Nyt on kaikki solmussa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ongelmia kerrakseen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Ongelmia kerrakseen

Vieras
Tein noin kymmenen minuuttia sitten r.testin. Posiitivinen ilman mitään epäilystä. Arvasin tuon tuloksen jo ennen testiä. Olen siis ollut aiemminkin raskaana nuorempana jolloin päädyin aborttiin. Noh,nyt on sitten niin että tämä juuri todistettu raskaus sai alkunsa minua nuoremman partnerin kanssa (alle 20v. minä 22v) jota En voi kuvitella isäksi ollenkaan eikä meillä ole ollut suhdetta ikinä. Ainoastaan yksi yhden illan juttu jossa kumi kai petti. En tiedä mitä teen nyt.

Olen aivan sekaisin ajatusteni kanssa sillä minulla on vain pätkätöitä tällä hetkellä,asuntolaina maksettavana mutta abrottiakaan en tahtoisi tehdä. Mutta onko minulla mitään mahdollisuuksia pärjätä vauvan kanssa jos sen pidän...siis taloudellisesti ja yksin mitä luultavimmin..En tiedä. Kertokaa kokemuksianne yms..

Mutta en tarvitse moralisointia/syyllistämistä (sitä olen tehnyt itselleni jo riittävästi,tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi tällä hetkellä)
 
tuollaista vinkkunaamaa tuonne...ei tälläisessä tilanteessa tuollaisia voi laittaa...mistä lie tuli tuonne loppuun :(

Alkuperäinen kirjoittaja Ongelmia kerrakseen:
Tein noin kymmenen minuuttia sitten r.testin. Posiitivinen ilman mitään epäilystä. Arvasin tuon tuloksen jo ennen testiä. Olen siis ollut aiemminkin raskaana nuorempana jolloin päädyin aborttiin. Noh,nyt on sitten niin että tämä juuri todistettu raskaus sai alkunsa minua nuoremman partnerin kanssa (alle 20v. minä 22v) jota En voi kuvitella isäksi ollenkaan eikä meillä ole ollut suhdetta ikinä. Ainoastaan yksi yhden illan juttu jossa kumi kai petti. En tiedä mitä teen nyt.

Olen aivan sekaisin ajatusteni kanssa sillä minulla on vain pätkätöitä tällä hetkellä,asuntolaina maksettavana mutta abrottiakaan en tahtoisi tehdä. Mutta onko minulla mitään mahdollisuuksia pärjätä vauvan kanssa jos sen pidän...siis taloudellisesti ja yksin mitä luultavimmin..En tiedä. Kertokaa kokemuksianne yms..

Mutta en tarvitse moralisointia/syyllistämistä (sitä olen tehnyt itselleni jo riittävästi,tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi tällä hetkellä)

 
Kyllä Suomessa pärjää yksinhuoltajana mutta helppoahan se aina ole. Tulee vaikeuksia ja tiukkaa varmaan mutta kaikesta kyllä selviää. Varsinkin jos on tukiverkkoa ympärillä,sukulaisia, ystäviä.

Laki velvoittaa isän kantamaan ainakin talouden vastuun lapsesta. Siihen ei miehellä ole sanomista.
 
Mulla vähän sama tilanne vuosi sitten, paitsi että olen suo nuorempi, mies taas muo vanhempi mutta silti ei hänestä voinut edes kuvitella että vastuun ottaisi.

Tyttö nyt 5kk, hyvin pärjätään. Rahaa voisi tietenkin enemmänkin olla, mutta kyllä tälläkin pärjää kun hieman miettii mitä oikeesti ei tarvitse. Tammikuussa menee tyttö hoitoon ja itse takaisin töihin. Oma äitini aika paljon tukena, ja muutenkin tkiverkostot ihan hyvät.


Isä on tunnustanut isyytensä, mutta olisko tyttöä ehkä 3krt nähnyt n. 20 min ajan.
 
Mahtava lukea positiivisiä kommentteja. Pelottaa niin hitosta se että miten saan pidettyä talon jos olen yh...en tiedä yhtään. Ei olisi näin iso ongelma jos olisin vaikkapa vakityössä,kun saisi isommat äitiyspäivärahat mutta mutta..toisaalta ei tässä taloustilanteessa ole sellaisia kuin "vakipaikka". :/
 
mä tulin raskaaksi suhteessa jossa mies ei sitten halunnutkaan vakiintua perheen isäksi,synnytin lapsen ja tyttö on nyt 1.5v,pääsin töihin 2kk sitten ja tosi hyvin on sujunut vaiika kyllä on rankkaa,mutta usko,rakkaus omaan lapseen voittaa kaiken...
mutta sin ulla on oma elämä,tee oma ratkaisusi,sä olet kuitenkin nuori,ajattele tulevaisuuttasi..
kaikkea hyvää sinulle
 
Pärjäät varmasti!

