Ns. vaativa vauva!?

Ja aika ollaan varattu tuonne Helsinkiin Tuomelalle, joka on alan spesialisti, mutta on tosissaan vasta elokuussa vapaata hällä. Sitä ennen koitetaan tarvittaessa muita yksityisiä, kunhan saadaa nää neuvolan tän hetkiset kokeilut pois alta...

EllaMaaria: me ollaan käyty pitkään Tuomelalla, ja hän on tosiaankin todella hyvä lääkäri allergia- ja refluksiasioissa. Hän auttoi meitä hurjasti silloin kun muut terveydehuollon ammattilaiset olivat ihan ulalla.... Meillä pojalla oli/on allerginen refluksi, ja erityinen pahis eli refluksin syy maitoproteiini.

Koska tuo teidän aika on vasta elokuussa, niin suosittelisin varaamaan Tuomelalle soittoajan jo ennen sitä. Näin ovat jotkut tehneet. Soittoajan saat huomattavasti nopeammin, todennäköisesti max. parin viikon päähän. Jo soittoajalla/soittoajoilla pääsette selvittelyissä eteenpäin ja apua. Elokuulle on kuitenkin hurjasti odotteluaikaa... Sitten elokuussa menette sinne ensimmäiselle varsinaiselle vastaanottolle. Tuomela on asiantunteva ja todella mukava ja kuuntelee hyvin vanhempia.

 

Joku kyseli refluksin toteamisesta tai diagnosoimisesta: Se voidaan todeta yleisemmin ph-mittauksella, joita tehdään sairaaloissa ja joissain yksityisillä lääkäriasemilla ainakin isommilla paikkakunnilla. Tutkimus ei ole pakollinen, jos oireet ovat selvät muutenkin. Siinä siis selviää vain se onko takaisin virtausta vai ei. Jos lapsi oksentaa/puklaa alvariinsa, on se todettavissa ilman mittariakin. Meillä refluksi oli silent versiota eli lapsi ei juurkaan puklinut vaan ruoka seilasi ruokatorvessa.Silent on monesti jopa kivuliaampi kuin pukliva versio, sillä siinä hapan oksu ei lennä kerralla ulos vaan seilaa ruokatorvea ylös ja alas. Silent refluksin oireita ovat perinteisesti mm. selän vetäminen kaarelle, itkuisuus, huonot unet, tiheä juominen tai sitten myöhemmässä vaiheessa syömisvaikeudet, ei viihdy makuulla, meillä oli myös hikoilua, käsien tärinää, kummallista venkoilua, rintaraivareita ja sätkimistä ja vaikka mitä outoilua, jotka loppuivat kun refluksi saatiin kiikkiin.

Toinen tutkimus on tähystys, jolla voidaan katsoa onko lapsella rakenteellista vikaa ja samalla tsekata missä kunnossa ruokatorvi on eli onko hapot päässeet tulehduttamaan sen. Refluksi voi aiheuttaa ruokatorven tulehduksen hoitamattomana.

Meillä tehtiin tuo ph-mittaus, jossa refluksi todettiin. Meidän kohdalla siitä oli ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä. Lääkärit keskittyivät hoitamaan refluksia ja allergiat jäivät kokonaan pois kuviosta. Ei siis ollut ymmärrystä, että refluksi johtui allergiasta ja alkuun hoidettiin pelkkää seurausta eikä itse allergiaa eli sen sairauden syytä.

Refluksi voi siis olla rakenteellinen "vika" tai allergian oire. Rakenteellinen löysyys paranee monella iän myötä, mutta on ehkä aika pitkä aika kärsiä vuosi tai pari paranemista odotellessa, joten oireita voi hoitaa lääkkeillä ennen sitä. Pahimmat rakenteelliset viat hoidetaan leikkauksella. Allergiassa "hoitona" on sopiva ruokavalio eli vauvoilla lähinnä sopiva erityiskorvike/imetysdieetti ja tarvittaessa lisänä lääkitys. Noita lääkkeitä on nykyisin refluksiin jo reilusti tarjolla pienillekin vauvoille ja lääkitys riippuu refluksin vaikeudesta ja osittain sen syystä eli hoidetaanko rakenteellista vai allergista vaivaa. Myös ummetus pahentaa lapsilla refluksia ja monesti sen hoitamisesta on apua myös tähän vaivaan.

Me asutaan keskisuomessa ja käydään lääkärissä Helsingissä, koska multa paloi aikoinaan pinna ihan totaalisesti siihen, että ravataan ties kuinka monella lääkärillä ja apua ei heru sitten millään. Suomi on ikävä kyllä vielä aika takapajula refluksin hoidossa, vaikka muualla maailmassa se on jo aika tuttu juttu. Täällä harvalla neuvolan tätillä on mitään tietoa koko asiasta ja refluksin vaikeutta arvoidaan edelleen virheellisesti painokäyrän perusteella. Toisin sanoen meidän lapsi on aina ollut ihan hyvin kasvanut ja vauvana jopa pulska, joten eihän sillä mitään refluksia voi olla tai ainakaan siitä ei ole mitään haittaa. Mitä nyt jatkuvaa kipua ja tulehtunut ruokatorvi |O :kieh: Onhan tietysti poikkeuksiakin, mutta meidän neuvolan tädistä on ollut kyllä enemmän haittaa kuin hyötyä...Huoh, meni avautumiseksi...

 

Ja aika ollaan varattu tuonne Helsinkiin Tuomelalle, joka on alan spesialisti, mutta on tosissaan vasta elokuussa vapaata hällä. Sitä ennen koitetaan tarvittaessa muita yksityisiä, kunhan saadaa nää neuvolan tän hetkiset kokeilut pois alta...

EllaMaaria: me ollaan käyty pitkään Tuomelalla, ja hän on tosiaankin todella hyvä lääkäri allergia- ja refluksiasioissa. Hän auttoi meitä hurjasti silloin kun muut terveydehuollon ammattilaiset olivat ihan ulalla.... Meillä pojalla oli/on allerginen refluksi, ja erityinen pahis eli refluksin syy maitoproteiini.

