Nurinaa miehestä...

[sad]

Jaksaisitko tällaista? En varmaan osaa kirjoittaa johdonmukaisesti, enkä kaikkea, mutta toivotaan, että saan jonkinmoisen kuvan annettua...

Meillä on kaksi lasta, 3- ja 4-vuotiaat. Mies tekee töitä niin, että on joko reissussa tai "kotitoimistossa". Tänäkin viikonloppuna oli töissä lauantainkin, mikä sinällään on harvinaista, mutta teki kovasti työhommia myös sunnuntaina. Hänellä oli enen läppäri keittiön pöydällä, jossa kävi ihan oikeesti vähän väliä, siis tyyliin muutaman kymmenen minuutin välein, tekeen jotain työhommia tai surffailemassa netissä. Siitä kun nurisin jonkin aikaa (mielestäni tietokoneen ei tarvitse olla keittiön pöydällä, eikä koko ajan saatavilla), mieheni siirsi läpärinsä sohvan viereen. Siinä se ukko istuu päivät sohvannurkassa ja joko katsoo telkkaria tai räplää tietokonettaan. Ei kuule eikä nää muuta.

Lasten kanssa mies ei tee ikinä mitään. Tai no, ehkä pari kertaa viikossa saattaa "innostua" hetkeksi jotain pelaamaan tai vaikka leikkimään legoilla. Ulos ei mee lasten kanssa koskaan oma-aloitteisesti, eikä koskaan niin, etten minä olisi mukana. En ole ikinä yksin kotona. Mieheni sen sijaan saa sellaistakin omaa aikaa, koska minä usein saatan käydä lasten kanssa jossain. Jos minä käyn jossain joskus, vaikka kaupassa, ehtii aina soittaa,e ttä "missä oot? milloin tuut?".

Yleensä on pahalla tuulella. Lapset ei saa metelöidä, levittää leluja, ei mitään.. Saa uskomattomia hepuleita. Eilenkin mm. nuorempi huusi yläkerrassa, että hänet pitää tulla hakemaan, kun oli herännyt päiväunilta. Mies sitten meni, minun kehoituksestani. Lapsi sitten alkoi hieman kitisemään, että äidin pitäisi hakea... Mies tuli alakertaan ja painui vessaan. Minä siinä jäin kuuntelemaan, että tuliko se lapsi sieltä...? Sitten kuulin itkua ja huomasin, että lapsi edelleen odottaa yläkerrassa. Illemmalla tulimme autolla kotiin ja lapsi oli ottanut autossa lakin pois päästä. Isä meni poikaa ottamaan pois autosta ja sanoi tälle, että laittaa lakin päähänsä. No, kolmevuotias uhmassaan ei tietysti laittanut, vaikka muutaman kerran isä käski. No, isä paiskasi auton oven kiinni ja lähti sisälle... Minä jäin katsomaan, että sinne se poika taas jäi... Hain tietysti itkevän pojan autosta.

Joudun tällaiseen tilanteeseen tuon tuostakin. Isä vetää herneen nenään ja minä joudun "paikkailemaan" kun isä taas hermostui... Lapset ovat tietysti aina hämillään. Tällaisia vastaavia sattuu myös esikoisen kanssa, mutta nämä vain esimerkkinä eiliseltä.

Mies ei muutenkaan ole kovin reipas. IKINÄ ei saa mitään aikaiseksi (paitsi kokkaa perheen ruuat). Esim kinkkurasva on jouluaattosta asti ollut terassilla jäätymässä ja odottamassa roskiin viemistä (ehtii varmaan sulaa kesän tullessa , roskiksia ei vaihda vaikka roskat tippuisi vaikka lattialle asti, kodin ilmanvaihtokoneessa on jotian vikaa - ei saa aikaiseksi katsoa, kylään ei halua lähteä eikä mielellään meillekään ota vieraita, minä taas rakastan ihmisiä ympärilläni... Huoh! Ja sitten se suuttuu, kun ei saa tarpeeksi seksiä! Ei kait mua kiinnosta, kun muuten on kaikki retuperällä! Silloin ei käy seksi mielessäkään, kun ukko käyttäytyy kuin joku penska...

Mitä ihmettä teen? Koskaan ei oo kuulemma mikään hätänä miehellä, kun yritän jutella ja selvittää pahan tuulen syytä...

