Nuorelle mielialalääkitys, mitä mieltä olette?
- Viestiketjun aloittaja piina
- Ensimmäinen viesti
Mä olisin hyvin skeptinen.
Mulle on nuorena määrätty mielialalääkkeet masennukseen, mutten koskaan suostunut niitä aloittamaan. Vilauteltiin myös maanis-depressiivisyys-korttia, mutten suostunut sitäkään nielemään. Onneksi!
Itselläni nuoruus oli kaikin puolin myrskyinen ja vaikea. Varmasti olinkin josakin määrin masentunut aikoinaan, mutta rajansa silläkin, että missä kohtaa niitä sinisiä pillereitä aletaan tarjoamaan. Nuoresta on varmasti TODELLA vaikea arvioida sitä, että mikä kuuluu ns. normaaliin nuoren elämään ylämäkineen ja alamäkineen ja mikä on sitten todellista, ihka oikeaa masennusta.
Mä ainakin "parannuin" ihan ilman tabuja, joten tiedä sitten oliko masennusta lainkaan, vaan vain nuoren ihmisen vaikeaa elämää?
Ja tuota maanis-depressiivisyyttäkin koittivat siis mulle diagnoosiksi tarjota. Sairatena se kuitenkin on sellainen, joka vaatii loppuelämän lääkityksen, eli siitä ei ns. koskaan parane. Se vika on ja pysyy ihmisen aivoissa, vaikkakin sitä voidaan lääkityksellä hillitä.
En suostunut tätäkään uskomaan. Olin tuolloin kyllä tosiaan masentunut ja silloin kun voin paremmin, saattaa olla että käytökseni viittasi tietyssä määrin maniaankin. Mutta ei mielestäni siinä määrin, että mulla olisi maanis-depressiivisyyttä ollut. Enkä siis suostunut aloittamaan lääkitystä.
Kun ikää tuli lisää, poistui niin "masennukset", kuin "maniatkin". Edelleen olen kyllä varsin impulsiivinen ihminen, joten tiedä sitä sitten, vaikka pieni pala maniaa olisi vielä tallella. Mutta sen kyllä koen ihan vaan pelkästään positiivisena asiana
Masentuneisuutta en ole itsessäni huomannut vuosikausiin.
En sano, ettenkö milloinkaan voisi harkita nuorelleni lääkitystä, mutta sanotaanko niin, että en kyllä ihan yhden, tai vielä edes kahden lääkärin kehoituksesta.
Mulle on nuorena määrätty mielialalääkkeet masennukseen, mutten koskaan suostunut niitä aloittamaan. Vilauteltiin myös maanis-depressiivisyys-korttia, mutten suostunut sitäkään nielemään. Onneksi!
Itselläni nuoruus oli kaikin puolin myrskyinen ja vaikea. Varmasti olinkin josakin määrin masentunut aikoinaan, mutta rajansa silläkin, että missä kohtaa niitä sinisiä pillereitä aletaan tarjoamaan. Nuoresta on varmasti TODELLA vaikea arvioida sitä, että mikä kuuluu ns. normaaliin nuoren elämään ylämäkineen ja alamäkineen ja mikä on sitten todellista, ihka oikeaa masennusta.
Mä ainakin "parannuin" ihan ilman tabuja, joten tiedä sitten oliko masennusta lainkaan, vaan vain nuoren ihmisen vaikeaa elämää?
Ja tuota maanis-depressiivisyyttäkin koittivat siis mulle diagnoosiksi tarjota. Sairatena se kuitenkin on sellainen, joka vaatii loppuelämän lääkityksen, eli siitä ei ns. koskaan parane. Se vika on ja pysyy ihmisen aivoissa, vaikkakin sitä voidaan lääkityksellä hillitä.
En suostunut tätäkään uskomaan. Olin tuolloin kyllä tosiaan masentunut ja silloin kun voin paremmin, saattaa olla että käytökseni viittasi tietyssä määrin maniaankin. Mutta ei mielestäni siinä määrin, että mulla olisi maanis-depressiivisyyttä ollut. Enkä siis suostunut aloittamaan lääkitystä.