Koska tuo teidän aika on vasta elokuussa, niin suosittelisin varaamaan Tuomelalle soittoajan jo ennen sitä. Näin ovat jotkut tehneet. Soittoajan saat huomattavasti nopeammin, todennäköisesti max. parin viikon päähän. Jo soittoajalla/soittoajoilla pääsette selvittelyissä eteenpäin ja apua. Elokuulle on kuitenkin hurjasti odotteluaikaa... Sitten elokuussa menette sinne ensimmäiselle varsinaiselle vastaanottolle. Tuomela on asiantunteva ja todella mukava ja kuuntelee hyvin vanhempia.

Me itseasiassa yritettiin saada soittoaika, mutta ei kuulemma onnistu, koska ei olla oltu asiakkaita aiemmin. Eli yksi käynti pitää olla takana, ennen kuin saa puhelinaikoja... Pitää soittaa sinne ajanvaraukseen et onko mahdollista ilmoitella, jos saavat peruutusaikoja esim. päivän varoajalla...

 

Oliko se niin, ettei se 19. päivä sopinut? Kannattaa varmaan tosiaan soittaa ja yrttiää saada itseään johonkin peruutusaika jonoon, jos niillä sellainen on. Outoa tuo puhelinaika homma, minusta se on ennen onnistunut Ahmuttaren vinkkaamalla tavalla. Onkohan käytäntö muuttunut vai hoitajakohtaisia eroja :/

 

Silent refluksin oireita ovat perinteisesti mm. selän vetäminen kaarelle, itkuisuus, huonot unet, tiheä juominen tai sitten myöhemmässä vaiheessa syömisvaikeudet, ei viihdy makuulla, meillä oli myös hikoilua, käsien tärinää, kummallista venkoilua, rintaraivareita ja sätkimistä ja vaikka mitä outoilua, jotka loppuivat kun refluksi saatiin kiikkiin.

aikaisemminkin olen lukenut näitä teidän lapsen oireita ja ne on aivan samanlaiset kun meillä. Tuota hikoilua olen minäkin ihmetellyt ja sellaista hätäistä oloa. No onneksi meillä maanantaina aika sairaalassa, toivottavasti ottavat tosissaan. Ja mä myös epäilen allergiapohjaista.

 

uusi päivä uudet kujeet :heart: tänään mennyt hienosti, mutta ei kannata juhlia kun paivä vasta aluillaan. kaveri heräsi kuudelta syömään yösyöttöjen jälkeen ja torkuttiin yhdessä kahdeksaan. siitä asti ollut hereillä, mutta yllättävän tyytyväinen. pääsin jopa suihkussa käymään (ekaa kertaa kun oon yksin vauvan kanssa) poika istui sitterissä ja kun tutti tippui tuli kiire pestä shampoot pois mutta hyvin meni.

tuntuu että eilisestä lähtien poika on alkanut tuijottelemaan enemmän ja ihmettelemään maailmaa. onhan se juuri siinä iässä että asiat alkaa nyt kiinnostan. sitterissä ja lattialla on viihtynyt yhä enemmän. vauvasyli ei kelpaa, kun sillon näkee vaan tyhmän äidin kasvot eilisen kylvyn jälkeen poika nukahti ilman mitään kitinöitä :saint:

voi kun tää jatkuisi :saint: uusi korvike siis alettiin eilen ja jätin kaikki tipat jekoviteja lukuun ottamatta pois. jahas..tuolla se taas vääntää masuaan sängyssään. olisiko kohta heräämässä..? nukkunut vasta tunnin ja hereillä oli kuudesta puoli yhteentoista, tosin siihen kasiin asti pientä torkkumista oli.

joku kehotti muuttamaan ruokavaliota, mutta me mennään tosiaan pelkällä korvikkeella :ashamed: onko täällä muita korviketta antavia??

 

Onnea enkuli! Hyvä jos luumusta apua ja tosiaan hieno juttu omaan sänkyyn nukahtaminen! Ihanko rauhallisin mielin vielä? B)

Jos tuota tyttöä meinaa omaan sänkyynsä nukkumaan saada, niin ei todellakaan rauhallisin mielin! Huh... mutta kyllä mun niskat ja parisuhteen hyvinvointi ja kaikki puhuvat sen puolesta, että paree ois oppia nukahtaan sinne omaan sänkyynsä. Otetaan sitte ekalla syötöllä viekkuun.

Eilen nukahti 22.30 sänkyynsä. Tätä ennen tyttö pakattu unipussiin ja sänkyynsä peiton alle, pupu kainaloon ja tutti suuhun. Sit ei muuta ku soittorasiasta pimpelipomit soimaan ja samalla taputellaan pepulle rauhoittavasti ja katotaan, et tutti pysyy suussa. Tunti tätä esti, kunnes nukahti! Heräsi siinä 02.00 syömään. ja nukahti. Sit söi 04.30, jonka jälkeen veentili vatsaansa ja raivosi melkein tunnin, kunnes nukahti uudelleen (tälläkertaa jopa omaan sänkyynsä).

Poikanen heräsikin sitten 04.30, käveli makkariimmi karjuen kuin hyeena. Hammasta puskee taas urakalla läpi ja niitä ei ilman kipua tehä. Ei poika rauhottunut ennenku 06.10 uudelleen uneen. Luojan kiitos meitä aikuisia tässä huushollissa on kaksi. Hiukan kuitenkin pelottaa, mitä tuleva kesä tullessaan tuo, kun mies kaukana töissä ja saan pitkälti viettää yh-arkea 24/7...

 

Lääkärissä käyty ja apu oli nolla!!! :headwall: :headwall: :kieh:

"Nää on ihan normaaleja vauvan juttuja. Kyllä siihen refluksiin kuuluu se pulautelu. On niin virkeä ja iloinen että tuskin mitään hätää. No laitetaan nyy kiireeTÖN lähete taysiin, Menee väh.kolme viikkoa. " Siis mitä v***tua!!!! :headwall:

Onhan se juu normaalia että kannat päivästä toiseen itkevää vauvaa kun ikää kuitenkin jo 4,5kk. Ja ettei nuku päiväunia,ei viihdy vaakatasossa, koko ajan tyytymätön ja näkee että olo tukala. Ehkä yksittäisenä oireena joo mutta ei nämä kaikki yhdessä.

Ei siis muuta kun yksyiselle. En TODELLAKAAN ala odottelemaan kolmea viikkoa kun tuskin se apu sieltäkään tulee jos joku yleislääkäri. Onneksi vauvalla on vakuutus joten omavastuun jälkeen kaikki menee niitten piikkin.

