Nyt kaikki vinkit kehiin... perhesuhteet solmussa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti

Vieras
Lyhyesti tilanne on tämä: olemme naimisissa oleva pariskunta, meillä 5-vuotias lapsi. Oikeastaan meillä kävi niinpäin, että vuoden seurusteltuamme aikoinaan, olimme jo muuttamassa eri kaupunkeihin, kunnes huomasin olevani raskaana, ja muutimme saman katon alle ja menimme pian naimisiin. Olemme ehkä tässä vuosien varrella opetellut sitä rakastamista, ihastumisen tunteiden jälkeen. Ja tunne on molemmin puolinen - kyllä, rakastamme toisiamme niin ylämäessä kuin alamäessä.

Suhdettamme varjostaa kuitenkin riitely. Asiaa on puitu perhepsykologin kanssa, jonka jälkeen tilanne muutamaksi kuukaudeksi rauhoittui. Ei mitään fyysistä, mutta sellaisista sanallista, arkisista asioista mäkättämistä ja kinaamista, kuten rahankäytöstä (välillä ollaan oltu tiukilla, onneksi nyt siirryin työelämään opintojen jälkeen), kotitöistä yms. Tuntuu, että minulla ja miehellä ei ole mitään yhteistä, yhdistävää tekijää (paitsi tietenkin rakas lapsemme!), ja maailmamme ovat aika erilaiset. Toisen naama ärsyttää vain niin paljon.

Olen pohtinut jopa eroa, en siksi ettenkö rakastaisi miestäni vaan siksi, että tappelut loppuisivat minun ja mieheni välillä, yritämme kyllä puhua asioista vasta lapsen nukahdettua mutta välillä lipsahtaa eli sanon miehelleni ilkeästi tai hän naljailee minulle lapsen kuullen.

Aamulla ruokapöydässä lapsemme sanoi tänään, että näki yöllä painajaisunta. Unessa oli äitiankka, isiankka, ja pikkuankka, ja isi ja äitiankka riitelivät ja äitiankka muutti pois pikkuankan kanssa. Lapsi sanoi että se oli kamala uni ja pelottava. Varmasti uni oli kuin lapsen pelko nykyisestä tilanteestamme. Mieheni ja minä vakavoiduimme ihan tosissaan.

En tiedä mitä tekisin! En halua että lapsi kärsii... tällaisesta tyhjänpäiväisestä nahistelusta (joka kuitenkin on todella vakavaa) :( Mutta mikä tähän neuvoksi...
 
Vain sinä (ja miehesi) tiedätte mikä on paras ratkaisu teidän tilanteeseen. Kuulostaa siltä ett lapsi "kärsii" joka tapauksessa; jos jatkatte yhdessä ja kinastelette niin lapsi kyllä vaistoaa ett kaikki ei ole hyvin. Ja erotessa lapsi "kärsii" ihan yhtälailla... Sun pitää miettiä mitä sä itse haluat ja omaa onnellisuuttasi. Haluatko olla koko loppuikäsi tässä suhteessa?
 
Haluan olla, mutta tuntuu että aina puhumisen ja sovittelujen jälkeen putoamme tähän samaan kuoppaan, että toisen naama ärsyttää. En kyllä haluaisi olla kenenkään muun kanssa.
Onneks mieheni just soitti, että illalla meillä keskustelut, että käymme tätä tilannetta kunnolla läpi.
Onneks hän myös ymmärsi, että tilanne ei voi jatkua näin..
 
auttaisiko jokin yhteinen molemmille mieluisa harrastus? onko teillä yksinään omia harrastuksia, tapaatteko omia ystäviänne ja saatteko tarpeeksi omaa aikaa? tohon riitelyyn voisi auttaa yhteinen sopimus, että kumpikin yrittää hillitä tunteitaan ja sanojaan, suuttuessaan sanoo monesti liikaa. yrittäkää kunnioittaa toista ihmisenä.

helppo näin ulkopuolisen neuvoa, mutta olisiko noista jotain apua? hienoa, että molemmat yrittävät!
 
opin parisuhdekurssilla tärkeän asian. viiden suhde yhteen. yhtä negatiivista asiaakohden tulisi aina sanoa 5 positiivista. se toimii meillä, vaatii tosin välillä paljon skarppausta, ettei aina sano mitä ajattelee,mutta ei kukaan aina jaksa kuunnelle motkotusta. ja toinen on se kuuntelu. jos motkotuttaa, ottakaa aika jaistukaa alas, kertokaa vuorollanne mikä ärsyttää. ja silloin kun toinen puhuu, on toisen kunneltava ja oltava hiljaa.
 
hyvä että aijotte keskustella asioista! mikäli on vaikeaa olla hiljaa ja tekisi koko ajan kommentoida toisen sanomisia kun rupeatte asioita selvittämään, suosittelen että teette ensin selvät säännöt siitä kumman vuoro on puhua ja kun toinen lopettaa niin vasta sen jälkeen toinen saa sanoa sanottavansa. jos kumpikin on koko ajan äänessä ja kommentoi toisen sanomisien väliin ei asioiden selvittely onnistu. koittakaa kumpikin pysyä rauhallisina ja kuunnella ihan oikeasti mitä toinen sanoo! teidän lapsi selvästi vaistoaa välillännen olevat riidat vaikka ei niitä aina olekaan kuulemassa, myös lapsen kanssa teidän kannattaisi jutella sen jälkeen kun olette saaneet keskenänne asioita selvitettyä. viisi vuotias ymmärtää paljon asiota mutta ei vielä kaikkea ja ne asiat mitä ei kunnolla ymmärrä vaivaavat pientä mieltä paljon.
 

Yhteistyössä