Tulee vaan mieleen, että olisikohan hän onnellisempi, jos saisi asua yksin. Vaikka tietysti väittää, että lapset ovat hänelle kaikki kaikessa ja ikävöi kotiin kovasti, kun on reissussa...

Kiitos kun jaksoit lukea sekavan sepostukseni!

 

[vieras]

En todellakaan jaksais, ukko ois lentänyt jo pihalle. Kannattaa oikeasti tarkkaan miettiä onko tuo tilanne hyväksi teille kenellekään. Tsemppiä! :hug:

 

[Karuski]

Jokin asia selkeästi vaivaa..joko työtö..tai talouspuoli..tai kotiolot..Jokin miehesi mieltä painaa, eikä hän saa sanoja ulos suustaan..Ja voinen veikata,että jos sinä alat niitä kaivelemaan, niin saat aikaiseksi vaan murinaa ja riitaa..

Miehesi ei nyt millään tunnu ymmärtävän,että mitä ISÄN rooli tarkoittaa..sen pitäis olla laatuaikaa lasten kanssa..lasten tapahtumista nauttimista ja lasten kanssa nauramista..

..enkä yhtään ihmettele vaikka seksielämä oliskin hiljaista..mutta..kokeilepa tälläistä:

* tee SINÄ aloitteita..vaikka aluksi ei aina innostaisikaan (enkä yhtään ihmettele)..
* yllätä miehesi..laita lapset nukkumaan ja käy kimppuun kuin sika limppuun

..jätä yksi päivä väliin..ja taas uudestaan..vie miehesi suihkuun ja iske siellä

..jos tämä ei ala lämmittää miestäsi, niin sitten varaa aika perheneuvolasta..

..uskoisin,että kun saat tämän yhden lukon "aukaistua" niin tilanne helpottaa..

 

[vieras]

Kuinka kauan mies on ollut tollanen? Ihan esikoisen syntymästä asti vai muuttunut myöhemmin? Vai ihan seurustelun alusta asti?

 

[Karuski]

että varaa aika perheneuvolaan..mutta sitten mietin meidän kodin omia tilanteita..ja tiedän millä sen miehen lähelle pääsee..ja se on seksi ja läheisyys..

toki miehesi saattaa aluksi olla vähän torjuvan oloinen, mutta varmasti alkaa lämpenemään, kun huomaa,että SINÄ teet aloitteet..

ja kun tämä lukko on avattu, niin muut lukot saattaa aueta helpommin?

 

[vieras]

Nyt pitää laittaa mies kahden tulen väliin. Eli sanot sille, että päättää nyt elääkö teidän kanssanne vai yksin. Ja teet niin, että lähdet vaikka kauppaan ja jätät lapset isän kanssa kotiin. Kyllä se siitä...

 

[sad]

En todellakaan jaksais, ukko ois lentänyt jo pihalle. Kannattaa oikeasti tarkkaan miettiä onko tuo tilanne hyväksi teille kenellekään. Tsemppiä! :hug:

Niin, mustakin tuntuu, että mä en jaksa. Huomenna se taas lähtee kolmeksi päiväksi reissuun ja mä ootan sitä hetkeä jo ihan hulluna! Ei oo kiva tunne, kun oottaa, että "lähtis jo"...

Lapset vaan ikävöi isäänsä kovasti aina kun se on poissa, joten siksi en raskisi "viedä heiltä isää". Vaikka en tiedä kyllä rehellisesti, mitä he tuollaisellakaan isällä tkee...

 

[sad]

että varaa aika perheneuvolaan..mutta sitten mietin meidän kodin omia tilanteita..ja tiedän millä sen miehen lähelle pääsee..ja se on seksi ja läheisyys..

toki miehesi saattaa aluksi olla vähän torjuvan oloinen, mutta varmasti alkaa lämpenemään, kun huomaa,että SINÄ teet aloitteet..

ja kun tämä lukko on avattu, niin muut lukot saattaa aueta helpommin?

Voiko nuo ukot olla oikeesti niin "munansa vietävissä", että ovat siksi lapsillensakin kusipäitä jos eivät saa tarpeeksi seksiä...?!? Nytkin oli saanut perjantaiaamuna viimeksi, että luulis, ettei nyt ihan kamalat paineet ollu viikonloppuna...

Täytyy kai alkaa tuota yrittämään, kiitos vain vinkistä Karuski, vaikka ei vois kyllä vähempää kiinnostaa...