Omaa kokemusta ei kyllä ole, mutta ensinnä varmaankin juttelisin lapsen isän kans ja sopisin haluaako hän olla mukana lapsen elämässä. Jos päätät pitää lapsen, niin saat lapsilisät ja siihen yh-korotuksen, äitiysrahat ja elatusmaksut. Jos näillä et vielä pärjää, niin saat asumislisää. Asunnosta voi tiukan paikan tullen maksaa pelkät korot. Toki kannattaa nyt jo varautua ja pistää rahaa säästöön minkä pystyt. Lastentarvikkeet ja vaatteet saa halvalla kirpparilta... tissimaito on ilmaista.

Voimia sinulle :hug:

Yksin lapsen kanssa ei aina ole helppoa, mutta kyllä siitä paljon saakin :) Onko sinulla muuten tukiverkkoja minä verran? Vanhemmat? Kaverit?
 
muuten vauvan kanssa mutta minulla ei ole tukiverkostoja oikeastaan ollenkaan..kavereitakin vain pari jotka eivät todellakaan tahdo lapsia vielä itse jne..:/ kun nyt vain tietäisi mitä tekisi.
 
Ei minun mielestä elämäsi ole mitenkään solmussa. Nyt vain mietit haluatko vauvan. Kyllä ne asiat järjestyy. Työssä käyvänä saat ansiosidonnaisen päivärahan. Saat elatustuen, lapsilisät ja asuntolainan korkoihin on mahdollisuus saada asumistukea, jos tulot jää kovin pieniksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
muuten vauvan kanssa mutta minulla ei ole tukiverkostoja oikeastaan ollenkaan..kavereitakin vain pari jotka eivät todellakaan tahdo lapsia vielä itse jne..:/ kun nyt vain tietäisi mitä tekisi.

Lasten myötä sitä helposti tutustuu uusiin ihmisiin ja saa lisää äiti-kavereita :)
 
En tiedä tuosta ansiosidonnaisesta että olenko ehtinyt kerryttää riittävästi siihen näitä työkuukausia vai miten se nyt lasketaankaan. Tuntuu nyt vaan että en tiedä miten selviäisin..kyllä tämä tästä kun saa päätöksen tehtyä. Jos tietäisin valmiiksi saavani paljon apua läheisiltä niin tässä ei olisi ongelmaa mutta en tiedä sitten miten käy jos päätän lapsen pitää..:/ Sukulaisiakin on sen verran vähän lähialueilla,osa ulkomailla jne..:S Ja sitten mietin sitäkin että miten ihmeessä kerron kaikille jotka jossain vaiheessa kyselisivät lapsen isästä että kuka se on. Tai että miksei se ole lapsen elämässä...voi hitto.
 
Mä olin 13v sitten samassa tilanteessa. Tosin itse olin 21v ja lapsen isä 18v. En voinut kuvitellakaan, että olisin lapsen takia leikkinyt kotia miehen kanssa. Päätin kuitenkin pitää vauvan.

Tukiverkosto minulla oli 700km päässä, joten yksin sain selvitä. Taloudellisesti ei oikeastaan ollut edes tiukkaa, vaikka opiskelija olinkin. Ihan hyvin sain tarvittavat itselleni ja vauvalle. Pärjäsin omasta mielestäni hyvin. En missään vaiheessa ole katunut lapsen synnyttämistä. Isänsä tyttö on nähnyt tasan kerran. Ei ole isää sen koommin kiinostanut. Isyys on kuitenkin vahvistettu. Kela maksaa elatustuen.

Tytöstä on kasvanut reipas seiskaluokkalainen. Ei ole koskaan pitänyt itseään sen kummempana lapsena kuin nekään joilla isä on tavalla tai toisella kuvioissa mukana.
 
Taidan haluta pitää tämän lapsen. Jotenkin nyt tuntuu vaan siltä. Mutta iso..todella iso päätös kun on kyseessä niin mietin vielä. Kaikinpuolin ja koko tilannetta :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Taidan haluta pitää tämän lapsen. Jotenkin nyt tuntuu vaan siltä. Mutta iso..todella iso päätös kun on kyseessä niin mietin vielä. Kaikinpuolin ja koko tilannetta :/

Hyvä päätös! Onnea! Sitten, kun vauva on sylissä, ei millään muulla ole enää väliä :)
 

Yhteistyössä