Ns. vaativa vauva!?

Jonnajaa Suosittelen että heti ensimmäisenä hankit kantovälineen, Ergon, Manducan tai vastaavan, tai mikä ettei kantoliinankin. Itselläni oli sidottava trikooliina ja nyt Ergo, se on ihan huippu. Sillä voit kantaa edessä, lonkalla tai selässä. Noin pientä kuin sinulla, varmaan paras kantaa edessä. Saat kädet vapaaksi, lapsi on tukevasti repussa ja lähellä sinua. Ei rasita hartioita ja selkää niinkuin sylissä muuten kantaminen. Suosittelen todella!

Niin ja piti vielä sanoa että esim. tuo Ergo on tosi kätevä sitten kun pahin kanniskeluvaihe on ohi ja lapsi on isompi. Oma tyttöni on nyt 1v4kk ja kannan esim. ulkotapahtumissa ollessamme tyttöä joko edessä tai nyt ollaan opeteltu myös reppuselässä oloa. Lapsi näkee kivasti ympärilleen eikä itse tarvitse juosta perässä koko ajan

 

Meillä kans rv 37 syntynyt esikoinen oli jo synnytyssairaalasta asti vaativa vauva. Kitinää, marinaa, huutoa ja hammasten kiristystä oli eka vuosi, ei nukuttu kunnolla, ei päivällä eikä yöllä. :|

Voin sanoa suoraan, etten kyllä rakastanut millään lailla esikoista vauvana, äidinrakkaus heräsi vasta kun jäppinen oppi puhumaan ja sanomaan mikä on vialla. Nyt tämä meidän vaativa lapsukainen on jo tomera ja hurmaava ekaluokkalainen, mutta vieläkin hyvin vilkas ja temperamenttinen.

Muistan myös ihmetelleeni muita äitejä, kuinka he lässyttivät kilteille vauvoilleen, jotka vaan tyytyväisenä tapittivat maailmaa, ja olin NIIIIIN kateellinen! :ashamed: Meillä kun ei onnea ja kukoistusta ollut tuo vauva-aika millään lailla, odotin vaan, että lapsi kasvaisi ja helvetti loppuisi.

Muta lohdutuksen sanana voin sanoa, että se vauva-aika loppuu kohta, ja vaikka vaativan vauvan vauva-aikaa muistelee kauhulla vielä vuosienkin päästä, niin kyllä siitä lapsesta tulee kuitenkin hyvin rakas ja valloittava pikku-ihminen.

Ja niinkuin meillä kävi, tämä seuraava vauva onkin ollut niin helppo vauva, että olen päässyt kokemaan sen ihanan vauva-ajankin :heart: Vaikka kahdeksan vuotta sitten vannoin, etten tee enää koskaan lapsia...

 

Ai juu, ja lisäyksenä vielä se, että olen monelta kuullut, joiden vauva on syntynyt ennen rv 39, että vauva on kituinen ja itkuinen...

 

Heipat kaikille :wave:

Hyvä että on tullut taas kommentteja ja myös vinkkejä asiaan liittyen
Tuo kantaminen on meillä kans todettu hyväksi mutta en oikein pidä meidän repusta. Meillä käytössä baby björn:in reppu ja sen pitäisi tukea selkää mutta mielestäni ei tarpeeksi. Poika kyllä selvästi rauhoittuu siinä kun pääsee tapittelemaan korkeammalta maisemia. Saimme lahjaksi myös sellaisen kiikun mikä toimii hyvin rauhoittamaan poikaa, ei tosin silloin kun huutaa jo ihan täysiä.
Eli te kaikki jotka kannatte jollain härpäkällä niin suositelkaa omaanne vapaasti!