Osaisiko joku suositella refluksista tietävää yksityistä lastenlääkäriä Tampereen seudulla (Ylöjärvi, Pirkkala, Lielahti...)? Kattelin että olisi Mehiläinen, Koskiklinikka ja Pihlajalinna näin äkkiseltään..

 

Tuhannet kiitokset sulle NallePuh82 --sinähän olet todella pro! :hug: Mahtavan asiantuntevasti osaat kertoa tästä vaivasta. Ihmetyttää hieman se, että me kävimme yksityisellä lastenlääkärillä (asutaan Vantaalla) ja saatiin lähete sairaalaan tuohon ph-mitaukseen. Kaksi viikkoa suurin piirtein on siitä kun lähete saatiin, eikä vieläkään ole sairaalasta kuulunut. Sitten soittelin tälle lastenlääkärille ja kerroin että mikä tilanne on.

Se voidaan todeta yleisemmin ph-mittauksella, joita tehdään sairaaloissa ja joissain yksityisillä lääkäriasemilla ainakin isommilla paikkakunnilla. Tutkimus ei ole pakollinen, jos oireet ovat selvät muutenkin.

Meillä on aikalailla klassiset oireet mitä olen ymmärtänyt; syömis- ja nukkumisvaikeudet, kivuliaat ja runsaat röyhtäilyt sekä puklut, haluttomuus olla vaakatasossa, rintarähinät, runsaat hikkaamiset jne jne, joten mua hieman hämmästyttää että lääkäri vaatii tuon ph-testauksen, etenkin kun sitä joutuu tällä tavoin odottamaan. Inhottavaa katsoa kun pikkuinen kärsii!!! :headwall:

Osaatko muuten sanoa miten selvitetään tuo että onko kyse rakenteellisesta viasta vaiko allergian aiheuttamasta refluksista? Onko just toi tähystys?

Ja vielä: tiedätkö tai tietääkö joku muu tehdäänkö pääkaupunkiseudulla muualla yksityispuolella noita testejä kuin Mehiläisessä?

Tuisku -84- Niiiiiiin tutun kuuloista!!! Tsemiä ja jaksamista meille!

 

Meillä tehtiin tuo PH-mittaus, koska luulin kans aikoinani, että se on PAKKO tehdä. Eihän sitä olisi edes tehty, koska lapsi ei puklaillut juur ollenkaan eli lääkäri ajatteli, ettei sillä sitä refluksia ole. Mä vaan vänkytin sairaalassa siitä refluksista ja tehtiinhän se mittaus sitten viimein. Siitä jäi meillä vaan aika kakan maku suuhun, tutkimus oli ikävä ja lääkäri hiukan epäystävällinen, mutta tulipahan tehtyä. Lääkäri oli aidosti yllättynyt, koska refluksia oli ja paljon vaikkei ulospäin näkynyt oksentelua, oli ihan aidosti hämmästynyt...

Meillä mittauksen aikana juotiin jo Almiron Peptiä, joka ei siis ollut kyllä meidän muksulle yhtään sopiva. Ensin kokeiltiin lääkkeeksi Gavisconia, josta tuli enemmän oireita. Sitten Zantacia, josta oli apua muttei tarpeeksi. Välillä kokeiltiin myös saostaa korviketta apteekista ostettavalla maidon sakeuttajalla. Tässä vaiheessa vaihdettiin lääkäriä ja otettiin kunnolla käyttöön Losec Mups ja vaihdettiin korvikkeeksi täysin maidoton Neocate. Lääkärin kanssa sovittiin, että jos tuo ei ala auttamaan tehdään tähystys. Ei tarvinnut tähystystä tehdä.

Osa lääkäreistä "vaatii" tuota ph-mittausta, mutta asian kanssa enemmän tekemisissä olevat luottavat ehkä omaan asiantuntemukseensa ja osaavat katsoa tilannetta oireiden perusteella. Yleensä sit kokeillaan jotain lääkitystä ja lähdetään hakemaan sitä sopivaa hoitolinjaa eli muutetaanko lisäksi ruokavaliota vai kokeillaanko sakeuttaa maitoa yms. Käsittääkseni tuo PH-mittaus ei ole ihan 100% varma totuuden torvi näissä asioissa vaan allergista refluksia sairastavalla siinä ei aina näkyisi luotettavaa tulosta (olen lueskellut joiltain amerikkalaisilta refluksisivuistoilta) mutta en varmaksi tiedä, meillä siinä kyllä näkyi reipasta refluksia, vaikka allergiat loppupelissä syynä olivatkin.

Joku kysyi noista korvikkeista: Apteekissa on myytävänä erilaisia erityiskorvikkeita, joista toinen sopii toiselle ja toinen toiselle. Soijaa ei anneta alle 6 kk. Niitä saa ilman reseptiä, mutta ovat aikasta hinnakkaita ostaa ilman Kelakorvauksia. Kelan korvaukset saa sitten, kun on tehty maitoaltistukset ja saatu lääkäriltä niiden perusteella lausunto eli jos jatkuvasti on ajatusta alkaa niitä juottamaan, kannattaa hakeutua lääkärille, jotta saa ne korvaukset.

Apteekissa on myynnissä myös maidonsakeuttajaa (mm. Thicken Up) jota voi kokeilla halutessaan myös. Se on jauhetta jota sekoitetaan korvikkeen joukkoon, jotta siitä tulee kiisselimäisempää ja ei niin helposti nousisi vatsalaukusta ylös. Tuosta saattaa olla apua rakenteellisesta refluksista kärsiville.

Mä en noista Tampereen seudun lääkäreistä oikein tiedä....Liitypä tuonne Yahoon refluksilapset listalle, sieltä voisi löytyä lääkärisuosittelijoita!

 

siis...

musta tuntuu et toi zantac... siis poika on nyt yhä puklaillut pikkuisen, ei niin paljon...mut puklut on muuttunut semmoisiks tosi paljon puuromaisimmaks, kun ennen olivat joko kökkömäisiä tai ihan melkein maidon näköistä... Osaako joku (NallePuh82) sanoo tähän mitään? Tuskin toi vaarallista on, mutta tän 2 päivää poika on ollut hereillä ollessaan kiukkuisempikin...mut kai se on vielä muutama päivä kokeiltava. Toisaalta nytkin nukkuu paikallaan olevissa vaunuissa, jo 40 minuuttia!

Tuiskulle ja Äspeekoolle paljon tsemppiä matkaan, mikäli meette yksityiselle tms! Koska musta tuntuu,et voimat muutenki vähissä, ni sitten vielä kamppailet sen kaa, että sua ei oteta tosissaan tai apua ei ole saatavilla tyyliin kuin 300km päässä (näin meillä noin kärjistettynä).. Usein tuntuuki, et pitäiskö luovuttaa, mut onneks ei pysty!
:hug: Mut toivottavasti teitä kuunneltais jossain! Eikä kohauteltais vaa hartioita ja todettas "niihä se on mut ku se kolmeenn kuuukaaauudeeeeen kooooliiikkkiiii" Huoh!

Meillä viime yönä 5 herätystä ja puol 7 vasta sängystä ylös, kuudelta jo hereille tosin! Mut oon saanu juoda kahveet rauhassa, ni mulla on hyvä päivä

JAKSUT KAIKILLE! :hug:

 

Mä en noihin puklujen koostumuksiin osaa oikein sanoa mitään, meillä kun lapsella oli se silent versio eli ne puklut ei lentäneet ulos asti tarkasteltaviksi. Kaikille ei tuo Zantac sovi eli allergisilla saattaa olla joskus hankalaa löytää sopivaa lääkettä. Meidän lapselle Zantac kävi kai jotenkuten, mutta Gaviscon ei ollenkaan. Noissa lääkkeissä on makuaineita, säilöntäaineita yms. jotka saattavat tehdä oiretta. Kannattaa varmaan katsoa mihin tilanne kehittyy ja jos näyttää, ettei lääkkeestä ole apua tai se jopa pahentaa vauvan oloa, niin ottaa yhteyttä lääkäriin lääkkeen vaihtoa ajatellen. Noita refluksilääkkeitä on nykyisin onneksi jo ihan kiva valikoima, mistä etsiä sitä sopivinta.

 

Tuisku-84: Tuohon lääkäriasiaan sellainen juttu, että ilmeisesti Tarja Ruuska olisi ainakin yksi varteenotettava vaihtoehto lääkäriksi. Hän ottaa vastaan ainakin Mehiläisessä ja on lasten gastroenterologi, jolla on kokemusta myös allergioista. Jos itse olisin varaamassa aikaa sieltä suunnalta, aloittaisin varmaan Ruuskasta.

 

Nostellaanpas ketjua. Mitäs kaikille kuuluu?

Meillä on nyt kitinävuoden jälkeen helpottanut aika tavalla. Vihdoin löytyi syy tytön kitinöihin ja itkuihin. Tytöllä näyttäis olevan laktoosi-intoleranssi ja massu ollut siis kipeenä. Kun maito vaihdettiin niin kitinät väheni heti ja tyttö taas hymyilee ja nauraa. Ja tosiaan, kun lääkäreille valittelin että voiko olla allergiaa tms kun tyttö aina vaan kitisee niin tuumattiin aina että ei voi koska ei ole iho-oireita, nukkuu hyvin ja vatsa toimii :headwall:

Helpotus on kyllä niin suuri kun tiedän nyt tyttö ei ole enää tuskissaan. Ja äidinkin pää voi paremmin kun ei tarvi kuunnella sitä jatkuvaa kitinää Oli nimittäin aika tuskien vuosi kun pääasiassa kitistiin ja hymytkin oli tiukassa.

Tänään käytiin neuvolassa ja neukkatäti pyyteli moneen kertaan anteeksi ettei ottanut tosissaan mun huolia ja murheita tytön kitinöistä. Ittee harmittaa taas että uskoin liikaa lääkäreiden puheita enkä ajanut tarmokkaammin tytön asiaa

Mutta tosiaan, vähänkö tää elämä on erilaista kun pääsi siitä kitinähelvetistä! Ja ihana nähdä taas oman rakkaan lapsen hymy ja nauru.

Lämpöistä kesää kaikille!

 

Heltsu - tosi hyviä uutisia Aika paljon helpottaa, kun tietää mikä pientä vaivaa ja että sitä vaivaa pystytään hoitamaan niin, että pieni voi hyvin :heart:

Meillä on myös helpottanut hissun kissun...pari viikkoa sitten saimme vihdoin virallisesti refluksi diagnoosin ja hoidoksi happosalpaajaa (omeprasoli). Sitä edelsi reilun kuukauden jakso, jolloin yritin saada lääkärit uskomaan, että mä en oo ylihuolehtiva äiti vaan, että poika on oikeesti tosi kivulias joka ruokailun jälkeen ja huutaa sitten hysteerisesti...Mutta se siitä. Pikku hiljaa tosiaan ollaan nyt menyt parempaan suuntaan- poika pystyy jälleen nukkumaan vaunuissa päiväunia, hysteeriset itkukohtaukset on harventuneet ja pystyn välillä laskemaan pojan jopa 30min kerrallaan maakuuasentoon leikkimään-jumppaamaan...tää on jo melkein normaalia vauva-arkea.

tsemppiä kaikille!

 

Haluaisin nostaa tätä ketjua sillä aihe on meillä ajankohtainen ja palstailijoilta tuntuu löytyvän hyviä vinkkejä ja kokemusta! =) Meillä 4,5kk esikoispoika joka on itkeskellyt enemmän tai vähemmän heti syntymästään lähtien. Luulin myös alkuun että kaikki vauvat itkevät näin paljon mutta kun sai vertailukohtaa muihin vauvoihin tulikin pala kurkkuun kun tajusi että lyhyt pinna ja joka päiväinen naama punaisena karjuminen ei olekkaan normaalia..

Meillä on ollut selvittelyssä koliikki, refluksi, mahd. allergiat yms. normaali litania, käyty yksityisellä ja sairaalassa. Lääkäri diagnosoi viimein refluksin ph-mittausten jälkeen mutta lääkitys (zantac, aiemmin nexium muttei sopinut) ei ole poistanut kaikkia oireita, itkuisuutta tuntuu edelleen olevan poikkeuksellisesti vaikka iän myötä olemme saaneet nähdä ihastuttavia hymyjäkin. Prick-testit on tehty ja tulos negatiivinen, muutenkin ovat skeptisiä allergiaepäilyilleni sillä pojan iho on siisti ja paino noussut hyvin. Jotain siis tuntuu edelleen olevan vialla mutta lääkärit eivät oikein ota enää todesta, varsinkaan jos pojalla sattuu olemaan hyvä päivä kun käymme vastaanotolla. :headwall: Nyt on taas heitelty "vauvat nyt ovat itkuisia" kommentteja ja kerrottu suuritarpeisista lapsista.

