Nukumaan meno takkuaa-plaaaaah

Tätä on varmasti jankattu ja pohdittu tälläkin palstalla, mutta jos jollain on jotain hyviä vinkkejä niin olisin tosi kiitollinen.

Pojalla ikää nyt 1,3v ja sekä päiväunille että yöunille meno on hitonmoisen duunin takana. Hermot menevät ja suoraan sanoen ärsyttää jo ajatus tulevasta illasta tai päikkäreistä. Muuten arkirutiinit sujuvat mukavasti, tuntuu vain, ettei lapsi juuri tarvitse unta? Voiko tosiaan olla näin... on aika hyväntuulinen vaikka unen tulo kuinka venyy.. siellä sängyssä vain jutellaan, ölistään, noustaa istumaan/seisomaan ja jos häivyn vierestä, niin alkaa ihan jumalaton huuto.

Pehmeä matka höyhensaarille etc kirjoja olen selaillut, ja kokeillut huudattamista 2 min erissä, mutta kun sitten mennään niin kierroksilla ettei nukkumisesta ainakaan tule mitään seuraaaan 1,5 tuntiin. Ulkoilemme muutaman kerran päivässä ja yritämme pitää rutiinit jotenkin kasassa, mutta tää on niin hiton hermostuttavaa, että pliiis jotain neuvola!!!!!!

 

Jos yhtään lohduttaa niin minun on nukutettava meidän 2v rattaisiin tai autoon päivällä, muuten ei suostu nukkumaan vaikka tarvitsee vielä päiväunet. Iltaisin on pötkötettävä lapsen vieressä kunnes hän nukahtaa, ei ole koskaan nukahtanut yksin mutta eiköhän sekin päivä joskus koita =) Joskus on iltaisin hirveä hulina ja sängystä karkailua mutta viime aikoina on jaksanut kuunnella iltasatua jolloin rauhoittuu ja nukahtaminen on helpompaa. Rutiinit illalla helpottavat nukkumaan menoa yleensä.

 

Täällä myös 2 vuotias ,joka ollut aina huono nukkumaan ja nukahtamaan. Teen sen miten parhaiten onnistuu eli päikyille rattaisiin ja yöunille syliin. Näin saa tytön nukahtamaan joskus jopa puolessa tunnissa ilman kyyneliä . Sänkyyn ei yksin rauhoitu vaan silloin menee ihan hulinaksi. Unikouluja en itse ole halunnut käyttää ,en pehmeitäkään vaan luotan ,että joskus oppii itekseenkin nukahtamaan. Iltarutiinit melko jämptit sekä unimäärät suht tarkat esim. päikyt ei saa venyä liian pitkiksi.

 

meillä myös tapaus hankala yöunille menijä Päikyt menee ihan hyvin mutta illalla kun yritän nukuttaa hän vain karkailee sängystä pois iskän luo,niinpä en ole vetänyt siitä mitään stressiä vaan menemme kaikki nukkumaan samaan aikaan noin klo 22 aikaan joskus voi pikkasen venyä ja niin sammuu kuin lyhty eikä lähde sängystä pois. Meidän kun ei tarvitse aamulla nousta mihkään niin saapi nukkua niin myöhään kun haluaa,usein herää siinä 8-9 aikaan.Näin meillä

 

Sama tilanne meillä. Poika on 1,8-vuotta, ja nukutetaan vieressä. Jotta vältyttäis nukahtamistuskasta ja itkuilta, niin aamuisin poika on herätettävä ennen 8.aa ja päikkärit ei saa
venyä pitkiksi (n.1 1/2 tuntia)eikä myöskään liian myöhäisiksi. Nukkuisi päiväunia 2-3 tuntia jos antaisi, mutta sillä seurauksilla, että illalla valvotaan ja nukahtamisitkut ja taistelut ovat kovia. Vuorokauden unimääräksi meille tulee n.11 tuntia.
Nukuttaminen kestää 1/2-tunnista 1 1/2 -tuntiin, ja on välillä aika kypsyttävää.....odotan kovasti, että tämä vaihe menisi ohi....en kuitenkaan lähde unikoulu-itketyksiin. Uskon, että tilanne muuttuu, kun poika vähän kasvaa.

 

Onpa lohduttavaa löytää tällainen ketju, juuri kun luulin pimahtavani aivan lopullisesti!! Taaskin nukuttamista takana 1,5 tuntia ja on takki aika tyhjä. Juuri tuollaista on meidän 1-vuotiaan neidin kanssa, että mahdotonta hulinaa sängyssä eikä mikää auta. En tahdo lähteä siihenkään, että luen viisi satukirjaa ja laulan kymmenen tuutulaulua. Tuo Hapsiaisen tapa kuulostaa mutkattomalta ja luulen, että se voisi onnistua meilläkin mutta kun tahtoisin niin myös hetken päivästä omaakin aikaa (tosin tällä hetkellä siitä omasta ajasta ei juuri ole hyötyä, kun olen niin äksynä nukutusrumbasta).

No, tällaistahan se on lapsen kanssa ja näin kun tilittää niin olokin helpottuu. Uskon ja toivon, että tämä on ohimenevää!

 

Meillä oli aivan kamalaa nukutusrumbaa alta vuosikkaasta eteenpäin kun tissille nukahtaminen lopetettiin. Koitettiin vaikka mitä, oltiin vieressä, ei oltu, annettiin huutaa, ei annettu, kannettiin sylissä, tassuteltiin, laulettiin, oltiin hiljaa jne... Lopulta tuntui että oltiin koitettu aivan kaikkea, hyvää ja pahaa, ja poika senkun iltaunille mentäessä alotti joka ilta samanlaisen ilta juoksun. Kannettiin sinnikkäästi sänkyyn eikä sanottu mitään mutta aivan tuloksetta. Ja sitä juoksua sängystä pois ja kantamista takasin saatto kestää reippaasti yli tunnin.
Sitten joku kysyi ollaanko koitettu unimusiikkia. No ei oltu. Laitettiin pojalle sitten illalla unimusiikit soimaan sillä ajatuksella, ettei siinä ainakaan mitään voida hävitä ja yllätys oli aika suuri kun tuo nuori sankari alkoikin jäädä tyytyväisenä omaan sänkyyn unilelujen kanssa musiikkia kuuntelemaan ja odottamaan unta.
Toki edelleen välillä poika karkailee sängystä ja koettaa alottaa sen iltajuoksun, mutta rauhottuu suhteellisen nopeaa sänkyynsä parin sänkyyn palauttamisen jälkeen nukahtamaan.