nukuttaminen,liian vaikeeta

heissan...Mitenköhän minä olen päästänytkin tämän tilanteen näin vaikeaksi...kauanko teillä menee päivässä nukuttamiseen..?Taapero 1,10 ja ei se nyt aina ihan näin vaikeeta ole ollut kun nyt menee n.puolitoistatuntia päivä unille ja saman verran iltaunille..

eikä se riitä että poika laitetaan sänkyyn vaan kädestä on pidettävä koko ajan kiinni...nyt on tullu kaiken laisia konsteja niku vettä ja pissattaa ja syliin ja jne...hakkaa päätä seinään ja päristelee tuntuu että vaikka sanon mitä niin en saa mitään yhteyttä....olisi pitänyt olla viisaampi ennenkun nuorimmainen synty 5kk ja opettaa nukahtamaan itsekseen..olen muutaman kerran kokeillut mutta taapero lähtee sängystä jo ennenkun olen kerennyt huoneesta pois,alkaa repimään tapetteja ja muuta kivaa,olen tainnut epäonnistua aika pahasti :'(

 

meillä ei mene nukuttamiseen hetkeäkään. vien tytön sänkyyn ja se puhelee ja leikkii siellä yksinään ja nukahtaa sitten jossain vaiheessa.. ei tule sängystä kuitenkaan pois en ole ikinä joutunu olee vierellä, alusta asti opetettu että kukaan ei siihen viereen jää, tosin ei sitä kovin paljon ole edes tarvinnu opettaa.

sinun täytyy vain sanoa että nyt nukutaan ja että äiti menee odottamaan kunnes heräät. sitten on virkeä olo ja jaksaa taas leikkiä.

taisi olla huono neuvo mutta nuin minä tekisin jos samanlainen tilanne! älä anna periksi, jätät lapsen vain huoneeseen, kyllä se siitä joskus nukahtaa ilman apuja

 

Meillä myös vähän samanlainen tilanne.
Poika 2v ja sänkyynsä menee ja jopa nukahtaa sinne, mutta pitää laulaa ja olla ihan vieressä... :x
Saattaa kestää mutta ei ihan nuin kauaa kuin teillä.
Välillä mietin että mitä unikoulua tässä vielä joutuu pitämään... :headwall:

 

Juu tuttu tunne,sama tilanne tääläkin :kieh: meillä poika 1v9kk ja keväällä siirrettiin jatkettavaan sänkyyn niin sen jälkeen on alkanu nukutuspuuhat.ennen nukahti aina itekseen sänkyyn,mut sen jälkeen ku ite alko pääsemään sängystä pois niin sielä ei pysytä vaikka kuinka väsyttää. päiväunille "taistellaan vähintään puoli tuntia...aikasa se riehuu ja touhuaa kaikkea ennenku rauhottuu ja alkaa yrittää nukkua.luetaan kirjoja aina ennen nukkumaan menoa,mut silti ei rauhotu het nukkuman ku pitäs. ja vieressä on oltava niin kauan et nukahtaa . luulen et toisille lapsille tulee myös vaihe että koetellaan tota nukkumaan menoa ja ei aletakkaan kiltisti nukkumaan.....välillä niin raivostuttavaa jatkuva taistelu nukkumaan menon kans. mut selvästi vielä päiväunia tarvii et taisteltava vaan sitkeesti on
:hug: ja jaksamista sinne!!Ajatellaan poitiivisesti,kyllä se menee ohi =)

 

Kuulostaa kyllä niiiiin tutulta... Meillä just sama tarina ku mmamaalla eli pinnikseen nukahti itsekseen mutta kun siirtyi jatkettavaan niin vieressä on istuttava siihen asti että vintti pimenee. :headwall:

Raivostuttavinta tässä on se, että yöllä heräillessä hipsii hakemaan minut omaan huoneeseensa ja sitten saattaa mennä helpostikin taas se puolitoista tuntia ennen kuin poika nukahtaa uudelleen. Mukava herätä aamulla töihin... |O

Neuvoja en valitettavasti osaa antaa, mutta sympatiapisteitä saat ainakin täältä.

 

Meillä neiti 1,5v ja nukuttaminen on oikeastaan sen jälkeen kun 1-vuotiaana jäi tutti ja tissi pois enemmän ja vähemmän hankalaa. Eli ei puhtettakaan, että nukahtaisi yksikseen vaan kyllä siinä vieressä pitää olla silittelemässä ja lauleskelemassa. Joskus nukahtaa hetkessä, mutta turhan usein siihen kuuluu aikaa jopa 1,5h.

 

Meillä esikoisella käytiin samaa taistelua läpi aikanaan, lukeeko pieni sankari kirjoja? Siis katselee niitä? Tyttölle annettiin kirjat sänkyyn ja niitä lukemalla sitten oppi nukahtamaan sinne. Aluksi toki oli vaikeeta ja monesti sai kuljettaa takasin mutta nyt jo toimii näppärästi, pyytää tai ottaa itse kirjat hyllystä kun on unille menossa.