Kun ikää tuli lisää, poistui niin "masennukset", kuin "maniatkin". Edelleen olen kyllä varsin impulsiivinen ihminen, joten tiedä sitä sitten, vaikka pieni pala maniaa olisi vielä tallella. Mutta sen kyllä koen ihan vaan pelkästään positiivisena asiana
Masentuneisuutta en ole itsessäni huomannut vuosikausiin.En sano, ettenkö milloinkaan voisi harkita nuorelleni lääkitystä, mutta sanotaanko niin, että en kyllä ihan yhden, tai vielä edes kahden lääkärin kehoituksesta.
"Anne"
Itse olen nuorena käyttänyt pari vuotta. 16vuotiaasta. Psykologi määräsi, koska olin jo valmis luovuttamaan. Minulla todettiin vaikea masennus. Onneksi sain lääkkeet mutta terapiaa ei pidä aliarvioida!
[QUOTE="Vieras";26994388]Kuinka nuori? Mitä taustalla?[/QUOTE]
Täyttää syksyllä 15v. Aloitti hoidon jo alkukesästä masennuksen vuoksi ja nyt ei enään niinkään ole masentunut, mutta siis tarkkailujaksolla vieläkin, joten ihan en edes tiedä mikä häntä vaivaa.
Heti ensimmäisillä käynneillä lääkäri kyseli mielipidettämme lääkityksestä ja sanoin, että ei mielellään, joten pitkään on hoidettu ilman, mutta nyt lääkäri pitäisi lääkitystä tarpeellisena.
Nuori itse on vähän samoilla linoilla kuin itse, että ei pidä sitä ensimmäisenä vaihtoehtona, mutta jos ne ihan oikeasti auttavat, niin ehkä niitä voisi sitten syödäkin.
Täyttää syksyllä 15v. Aloitti hoidon jo alkukesästä masennuksen vuoksi ja nyt ei enään niinkään ole masentunut, mutta siis tarkkailujaksolla vieläkin, joten ihan en edes tiedä mikä häntä vaivaa.
Heti ensimmäisillä käynneillä lääkäri kyseli mielipidettämme lääkityksestä ja sanoin, että ei mielellään, joten pitkään on hoidettu ilman, mutta nyt lääkäri pitäisi lääkitystä tarpeellisena.
Nuori itse on vähän samoilla linoilla kuin itse, että ei pidä sitä ensimmäisenä vaihtoehtona, mutta jos ne ihan oikeasti auttavat, niin ehkä niitä voisi sitten syödäkin.
54y4y4
Mun nuorelle tehtiin masennusdiagnoosi ja lääkäri suositteli lääkitystä, mä kielsin sen ehdottomasti. Masennus, jos se nyt sitä oli, meni ohi iän myötä.
Kun ei noista aivojen kemiaan vaikuttavista aineista tiedä miten ne vaikuttavat, moni lääke lisää alkukäytön ajan itsemurhariskiä etenkin nuorilla (miten sekin on tutkittu, moniko on kuollut turhaan tuollaisen takia?), kukaan ei tiedä miten paljon ulkopuolelta tulevat aineet vaikuttavat siihen, miten se kemia aivoissa jatkossa menee, palautuuko ennalleen kun lääkitys lopetetaan vai ei?
Kun on tehty tutkimuksia siitä, että päivittäinen liikunta ja etenkin kävely metsässä auttavat mieltä toipumaan ja pysymään kunnossa, niin miksei aloittaisi sellaisella plus terapialla ja katsoisi, josko niistä olisi apua tilanteeseen? Samalla aika kuluisi ja nuorelle tulisi enemmän ikää. Ei noista metsäkävelyistä ainakaan haittaa ole, etenkään jos mukana on sellainen ihminen, jonka kanssa nuori viihtyy ja pystyy juttelemaan. Ei siinä terapiakeskusteluja tarvitse käydä, ihan normikeskustelu riittää.
http://www.ts.fi/teemat/terveys/244066/Luonto+elvyttaa+ja+terapoi
Googlaamalla löytyy lisääkin aiheesta, mm."Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpelan erityisalana on ympäristöpsykologia. Tutkimustulokset mielipaikoista ja elvyttävistä ympäristöistä kertovat ympäröivän metsien ja luonnon merkityksestä mm. ihmisten mielialaan, stressiin ja terveydentilaan. "
Kun ei noista aivojen kemiaan vaikuttavista aineista tiedä miten ne vaikuttavat, moni lääke lisää alkukäytön ajan itsemurhariskiä etenkin nuorilla (miten sekin on tutkittu, moniko on kuollut turhaan tuollaisen takia?), kukaan ei tiedä miten paljon ulkopuolelta tulevat aineet vaikuttavat siihen, miten se kemia aivoissa jatkossa menee, palautuuko ennalleen kun lääkitys lopetetaan vai ei?