Kaikille taas kovasti jaksamista :hug:

 

hiipi- ehdotan Manducaa tai Ergo- reppua, on muutenkin pidempi käyttäaika kuin BB:llä (10kg yleensä), tukee paremmin ja on äidin hartioille ja selälle paljon mukavampi pidemmän päälle. Hintaahan noilla on, mutta myös edelleenmyyntihinta on ihan hyvä
Mulla oli 6kk poika Kiinanmatkalla babybjörnissä lentokenttä-osuudet ja lyhyemmät kaupunkikävelyt, kotiin tultuani olisin toivonut olevani vähän fiksumpi, ja ottanut mukaan jonkun vähän kätevämmän katovälineen

 

Heippa kaikille ja voimia vauvojen kanssa!
En nyt tiiä onko tästä apua mutta itse sain avun tästä kirjasta.
Meillä oli alkuun kanssa ns. vaativa vauva(perheen kolmas)ei viihtynyt missään ja kannettiin vuoron perään miehen kanssa. Huuto oli aina hirmuinen kun johonkin laski tai jos kukaan ei "viihdyttänyt". Lainasin ton kirjan(kts.alla) ja yritin vauva sylissä aina lukea sitä.
Yksi päivä oli taas kauhee huuto kun laskin sitteriin ja aattelin että no huuda sitten siinä mun pitää tyhjentää tiskikone. Huuto lakkasi sillä sekunnilla kun sain tiskikoneen auki astiakaapin ovet levälleen. Samalla selittelin vauvalle mitä astioita milloinkin laitan. Imurointi onnistuu rintarepun kanssa siitä tykätään hirmuisesti. Tekee muuten hyvää mun linjoillekin(lue liika kiloille=D) imuroida extra painon kanssa

Lainaus helistin sivustolta
"Anna Wahlbergin kirjoittamassa Lapsikirjassa kirjoittaja on hyvin voimakkaasti sitä mieltä, että vauva ei saa olla kaiken tekemisen keskipiste jatkuvasti. Se ei ole vauvalle hyväksi. Tee siis ihmeessä kotitöitä ja anna vauvan katsella sitä vaikka sitteristä ja pöydällä makaillen. Vauva kyllä hyväksyy sen, että hän ei ole kaiken aikaa palvonnan ja vatkaamisen kohteena, kun saa muuten osallistua perheen arkeen. Toki pieniä hetkiä pitää keskittyä vauvaan ihan täysillä ja seurustella hänen kanssaan, mutta teet varmasti karhunpalveluksen itsellesi ja vauvalle, jos totutat hänet jatkuvaan jakamattomaan huomioon.
Anna Wahlbergin lapsikirja on aika vanha kirja ja monet asiat ovat muuttuneet. Kirjassa mm. nukutetaan vauvaa vatsallaan. Perusajatukset ovat kuitenkin mielestäni kohdallaan ja mielestäni kirjaa kannattaa vilkaista, jos sen saa käsiinsä."

Toivottavasti tästä olisi apua edes jollekulle teistä, meille siitä oli suunnaton apu!

Kevät Terveisin Vanilija ja Poitsu 3,5kk

 

Vanilja- meillä oli ihan sama Repussa imuroitiin, sitteri keittiöpöydällä ja mä vedin pojalle Jamie Oliver-showta, eli askel askeleelta ruuanlaitot, pöytien pyyhkimiset jne. Nykyään (vajaa 10kk) rakastaa imuria yli kaiken, hirmuinen vauhti perässä ja yrittää kiivetä päälle kokoajan. Tosin on vähän haasteellista joskus kun imurin saa siirrettyä vetämällä, poikaa ei Meillä oli jääkaappi myös pelastus yhdessä vaiheessa. Ovi auki ja "mitähän täältä löytyy". Sähkösopimuksen väärinkäyttöä

 

Vanilija-77 ja Elppa: Kuulostaa tutulta, meillä myös usein poika keittiön pöydällä sitterissä ja sieltä jaksaa hetken seurailla mitä äiti tekee, myös imurin kovasta äänestä pitää ja sitä tykkäisi tuijotella vaikka miten pitkään. Eli toimintaa pitää löytyä!

 

Jonnajaa: Tuo kaarelle vetäminen on refluksin yksi refluksin näkyvimmistä oireista! Meillä lapsi ei pulautellut vauvana juuri koskaan ja PH-mittauksessa, jossa todettiin vaikea refluksi oli koko vuorokauden kestävässä mittauksessa vain yksi pulautus. Monesti tälläinen silent-refluksi ilman pulautuksia on jopa kivuliaampi lapselle. Jos haluat lisää tietoa aiheesta ja tuosta kaariasennosta yms. kannattaa googlettaa sandiffers syndrome. Tuo liittyy nimenomaan refluksiin ja sen aiheuttamaan kipuun.