 

[sad]

Kuinka kauan mies on ollut tollanen? Ihan esikoisen syntymästä asti vai muuttunut myöhemmin? Vai ihan seurustelun alusta asti?

Mies on muuttunut tuolleen huonompaan suuntaan silloin, kun odotin kuopusta. Joutui silloin oleen aika paljon esikoisen kanssa, kun oli ihan poikki koko ajan. Ennen kuopuksen odotusta oli mielestäni esikoiselle oikein hyvä isä, mutta kaksi lasta on vissiin liian rankkaa...

Silloin joskus, kun oltiin vielä kaksin (ehdittiin olla kuitenkin seitsemän vuotta kahdestaan) hommaili ihan eri tavalla kodissakin. Hän oli itse asiassa monen mun kaverinkin, niin kuin minunkin, mielestä ihan unelmamies, enkä olisi ikinä voinut kuvitellakaan, millaiseksi tämä meidän elämä voikaan muuttua...

 

[yksi mielipide]

Jos ihminen on väsynyt/stressaantunut, auttaako todella se, että hänen käytöstään aletaan analysoida? Tai vielä järkympää, että alkaa miettimään moisessa tilanteessa eroa. Hei haloo, kyse on ihmisestä ei koneesta! Toisinaan ihminen väsyy, tarvitsee aikaa, lepoa ja rauhaa. Myös äiti, mutta ihan samalla tavalla myös isä!

Jos sinä näet, että mies ei nyt jaksa lapsia, miksi et voi paikata tilannetta jos sinä kerran jaksat? Kyse ei varmastikaan ole koko loppuelämän kestävästä ratkaisusta, koska minusta lähinnä kuulostaa että miehesi on väsynyt NYT. Onko mahdollista järjestää hänelle omaa aikaa, vapaa-aikaa tms. ilman syyllisyyden tunnetta? Tuo netissä roikkuminen on hänen pakoa todellisuudesta, viesti siitä että hän tarvitsisi oikeasti luvan vain olla, ilman syyllistämistä tai paineita tekemättömistä töistä.

Vaikea on innostua tekemisestä lasten kanssa, jos on tunne, että toinen pakottaa. Siinä ei omille mielipiteille jää tilaa tai aikaa. Kannattaisi varmaan kanssa puhua siitä, onko aivan välttämätöntä tehdä töitä niin paljon. Jos elämä on muutenklin raskasta parisuhteen ja pienten lasten kanssa, työtään on helpompi vähentää/muuttaa kuin muita elämän osa-alueita.

Ja nyt saan varmaan aika kärkästä tekstiä niskaan, mutta tämä on minun mielipiteeni. Ja juu, meillä on lapsia kaksi kappaletta. Molemmat alle 4v.

 

[sad]

Jos ihminen on väsynyt/stressaantunut, auttaako todella se, että hänen käytöstään aletaan analysoida? Tai vielä järkympää, että alkaa miettimään moisessa tilanteessa eroa. Hei haloo, kyse on ihmisestä ei koneesta! Toisinaan ihminen väsyy, tarvitsee aikaa, lepoa ja rauhaa. Myös äiti, mutta ihan samalla tavalla myös isä!

Jos sinä näet, että mies ei nyt jaksa lapsia, miksi et voi paikata tilannetta jos sinä kerran jaksat? Kyse ei varmastikaan ole koko loppuelämän kestävästä ratkaisusta, koska minusta lähinnä kuulostaa että miehesi on väsynyt NYT. Onko mahdollista järjestää hänelle omaa aikaa, vapaa-aikaa tms. ilman syyllisyyden tunnetta? Tuo netissä roikkuminen on hänen pakoa todellisuudesta, viesti siitä että hän tarvitsisi oikeasti luvan vain olla, ilman syyllistämistä tai paineita tekemättömistä töistä.

Vaikea on innostua tekemisestä lasten kanssa, jos on tunne, että toinen pakottaa. Siinä ei omille mielipiteille jää tilaa tai aikaa. Kannattaisi varmaan kanssa puhua siitä, onko aivan välttämätöntä tehdä töitä niin paljon. Jos elämä on muutenklin raskasta parisuhteen ja pienten lasten kanssa, työtään on helpompi vähentää/muuttaa kuin muita elämän osa-alueita.