Kun on tehty tutkimuksia siitä, että päivittäinen liikunta ja etenkin kävely metsässä auttavat mieltä toipumaan ja pysymään kunnossa, niin miksei aloittaisi sellaisella plus terapialla ja katsoisi, josko niistä olisi apua tilanteeseen? Samalla aika kuluisi ja nuorelle tulisi enemmän ikää. Ei noista metsäkävelyistä ainakaan haittaa ole, etenkään jos mukana on sellainen ihminen, jonka kanssa nuori viihtyy ja pystyy juttelemaan. Ei siinä terapiakeskusteluja tarvitse käydä, ihan normikeskustelu riittää.
http://www.ts.fi/teemat/terveys/244066/Luonto+elvyttaa+ja+terapoi
Googlaamalla löytyy lisääkin aiheesta, mm."Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpelan erityisalana on ympäristöpsykologia. Tutkimustulokset mielipaikoista ja elvyttävistä ympäristöistä kertovat ympäröivän metsien ja luonnon merkityksestä mm. ihmisten mielialaan, stressiin ja terveydentilaan. "
54y4y4
Mä lähetin oman nuoreni hyvän ystävän luo pienempään kaupunkiin pariksi viikoksi ja siitä oli apua huomattavasti enemmän kuin mitä kotikaupungissa käydyistä terapiaistunnoista sun muista.
En ole mikään huuhaatyyppi ja ekohippi, mutta aivojen kemiaan puuttuminen hirvittää, olen nähnyt niin monia ei-hyviä asioita tapahtuvan sen jälkeen kun on alettu käyttää aivoihin vaikuttavia aineita.
(mut on pahoipidellyt ihminen, joka oli ottanut rauhoittavia. Ei saanut edes kaksi isoa poliisimiestä pidettyä ko. ihmistä maassa tuossa tilanteessa, vaikka kyseessä oli hento nuori nainen, toisesta tuli ihan vainoharhainen masennuslääkityksen myötä, teki itse kaikkea pahaa ja syytti sitten muita niistä asioista, kolmas sai hirveitä aggressiivisuuspuuskia lääkkeestä, jonka ei sellaisia pitäisi missään tapauksessa aiheuttaa. Kun ei niistä tiedä miten nuo aineet kuhunkin vaikuttavat, ihmisten aivot on erilaisia).
En ole mikään huuhaatyyppi ja ekohippi, mutta aivojen kemiaan puuttuminen hirvittää, olen nähnyt niin monia ei-hyviä asioita tapahtuvan sen jälkeen kun on alettu käyttää aivoihin vaikuttavia aineita.
(mut on pahoipidellyt ihminen, joka oli ottanut rauhoittavia. Ei saanut edes kaksi isoa poliisimiestä pidettyä ko. ihmistä maassa tuossa tilanteessa, vaikka kyseessä oli hento nuori nainen, toisesta tuli ihan vainoharhainen masennuslääkityksen myötä, teki itse kaikkea pahaa ja syytti sitten muita niistä asioista, kolmas sai hirveitä aggressiivisuuspuuskia lääkkeestä, jonka ei sellaisia pitäisi missään tapauksessa aiheuttaa. Kun ei niistä tiedä miten nuo aineet kuhunkin vaikuttavat, ihmisten aivot on erilaisia).
metsäläinen
Mä uskon kyllä luonnon voimaan - asun itsekin oman metsän laidalla ja omaa "voimalaa" on 40 hehtaaria tuossa ympärillä.