Meillä lapsi oli vauvana myös tosi ääniyliherkkä, mutta tilanne normalisoitui aika pian kun refluksi saatiin kuriin. Nyt on jo aivan normaali 2 v.

 

Kuinka pienellä tuo silent refluksi voi olla?

Meillä on 4 viikon ikäinen poika, joka on itkuinen ja ähisevä, ei ole tyytyväinen kovinkaan pitkää aikaa päivästä. Meillä poika vetää itsensä usein kaarelle ja koko lapsi on silloin hyvin jännittyneen oloinen. Ilmaa kyllä on vatsassa ja se aiheuttaakin yön ähinät ja huonot unet. Lapsi ei pulauttele ja jopa röyhtäytys on hankalaa. Se joko tulee tai ei, useimmiten ei. Olen ollut huolissani ja miettinyt että kyse on pakko olla jostain muusta kuin ilmavaivoista. Usein huomaan, että pieni nieleskelee kasvot rypyssä ja joskus yökkäilee mutta mitään ei tule ulos.

Voisko nämä olla sitä refluksia? Esikoisella sitä epäiltiin, mutta hänellä oli päinvastoin, pulautukset lensi kaaressa metrin päähän. Kannattaisikohan vauva viedä lääkärille, neuvolan apuun en luota :/ ?

 

Meillä refluksia alkoi olla ihan selvästi reilun kuukauden ikäsenä, muistaakseni. Tilanne pahentui pikku hiljaa ja vauva alkoi olla tosi tuskainen siinä reilun 4 kk iässä. Lääkärissä käytiin useaan otteeseen, mutta tuota refluksia ei tajuttu lääkärissäkään, koska tuo silent versio ei ole kovin monelle lääkärille tuttu. Lopulta itse tajusin jutun googlettelemalla ja lääkärikin tunnisti sen noista selän kaarelle vetämisitä yms. Meillä lapselle tehtiin ph-mittaus joskus n. 5 kk ikäisenä ja vihdoin saatiin lääkitys. Tuo mittaus ei ole mikään pakollinen tutkimus, jos oireet on selvät muutenkin.

Meillä refluksin takana oli allergiat ja oireet helpottivat oikealla ruokavaliolla ja lääkityksellä. Nyt allergiat on selvillä ja refluksi sitä mukaa hallinnassa ja lääkityskin on voitu vihdoin lopettaa.

Neuvolasta ei meillä(kään) ollut kyllä mitään apua ja monella yksityiselläkin jouduttiin käymään ennen kuin soppa oli selvitetty :/

 

Uusimmassa vauvalehdessä on hyvä juttu refluksista, kannattaa tutustua!

 

NallePuh Kiitti vinkistä, pitääpä ostaa toi vauva lehti. Mä epäilen meillä kanssa allergiasta johtuvaa refluksiaa. Käytiin allergiatesteissä ja huomenna pitäis tulla tulokset. Itse oon huomannut, että maitotuotteet on ilmeisesti pahimmat, mutta muna aiheuttaa myös noita vatsaoireita ja varmaan vielä jotkut juurekset/vihannekset/hedelmät.

 

Nuo verikokeet ja pricit eivät ole luotettavia pienillä lapsilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että allergiaa voi olla vaikkei se testissä näy. Onneksi lääkärit nykyisin jo aika hyvin tämän tietävät. Testit mittaavat vain IgE välitteistä allergiaa ja näinollen IgG välitteinen allergia ei siinä näy. Mutta eipä sitä tiedä näin etukäteen, voipi olla että allergiat jäisivät teillä tuossa testissä kiinni. Meillä on tehty prickit kahteen kertaan ruoka-aineille ja kerran siitepölyllä ja onkohan ne verikokeetkin otettu kahdesti, mutta eihän niissä mitään selvinnyt. Parhaiten saakin selvyyden itse tarkkailemalla oireita sekä juuri välttämällä ja taas altistamalla.

 

Kuinka pienellä tuo silent refluksi voi olla?

Meillä on 4 viikon ikäinen poika, joka on itkuinen ja ähisevä, ei ole tyytyväinen kovinkaan pitkää aikaa päivästä. Meillä poika vetää itsensä usein kaarelle ja koko lapsi on silloin hyvin jännittyneen oloinen. Ilmaa kyllä on vatsassa ja se aiheuttaakin yön ähinät ja huonot unet. Lapsi ei pulauttele ja jopa röyhtäytys on hankalaa. Se joko tulee tai ei, useimmiten ei. Olen ollut huolissani ja miettinyt että kyse on pakko olla jostain muusta kuin ilmavaivoista. Usein huomaan, että pieni nieleskelee kasvot rypyssä ja joskus yökkäilee mutta mitään ei tule ulos.

