Toggle sidebar

Nyky-yhteiskunta ei anna mahdollisuutta olla heikko ja hakea apua, kun heti leimataan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "shihtzu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

"shihtzu"

Vieras
Tuli tuosta Kouvolan tapahtumasta mieleen ja tätä palstaa lukiessa, että nykypäivänä ihmisillä ei ole tukiverkostoja ei uskalleta tai haluta edes hakea apua, kun heti leimataan huonoksi äidiksi. Tällä palstallakin haukutaan ja mollataan jos lapset laitetaan hoitoon, että äiti saisi sitä omaa aikaa, kun eihän äiti sellaista tarvi, kun lapset tehdään, niin nehän hoidetaan itse, ilman mitään apuja.
Nykyään myös vieraannutaan kavereista ja sukulaisista ja eletään vaan sitä perhe-elämää ja lopulta se pää hajoaa.

Itse muistan kyllä kiitollisuudella reilun vuoden takaisia aikoja, kun lasten isä otti ja lähti ja jäin yksin lapsen ja ison mahan kanssa. Lähipiiri kyseli vointia ja toitottivat, että soita ja pyydä vaan apua kun siltä tuntuu ja muutenkin auttoivat tarvittaessa.

Sen tiedän, että tässä kaupungissa apua on vaikea saada, kun ei ole tarpeeksi työvoimaa
 
Eipä Suomessa missään enää saa apua. Resurssit ei riitä,rahat loppuvat alkuunsa.
Paljon kyllä puhuttiin koulusurmien jälkeen,että asioita muutetaan. Puheeksi jäivät,ikävä kyllä.
Kouvolassa itsekin asuin pari vuotta sitten,ja kyllä huomasi ,että apua ei saa.Eikä kyllä saa nykyiselläkään paikkakunnalla.
 
Osittain totta, mutta en sentään pitäisi tällä palstalla kirjoitettuja juttuja minään esteenä sille, että vie lapsensa hoitoon tai kertoo jaksamisongelmistaan neuvolassa. En tiedä, miten todellisuudessa avun hakija leimataan. Palsta on palsta eikä elämäänsä kannata miettiä sen perusteella, mitä palstalla kirjoitetaan.

Yhteisöllisyyden katoaminen näkyy kyllä monessa asiassa. Saas nähdä, elänkö niin kauan, että yhteisöllisyyttä aletaan jälleen arvostamaan. Mun näkemykseni on, että yksinäisyyden lisääntyminen ei voi loputtomasti jatkua. Uskoisin, että tulee vielä päivä, jolloin arvot ja asenteet muuttuvat pehmeämpään suuntaan. Mutta siihen voi mennä vielä kauan.
 
Mutta myös kielletään apu, ettei vaan lapsia viedä pois. Monesti se huostaanotto on koko perheen pelastus. Mutta tääläkin leimataan lastensuojelu todella pahasti.
 
Ainakaan minä en saanut neuvolasta apua silloin kun väsymisongelma koliikkikaksosten kanssa oli pahin. Onneksi mies pystyi ottamaan töistä vapaata, että sain nukuttua hetken univelkojani pois. Myöhemmin saimme muutaman kerran ennaltaehkäisevää perhetyötä eli lastenhoitoapua josta maksoimme noin 8e/ tunti. Suunnilleen sama hinta kuin MLL hoitajalla sellaisella paikkakunnalla jossa heitä voi tilata.

Mietin kyllä jälkikäteen että entä jos tilanne olisi oikeasti mennyt tosi pahaksi, mistä neuvola olisi voinut tietää että pärjään tai en pärjää, kun suoraa avunpyyntöä ei kuunneltu? Ehkä olin sitten liian hyvinvoivan näköinen tai jotain.

En onneksi vajonnut ihan syvimpään helvettiin, mutta uskon että sellaisia tilanteita tulee, ja apua ei aina saa. Mitä silloin pitäisi tehdä?
 
en usko, että vika on yhteiskunnassa. Nyt kun vielä on kaikki subjektiiviset päivähoito-oikeudet ym. joten kyllä elämän periaatteessa pitäisi olla "helpompaa" kuin esim. 20-30v sitten. Mahdollisuudetkin on tässä maassa aika hyvät.

se on totta, että monella perheellisellä ei ole tukiverkkoja ja isovanhemmat ym. vähät välittää kuin omasta takapuolestaan mikä on hyvin sääli...Turha sitä on sitten säälitellä kun ei ole tehnyt tikkua ristiin auttaakseen, vaikka kyllä jokainen lähimmäinen tietää mitä esim. pienten lasten kanssa eläminen välillä on.
 
Lastensuojelu koittaa auttaa,heidän päämääränsä ei ole huostaanottaa kaikkien lapsia kuten palstalla on yleinen käsitys.
Apua saa varmasti.Kun soittaa päivystävän lastensuojelun paikalle ja sanoo että vaihtoehtona on se että joko te tulette tänne hakemaan nuo lapset tai mä tapan ne niin varmasti apua saa.
 
