Nyt mä sen päätin...

[iipa]

Heti kun joulu on mennyt ja vuosi vaihtunut niin taidanpa laittaa sen eron vireille.
Tietysti ne asunto paperithan voisi jo nyt laittaa vetämään, mutta tarviiko niihin jokin todistuksen vireillä olevasta erosta vai luottaako ne minun sanaan, että olen eroamassa.
Ennen joulua en halua enkä jaksa menisi vaan noiden lasten joulu pilalle kun en tiedä miten toi ukko asiaan suhtautuu.

Mä en jaksa enään tätä helvettiä enkä olla sen piikana.
Sille on kaikki muu tärkeämpää kuin me lasten kanssa jos se ei ole töissä niin sitten se makaa sohvalla tuijottamassa telkkaria.

koko ajan se odottaa että minä siivoan laitan ruuan ja pesen pyykin ja hoidan lasten hoitoon kuljetukset julkisilla auta armias jos hänen arvonsa joutuu autolla niitä hakemaan.

Mua vaan pelottaa toi ajajtus miten mä sitten pärjään noiden lasten kanssa.
Meillä kun ei ole minkäänlaista tukiverkoa. Noi lapset ei ole ikinä olleet missään yöhoidossa.

Nykyään meillä tapellaan koko ajan useimmiten rahasta.

On vaan niin kauhean paha olla kun pitäs yrittää skarpata noiden lasten takia, mutta kun on niin hirveänä paha olla koko ajan.

 

[Muurarin Vaimo]

:hug: Ja iso kasa voimia!! Kyllä niiden luulis asuntotoimistossa puhettakin ymmärtävän, jos sieltä asuntoo haet. Joissakin paikoissa voivat vaatia jonkin todistuksen tulevasta erostakin, mene ja tiedä.

Oletteko yrittäneet puhua asioita? Vai onko miehen asenne asiaan ettei mitään ongelmia ole?

 

[iipa]

Musta tuntuu, että nykyään kaikki keskustelu yritykset menee syyttelyksi ja tappeluksi. Eikä hän myönnä että on jotain ongelmia kieltää ne tai sitten sovitaan miten tästä eteenpäin asia hoidetaan ja heti seuraavalla viikolla jo asiasta taas tapellaan eli ei niistä jutteluista ole mitään hyötyä.

Ja jotenkin hän aina onnistuu syylistämään minua ja kun huomautan niin käskee lopettaa rivien välistä lukemisen kun ei ole asiaa niin tarkoittanut.

 

[mam]

Entäs jos ensin yritätte uudestaan elvyttää teidän suhdetta? Jos ette ole olleet lasten syntymien jälkeen kahdestaan niin eikö nyt olisi aika? Mannerheiminlastensuojeluliitosta voi pyytää hoitajia, samoin jotkut yksityiset. Onko se ero ratkaisu oikeasti? Miettisit vielä!

 

[Kermu]

Meillä oli sama tilanne. kyllä uskoivat että ollaan eroamassa vaikkei eroa vireille oltukkaan laitettu, eikä vieläkään olla ja asunto saatiin. Tilanne on raskas vaikka päätös olisikin ainoa oikea, voimia sulle :hug:

 

[iipa]

mam- mä yrittäisin niin mielelläni, mutta en jaksa uskoa, että tässä suhteessa olisi jotain pelastettavaa. Tuntuu ettei osaa enään puhua eikä yksinkertaisesti ole voimia edes yrittää on niin paljon helpompi luovuttaa ja toivoa että joskus vielä kaikki kääntyy hyväksi.
Tällä hetkellä menee kaikki voimat arjen pyörittämiseen ei jaksa mitään ylimääräistä.
Eikä meillä mies usko mihinkään ammatti-ihmisten apuun.

Kermu- Kiitokset niitä voimia tarvitaan meinaan ei tule olemaan helpoa.
Jo käytännön asioiden järjestely on vaikeaa. Muutto pelottaa ja voisinhan mä jäädä tähänkin, mutta en halua.

 

[KullanMurutx4]

:hug:

 

[-vieras-]

Me käydään nyt miehen kanssa avioliittoneuvojalla, ihan vaan siksi, että toisiamme rakastetaan, tai ainakin toisistamme välitetään. Vaan mikään ei tunnu menevän "kuten suunniteltiin", aina tulee jotain:/

Mutta *halaus* sinne, jos asiat menee siihen malliin että eroatte. Ja uskon että pärjäät, vaikka ilman tukiverkkoa, sen rakentamiseen saat kunnalta/kaupungista/srk:lta apua

 

[iipa]

voi kun saisinkin tuon miehen sinne avioliitoneuvojalle, mutta en jaksa uskoa, että suostuu lähtemään.

 

[Tilli]

voi kun saisinkin tuon miehen sinne avioliitoneuvojalle, mutta en jaksa uskoa, että suostuu lähtemään.

Mitäs jos ehdottaisit asiaa vielä kerran, ihan viimeisen kerran. Jos vieläkin sanoo ei, niin ehkä sit tosiaan ei oo enää mitään mitä vois pelastaa. Ja sä ainakin tietäisit itse, että kaikkesi olet yrittäny ja ettet (mahdollisesti) potisi huonoa omaatuntoa lastesi vuoksi.
Sun tekstistä välittyy selvästi, että rakastat vielä miestäsi. Se tekee asian varmaan vielä vaikeammaksi, mutta pysy vahvana...

 

[iipa]

olet ihan oikeassa ei se rakkaus mihinkän ole hävinnyt, mutta tuntuu että ei se riitä ja yksin on paha pitää tätä liiota pystyssä.

 

[hei]

Asumusero on riittävä syy asunnon pikaiseen saamiseen.

 

[juu]

Sithän sä vasta joudut yksin siivota, pestä pyykit, tiskata yms. jos eroat. Sit joudut yksin hoitaa kaiken eikä oo mitään mahdollisuutta toisen apuun. Kannattais tosiaan jotain parisuhdeterapiaa kokeilla ennenkö eroaa vain väsymyksen takia..

 

[vieras]

Mua vaan pelottaa toi ajajtus miten mä sitten pärjään noiden lasten kanssa.
Meillä kun ei ole minkäänlaista tukiverkoa. Noi lapset ei ole ikinä olleet missään yöhoidossa.

.

Hyvin sä pärjäät! Kertomasi perusteella olet jo nyt yksinhuoltaja!

 

[mii]

Sithän sä vasta joudut yksin siivota, pestä pyykit, tiskata yms. jos eroat. Sit joudut yksin hoitaa kaiken eikä oo mitään mahdollisuutta toisen apuun. Kannattais tosiaan jotain parisuhdeterapiaa kokeilla ennenkö eroaa vain väsymyksen takia..

Mutta miehen sotkut ja pyykit jää siitä urakasta pois...
Mutta kyllä mäkin silti suosittelen ensin keskustelemaan vakavasti miehen kanssa.

 

[iipa]

Sithän sä vasta joudut yksin siivota, pestä pyykit, tiskata yms. jos eroat. Sit joudut yksin hoitaa kaiken eikä oo mitään mahdollisuutta toisen apuun. Kannattais tosiaan jotain parisuhdeterapiaa kokeilla ennenkö eroaa vain väsymyksen takia..

Jos toinen ei moiseen usko eikä sinne suostu niin paha sitä on yksin mennä hoitamaan.

Ja sitten se on ihan eri asia kun luulen että sitä jaksaa paremmin pyörittää tätä arkea kun ei tarvitse olla kokoajan varpaillaan eikä mene turhaa energiaa tappeluun.

 

[Ultramariini]

Voimia sinulle iipa :hug: arjen pyörittäminen yksin ei varmastikaan tule olemaan
helppoa. Mutta ehkä sen silti jaksaa jotenkin paremminkin, jos tietää että onkin
vaan yksin siitä vastuussa,ja on vapaa pyörittämään sitä ns. omassa tahdissaan. (vaikka lapsethan sitä toki myös tahdittavat)
Sellainen varuillaan ja varpaillaanolo syö ihmistä ja vie voimat.