Mutta olen myös sairastanut OIKEAN masennuksen. Synnytyksen jälkeen. Todella vaikea synnytys, liki 3 kk ennen aikojaan - ja niin lapsi kuin minä oltiin kuoleman porteilla. Tuosta en sitten kiivennytkään enää ulos. Valvominen oli pahinta ja toivottomuuskohtaukset. Jouduin turvautumaan lääkkeisiin. Alku oli jokseenkin karmeaa ja voin sanoa että olin täysin rakkaan puolisoni hoidettava. Minulla siis oli masennuslääkeet, rauhoittavat ja unilääke. Niin ja kävin 2-3krt/vko terapiassa.
Hoito oli siis hyvin aktiivista. Pikku hiljaa voimat alkoi parantua - vasta sitten minusta oikeasti oli "metsän parannettavaksi". EI alkuvaiheessa voinnut ajatellakaan että lähtisin ulos kotoa. Saati metsään. Hirressä siellä kiikkuisin jos olisi pakotettu. Onneksi rakastava mies katsoi minun perään, jaksoi ymmärtää ja tukea. Antoi levätä. Se oli tärkeää alkuvaiheessa kun lääkeet aloitin. Kunnes pääkkoppa alkoi "sopeutua" lääkkeisiin. Unilääkeillä takasi unet (erittäin tärkeää) jos muutoin ei tullut unta. Ja rauhoittavilla sain itsetuhohetket kuriin.
Kaikkiaan meni 2 vuotta prosessiin. Ensimmäinen vuosi oli paha. Toinen vuosi sitten kuntouduttiin metsässä. Käveltiin paljon, miehen ja lasten kanssa. Lapset vaan rinkkaan ja menoksi. Ja myös puusavotta oli todellista eheyttämistä pahimman jälkeen.
Aloittaakko nuorelle lääkitys? se onkin vaikeampaa koska kyseessä on kehittyvä nuori. AP oliskohan teillä mahdollisuus intensiivisempään terapiaan? Mä alkuun kammoksuin kun piti ravat terapiassa 2-3krt/vko. Mutta nyt ymmärrän hyvin. Väleissä ei kerkeä "jutut" unohtua - vaan kun terapia on aktiivista jatketaan seuraavalla kerralla aina edellisestä. Samoin itsetuhoisina hetkinä mua auttoi tieto että seuraava terapia on taas huomenna....
"nella"
minun ensimmäinen itsemurhayritykseni tapahtui vasta mielialalääkityksen aloittamisen jälkeen, joten en suosittele. olin siis teini silloin ja yrityksiä tuon jälkeen vielä useampia.
"Ehkäpä"
15v on aika nuori, mutta kyllä teidän on luotettava lääkärin arvioon. Lääkettä voi kokeilla.
Ottakaa rinnalle myös e-epaa!
Ottakaa rinnalle myös e-epaa!
tyyre
[QUOTE="nella";26994510]minun ensimmäinen itsemurhayritykseni tapahtui vasta mielialalääkityksen aloittamisen jälkeen, joten en suosittele. olin siis teini silloin ja yrityksiä tuon jälkeen vielä useampia.[/QUOTE]
Eikö kukaan tukenut sua tuossa vaiheessa? Silloin vaaditaan omaisilta paljon.
Eikö kukaan tukenut sua tuossa vaiheessa? Silloin vaaditaan omaisilta paljon.
54y4y4
Meillä lääkäri nimenomaan painosti lääkkeiden aloittamiseen ja sanoi, ettei masennuksesta parane ilman lääkitystä. En suostunut lääkityksen aloittamiseen, ja nuori parani - kun lääkäri vaihtui, niin uusi lääkäri ihmetteli sitä, miksi lääkitystä on edes vaadittu kun mitään muuta ei oltu kokeiltu terapian lisäksi.
Suomessa tuupataan etenkin nuorille mielialalääkitys todella herkästi.
http://www.iltalehti.fi/mieli/2010021911155109_md.shtml
ja tuon uutisen jatkona on tällainen
"Kauhajoen koulusurmaaja Matti Saari söi SSRI-lääkkeitä masennukseensa. Savon Sanomien mukaan kyseiset lääkkeet ovat Suomessa laajassa käytössä, mutta Yhdysvalloissa niitä ei suositella alle 18-vuotiaille.
Kuopion yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian professori Eila Laukkanen kertoo lehdelle, että tutkimusten mukaan lääkkeen valvomaton käyttö voi lisätä aggressiivisuutta ja itsetuhoisia yllykkeitä. Saari sai lääkityksen depressiohoitajan pyynnöstä.