Ja nyt saan varmaan aika kärkästä tekstiä niskaan, mutta tämä on minun mielipiteeni. Ja juu, meillä on lapsia kaksi kappaletta. Molemmat alle 4v.

Hei, ja kiitos kommentistasi! et sinä minulta ainakaan saa kärkästä tekstiä niskaasi, sillä yritän välillä itsekin ajatella noin. Mieheni ei vaan koskaan halua esim. mennä minnekään itsekseen ja minä en taas kovin usein viitsi olla lasten kanssa menossa. Arki-illat esim. hyvin usein humahtavat niin nopeasti, että siinäpä sitä kotona ollaan kaikki. Kyllä minä usein menen esim. yläkertaan lasten kanssa leikkimään, mutta tuon "yksinoloajan" mies käyttää ihan samalla tavalla: töitä, nettiä, telkkaria... Enkä minäkään tietenkään aina voi jaksaa "paikata", kun toinen ei juurikaan koskaan osallistu. Se on meillä niin, että joko äiti tai ei kukaan...

Tekemättömistä kotihommista olen lopettanut sanomisen jo aikaa sitten. Joitakin "pakollisia" hommia olen pyytänyt tekemään mieheni isän, joka ne kyllä onkin käynyt tekemässä. Ja mieheni on antanut ihan hyvillä mielein tehdä...

Töitä on kuulemma pakko tehdä, kun tulosta seurataan ja paineita on, mutta en voi ymmärtää, ettei siihen työpäiviä saa riittämään.

 

[Gloria]

Sun miehellä taitaa olla isyys hukassa.

Meillä oli melkoisen samanmoista, ainoana erotuksena se, että miehellä oli sittemmin suhde toiseen naiseen. Se ei ikinä jaksanut, viitsinyt, muka ehtinyt tehdä mitään perheen kanssa. Jos oli kotona, pelas vaikka tietokoneella pasianssia mielummin kun mitään meidän kanssa. Samaa tuo tekee edelleen, vaikka ollaan erottu. Mun mielestä se oli sen luonteessa, se väsymys, koska on aina ollut sellainen että käyttää vapaa-aikansa edellä mainitulla tavalla. Nyt se on ihan hukassa omakotitalon kanssa, kun me ollaan erottu. Se ei tiedä mitään hommia, mitä siellä kuuluu tehdä, koska ei niitä IKINÄ tehnyt kun me oltiin yhdessä.

 

[himokas joulumuari]

Kun olet ihan itse saanut valita kenet mieheksesi otat niin miksi ihmeessä olet voinut ottaa tuollaisen miehen josta ei ole mihinkään?

 

[sen yhden mielipide]

Jos ihminen on väsynyt/stressaantunut, auttaako todella se, että hänen käytöstään aletaan analysoida? Tai vielä järkympää, että alkaa miettimään moisessa tilanteessa eroa. Hei haloo, kyse on ihmisestä ei koneesta! Toisinaan ihminen väsyy, tarvitsee aikaa, lepoa ja rauhaa. Myös äiti, mutta ihan samalla tavalla myös isä!

Jos sinä näet, että mies ei nyt jaksa lapsia, miksi et voi paikata tilannetta jos sinä kerran jaksat? Kyse ei varmastikaan ole koko loppuelämän kestävästä ratkaisusta, koska minusta lähinnä kuulostaa että miehesi on väsynyt NYT. Onko mahdollista järjestää hänelle omaa aikaa, vapaa-aikaa tms. ilman syyllisyyden tunnetta? Tuo netissä roikkuminen on hänen pakoa todellisuudesta, viesti siitä että hän tarvitsisi oikeasti luvan vain olla, ilman syyllistämistä tai paineita tekemättömistä töistä.

Vaikea on innostua tekemisestä lasten kanssa, jos on tunne, että toinen pakottaa. Siinä ei omille mielipiteille jää tilaa tai aikaa. Kannattaisi varmaan kanssa puhua siitä, onko aivan välttämätöntä tehdä töitä niin paljon. Jos elämä on muutenklin raskasta parisuhteen ja pienten lasten kanssa, työtään on helpompi vähentää/muuttaa kuin muita elämän osa-alueita.

Ja nyt saan varmaan aika kärkästä tekstiä niskaan, mutta tämä on minun mielipiteeni. Ja juu, meillä on lapsia kaksi kappaletta. Molemmat alle 4v.

