Kun olen lukenut näitä juttuja siitä, kuinka 40 liian vanha äidiksi, tuolla toisella palstalla aviopuolisoiden ikäero ei saa olla liian suuri, jne, jne. Ehkäpä kyse ei olekaan fyysisestä iästä vaan henkisestä iästä. Minusta nuori ihminen on sellainen, joka on vielä fleksiibeli (anteeksi alan unohtaa suomen kieltä täällä Hollannissa, mikähän olisi suomalainen sana) ajatuksiltaan. Nuori ihminen on valmis oppimaan ja kokeilemaan uutta, vanha on jo kaavoihin kangistunut. Siispä biologisesti 40 + äiti on nuori, koska on valmis kokeilemaan ja oppimaan uutta (jokainen lapsihan on uusi omanlainen ihminen) . Toista ovat nämä ikäloput, joiden maailmaan ei mahdu mitään tavallisesta poikkeavaa.
Jos ajatellaan lapsen kannalta, eikö hänen ole parempi kasvaa sellaisten vanhempien luona, jotka ovat vielä valmiita kasvamaan ja ovat kiinnostuneita uusista asioista kuin vanhempien, jotka hyväksyvät vain yhden tavan olla ja elää. Tietenkin tuo tuttu ja turvallinen tuo lapsellekin turvallisuutta, jos maailma pysyy samanlaisena vielä tuon lapsen kasvaessa, mutta jos se ei pysykään? Yleensä maailma on tupannut muuttumaan ja jotenkin tuntuu, että nykyaikana yhä nopeammin muuttuu niin maailma kuin maailman arvot. Siispä lapselle taitaa olla onni syntyä perheeseen, jossa vanhemmilla on nuori mieli (oli se vahempien biologien ikä sitten mikä tahansa). Enkä tarkoita nuorella vastuutonta. Vastuuton voi olla yhtä hyvin 60 kuin 15 vuotiaana ja se ei aina korjaudu iän kertymisen myötä (esimerkiksi kiintymyssuhteen ongelmat eivät korjaudu useinkaan itsestään).
Jos sanotaan, ettei vanhempi äiti jaksa, usein otetaan esimerkiksi masentunut äiti - masentunut äiti ei jaksa ikään katsomatta. Tosin jos ympäristön asenteet ovat kovin vihamielisiä niin nuoria kuin vanhempia äitejä kohtaan, heillä varmasti on suurempi riski masentua, mikä ei johdu tämän vanhemman iästä vaan ympäristön ihmisten ilkeydestä ja kapeakatseisuudesta tai vain silkasta ajattelemattomuudesta. Jos kenen tahansa äidin kykyä olla vanhempi epäillään aina ja kaikkialla, niin ihan varmasti saa olla henkisesti varsin vahva tyyppi, että kaikella tällä jatkuvalla epäilyllä ei ole mitään vaikutusta.
Jos ajatellaan lapsen kannalta, eikö hänen ole parempi kasvaa sellaisten vanhempien luona, jotka ovat vielä valmiita kasvamaan ja ovat kiinnostuneita uusista asioista kuin vanhempien, jotka hyväksyvät vain yhden tavan olla ja elää. Tietenkin tuo tuttu ja turvallinen tuo lapsellekin turvallisuutta, jos maailma pysyy samanlaisena vielä tuon lapsen kasvaessa, mutta jos se ei pysykään? Yleensä maailma on tupannut muuttumaan ja jotenkin tuntuu, että nykyaikana yhä nopeammin muuttuu niin maailma kuin maailman arvot. Siispä lapselle taitaa olla onni syntyä perheeseen, jossa vanhemmilla on nuori mieli (oli se vahempien biologien ikä sitten mikä tahansa). Enkä tarkoita nuorella vastuutonta. Vastuuton voi olla yhtä hyvin 60 kuin 15 vuotiaana ja se ei aina korjaudu iän kertymisen myötä (esimerkiksi kiintymyssuhteen ongelmat eivät korjaudu useinkaan itsestään).
Jos sanotaan, ettei vanhempi äiti jaksa, usein otetaan esimerkiksi masentunut äiti - masentunut äiti ei jaksa ikään katsomatta. Tosin jos ympäristön asenteet ovat kovin vihamielisiä niin nuoria kuin vanhempia äitejä kohtaan, heillä varmasti on suurempi riski masentua, mikä ei johdu tämän vanhemman iästä vaan ympäristön ihmisten ilkeydestä ja kapeakatseisuudesta tai vain silkasta ajattelemattomuudesta. Jos kenen tahansa äidin kykyä olla vanhempi epäillään aina ja kaikkialla, niin ihan varmasti saa olla henkisesti varsin vahva tyyppi, että kaikella tällä jatkuvalla epäilyllä ei ole mitään vaikutusta.
