Nyt mä vasta tiedän mitä ikävä oikeasti on :(

[Naurukohtaus]

Isä kuoli toukokuussa ja asiaa olen jonkin verran tässä käsitellyt,joitakin koloja vielä on.Synnytin toisen tyttäreni 6viikkoa sitten ja nyt tytön syntymän myötä on asia taas jotenkin noussut pintaan.Varsinkin kun viikon päästä on ristiäiset ja isä ei tule paikalle :/ Hänen kuolemansa oli jotenkin monin verroin rankempaa raskaana ollessa.Tai raskaana oli monin verroin rankempaa olla kun joutui käsittelemään näin läheisen ihmisen kuolemaa.Koko raskaus meni omalta osaltani ´pilalle´koska alotin tupakanpolton uudestaan isän kuoltua.Silloin oli muistaakseni menossa rv 21.Tämä lisäsi jo entuudestaan mielipahaa
:/
Sain hautajaisissa elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen.Eka kuukausi isän kuolemasta on aika lailla sumuista,olin kuitenkin tosi virkeä ja jaksoin hoitaa kaikki askareet enkä itkenyt lainkaan.Tämän jälkeen puhuin aika ajoin mieheni kanssa ja itkin mutta asia ei silti ole vielä loppuunitketty.
Nyt viime aikoina on iskenyt valtava ikävä :/ siis ihan sydäntä riistää kun ajattelee miten ihanaa olisi halata isää tms :/ Ja se kun tajuaa että siihen ei enää koskaan tule mahdollisuutta.Se on ihan ylivoimasta.Kai sitä nyt vasta alkaa ymmärtää asian lopullisuuden.Muistan vieläkin miltä isä tuoksui ja voi luoja miten voi ihmistä kaivata.Nään usein unia missä isä on sittenkin elossa ja yleisillä paikoilla on muutaman kerran olevinaan nähnyt isän.Mutta olen kiitollinen kahdesta ihanasta tyttärestäni,ilman heitä en varmasti olisi tästä selvinnyt.Isä kuoli ja tytär syntyi.Surettaa kovin että tyttö ei tule koskaan näkemään pappaansa :/

 

[Kowalski]

Voi sinua :hug:
Aika parantaa, ainakin sen verran että muisto ei enää tee kipeää :flower:

 

[vieras]

Voi tiedän niin tuon tunteen
Olen joutunut käymään samaisen molempien vanhempieni kohdalla ja se on rankkaa

 

[Istafra]

:hug:
Voithan kertoa tytöillesi isästäsi tarinoita ja hänen elämänohjeitaan, niin hän on tavallaan läsnä lapsiesi elämässä. Samalla lohdutat itseäsi?

 

[Moon Vaan Melonit]

:hug:
Tiedän tunteen!
Mä oon tällä hetkellä unissani jo käsittänyt, et äiti on kuollu ja aina kun äiti tulee uneen niin halaan sitä mahdollisimman paljon ja juttelen sen kanssa.
Helpottaa ikävää.

 

[Moppi]

:hug: :hug: :hug: kuoleman lopullisuus pelottaa ja ahdistaa minuakin....mietin usein jos menetän läheisen taas, niin miten kauhean ahdistava se ikävä onkaan kun riipii rintaa ja ei koskaan näe enää toista, todella ahdistavaa, mutta aika parantaa, vaikkei silloin lohduta ikävää. :hug: :hug:

 

[Hei]

Tiedän, toinen lapsi syntyi 18pvä äidin kuoleman jälkeen. Harmittaa kun äiti ei ehtinyt nähdä lasta, sekä esikoinen on niin pieni ettei juuri taida muistaa. Loppu raskaus meni 'pilalle' sairauden uutisia odotellessa..synnytyksessä olin hysteerinen, kuoleman pelosta kun tuli ponnistaa. Itse olen joutunut kokoajan siirtämään surua ja ajatuksia, ei ole tilaa ja aikaa surra. Arki pitä jaksaa, eikä miehestä ole tukea.