Toivon, että uskallat tehdä ratkaisun, jonka itse oikeaksi koet ja jos se on ero, toivon että saisitte erottua mahdollisimman mutkattomasti.

:hug:

 

[Darwinin leski]

:hug: :hug: :hug: Meillä on kai sama mies...
Ja meillä on ero etenemässä kovaa vauhtia. Mieli on raskas kyllä, ei auta kuin uskoa että vielä se tästä helpottaa.

Voimia!

 

[miero]

:hug: :hug: :hug: Meillä on kai sama mies...
Ja meillä on ero etenemässä kovaa vauhtia. Mieli on raskas kyllä, ei auta kuin uskoa että vielä se tästä helpottaa.

Voimia!

kovalla vauhdilla? onko asunto löytynyt jo vai? onnea matkaan. toivottavasti saatte asiat sovittua suunnilleen sopuisasti

 

[Darwinin leski]

:hug: :hug: :hug: Meillä on kai sama mies...
Ja meillä on ero etenemässä kovaa vauhtia. Mieli on raskas kyllä, ei auta kuin uskoa että vielä se tästä helpottaa.

Voimia!

kovalla vauhdilla? onko asunto löytynyt jo vai? onnea matkaan. toivottavasti saatte asiat sovittua suunnilleen sopuisasti

Ei oo, ei. Mutta muuten kyllä kaikki etenee vauhdilla...

Kiitos, kyllä tää tästä. Mieli on tosiaan raskas, mutta ehkä se vielä kevenee.

 

[miero]

:hug: :hug: :hug: Meillä on kai sama mies...
Ja meillä on ero etenemässä kovaa vauhtia. Mieli on raskas kyllä, ei auta kuin uskoa että vielä se tästä helpottaa.

Voimia!

kovalla vauhdilla? onko asunto löytynyt jo vai? onnea matkaan. toivottavasti saatte asiat sovittua suunnilleen sopuisasti

Ei oo, ei. Mutta muuten kyllä kaikki etenee vauhdilla...

Kiitos, kyllä tää tästä. Mieli on tosiaan raskas, mutta ehkä se vielä kevenee.

kyllä se mieli siitä varmasti kevenee. kunhan ensin vielä pahenee. se on se raskas surutyö mikä täytyy erossa käydä läpi. :hug:

 

[iipa]

:hug: :hug: :hug: Meillä on kai sama mies...
Ja meillä on ero etenemässä kovaa vauhtia. Mieli on raskas kyllä, ei auta kuin uskoa että vielä se tästä helpottaa.

Voimia!

Kiitos. Ja voimia sinullekin. :hug:

 

[Katja87]

Ihan varmasti pärjäätte, jos mies ei nytkään tee mitään, niin sullahan on sitten yksi hyysättävä vähemmän. :hug:

 

[essi2008]

Ei se ero varmaan koskaan ole helppo,vaikka sitä tuntuisikin että(ero) näin parempi.Yhteiset lapset ja paljon koettuja hyviäkin hetkiä varmaan mahtuu sinunkin ja miehesi yhteiseen taipaleeseen.Itse en ole eronnut,mutta tuttujani/ystäviäni on ja niiden olkapäänä olen ollut ja olen huomannut, että ei se niin helppoa ole "pyyhkiä" yhteistä elämää yhtä´kkiä vaan pois vaikka kuinka pahalta on tuntunut elämä sillä hetkellä.Toivon sinulle aurinkoa ja valoa ja voimaa selvitä vaikean ja rankankin vaiheen yli ja luottaa että kaikki menevät hyvin ja ovat sinun ja lastesi(ja toivottavasti myös miehesi)parhaaksi.

 

[iipa]

Kiitos sitä minäkin toivon, että kaikki kääntyisi vielä parhain päin.