 

Meillä samaa ongelmaa ja ärsyttävintä tässä on, että päiväkodissa kyllä nukahdetaan unille ihan ongelmitta. Se on vissiin se ryhmäpaine joka pienenkin saa petiin. |O

Isännän kanssa todettiin jo kesällä, että vaikka emme tykkää vauvojen unikouluista, niin puolitoistavuotias ei kyllä päätä omaa nukkumaanmenoaikaansa ja jos ei muu auta niin huutakoon. Pojan kanssa ei neuvotella ja häntä pidetään sängyssä vaikka väkisin, kunnes nukahtaa.

 

täytyypä tuota kirja hommaa kokeilla :hug:

juu kyllä on täytyny väkisin joskus pitää kun ei ole enää mikään muu auttanut....nyt on taas ihmeen helppoa ollut viikko,varmaan johtunee paljosta ulkoilusta ja lyhyistä päikkäreistä,et nukahtaa jo puoleentuntiin.....

 

Minä en ehkä lähtisi tuohon "huudatus unikouluun", koska se on varmasti itsellekin aika raastavaa.. Tai ainakin minulle olisi.. :/ Meillä rauhoittui yöt ja nukkumaan menot tassuttelu-unikoulun avulla.. On lapsellekin aika paljon hellempi vaihtoehto..

Jokainen tietysti tekee tyylillään, mutta näin meillä..

 

Meillä pojat 1v11kk ja 3v7kk.
Vielä kuukausi sitten poikien nukuttaminen on yhtä taistelu ja siinä sai käyttää kyllä kaikki luovuutensa...laulua,lukua,silittelyä...jne,jne. Pojat nukkui 2-3tunnin päiväunia silloin ja nukumaanmeno tuntui venyvän myöhälle(klo22-23) kun ei niitä saanut rauhottumaan....yötkin oli aika levottomia tai nukkuihan ne jos pääsi viereen mutta kun ollaan isännän kanssa isokokoisia ja sitten vielä kaksi mukulaa viereen niin rupee sänky käymään ahtaaksi ja on tosi tukala nukkua..aamulla joka paikka kipeenä ja jumissa.
No minä ajattelin että johan rupeaa poikia illalla nukuttamaan kun jätetään päikkärit pois..vähän se arvelutti kun pojat tuntui tarvitsevan päiväunia ja itsekkin halusivat nukkumaan lounaan jälkeen..
pari ensimmäistä iltaa ilman päikkäreitä oli känkkäkänkkä iltoja ja meillä harrastettiin "pilkkimistä" jo viiden jälkeen ruokapöydässä.
Pojat pääsi pian jyvälle uudesta elämästä ilman päikkäreitä ja nyt meillä mennää kaheksan jälkeen nukkumaan ja nukahtavat n.5-10min päästä kun valot on sammutettu ja hyvät yöt toivotettu. Eli nukahtamiseen saatiin apu...mutta ei se miedänkään elämä vielä luksusta ole...kumpikin heräilee öisin ja haluaisi parisänkyyn...vielä kun ne saisi nukkumaan omissa sängyissään yöt niin HYVÄ!

 

Eli nukuttaminen meni niin, että kädestä piti pitää kiinni niin kauan että nukahti. Ja nukkumaan piti mennä isin ja äidin sängyssä ja sit kun nukahti, piti kantaa omaan sänkyyn.
Se loppui sitten niin, että opetettiin nukahtamaan meidän sänkyyn niin, että ei tarvinnut pitää kädestä (vaikka kuinka ruinasi ja ruinasi, niin ei hellytty). Pari iltaa niin ja sit sama omassa sängyssä. Ja taas pari iltaa ooteltiin siinä vierellä vaan. Ja sit ei tarvinnut kuin heittää omaan sänkyynsä ja höpöttelee siellä ja lueskelee kirjojaan ja nukahtaa itsekseen. Tsemppiä yritykseen.

 

Meilläkin nukuttaminen kestää joskus raivostuttavan kauan. Pois sängystä poika (2 v. 3 kk) ei onneksi tule, mutta peuhaa sängyssä siten, ettei ole aikomustakaan nukahtaa. Tällä viikolla jätettiin sitten kerran puolen tunnin möyrimisen jälkeen päiväunet väliin ja illalla pistin sitten normaalia aikasemmin nukkumaan. Itsekseen (kun yleensä mennään samaan aikaan nukkumaan). Heppu nukahti 10 minuutissa! Sen jälkeen ollaan taas nukahdettu kiltisti sekä päivä- että yöunille. Taitaa vain meillä olla se vaihe nyt, että päiväunien tarve on (hetkellisesti) ihan oikeasti vähentynyt.