Jos vauvamme on suuritarpeinen, hyväksyn sen toki ja yritän vain lisätä kärsivällisyyttä - ainakin tietää mistä on kyse! Mutta mikäli takana kuitenkin on jotain haluaisin ne selvittää vaikka hankalalta tuntuu jos lääkärit ovat jo luovuttaneet ja muutenkin vaikea uskoa että tuo suuritarpeisuus meidän kultaa olisi itkettänyt synnäriltä asti..

Muita seikkoja kerrottakoon: imetyksellä mennään, vähän kiinteitä maisteltu (refluksivauvoille suositellaan aloitettavaksi ajoissa). Olen kokeillut maidoton-munaton dieettiä mutta ei merkittävää eroa. Poitsu nukkuu yöt kohtuullisen hyvin mutta päikyt katkonaisia ja max 0,5-1 h kerralla. Ei viihdy kauaa sitterissä, matolla tai sylissäkään, ellei sitten kanneta tai pomputeta jatkuvasti. Autonistuin ja vaunukoppa saa aikaan huudon (ylläri ylläri..) ellei sitten nukahda sinne mahd. pian.

Onko palstalaisilla vinkkejä mitä voisi vielä kokeilla vai pitääkö itsekin nostaa kädet pystyyn ja niellä tilanne? Äärimmäinen keino lienee imetyksen lopettaminen ja erikoismaitojen kokeilu?

 

Kaikilla lapsilla ei tosiaan ole ihottumaa, vaikka allergisia olisivatkin. Meillä allergisella tytöllä on aina ollut tosi siisti iho. Kuten varmaan tiesitkin, niin nuo allergiatestitkään eivät ole lapsilla luotettavia. Negatiivinen testitulos ei siis sulje allergiaa pois automaattisesti. Meillä noissa testeissä ei ole koskaan näkynyt yhtään mitään, vaikka allergioita on.

Nuo kiinteät saattavat auttaa rakenteelliseen refluksiin. Allergisessa refluksissa niistä saattaa aiheutua jopa enemmän oireita, mikäli kokeiltava kiinteä ei ole sopiva. Kannattaa siis tarkkailla, tuleeko kiinteistä oireita vai ei.

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=103&Itemid=167


http://www.vauva-lehti.fi/artikkeli/vauva/666/pulauttelu_ja_refluksitauti

 

Ja erityisesti sinulle Innuendo!

Olen itse aloittanut aikoinani tämän ketjun juuri samoista syistä kuin sinäkin nyt kirjoittelet. En osaa sinulle antaa kaiken kattavaa selitystä mistä itkuisuus johtuu mutta voin kertoa mitä meille nyt kuuluu kun poika on "jo" 10kk. On pitänytkin jo aikaisemmin tulla kertomaan kuulumisia mutta kesä ja kiireet..

Tosiaan, poika on kovasti kasvanut ja kehittynyt. Konttaa ja nousee pystyyn tukea vasten. Jatkuvasti saa olla tutka päällä, missä se menee. Itkuisuutta ja kränäystä on edelleen,se vaan on muuttanut vähän muotoaan. Lähinnä se on nyt selvästi vaativuutta. Jos joku asia ei miellytä, seuraa välittömästi huuto ja kiukku ja siis en tarkoita mitään pientä kiukkua

Maitona juotamme nyt Nutrilon soijaa joka on meillä helpottanut pulautteluihin, tässä vaiheessa tuuletus B) pojalla saattaa olla koko päivän sama paita päällä, jipii!! Ennen vaihdoin päivittäin n. 5-8 kertaa vaatteita.
Yöllä meillä valvoskellaan osittain, aamuyöt ovat huonoja enkä keksi miten ne saataisiin paremmiksi. Jos jollain on konsteja niin otetaan ilolla vastaan! kaikkea voi kokeilla.
Poika nukkuu pinniksessä meidän huoneessa, kaksio kyseessä. Tassuttelut ei helpota, kiihtyy vaan lisää huutaminen :kieh:

Että näin, pitkää pinnaa on vaadittu ja tullaan vaatimaan. Ja voin sanoa että helppoa ei ole ollut mutta opettavaista senkin edestä. Joka haluaa kysellä tai vaihtaa vaan ajatuksia voi ottaa yhteyttä ja kysellä, mielelläni asiasta jutskailen.

Niin ja ettei jää epäselväksi niin hyviäkin päiviä mahtuu joukkoon, että ei ne kaikki niin huudon täyteisiä ole. Osaa se poika naureskellakin, välillä

 

On monta kertaa pitänyt kirjoittaa tähän ketjuun, mutta aina se on vain jäänyt. Mutta mitä olen ketjua lueskellut, tosi tuttua juttua, ja tänne me kuulumme ehdottomasti.

Mulla on 4 kk 1 vk vanha poika. Eka viikko syntymän jälkeen oli yhtä auvoa, ja suorastaan naureskeltiin miehen kanssa synnärillä, kun muiden vauvat itki, ja meidän vauva oli vain tyytyväinen.

No, ei sitä auvoa sitten kauaa kestänyt, kun itkuisuus alkoi. Se kesti kaikkiaan 3 kk 3 vk ikään asti, eli pari viikkoa sitten loppui tuo enin itkuisuus, johon ei tutkimuksista huolimatta ole löytynyt muuta selitystä kuin koliikki. Pahimmillaan pikkuinen itki 8-10 h päivässä..

Tuon koliikin loppumisen jälkeen on ilman muuta helpompaa, ja varsinkin siksi kun voi jo vähän liikkua ihmisten ilmoillakin, eikä aina tarvitse tutuille ja tuntemattomille olla selittelemässä, mikä sitä vauvaa vaivaa kun se huutaa..

