääminen.

On myös surkuhupaisaa kuinka syytät toista vähättelystä yhden "väärän" sanan käytön johdosta, kun itse suhtaudut toiseen ja hänen elämäänsä niin vähättelevästi. Että eikö yh-elo ole ruusuista. No tämä edellinen vuosikymmenhän se on ruusuinen ollut.

Joku joka ymmärsi mun jokaisen sanan. Kiitos! :flower:

 

[lol]

Höpönhöpön. Minäkin olen sairastanut keskivaikeaa masennusta ja tarvitsin lääkityksen että sieltä kuopasta pääsin pois. Mutta silti voin sanoa, että kyllä siihen masennukseen itsesääliä kuului, ja paljon kuuluikin.

Sinä taidat olla se, joka lukee vähän liikaa tuohon itsesääliin. Minusta se ei ole vähättelevä termi, jos toinen rehellisesti myöntää, että joku rypee itsesäälissä. Ap ei väittänyt, että kysymyksessä olisi vain itsesääli eikä oikea masennus ja alkoholismi. Se olisi ollut vähättelyä.

Masentuneelle itselleen ei toki kannata mennä marmattamaan itsesäälistä, se kun varmasti koetaan loukkaavana, mutta voin se muille myöntää, että masentunut siellä rypee. Ap itse oli miehensä tukena vuosikymmenen, joten hän tosiaankin tietää jo jotain elämästä masentuneen alkoholistin kanssa, ja on oikeutettu kuvaamaan tilannetta kaunistelematta.

Alunperinkin lainasit väärin tai väritit hommaa kommentoimalla "ryyppäämään itsesäälissä" kun ap ei tällaista termiä edes käyttänyt. Hän sanoi, että mies alkoi rypemään itsesäälissä. Tämän jälkeen alkoi ryyppääminen.

On myös surkuhupaisaa kuinka syytät toista vähättelystä yhden "väärän" sanan käytön johdosta, kun itse suhtaudut toiseen ja hänen elämäänsä niin vähättelevästi. Että eikö yh-elo ole ruusuista. No tämä edellinen vuosikymmenhän se on ruusuinen ollut.

 

["vieras"]

No joko ap on eropaperit vetämässä, vai etkö saakkaan aikaiseksi niitä laittaa?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28601102]No joko ap on eropaperit vetämässä, vai etkö saakkaan aikaiseksi niitä laittaa?[/QUOTE]

En ole vielä sitä asiaa tehnyt, jos päätöksen olen tänään tehnyt. Se illä asialla onneksi sun ei kannata päätäsi vaivata. En ainakaan suosittele.