Hei, ja kiitos kommentistasi! et sinä minulta ainakaan saa kärkästä tekstiä niskaasi, sillä yritän välillä itsekin ajatella noin. Mieheni ei vaan koskaan halua esim. mennä minnekään itsekseen ja minä en taas kovin usein viitsi olla lasten kanssa menossa. Arki-illat esim. hyvin usein humahtavat niin nopeasti, että siinäpä sitä kotona ollaan kaikki. Kyllä minä usein menen esim. yläkertaan lasten kanssa leikkimään, mutta tuon "yksinoloajan" mies käyttää ihan samalla tavalla: töitä, nettiä, telkkaria... Enkä minäkään tietenkään aina voi jaksaa "paikata", kun toinen ei juurikaan koskaan osallistu. Se on meillä niin, että joko äiti tai ei kukaan...

Tekemättömistä kotihommista olen lopettanut sanomisen jo aikaa sitten. Joitakin "pakollisia" hommia olen pyytänyt tekemään mieheni isän, joka ne kyllä onkin käynyt tekemässä. Ja mieheni on antanut ihan hyvillä mielein tehdä...

Töitä on kuulemma pakko tehdä, kun tulosta seurataan ja paineita on, mutta en voi ymmärtää, ettei siihen työpäiviä saa riittämään.

No sinulta minä pelkäsin sitä kärkästä tekstiä Monet täällä haluavat vain haukkua miehensä ilman, että haluavat ratkaista mitään ongelmia. Onko teidän mahdollista vierailla jossain kylässä välillä ilman miestä? Tällöin hän saisi esim. kerran viikossa pari tuntia omaa rauhaa kotona. Onko hän innostunut liikkumaan, haluaisiko esim. käydä välillä kävelyllä/lenkillä yksinään ja tuulettaa päätään? Ilman, että luo paineita sille järjestetylle vapaa-ajalle, kannattaa korostaa sitä että se ei ole itsestäänselvyys. Jotta mies osaisi arvostaa sitä, että sinä yrität auttaa häntä (helpottaa oloa) mutta samalla myös niin, että hän ei koe jäävänsä kiitollisuuden velkaan.

Kannattaa suoraan kysyä, että monta vuotta hän kuvittelee jatkavansa tuolla tahdilla töissä. Ja mikä on se hinta, jonka hän oikeasti on valmis maksamaan. Kylmä parisuhde, ero, lasten menetys pahimmillaan? Ilman uhkailua tai kiristystä, mutta lähinnä kannattaa tuoda esille se, että tässä ei ole kyse mistään pikaspurtista, vaan lapsiperhe-elämä on verrattavissa maratooniin Jos vetää itsensä piippuun heti alussa, on turha kuvitella pääsevänsä maaliin asti. Ja hän ei voi olettaa sun venyvän joka suhteessa, koska tuo hänen asenteensa on myös pois sun selkänahasta.

Ja muista huolehtia omasta jaksamisesta. Yritä löytää jokin ihan oma juttu, joka ei millään tavoin liity lapsiin/kotihommiin/parisuhteeseen. Jos ei kummeista, mummoista tai ystävistä ole lastenhoitoapua, kannattaa sen verran satsata itseensä, että vaikka palkkaa lastenvahdin kerran viikkoon. Parin kympin investointi itseensä kerran viikossa on kuitenkin suhteellisen vähän, jos se on onnellisuuden hinta

 

[.]

JOULUMUARIKIN voisi lukea koko ketjun läpi ennenkuin kommentoi mitään..

 

[sad]

Kun olet ihan itse saanut valita kenet mieheksesi otat niin miksi ihmeessä olet voinut ottaa tuollaisen miehen josta ei ole mihinkään?

Lueppas tuolta ylempää, kinka mieheni oli niin minun, kuin kuule olisi ollut monen ystävänikin, unelmamies!

 

[himokas joulumuari]

JOULUMUARIKIN voisi lukea koko ketjun läpi ennenkuin kommentoi mitään..

Minä kommentoin ekaan kirjoitukseen missä ei miehessä ollut mitään hyvää.
Kai sitä ihmetellä saa miksi on tehty niin epäonnistunut puolisovalinta ettei hänestä löydy mitään hyvää sanottavaa.
Mahtaiskohan vikaa olla siinä toisessakin osapuolessa.