Taallakin syyllistetaan kovasti jos esikoisen vie hoitoon kun uusi vauva syntyy. Taallapain maailmaa esikoinen jatkaa aina hoidossa, muutaman paivan viikossa, jotta aitikin jaksaa paremmin. Kukaan ei syyllista vaan asiaa ajatellaan normaalina.
 
[QUOTE="akka";25081623]Lastensuojelu koittaa auttaa,heidän päämääränsä ei ole huostaanottaa kaikkien lapsia kuten palstalla on yleinen käsitys.
Apua saa varmasti.Kun soittaa päivystävän lastensuojelun paikalle ja sanoo että vaihtoehtona on se että joko te tulette tänne hakemaan nuo lapset tai mä tapan ne niin varmasti apua saa.[/QUOTE]

EI tarvitse aina soittaa Lastensuojelua, joskin sekään ei merkitse että lapset otettaisiin huostaan. Keskustele asiasta neuvolassa tai Lasten varhainen tuki ja kotipalveluu, sieltä saa apua äidit/ lapset, joskin huomioitava että kaikki maksaa, mitään ei saa ilmaiseksi.
 
Olen kyllä huomannut, että moni tuomitsee jopa sukulaisilta tulevan lastenhoitoavun ja mm. täällä auotaan päätä, jos on väsynyt lapsiinsa tai harmittelee, kun apua ei vaikkapa sukulaisilta saa.

Myös vanhempien virheisiin suhtautuminen on aika kurjaa, täällä monesti teilataan heti ja haukutaan maan rakoon sen sijaan että tuetaan, kannustetaan, etsitään ratkaisuja.
 
n. 80 v. tätini toimii aikoinaan kunnallisena kodinhoitajana, kohteena nimeomaan lapsiperheet. Sitten se toiminta jostain syystä ajettiin alas. Jopa meillä kävi yhden kerran kodinhoitaja, kun pikkuveli oli kipeänä ja isä työmatkalla ja äiti töissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mr Karhu:
...tuota kyllä silloinkin ihmisiä leimattiin ja jopa pahemmin. Irtolaislaki oli tuolloin voimassa.
Click to expand...
Oli jo irtolaislaki, oli muistaakseni vielä 80-luvun alussakin. Lähinnä ajattelin sitä, että ihmiset asuivat enemmän synnyinsijoillaan, joten vanhemmat ja sisarukset olivat lähistöllä. Taloja rakennettiin talkootyönä... sukulaiset ja naapurit olivat auttamassa. Työkaluja lainattiin toisille eikä jokaisen tarvinnut hankkia omaa. Oltiin enemmän yhteisön kanssa tekemisissä kuin nykyisin.
 
[QUOTE="vieras";25081783]n. 80 v. tätini toimii aikoinaan kunnallisena kodinhoitajana, kohteena nimeomaan lapsiperheet. Sitten se toiminta jostain syystä ajettiin alas. Jopa meillä kävi yhden kerran kodinhoitaja, kun pikkuveli oli kipeänä ja isä työmatkalla ja äiti töissä.[/QUOTE]

Kotihoitajat nykyään nimikkeellä Kotipalvelu ja varhainen tuki, apua saa jos yrittää.
 
vuonna nakki (80-90-luvun taitteessa) sai kodinhoitajan kotiin jos lapsi oli kipeä ja piti töihin/kouluun mennä.

Itse olen kahden lapsen jälkeen ollut heikossa hapessa, molemmista synnytyksen jälkeinen masennus, ekan aikaan tuumattiin vaan että sä oot nuori, kyllähä sä nyt jaksat.
tokan jälkeen kyseltiin vointia neuvolassa ja sitten kun lopulta pimahti niin sain sentään apua suoraan. Välissä oli paikkakunnan vaihdos joka varmana vaikutti.
 
[QUOTE="öö";25081919]Kotihoitajat nykyään nimikkeellä Kotipalvelu ja varhainen tuki, apua saa jos yrittää.[/QUOTE]

Kotipalvelu ainakin täällä on suunnattu vanhuksille.

Tällä palstallakin on ollut lukuisa keskusteluja miten eri kunnissa on mitä ihmeellisempiä versioita tuosta avusta. Osassa se pelkkää keskusteluapua, osassa taas ihan tehdäänkin jotain apuna. Jossain piti olla lastensuojelun asiakas jne... ennen muinoin se oli vain tavallista apua ihan tavallisiin tilanteisiin.
 
En oikein jaksa uskoa että noin järkyttävän teon taustalla olisi se että leimautumisen pelossa apua ei uskalleta hakea. Apua vain ei osaa hakea silloin kun tarve on ehkä suurimmillaan ja valitettavasti kaikilla ei ole läheisiä tai sitä yhteisö joka on niin lähellä että ymmärtäisi tilanteen vakavuuden, ottaisi vastuun lapsista ja ohjaisi avun tarvitsijan hakemaan apua.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa