Nuori psykologi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos ajatellaan, että 18-vuotiaana pääsisi ylioppilaaksi, ja heti sisään yliopistoon, koulutuksesta selviää lyhimmillään tosi nopeasti 3-4 vuodessa, tuollainen reilu parikymppinen voisi olla psykologina perustehtävissä. Käytännössä ehkä sellainen 25 on aika tyypillinen ikä aloittaa työt, yliopistoon pääsy voi vaatia pari yritystä, ja viittä vuotta pidetään "ihanneaikana" opintojen suorittamiseen, monella voi mennä vuosi-pari enemmän, jos käy opintojen ohella töissä, pitää välivuoden tms.

Kuin niin?
 
Mietin vaan, kun haluaisin ehkä käydä juttelemassa jonkun psykologin luona.. Mut en haluais mitään nuorta. Ikärasismia ehkä, mutta luotan tässä ammatissa työvuosiin ja niistä kertyneisiin kokemuksiin. En kirjaoppiin.
 
Harvemmin tosiaan alle 25-vuotiaisiin törmää, tai riippuu tosiaan, miten nuoren määrittelet. Jos haet jutteluapua julkiselta puolelta, ongelmana tietysti on, että sinut ohjataan sille työntekijälle, joka aluettasi hoitaa, ja silloin ei oikein voi ikään vaikuttaa. Yksityispuolella voi tietenkin valita, minkä ikäiselle menee. Terapeutit ja erikoistuneet eivät yleensä ole aivan nuoria, sillä erikoiskoulutus on hintavaa ja kestää useita vuosia, joten työssäoloaikaakin on oltava kertynyt jonkin verran ennen sen suorittamista.

Riippuen tilanteesi laadusta, voithan kysellä etukäteen esim. neuvolan terkalta tai omalääkäriltä, kuka psykologi alueellasi ottaa vastaan, ehkä riittävästi perustellen voisit saada vanhemman työntekijän. Toisaalta ikä ei tietenkään ratkaise kaikkea, ymmärrän ajatuksen siitä, että vanhemmalla on pidempi kokemus, mutta toisaalta nuori saattaa joskus olla aktiivisempi ottamaan asioista selvää (tämäkin siis yleistämättä).

Toivon joka tapauksessa, että pääset keskustelemaan sellaisen psykologin kanssa, jolle koet voivasi luontevasti puhua!
 

Yhteistyössä