 

[juu]

Meillä myös elämä muuttui täysin toisen lapsen myötä. Ennen kunlapsia oli 1, miehellä oli tapana hieroa jalkojani iltaisin ja olla iloisempi. Lapsettomasta pariskunnasta yhden laplsen vanhemmiksi elämä ei muuttunut mitenkään, kun ainahan sitä vapaa-aikaa on jommalla kummallakun lapsia on vaan 1. NIin paljon kuin jaksaa harrastaa urheilua tai omaa aikaa.

Minusta miehesi tekee todella paljon, jos tekee teille ruoat. Se on suurin yksittäinen kotityöt kun lapset ovat jo noin isoja.

Ja toisekseen, jos lapsillasi on tapana kiukkuilla jatkuvasti, tuli myös mieleen, että passaatko sinä lapset liikaa ja mies ei siksi jaksa tuota touhua. Enpäs/joopas, ei saa isä hakea, en laita myssyä... Ehkä lapsillasi on liian löyhä kuri ja mies ei siksi jaksa.

 

[niin]

käytkö ap töissä?

 

[sad]

Jos ihminen on väsynyt/stressaantunut, auttaako todella se, että hänen käytöstään aletaan analysoida? Tai vielä järkympää, että alkaa miettimään moisessa tilanteessa eroa. Hei haloo, kyse on ihmisestä ei koneesta! Toisinaan ihminen väsyy, tarvitsee aikaa, lepoa ja rauhaa. Myös äiti, mutta ihan samalla tavalla myös isä!

Jos sinä näet, että mies ei nyt jaksa lapsia, miksi et voi paikata tilannetta jos sinä kerran jaksat? Kyse ei varmastikaan ole koko loppuelämän kestävästä ratkaisusta, koska minusta lähinnä kuulostaa että miehesi on väsynyt NYT. Onko mahdollista järjestää hänelle omaa aikaa, vapaa-aikaa tms. ilman syyllisyyden tunnetta? Tuo netissä roikkuminen on hänen pakoa todellisuudesta, viesti siitä että hän tarvitsisi oikeasti luvan vain olla, ilman syyllistämistä tai paineita tekemättömistä töistä.

Vaikea on innostua tekemisestä lasten kanssa, jos on tunne, että toinen pakottaa. Siinä ei omille mielipiteille jää tilaa tai aikaa. Kannattaisi varmaan kanssa puhua siitä, onko aivan välttämätöntä tehdä töitä niin paljon. Jos elämä on muutenklin raskasta parisuhteen ja pienten lasten kanssa, työtään on helpompi vähentää/muuttaa kuin muita elämän osa-alueita.

Ja nyt saan varmaan aika kärkästä tekstiä niskaan, mutta tämä on minun mielipiteeni. Ja juu, meillä on lapsia kaksi kappaletta. Molemmat alle 4v.

Hei, ja kiitos kommentistasi! et sinä minulta ainakaan saa kärkästä tekstiä niskaasi, sillä yritän välillä itsekin ajatella noin. Mieheni ei vaan koskaan halua esim. mennä minnekään itsekseen ja minä en taas kovin usein viitsi olla lasten kanssa menossa. Arki-illat esim. hyvin usein humahtavat niin nopeasti, että siinäpä sitä kotona ollaan kaikki. Kyllä minä usein menen esim. yläkertaan lasten kanssa leikkimään, mutta tuon "yksinoloajan" mies käyttää ihan samalla tavalla: töitä, nettiä, telkkaria... Enkä minäkään tietenkään aina voi jaksaa "paikata", kun toinen ei juurikaan koskaan osallistu. Se on meillä niin, että joko äiti tai ei kukaan...

Tekemättömistä kotihommista olen lopettanut sanomisen jo aikaa sitten. Joitakin "pakollisia" hommia olen pyytänyt tekemään mieheni isän, joka ne kyllä onkin käynyt tekemässä. Ja mieheni on antanut ihan hyvillä mielein tehdä...

Töitä on kuulemma pakko tehdä, kun tulosta seurataan ja paineita on, mutta en voi ymmärtää, ettei siihen työpäiviä saa riittämään.