Voisko nämä olla sitä refluksia? Esikoisella sitä epäiltiin, mutta hänellä oli päinvastoin, pulautukset lensi kaaressa metrin päähän. Kannattaisikohan vauva viedä lääkärille, neuvolan apuun en luota :/ ?

tää on kuin mun kirjoittama, poika nyt 4,5vk. Huomisesta lähtien maidoton ruokavalio, jos siitä olisi apua. Masussa kuplii useasti, mutten usko sen olevan ainoa syy raivoamiseen, koska itku ja raivo alkaa usein tuon nieleskelyn tai yökkimisen jälkeen.

 

Kyllä tuo refluksi voi ilmetä tosi pienellä. Itse olin varma jo parin viikon koktona olon jälkeen, että kaikki ei ole ok. Vauva ei nukkunut juuri öisin eikä päivisin ja hengitys rohisi kauheasti. Alussa puklaili usein ja kaarioksennuksia tuli myös. Muutaman viikon päästä ei enää niinkään oksennellut vaan oli juuri tuota silentrefluksia, nieleskeli koko ajan. Parahti usein itsemään juuri nieleskelyn jälkeen. Meidän piti myös käydä monella lääkärillä, neuvola oli todella hyödytön tässä asiassa. Ulosasti vauvalla ei siis ruokaa juuri tullut, mutta oli niin limainen että luulin ressukan tukehtuvan. Käytiin päivystyksessäkin pari kertaa. Se oli hirveää aikaa, kun unta ei ollut nimeksikään ja näki että vauva kärsi. Esikoinen meillä oli, joten heti alussa ei osattu painokkaasti vaatia apua ja tutkimuksia. Parin lääkärin mielipide oli, että koska paino nousee, ei ole ongelmaa... vaikka vauvan unet siis jäivät vuorokaudessa alle kuuden tunnin... ne siis puolen tunnin-tunnin pätkissä. Itsellä siis jotain 3 tuntia vuorokaudessa pätkittäistä unta, vaikka vuoroteltiinkin miehen kanssa hoitamista ja nukkumista.

Hengissä tuosta kuitenkin selvittiin... kun saatiin lääke, alkoi heti helpottaa. Yksityiselle piti mennä, ei julkiselta saanut apua. Vauvalla oli myös maitoallergia, joten itse ryhdyin maidottomalle dietille. Nyt neiti on puolivuotias ja aurinkoinen kuin mikä. Allergioita on ja tosi hitaasti maistellaan uusia kiinteitä ruokia. Imetän edelleen ja jatkan jos mahdolllista ainakin vuoden ikään, ettei tarvitse kalliita korvikkeita ostella. Refluksi helpotti pikkuhiljaa itsekseen ja lääkitystä sai vähentää, meillä siis pääosin rakenteellinen refluksi. Allergiat saa neidin pulauttelemaan/nieleskelemään edelleen, mutta nyt tiedän aina sen johtuvan jostain ruuasta. Tällä hetkellä pärjätään hienosti ilman lääkitystä.

Tsemppiä kaikille "vaativien vauvojen" perheille! Ja voimia!!! Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin! :wave:

 

Piti tulla tänne avautumaan.

Kävin eilen kaverin luona ja tyttö huusi siellä tietty koko ajan. Ajattelin että no kaverilta saa varmasti vähän myötätuntoa kun hänellä itsellään on monta lasta. Että hän varmasti ymmärtää. Mitä vielä! Sain koko vierailun ajan tytön huutaessa kuulla kuinka hänen nuorimmainen on superhelppo vauva, ei itke koskaan, ei vierasta yhtään ja kertoi kaikki tilaisuudet ja tilanteet missä vauva oli käyttäytynyt hyvin ja kuinka ihmiset tulevat sanomaan että onpa aurinkoinen vauva. Tämä siis sen jälkeen kun olin kertonut kuinka hankalaa on ollut huutavan vauvan kanssa :headwall:

Lähdin aika nopsaa pois ja todella pahoilla mielin. Hienoa että heillä hommat menee hienosti ja elämä on helppoa helpon vauvan kanssa, mutta tarviiko siitä luennoida kun varmasti näki kuin hankalaa mulla oli. Ja varmasti kun lähdin niin hän päivitteli kuinka en osaa hoitaa lastani kun se vaan huutaa. Argh!! Enpä käy enää siellä toiste hakemassa itselleni pahaa mieltä.

