Nyt on oikeastaan ekaa kertaa alkanut ärsyttämään, kysymykset joko sä lähdet synnyttämään,

vieläkö sä olet yhtenä kappaleena, koska se syntyy, onko muut mennyt yli...jne.. :kieh:
ja ne säälivät katseet...

Hyväähän ne ihmiset tarkoittaa, mutta mä nyt vaan oon niin väsynyt, itkuisa ja selkä on kipeä.
siis niin väsynyt, että nukun 21-07.00 ja siihen vielä 3 tunnin päiväunet ja oon väsynyt. kaikki arvot ihan ok, mutta
Mitään en jaksa, mihinkään en pysty ja en kertakaikkiaan jaksa esittää urheata ja kaikkivoipaa äitiä tällä hetkellä.
Mulla ei tämmöstä oloa ole edellisten kanssa ollut.
Maanantaina olisi l.a eli rv 39+5 ollaan ja mä elän vain päivän kerrallaan tai no oikeastaan hetken kerrallaan :|

 

Se ärsyttää joo :hug: Ihmiset tahtoo hyvää, mutta ovat myös uteliaita kuulemaan ilouutisia. Toki heidän pitäisi ymmärtää myös se, että kyllä heille ilmoitetaan, kun pienokainen on syntynyt.

Mulla on menneet kaikki 3 raskautta yli (eka rv 41, toka ja kolmas rv 41+6) ja nyt odotan neljättä. Laskettu aika on 9.1. Kolmosen kohdalla kukaan ei enää kysellyt, että koska syntyy ja tuskin nyt neljännenkään Olen itsekin totutellut siihen, että sen 2 vkoa menee yli lasketun =)

 

Älkää nyt jaksako ottaa noita ihmisten kyselyitä niin vakavissaan. Mä vaan naureskelin puhelimessa, että "Ei vielä!" & kerroin, koska itse luulen vauvan tulevan. Ihan hauskaa, että jaksoivat soitella! Ole ap sitäpaitsi onnellinen, että saat nukuttua noin paljon! Yritä miettiä, että aina on joku, jolla on asiat huonommin. Minä en nimittäin saanut yhtään nukuttua ja on pieniä lapsia jaloissa, joten voinen epäillä, että et sinä varmaan kuoleman kielissä kuitenkaan ole... Onhan kaikki suhteellista, mutta yritä nyt kestää! Voi sua raasua, kun joudut nukkumaan 13 tuntia vuorokaudessa! :'(

 

Muistakaa! Mikään raskaus rv 42 asti, ei ole yliaikainen!!!!!!!!!!

 

Tiedän tunteen kun ei jaksaisi enää yhtään kysymystä koska se vauva oikein syntyy. Mulla esikoinen syntyi 41+1 ja kuopus 42+2. Kuopukselta en enää ihan loppu ajasta viitsinyt mennä mihinkään ihmisten ilmoille ettei vaan kukaan tuttu näe ja ala ihmettelemään että vielä olin yhtenä kappaleena... Itse olin silloin jo niin hermona ja rikki lapsen voinnista massussa etten kestänyt enää mitään. Sanoin miehelle synnärillä kun poika syntyi että meille ei sitten tuu lisää lapsia ettei mun pää hajoo näiden yliaikaisten odottelusta.

Tsemppiä sulle viimeisiin hetkiin! Toivon kovasti että sun vauva syntyy pian!