Itkuisuuden vastapainona meidän poju on -niinkuin moni muukin täällä on kertonut omasta vauvastaan- kova hymyilemään ja nauramaan, ja erittäin kiinnostunut ympäristöstään. Kaikkein tyytyväisin poika on mahdollisimman suuressa väkijoukossa, esim. Helsingin keskustassa, ei muista kitistä kun on niin paljon katseltavaa! =)

Vaikkei enää koliikkia olekaan, poika on edelleen vaativa. Nukahtaminen on äärimmäisen vaikeaa, esim. kertaakaan ei ole nukahtanut itsekseen omaan sänkyyn, vaatii sylittelyä, heijausta, tissittelyä, hytkyttelyä, vaunuttelua, autoilua tms., joskus kaikkia niitä peräkkäin, ennenkuin nukahtaa, esim. eilen illalla yöunille nukahti 4 h aktiivisen nukuttamisen jälkeen, ja tänään päikkäreille nukahtamisessa meni 3 h, vaikka oli tosi väsynyt, silmät luppasi ja kitisi väsyään.

Itsekseen ei juuri viihdy, vaan aktiviteetteja pitää olla, muuten alkaa huuto. Kotitöiden teko ja varsinkin ruuanlaitto on äärimmäisen vaikeaa. Aina kun saan pojan joko päikkäreille tai yöunille, suorastaan säntään tekemään kotitöitä. Alussa jouduin olemaan suorastaan nälässä, kun en suostunut syömään valmisruokia. Vihdoin olen senkin oppinut,että jos ei poika anna tehdä rauhassa ruokaa, niin annos vaan pakkasesta mikroon.. =)

Täytyy sanoa ihan rehellisesti, että vaikka olenkin erittäin motivoitunut äitiyteen, (enkä vähiten siksi, että saimme pojan hedelmöityshoidoilla pitkän lapsettomuuden jälkeen) olen toisinaan ihan loppu. Mutta niinkuin joku muukin kirjoitti, vauvan yksi leveä hymy kuittaa itkut ja kitinät..

Täytyykin lukea ajan kanssa tämä ketju kokonaan, kolme sivua on vielä lukematta.

 

hiipi En muistanutkaan, että olit kirjoitellut odotuspuolella samassa ketjussa kuin minä, eli joulukuisissa. Meidän poika syntyi siis 29.12. eli ei ihan 9 kk ole vielä täynnä.

Olen aiemminkin kirjoittanut tähän ketjuun..mutta meidän tilanteesta myös hieman tällä hetkellä: kovasti on helpottunut arki, vaikka sanon edelleen, että poika on vaativa. Vaikka kuinka mummo yms. sanoo, että helppohan se on ollut..juu-u..aika kultaa muistot. Kun lukee omia vauvakirjoja, niin siellä kerrotaan, kuinka veljen kanssa molemmat alettiin nukkua yöt läpeensä 3kk. Hyvinhän siinä sitten jaksaa päivät. Noh..nämä on taas näitä.

Olen itse yllättynyt, kuinka lyhyt pinna minulla on ollut pojan kanssa, vaikka aina olen kuvitellut itseni pitkäpinnaiseksi. Eikä minulla muuten koskaan hermo ole mennyt. Äitini sanoi sen johtuvan vastuusta..tiedä sitten. Nyt taas pari viikkoa on mennyt tosi hyvin, en ole hermostunut vaan vetänyt pari kertaa syvään henkeä :saint:

Aiemmin meillä oli myös puolen tunnin päikkäreitä, nyt ne ovat tunnin tai puolentoista pituisia, kaksi tai kolme kertaa päivässä. Yöunille menee klo 21-22, sylissä nukutetaan, usein pullolle. Ei tulisi myöskään meillä kuuloonkaan omaan sänkyyn nukuttaa, sehän olisi seisomassa jatkuvasti. Ja tassuttelu samoiten vaan villitsee. Tänään ja eilen sain pojan rauhoittumaan kun hän katseli tuulessa huojuvia puita sängyllä ja silittelin siinä..silmät aloivat luppaamaan. Olen jo ylpyä tästä saavutuksesta! Yöllä herää 1-3krt..usein annan maitoa, näin pääsen itse paljon vähemmällä.

Erityistä kuikkua meillä aiheuttaa vaipanvaihto, pukeminen syöminen ja tietysti kieltäminen. Kiukku on muuttunut itkusta karjumiseksi pää punaisena..
Kotitöitä on myös täällä hankala tehdä, vaikka poika viihtyykin lattialla nykyisin suht hyvin, mutta usein itkee housun lahkeessa. Syöttötuolissakaan ei useimmiten jaksa seurata. Kehitysvaiheeseen kuuluu, että alkaa itkemään jos äiti/isä poistuu huoneesta, näin myös meillä. Itkettämään minä en enää ala, sen olen huomannut, että vauva/lapsi on paljon vastavuoroisempi, jos ottaa hänet heti huomioon.

Nostan kyllä hattua teille, jotka nukuttavat neljäkin tuntia vauvojaan..huhhuh..se se vasta pinnaa vaatiikin :hug:

*muoks* eipä ollutkaan tämä ketju, johon kirjoittelin aiemmin, mutta olen kyllä seurannut alusta asti ketjua..pahoittelen erehdystä!

 

Ompa terapeuttista lukea myös muiden kokemuksia! Kiitos sinulle Hiipi kun aloitit ketjun ja kerroit kaunistelematta teidän perheen tilanteesta, madalsi varmasti kynnystä muillekin tulla puhumaan aiheesta. :flower: Aihe on itselle vaikea käsitellä niiden ystävien parissa, joilla vauva-aika on pelkkää hekumaa - mitenkä sellaiselle kerrot että itsellä aika on ollut yllättävän rankkaa..Vaikka toki hymyhetkien aikana itsekin unohtaa hetkeksi kaiken. =)

En vieläkään tiedä varmaksi mikä olisi seuraava askel, ehkä lääkärille pitäisi lähteä taas soittelemaan ja yrittää saada meidän tilannetta selkeämmin perille. Pelkää vain että kun vie poikaa näytille, hymyileekin herra tohtorille taas hurmaavasti ja äitiä katsotaan pitkin nenänvartta kun on liian herkkä.