- Näitä lääkkeitä tulisi aina käyttää vain lääkärin valvonnassa. Alle 15-vuotiaiden tulisi olla erikoislääkärin valvonnassa, Laukkanen toteaa lehdelle.
Saari oli 22-vuotias. "
Suomessa tuupataan etenkin nuorille mielialalääkitys todella herkästi.
http://www.iltalehti.fi/mieli/2010021911155109_md.shtml
ja tuon uutisen jatkona on tällainen
"Kauhajoen koulusurmaaja Matti Saari söi SSRI-lääkkeitä masennukseensa. Savon Sanomien mukaan kyseiset lääkkeet ovat Suomessa laajassa käytössä, mutta Yhdysvalloissa niitä ei suositella alle 18-vuotiaille.
Kuopion yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian professori Eila Laukkanen kertoo lehdelle, että tutkimusten mukaan lääkkeen valvomaton käyttö voi lisätä aggressiivisuutta ja itsetuhoisia yllykkeitä. Saari sai lääkityksen depressiohoitajan pyynnöstä.
- Näitä lääkkeitä tulisi aina käyttää vain lääkärin valvonnassa. Alle 15-vuotiaiden tulisi olla erikoislääkärin valvonnassa, Laukkanen toteaa lehdelle.
Saari oli 22-vuotias. "
Suomi on (anteeksi vain) masennuslääkityksen luvattu maa, minä harkitsisin hyvin tarkkaan ennen kuin edes kokeiltaisiin minkäänlaista lääkitystä.
Huumekemisti
Suosittelen katsomaan tämän dokumentin turhasta medikalisoinnista: http://www.youtube.com/watch?v=UDlH9sV0lHU ...
Jos oletetaan, että masennus johtuu välittäjäaineiden epätasapainosta, syy siihen on selkeästi ravintoaineiden puute. Muksulle 50g kuorellisia manteleita aamupalan osaksi päivässä (l-tyrosiini) ja banaani iltapalaksi (l-tryptofaani) ja hieman juttelua siitä, miten negatiivisista asioista löydetään positiivista, niin "masennuksen" oireet katoavat viikossa.
Jos oletetaan, että masennus johtuu välittäjäaineiden epätasapainosta, syy siihen on selkeästi ravintoaineiden puute. Muksulle 50g kuorellisia manteleita aamupalan osaksi päivässä (l-tyrosiini) ja banaani iltapalaksi (l-tryptofaani) ja hieman juttelua siitä, miten negatiivisista asioista löydetään positiivista, niin "masennuksen" oireet katoavat viikossa.
Huumekemisti
Edellä viestissäni otin suoraan kantaa välittäjäaineisiin. Toki masennuksen oireiden aiheuttaja voi olla jokin muukin, miehellä esimerkiksi liiallinen käteenveto. Orgasmi kun aiheuttaa prolaktiinin vapautumista, joka suppressoi dopamiinijärjestelmää (joka aiheuttaa sen, ettei miehellä seiso samantien laukeamisen jälkeen) [ http://dx.doi.org/10.1038%2Fsj%2Fijir%2F3900823 ] ja tämä aiheuttaa motivaatiopuutetta. Kun toimintaa harjoittaa useasti päivittäin, kuten teineillä muutenkin, laskeneet dopamiinimäärät vaikuttavat testosteronintuotannon laskemiseen. Tällöin on epävireä, masentuneen oloinen fiilis taattu joka alkaa vaikuttaa serotonergiseen järjestelmän lamautumiseen (jolloin mikään ei enää tunnu miltään) ja jota sitten korjataan ainoalla asialla, joka tuottaa välittömän tyydytyksen: vetämällä lisää käteen.
Jos siis kyseessä on poika, pistätte kaverin harrastamaan liikuntaa ja syömään kunnolla. Kunnon urheilusuorituksen jälkeen ei jaksa katsoa nettipornoa ja vetää käteen ja kunnollinen ruoka kyllä maistuu. Kyllä se siitä.
Jos siis kyseessä on poika, pistätte kaverin harrastamaan liikuntaa ja syömään kunnolla. Kunnon urheilusuorituksen jälkeen ei jaksa katsoa nettipornoa ja vetää käteen ja kunnollinen ruoka kyllä maistuu. Kyllä se siitä.