 

[Tallu -]

Toivottavasti pian pääset surussasi siihen vaiheeseen, että voit olla kiitollinen yhteisistä ajoistanne ja muistelet isääsi lämmöllä :hug:

 

[tytär]

ikävä voi yllättää vielä 20 vuodenkin jälkeen. näin minulla ainakin.

 

[Helmis]

Mun isän kuolemasta on nyt kaks ja puoli vuotta ja olin jo käynyt asian läpi, mutta kun lapsi syntyi helmikuussa, niin alkoi suuri ikävä, kun tajusin, että isä ei saa koskaan tietää lapsenlapsestaan ja se olis ollut ihana pappa.

:hug:

 

[Kaukaa hyvän näkönen]

:hug: :hug:

 

[Kovajänis]

http://www.youtube.com/watch?v=igUSDZSJTZM

En tiedä lohduttaako tää sua kuten mua lohduttanut, kappaleena :hug:

 

[matilda06]

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

[vinci]

voi otan osaa. tiedän miltä tuntuu menettää läheinen. oma veli kuoli nyt kesällä ja usein tulee tunne että voi kun saisi vielä sen viimeisen tapaamisen takaisin niin halaisin ja lujaa.
pahin tunne tuli kun näin unta että veli harppasi ja halasi lujaa ja siihen halaukseen heräsin ja kun tajusin että se oli unta ja laiton silmät kiinni niin se tunne katosi ihan humps vaan.oli niin toden tuntunen....ehkä se kävi mua hyvästelemässä kun olin unessa...

teillä voi sentään ajatella että isä teki tilaa lapselle tähän maailmaan...ja kyllä se sieltä taivahasta katselee ja on onnellinen teiän perheenlisästä!! vaikka ajatus sinällään ei taida juuri nyt lohduttaa!
muista neuvolassa kertoa kaikki ettei jää painaan mikään asia....

 

[Naurukohtaus]

Kiitoksia kovasti tuestanne neuvolassa on tarjottu juttuseuraa kiitettävästi,ovat olleet oikein sympaattisia.Mulla on muutaman kerran tullut tunne että enkö osaa surra kun en oikein itkekkään ja en tiedä mitä sanoa jos pitäs puhumaan alkaa.Periaatteessa olis paljon asiaa ja toisaalta pää ihan tyhjä.Mutta kaipa tämä suru muuttaa muotoaan koko ajan.Nyt on vaan se suunnaton ikävä rakasta isää :'(

 

[lepsa]

Sulla on ollut tosi hyvä isä Joitakin taasen ei oman isän kuolema voisi vähempää kiinnostaa..

 

[Naurukohtaus]

Sulla on ollut tosi hyvä isä Joitakin taasen ei oman isän kuolema voisi vähempää kiinnostaa..

Hän oli maailman paras :heart: Tosiaan meitä on moneen junaan.Mulla peräti kolme ystävää joiden isät on elossa mutta ystäviä ei kiinnosta heitä tavata ja aina haukkumassa isejään.Empä ole oman isäni kuoleman jälkeen suostunut enää moista kuuntelemaan.

 

[Eestlanna Savanna]

Ymmärrän,mun isä kuoli 1v sitten,enkä tajua siitä vieläkään,en edes pystyy vieläkin reagoida vakavasti ennen kuin muistan kunnolla.....
ja että raskaus ei mennyt niin kuin ehkä sinä olet mietinyt ,niin ei se ole sinun syy,mullakin ehkä raskaus ei mennyt niin kuin myös piti :hug: :hug:

 

[vieras]

:hug:

 

[aksu15]

mä en ees tunne mun isää ku se jätti äidit ja mut ku olin 1v...... eihän se oo sama mut on ihan ku puuttuis jotaki...... onhan mulla nykyään ´´iskä´´ mut ei oo sama asia myötätuntoa palijo ranualt