Hyviä hetkiä on paljon mutta niitä aivan kamalia myös vähintään saman verran. Ja kun menee huonosti sen kuulee kyllä koko naapurusto, eilenkin lähdettiin vielä yömyöhällä apteekkiin kun suppo oli päässyt loppumaan. Kun mies tuli takaisin, hymyilikin poika taas herttaisesti ja kiskoi hyvillä mielin iltapuuroa. Huokaus, todella vaikea löytää syy-seuraussuhdetta - mikä järkyttävän huutokohtauksen milloinkin aiheuttaa. Samaan aikaan meillä tulee näköjään vielä hampaita, mutta tuskin herra niitä on niitä koko kesää itkenyt.

Olisi mukava kuulla lisää muiden kokemuksia. "Toipuuko" rankasta vauva-ajasta joskus? Tuleekohan joskus sellainen aika että uskaltaa kutsua vieraita ilman että tarvitsee olla koko aikaa makkarissa rauhoittamassa pikku herhiläistä? Ja välillä käy mielessä, uskaltaako joskus yrittää lisää lapsia? Pahimpia huutoja hyssytellessä ajattelee että "neveeeer again" mutta ajatus tuntuu samaan aikaan haikealta, olin aina kuvitellut itseni ainakin 2-3 lapsukaisen äipäksi. Olikohan itsellä sitten liian ruusuiset kuvitelmat.. Pahoittelut, tämä meni nyt ihan tilityksen puolelle! Ei muutakuin leuka taas kerran pystyyn ja pidetään yllä toivoa paremmasta! Hyvää viikonloppua kaikille palstailjoille ja voimia samanlaisissa tilanteissa eläville. :hug:

 

Heipat kaikille!

Meidän kuulumisia sen verran, että meillä dignosoitiin refluksi kesällä ph-mittauksen kautta. Ongelmaksi muodostui kuitenkin sopivan lääkkeen löytäminen; ylöstuleva neste kun ei meidän tapauksessa ollut erityisen hapokasta. Prepulsid olisi ollut lääkärin ehdoton "suosikki", mutta tämä lääke ei sopinut meidän pienokaisen sydämelle. Prick-testit teetettiin myös, samoin maitoaltistus, mutta ei apuja näistä. Joten lääkärilläjuoksemisista jäi tavallaan luu käteen; saimme tiedon että pojalla on refluksi mutta valitettavasti emme tätä kautta löytäneet varsinaista ratkaisua vaivaan. Imetysdieettasn sitten maidon lisäksi myös kotimaiset viljat, ja sieltä se meidän pahis löytyi ---vehnä paljastui meillä refluksioireiden aiheuttajaksi. Eli äiti ja lapsi voivat täällä tätänykyä oikein hyvin Voisiko Innuendo ratkaisu teillä piillä kanssa noissa viljoissa..?

Mutta juu, rankkaa on ollut (meilläkin ensin koliikki ja sen perään tää refluksirumba), sitä ei käy kieltäminen. Kuitenkin, aika kultaa muistot hämmästyttävän nopeasti. Toiveissa meillä (tai ainakin minulla) olisi kyllä vielä jossain vaiheessa saada tälle esikoiselle sisaruksia, mutta nyt aion kyllä kotvan aikaa keskittyä viettämään laatuaikaa tämän lapsen kanssa, nyt kun sitä meille viimein on suotu :heart:

 

Pakko liittyä mukaan keskusteluun, olen pari tuntia lukenut näitä juttuja ja välillä itkenyt ja välillä nauranut..... mielenkiinto heräsi siinä vaiheessa kun ruettiin puhumaan refluksitaudista. Tässä hieman meidän taustaa, tyttö on tällä hetkellä 6,5kk:

Neiti oli alussa ns. helppo vauva. Nukkui niinkuin piti ja söi silloin kun oli nälkä. Tyytyväinen lapsi kaikin puolin. Oikea päivänsäde!

Kuukauden iässä alkoi olla sellaisia "oireita", ettei imettäminen tahtonut sujua huonostikkaan: tyttö sai "tissiraivareita", jolloin se piti houkutella tissille, vaihtaa tissi salamannopesti tuttiin ja kohta taas päinvastoin. Röyhtäyttäminen ei tahtonut onnistua, vaan ilma jäi kiertämään jonnekkin rööreihin. Useimmiten jäi röyhtäyttämättä, kun ei vain irronnut vaikka kuinka vatkasi!
Illat olivat suoraa huutoa, klo 16-20 välisen ajan voi varustautua suosiolla korvatulpilla. Lopulta huuto lakkasi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Tytön ollessa hieman vajaa kolme kuukautta jätin imettämisen ja siirryimme NAN-korvikkeeseen. Olin tästä pahoillani, koska olisin halunnut imettää pitkään (esikoista, nyt jo 16v., imetin vain 1,5kk), mutta imettämisen hankaluus => tytön raivoamine tissillä antoi periksi. Aluksi tuntui että murheet ja itkukohtaukset helpottavat, röyhtäyttäminenkin sujui paremmin ja kunnon röyhtäys irtosi nopeasti.

Tyttö on ollut aina kova ja herkkä pulauttamaan, sillä, oliko tissimaito vai korvike menossa ei ollut merkitystä. Pulautus (siis ihan vain plop, ei oksennus) tulee monesti heti syönnin jälkeen, MUTTA myös myöhemmin, osittain jo sulaneena maitona.

Kun aloitimme kiinteiden syönnin kolmen kuukauden iässä, kaikki murheet tuntuivat taas helpottavan, hetkeksi. Tyttö ei enää pulautellut, röyhtäilytkin sujuivat suosiolla.

Tyttö on aina ollut hyvä nukkumaan. Yöllä ollaan syöty alkuun 2*yössä, nykyään vain kerran. Päiväunia ollaan nukuttu 2,5h-3,5h yhteen putkeen, ja päivän "rytmit" ovat muutoinkin olleet säännöllisiä.

Nyt kaikki on muuttunut. En tiedä johtuuko se ensimmäisestä hampaasta, joka tuli 5kk iässä vai muuten vain jostain iän tuomasta kehitysvaiheesta, mutta elämä on tällä hetkellä yhtä helvettiä. Minne on kadonnut se äidin pikku ENKELI????

Tyttö ei nuku. Siis nukkuu päivällä puolen tunnin jaksoissa, ja sitten on taas silmä kirkas kuin sarkanapilla. Yöllä nukkuu edelleen niin että herää kerran yössä syömään, mutta kitisee yöllä noin tunnin välein niin että herään, käyn laittamassa tutin ja pukkaan vähän toiseen asentoon. Jos en tätä tee, herää kunolla huutamaan niin että naapuri kortteerikin herää. Viime yönä laskin että nousin sängystä klo 23-6:30 välillä yhteensä 12 kertaa.