 

[/b]Heltsu78

Kuulostaa erittäin tutulta tuo tilanne että lapsi huutaa just kylässä ja siellä helppo tapaus, onneksi en ole toistaiseksi saanut kuulla kuinka helppoa on ollut. Mutta siis ymmärrän mitä tarkoitat. Onneksi omistan sellaisia kavereita jotka tajuavat sillä hetkellä tarttua tilanteeseen ja ottavat pojan hetkeksi että saan esim itse juotua kahvin =)

Meillä tilanne alkaa hieman helpottamaan, mutta edelleenkään poika ei suostu istumaan ja katselemaan kiltisti esim. jos ollaan kaupassa ja sattuu heräämään kaukalossaan. Rupeaa saman tien huutamaan kuula punaisena. Kateellisena katselen pariskuntia joiden pikkuinen istuu nätisti katsellen ympärilleen ilman huolen häivää :kieh: Samoin kaiken pitäisi tapahtua sekunnin sadasosassa kun poika sitä haluaa, muuten alkaa huuto ja se ei lopu ellei siihen puutu hyssyttelemällä ja kantamalla.
Myös yöt, jotka tähän asti menneet suht hyvin, on nyt häiriintyneet, poika peuhaa ja vääntää itseään kiemuralle.. Jipii! On tää hienoo..

 

Mä en ikinä osaa laittaa noita tummennuksia oikein päin!! B)

 

heltsu :hug: no ei ollut kauheen huomaavaista sun ystävän puolelta :$ uskon, että sulle tuli aika paha mieli tosta, miten jotkut ei voi tajuta, että jotkut vauvat vaan ei oo niitä pieniä aurinkoja, vaikka vanhemmat päällä seisois :kieh:

Meillä oli eilen taas vaihteeks oikein kunnon huuto iltayö...lopulta kun poitsu rauhoittu, mua ei enää nukuttanut vaan mielessä alkoi pyöriä vaikka mitä kauhukuvia, mitä lapsella voi olla vikana...aamulla taas jaksan uskoa siihen, että kyllä meillä varmaan on ihan terve miehenalku, jolla on vahva voimakas tahto ja kaikki pitäs tapahtua sekunnin murto-osassa, niinku hiipi kirjoitti. Maitotuotteiden pois jättäminen mun ruokavaliosta vähensi noita päiväitkuja, mutta noihin ilta hysteerioihin sillä ei oo ollut vaikutusta :/

Tsemppiä kaikille!

Tuulen sydän ja Kasper 7viikkoa

 

Kiitos myötätunnotsa hiipi ja tuulen sydän!

hiipi: Meillä kans edelleen haastavaa tuo kaupassa käynti. Tyttö kyllä viihtyy nykyään liikkuvissa kärryissä mutta jos vähänkin yrittää pysähtyä pitemmäksi aikaa niin alkaa vääntelehtiminen ja huutokätinä. Ja kassajonossa aina hikeä pukkaa kun typy vetää hernettä nessuun kun maisemat ei vaihdu.

tuulen sydän: Mulla ihan samoja tuntemuksia välillä eli oon monasti miettiny että mikä tytössä vikana kun on niin helposti ärtyvä. Mut kai toiset vaan on ärhäkämpiä kuin toiset ja ihan kunnon ihmisiä niistäkin tulee

 

Hei...

ehkä kuulun tähän ketjuun, ehkä en, mutta tukea tarvitsen niin, että otan riskin ja kirjoitan. Ikää meidän vesselillä on vajaa 5 viikkoa. Jo synnärillä oli heijattava tapaus ja äitiys joutui jo siellä koetukselle näin esikoisen kanssa. Söin jo siellä yhdellä kädellä ja perhepetiin siirtyi jo laitoksella, vaikka periaatteet olivat toiset. Hoitaja kyllästyi ja työnsi vauvan syliin huvitutin :saint: No mutta...meidän arjesta:

Vauva nukkuu öisin yhden pidemmän pätkän, joka on vajaa kolme tuntia. Sen jälkeen nukkuu yhdet kahden tunnin pätkän ja loppuyö mennään n. tunnin pätkillä. Päivällä ei suostu nukkumaan pitkiä pätkiä kerrallaan ollenkaa, joskus harvoin kaksi tuntia, mutta yleensä n. puolen tunnin pätkiä. Nukuttaminen on tanssimaraton joka päättyy sekä äidin että vauvan itkuun. :'( Tulee paha olla, kun ei osaa auttaa toisen oloa. Vatsassa tuntuu ilmaa olevan ja välillä paukut ovat todella hurjia ja kakkaansa äheltää jatkuvasti: käytössä on disflatylit, relat on kokeiltu ja vyöhyketerapiassa käyty kaksi kertaa. Kantoliinaa harjoittelen käyttämään.

Suurin osa päivästä on kitinää ja kiukkua ja kanniskelua. Mitään ei ehdi tehdä eikä tee mieli vieraillakaan käydä. Joskus kuvittelin, että ei haittaa jos vauva valvottaa yöllä, että torkun sen kanssa päivällä! Juu, mutta kun vauva nukkuu vaan vauhdissa eli sylissä heijaten tai vaunuissa (KUN NE LIIKKUU!). No välillä olo on jo nyt ahdistunut ja siitä tulee tietenkin tosi syyllinen olo, kun meillä yhteistä taivalta takana vasta tämä 5 viikkoa. Illat kestää kun mies on apuna ja saa vauvan toisen syliin kun ei enää itse jaksa...

Päällimmäisenä on huoli lapsesta; onko jotain jota en ole huomannut ja lapsi itkee sitä? Saako vauva edes puolia tarvitsemastaan unesta? Tunteeko vauva itsensä jatkuvasti stressaantuneeksi? Tunteeko vauva, että hänen tarpeisiinsa ei vastata riittävästi? Jne,... Ja sitten saakin itselleen hyvän morkkiksen, joka itkettää. Kierre on valmis kun vauva aistii äidin paniikin ja hermostuksen....

On toki hyviäkin hetkiä, kun vauva hymyilee ja ynähtelee äidilleen sekä nauttii kylvyistä ja hoitopöytähetkistä loruillen ja laulellen. Kuitenkin arki uhkaa enemmän täyttyä itkusta ja kitinästä....

Kohta on 2kk lääkärineuvola. Pitänee ottaa siellä puheeksi nämä selkäkaarella itkemiset, ilmavaivat, levottomuus jne. Puklailu on vasta nyt alkanut ja sitä pitää seurailla osana tuota refluksia. Ja varmaan kokeilla kunnolla noita ruoka-ainejuttuja....kun neuvolasta sanottiin, että viikossa huomaa eron, mutta jostain luin, että vasta 2-3viikkoa ellei kuukausi (esim. maidottomuutta) kertoo totuuden. Olen kokeillut vain viikon pätkiä ja eroa ei sillä ajanjaksolla ole havaittavissa.

No...auttaa hieman tieto siitä, että on muitakin ja että AIKA helpottaa... joskaan se ei tunnu vielä kaikilla helpottavan tuolla 3-4kk:n kohdillakaan...itse ootan sitä kuin kuuta nousevaa ja pelottaa että petyn!

Mutta tsemppiä kaikille ja ihanaa kun sain vähän vuodatettua, tämä kaikki on niin kovin erilaista kuin sitä etukäteen mielsi vaikka en ruusuilla tanssimista odottanutkaakrun...