Joskus se lääkitys on vaan hyvä ratkaisu. Lääkityksen voi purkaa kun alkaa mennä paremmin.
Alkuperäinen kirjoittaja Jätkä;26994582:
Näin tein minäkin aikoinaan, kunnes elämä heitti tilanteeseen, missä lapseni on pakko syödä psykoosinesto lääkkeitä, ja itsellä menee 14tbl päivässä. Pojallani on lääke auttanut.
Ihan perusmasennukseen en kyllä lääkettä ottaisi, ellei pahasti vaikuta mielialaan tai siihen, jaksaako tehdä-olla kiinostunut mistään
eiiiiii
"" Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 1524-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.
Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.
Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.
Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.
Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.
USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.
Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.
Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.
SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.
Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.
Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.
Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syyseuraus-suhteesta.
Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.
Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.
Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.
Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.
SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.
Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.
Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.
Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.
Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.
On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä. ""
Lääkehaitat joukkosurmien taustalla? | Apu.fi
Lääkitty mieli:
L
Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.
Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.
Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.
Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.
USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.
Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.
Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.
SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.
Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.
Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.
Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syyseuraus-suhteesta.
Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.
Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.
Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.
Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.
SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.
Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.
Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.
Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.
Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.
On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä. ""
Lääkehaitat joukkosurmien taustalla? | Apu.fi
Lääkitty mieli:
L
"vieras"
Tulihan se jo nähtyä esim. näiden kouluammuskelijoiden ja sen Hyvinkään ampujan kohdalla, ettei niistä "ilopillereistä" apua ole - päinvastoin! Pahentaa vain tilannetta... Terapia itsestään olisi parempi vaihtoehto, tai jos saisi jonkin muun luotettavan juttukaverin, jolle kertoa huolistaan..
"vieras"
Ei ne masennulääkkeet saatanasta ole, mutta tuossa tilanteessa en kyllä lähtisi lääkitsemään, jos tilanne kerran on parempaan päin.
Kyllä mä luottaisin hoitavan lääkärin arvioon, varsinkin jos on hoidettu jo pidemmän aikaan ilman lääkitystä. Sitä vartenhan ne lääkärit on. Chef sanoi että nuori on huono arvioimaan mikä kuuluu tavalliseen nuoruuteen mutta muistuttaisin siitä että sairastunut on myös huono arvioimaan omaa vointiaan. Ei ne lääkärit huvin vuoksi niitä diagnooseja ja lääkitystä tarjoa, varmasti on miettinyt molemmista hyödyt ja haitat. Nykyään masennuslääkkeissä on myös sellaisia jotka eivät aiheuta riippuvuutta.
"vieras"
Psyykeongelman diagnosointi ja hoito poikkeaa aikuisista, nuorilla täytyy ottaa huomioon myös kasvun myötä tapahtuva kehittyminen ja keskustelut/terapia on ensisijainen lähestymistapa.
On kuitenkin tilanteita, joissa lääkityksen aloittaminen on enempi pakko kuin vaihtoehto. Depressio ei ole ainoa psyykesairaus, joka nuorelle saattaa puhjeta.
On kuitenkin tilanteita, joissa lääkityksen aloittaminen on enempi pakko kuin vaihtoehto. Depressio ei ole ainoa psyykesairaus, joka nuorelle saattaa puhjeta.
54y4y4
Kyllä meilläkin lääkäri kauheasti yritti niitä lääkkeitä tuputtaa ja mä ehdottomasti kielsin, ja se oli oikea ratkaisu.
Etenkin se, että lääkkeet saattavat aiheuttaa itsetuhoisuutta ja aggressiivisuutta arveluttavat. Kuin myös se,että kouluampujat on käyttäneet lääkkeitä. Kun ei se aivojen toiminta välttämättä sitten ikinä palaudu sellaiseksi kuin sen pitäisi olla.
Etenkin se, että lääkkeet saattavat aiheuttaa itsetuhoisuutta ja aggressiivisuutta arveluttavat. Kuin myös se,että kouluampujat on käyttäneet lääkkeitä. Kun ei se aivojen toiminta välttämättä sitten ikinä palaudu sellaiseksi kuin sen pitäisi olla.