Tyttö ei syö. Vaikka järjellä ajateltuna pitäisi olla nälkäkuoleman partaalla niin ei maistu maito eikä sose. Kait se kuitenkin jotain syö koska paino oli 6kk neuvolassa noussut. Mutta syönnit ovat yhtä tappelua. Maitoa saa menemään kun huijaa pulloa tutin kanssa vuorotellen, max. 120ml kerrallaan. Sosetta menee se purkki kun väkisin syötän, aikaa taas saa varata tunteroisen.

Kaikki mikä menee myös tulee. Kun aloitimme kiinteiden syönnin, pulauttelu loppui käytännössä katsoen kokonaan. Nyt, 6kk iässä se on palannut entistä pahempana takaisin. Se vähä mitä saa sisään uppoamaan tulee samaa reittiä myös pois. Ei siis oksenna, vaan pulauttaa /nieleksii takaisin. Myös kiinteät ruuat, myös pari tuntia ruokailun jälkeen.
Vaatteet loppuvat myös tytöltä kuin itseltä, 4-6 kertaa päivän aikana vaihdetaan kamppeet eikä ole mikään ihme. Hirmu kivaa muuten olla kylässä kun neiti puklaa käsin solmitun persialaismaton jossa on about 5.000.000 solmua neliöllä...... joo, tervetuloa toistekkin!!

Mikään ei kelpaa. = hovinarri saa työtä.
Kun vain jaksat viihdyttää neitiä sen hereillä ollessa, ilveilemällä, pöljyilemällä, uusilla leluilla (joo, kukapa vanhoilla leikkisi), kantamalla sylissä, hyppyyttämällä sylissä, keksimällä kaikkea kivaa ja uutta niin nou hätä. Mutta pistäpä tyttö hetkeksi sitteriin, lattialle, mahalleen, selälleen, päälleen.... ihan miten vaan niin alkaa huuto. Ja se huuto sitten ihan tosissaan vihloo korvia. Siihen malliin että muutaman minuutin huutosession jälkeen korvat soi "tilliä" seuraavat 20min., etkä kuule yhtään mitään. (miten noin pienestä voi lähteä noin kamala ääni????) Ja huuto ei ole mitään itkua, vaan ihan vaan huutoa. Jos salmannopeasti keksit jotain tosi supermielenkiintoista, huuto lakkaa kuin seinään. Ei siis kyyneleitä, eikä mitään muutakaan ikuisen trauman merkkiä.
Kaiken huipuksi tämä kaikki tapahtuu pääosin kotona. Silloin harvoin kun vierailemme jossain (kts. kaikki mikä menee myös tulee) neiti on kuin herran enkeli. Nauraa, hymyilee, jokeltelee, hauskuuttaa talon väkeä. Kaikki sanovat että tässähän tulee kohta vauvakuume kun katselee noin hyvän tuulista vauvaa... joo, tietäisittepä vain todellisuuden!
Niin kauan kun on jotain uutta ja jännää katseltavaa, tyttö on tyytyväinen. Oltiinppa sitten kylässä, kaupassa, kaupungilla, koiranäyttelyssä, raveissa.... ihan jossain muualla kuin kotona!

Tuo hillitön pulauttelu on se mikä minua häiritsee, varsinkin kun nyt luin näitä teidän keskusteluita. Voiko kyse olla refluksitaudista? Edellä mainitut oireet kyllä passaa: ilmavaivat, hillitön kiukuttelu syönnin ja muun kanssa, pulauttelu joka pahenee vaan.
Vai onko kyseessä vain vaativa vauva? Tiedän että kyllä se aikanaan loppuu, rippikouluiässä viimeistään, niin kävi ensimmäisenkin kanssa

 

Jixy kyseli refluksista. Pulauttelu, huono syöminen, itkuisuus yms. näyttäisi alkaneen uudelleen kiinteiden aloittamisen jälkeen. Voi olla mahdollista, että kiinteissä on oireiden aiheuttajia. Mä alkaisin pitämään ruoka- ja oirepäiväkirjaa ja seuraamaan löytyisikö sieltä yhteyksiä. Kiinteitä voi myös vuorotella siten, että antaa useampana peräkkäkäisenä päivänä samoja kiinteitä, niin yhteydet saattaa löytyä helpommin. Maito, kotimaiset viljat, soija, kananmuna ja kala ovat eräitä yleisimpiä allergioiden aiheuttajia. Myös muille kiinteille voi olla allergioita.

 

Juu, juuri kun ajatteli että kaikki "vauva"-ajan (koliikki)itkut ovat takanapäin ja voi rueta tytön kanssa seurustelemaan kunnolla ja tutustumaan ihmeelliseen maailmaan niin homma menee ihan päälaelleen :'(
Pulauttelu, itkuisuus, levottomat unet, ja joutavanpäiväinen :ashamed: kiukuttelu, levottomuus alkoi 5kk iässä, samaan syssyyn puhkesi ensimmäinen hammas, siirryimme NAN kakkoseen ja rupesimme syömään 6kk soseita.

Neuvolassakin epäilivät ruoka-aine allergiaa, mutta tytöllä on todella hyvä iho, on ollut aina, ei kutise mistään ja kakka on ok. Kaikki ruuat maistuu, kun vaan saa sen syömään.
Noihin allergiatesteihin en taida kuitenkaan viedä, kerta ne eivät ole sata luotettavia??

Neuvolassa neuvoivat kokeilemaan Tutteli2:sta, se kuulemma sopii monelle vauvalle paremmin kuin NAN. No sitä ollaan nyt syöty viikon ajan mutta ei ole ainakaan vielä helpottanut.
Saatiin 8kk lääkärin neuvolaan aika aikaisemmin juuri näiden vaivojen takia, sinne on vielä kolme viikkkoa aikaa, katsotaan miten tilanne on kehittynyt siihen mennessä ja mitä tohtori sanoo.
Yksityisellä puolella voisi myös käyttää, mutta pitävätkö ne hysteerisenä jos sinne varaa ajan sen takia että vauva pulauttaa ja itkee :/ niinhän kaikki vauvat tekee.