EllaMaaria ja Tikru 4vkoa+3päivää

Ps. Tuulen sydän taitaa olla myös helmikuun väkeä? Sinnekään en ole ehtinyt kirjoitella ja kun tuntuu että suurimmalla osalla on jo rytmit sun muut, niin olen ehkä hiukan lannistunutkin...vaikka ei pitäisi :ashamed:

 

EllaMaaria :hug: jaksamista! Sun teksti vaikutti niin tutulta - kuin suoraan meidän elämästä kirjotetulta. Oon myös tuolla helmikuisissa, mutta ei tuu nyt hirveesti sinne kirjoteltua. Itse epäilen pojalla vahvasti noita ruoka-aine allergioita. Muutamana päivänä poika on ollut rauhallinen ja nukkunut hyvin (kun oon syönyt vaan vaaleeta leipää, kinkkua, lihaa ja juonut vettä/teetä). Nyt taas noi kunnon huudot, kitinät ja puklailut palasivat ja en osaa sanoa tuliko ne perunasta vai banaanista :/ Mä luulen, että niinä päivinä, kun poika on itkuisempi ja ei pahemmin nuku, hän ei kyllä lepää tarpeeksi - illalla käy selvästi ylikierroksilla-sählää ja ääntelee hermostuneesti ja lopulta pahimpina iltoina huutaa itsensä uneen. Jospa tää tästä...Pikkasen välillä puristaa mieltä, kun tuntuu, että elämä on tällä hetkelle niin ahtaalla - äitinä luovut ihmisen perustarpeista ravintoon ja lepoon...Noh ainakin selvis se mihin noita raskauden aikana kerättyjä kiloja tarvitaan

Tsemppiä!
Tuulen sydän ja Kasper

 

EllaMaaria: Meillä ei varsinaisesti ollut vaativa vauva (tai en itse ainakaan vaativaksi mieltänyt, joku toinen olisi voinut mieltääkin), mutta hyvin tuttua on tuo kuvaamasi juttu. Nukkui vain todella lyhyitä pätkiä ja jossain vaihessa päivisin pelkästään sylissä tai liikkuvissa kärryissä, iltaisin huusi 2-4 tuntia koliikkia. Mitään ruoka-allegioita tms. ei ollut, jäbä nyt vain sattui olemaan sellainen kuin oli.

Ehdottomasti kannattaa yrittää selvittää ne allergia-asiat, refluksit ja muut. Mutta jos mitään erityistä ei löydy, niin sitten ei auta muu kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Saamani paras neuvo oli, että "alku on rankka, mutta puolen vuoden päästä helpottaa". Tämän sanoi kaverini ennen vauvan syntymää ja silloin se tuntui todella omituiselta - vaikka itsekin tiedostin, että vauva-aika on sitovaa ja rankkaa niin kuulosti ihmeelliseltä että peräti puoli vuotta olisi sitä rankkuutta!

No, vietin sitten ties kuinka monta iltaa ja yötä kanniskellen vauvaa, lauleskellen ja hokien mielessäni mantraa "puolen vuoden päästä helpottaa, puolen vuoden päästä helpottaa, puolen vuoden päästä helpottaa" - ja kyllähän se sitten jossain vaiheessa helpottikin. Tosin lapsen kehitys on niin aaltoilevaa ja kausittaista että kun pääsee jostain ongelmasta eroon, tilalle tulee joku toinen... Mutta ei kai meidän äitien auta muuta kuin jaksaa ja yrittää vaan sillä asenteella, että jos ei nyt puolen vuoden päästä niin 18 vuoden päästä helpottaa! Tosin eräs vanhempi kaverini, jonka lapset ovat jo täysi-ikäisiä totesi joskus, että sitten se rankkaa vasta onkin...

Ja kantoliinan käyttö kannattaa tosiaan opetella, minulta se pelasti monta päivää kun lapsi sai siinä nukuttua ja itseltä vapautui kädet muihin hommiin.

Jaksamista kaikille rankassa vauva-arjessa!

 

Entisenä ja epäonnistuneena imetysdieettajana on pakko kommantoida, että se on oikeasti tosi taitolaji (jossa minä en onnistunut) Hyvin vinkkejä löytyy mm. imetystukilistan sivuilta. Läheskään aina ei riitä, että välttää pelkkää maitoa. Muna, soija ja kotimaiset viljat ovat myös todella yleisiä allergianaiheuttajia. Meillä lapsi tosin reagoi myös possuun, broileriin, perunaan, porkkanaan ja vaikka mihin. Allergiajutuissa on siis hyvä olla tukena ja ohjaamassa pätevä allergologi tai ainakin asioista perillä oleva lastenlääkäri.

Meillä lapsi oli pienenä tosi viihdytettävä ja jälkeenpäin ymmärrän nyt syyn. "Sirkushuveilla" sai vauvan huomion hetkeksi pois pahasta olosta, aina nekään eivät tosin auttaneet