No sinulta minä pelkäsin sitä kärkästä tekstiä Monet täällä haluavat vain haukkua miehensä ilman, että haluavat ratkaista mitään ongelmia. Onko teidän mahdollista vierailla jossain kylässä välillä ilman miestä? Tällöin hän saisi esim. kerran viikossa pari tuntia omaa rauhaa kotona. Onko hän innostunut liikkumaan, haluaisiko esim. käydä välillä kävelyllä/lenkillä yksinään ja tuulettaa päätään? Ilman, että luo paineita sille järjestetylle vapaa-ajalle, kannattaa korostaa sitä että se ei ole itsestäänselvyys. Jotta mies osaisi arvostaa sitä, että sinä yrität auttaa häntä (helpottaa oloa) mutta samalla myös niin, että hän ei koe jäävänsä kiitollisuuden velkaan.

Kannattaa suoraan kysyä, että monta vuotta hän kuvittelee jatkavansa tuolla tahdilla töissä. Ja mikä on se hinta, jonka hän oikeasti on valmis maksamaan. Kylmä parisuhde, ero, lasten menetys pahimmillaan? Ilman uhkailua tai kiristystä, mutta lähinnä kannattaa tuoda esille se, että tässä ei ole kyse mistään pikaspurtista, vaan lapsiperhe-elämä on verrattavissa maratooniin Jos vetää itsensä piippuun heti alussa, on turha kuvitella pääsevänsä maaliin asti. Ja hän ei voi olettaa sun venyvän joka suhteessa, koska tuo hänen asenteensa on myös pois sun selkänahasta.

Ja muista huolehtia omasta jaksamisesta. Yritä löytää jokin ihan oma juttu, joka ei millään tavoin liity lapsiin/kotihommiin/parisuhteeseen. Jos ei kummeista, mummoista tai ystävistä ole lastenhoitoapua, kannattaa sen verran satsata itseensä, että vaikka palkkaa lastenvahdin kerran viikkoon. Parin kympin investointi itseensä kerran viikossa on kuitenkin suhteellisen vähän, jos se on onnellisuuden hinta

Voi , tekstisi on jotenkin niin lohduttavaa... kiitos!

Kyllä me voidaan lasten kanssa kyläillä kolmisinkin ja paljon niin tehdäänkin, tosin useimmiten silloin, kun isä on reissussa. Täytyypä nyt tehdä sitä silloinkin, kun isä on kotona. Hän ei vaan ikävvä kyllä osaa sitäkään arvostaa, vaan vänkää vaan, "ei teidän tarvii mihinkään mennä"... Joskus islti käydään ja tästä eteenpäin vielä useammin. Kävelylle/lenkkeilemään mieheni ei halua mennä ja hänen ainoa harrastuksensa, kuntosalilla käynti, hoituu päiväsaikaan. Miehelläni on sellainen päiväkortti, jolla hän menee aina aamusin salille, muutaman kerran viikossa. Liekö siksikin niitä töitä täytyy tehdä kaiket illat... Olen ehdottanut, että ostettaisiin perhekortti eräälle salille, että molemmat voisimme käydä salilla iltaisin, vuoroiltoina vaikka, tai vaikka joskus yhdessä, kun saataisiin mummoa hoitamaan lapsia, mutta ei ole mieheni innostunut tästäkään... Eikö olekkin hankalaa!

Omasta jaksamisestani koetan huolehtia siten, että tulen joskus aikaisemmin töihin, että voin lähteä esim. kahdelta pois, ja käyn vaikka kaupungilla yksin pari tuntia ennen kuin menen kotiin tai hakemaan lapsia päiväkodista. Sen verran täytyy miestäni kehua, että silloin kun hän ei ole reissussa, huolehtii usein lasten viemiset ja hakemiset päiväkodista. Jotkut miehet eivät varmaan ee sitäkään...

Mikä pahinta tuossa työhommassa! Mieheni on ollut nykyisessä työpaikassaan nyt kolme vuotta. Hänellä on aivan ihana esimies, joka minullekin kertoi alkuaikoina, että hänen ensimmäinen avioliittonsa kaatui tämän työn vuoksi. Hän kehotti miestäni huolehtimaan, ettei meille käy niin. Onpa joskus puhunut minullekin, että jos meille käy liian rankaksi, eli jos mieheni tekee liikaa töitä perheen kustannuksella, minun pitäisi soittaa hänelle... Monesti on ollut mielessä, mutta ei vaan tule soitettua... Sitä kai vaan toivoo, että mieheni itse hoksaisi, mitä on tälle perheelle tekemässä...

 

[himokas joulumuari]

Mies tekee töitä niin, että on joko reissussa tai "kotitoimistossa". Tänäkin viikonloppuna oli töissä lauantainkin, mikä sinällään on harvinaista, mutta teki kovasti työhommia myös sunnuntaina.

- haloo,mahtaiskohan mies kaivata vapaapäivää töistä joskus.Jos ensin on reissulla ja sitten tekee vielä viikonlopunkin töitä kotona.

Lasten kanssa mies ei tee ikinä mitään. Tai no, ehkä pari kertaa viikossa saattaa "innostua" hetkeksi jotain pelaamaan tai vaikka leikkimään legoilla.

- haloo,meinaatko että mies voi kotona keskittyä tekemään töitään jos muksut pyörii jaloissa ja niiden kanssa pitäis vielä leikkiäkkin siinä samalla kun tekee töitä?

Mies ei muutenkaan ole kovin reipas. IKINÄ ei saa mitään aikaiseksi (paitsi kokkaa perheen ruuat).

- haloo,eikö se ole aika paljon että tekee reissuhommia ja kotona etätöitä ja laittaa teille vielä ruuankin.

kylään ei halua lähteä

-haloo,meinaat että pitäis reissuhommien ja etätöiden lisäksi,lastenhoidon ja ruuanlaiton lisäksi jaksaa vielä kyläilläkkin.

Ja sitten se suuttuu, kun ei saa tarpeeksi seksiä! Ei kait mua kiinnosta, kun muuten on kaikki retuperällä!

- haloo,kyllä on sitten kamala mies,pilluakin haluaa vaikka sulla on niin helvetin rankkaa
maata persees päällä kotiäitinä.

SÄ OLET JUMALAUTA KOHTUUTON

 

[juu]

Hm. Siis miehesi tekee ruoat ja kuskaa lapset hoitoon? Ja teillä on mummot ja muut tukiverkot?
Minusta vaikuttaa että olet tottunut liian helpolle ja lapsesi ovat jopa pilalle passatut. se kuva kyllä nyt vahvistuu.

 

[sad]

käytkö ap töissä?

Kyllä käyn, kaksi vuotta olen ollut töissä kuopuksen jälkeen jo ja esikoisen ja kuopuksenkin välissä oolin puoli vuotta töissä, vaikka lapset ovatkin vain 1v4kk:n ikäerolla.

 

[juu]

Kyllä miehesi tekee todella paljon. Itse en edes muista milloin viimeksi olisin leikkinyt lasten kanssa. Ja tuolalinen eipäs/juupas, minusta on ihan ok laittaa auton ovi kiinni tai lähteä pois, jos ei kelpaa että isä hakee yläkerrasta. Ei meilläkään koko päiävää suostutella äidin kultapoikaa tulemaan alakertaan.
Minusta sinä ja lpasesi olette hemmoteltuja. Mies ei ikinä tee mitään: tekee perheen ruoat jne.

 

[vieras]

Töitä on kuulemma pakko tehdä, kun tulosta seurataan ja paineita on, mutta en voi ymmärtää, ettei siihen työpäiviä saa riittämään.

Tuossa on syy miehesi käytökseen. Jos hän tekee kotona töitä niin pitää olla tarkkana että noin ei käy. Olen itsekin tehnyt joidenkin projektien aikana 14 tuntisia työpäiviä kotona. Luulen että miehesi ärtymys johtuu siitä, että hän katsoo työt pakoksi eikä voi siten olla lasten ja perheensä parissa. Ja kun moitit tästä, niin hän suuttuu itselleen mutta ei tiedä miten ratkaista tilannetta.

Onko taloudellinen tilanteenne miehesi varassa? Jos miehesi tuntisi, että potkuilla ei olisi merkitystä niin ehkä hän voisi hidastaa työtahtiaan. Nykyään on monia työpaikkoja joissa ei lasketa tunteja vaan tulosta. Tämä ikävä kyllä tarkoittaa usein sitä että henkilö joutuu tekemään ylimääräistä. Tämä on siis tunne työpaikalla, eikä sitä suoraan sanota. Mutta kun muut tekevät noin niin se saa sinut tuntemaan riittämättömäksi. Kuuntele miestäsi ja anna hänen avautua. Se on varmasti miehellesi vaikeaa, paljastaa omat heikkoutensa ja riittämättömyyden tunteensa.