Hei...
ehkä kuulun tähän ketjuun, ehkä en, mutta tukea tarvitsen niin, että otan riskin ja kirjoitan. Ikää meidän vesselillä on vajaa 5 viikkoa. Jo synnärillä oli heijattava tapaus ja äitiys joutui jo siellä koetukselle näin esikoisen kanssa. Söin jo siellä yhdellä kädellä ja perhepetiin siirtyi jo laitoksella, vaikka periaatteet olivat toiset. Hoitaja kyllästyi ja työnsi vauvan syliin huvitutin :saint: No mutta...meidän arjesta:
Vauva nukkuu öisin yhden pidemmän pätkän, joka on vajaa kolme tuntia. Sen jälkeen nukkuu yhdet kahden tunnin pätkän ja loppuyö mennään n. tunnin pätkillä. Päivällä ei suostu nukkumaan pitkiä pätkiä kerrallaan ollenkaa, joskus harvoin kaksi tuntia, mutta yleensä n. puolen tunnin pätkiä. Nukuttaminen on tanssimaraton joka päättyy sekä äidin että vauvan itkuun. :'( Tulee paha olla, kun ei osaa auttaa toisen oloa. Vatsassa tuntuu ilmaa olevan ja välillä paukut ovat todella hurjia ja kakkaansa äheltää jatkuvasti: käytössä on disflatylit, relat on kokeiltu ja vyöhyketerapiassa käyty kaksi kertaa. Kantoliinaa harjoittelen käyttämään.
Suurin osa päivästä on kitinää ja kiukkua ja kanniskelua. Mitään ei ehdi tehdä eikä tee mieli vieraillakaan käydä. Joskus kuvittelin, että ei haittaa jos vauva valvottaa yöllä, että torkun sen kanssa päivällä! Juu, mutta kun vauva nukkuu vaan vauhdissa eli sylissä heijaten tai vaunuissa (KUN NE LIIKKUU!). No välillä olo on jo nyt ahdistunut ja siitä tulee tietenkin tosi syyllinen olo, kun meillä yhteistä taivalta takana vasta tämä 5 viikkoa. Illat kestää kun mies on apuna ja saa vauvan toisen syliin kun ei enää itse jaksa...
Päällimmäisenä on huoli lapsesta; onko jotain jota en ole huomannut ja lapsi itkee sitä? Saako vauva edes puolia tarvitsemastaan unesta? Tunteeko vauva itsensä jatkuvasti stressaantuneeksi? Tunteeko vauva, että hänen tarpeisiinsa ei vastata riittävästi? Jne,... Ja sitten saakin itselleen hyvän morkkiksen, joka itkettää. Kierre on valmis kun vauva aistii äidin paniikin ja hermostuksen....
On toki hyviäkin hetkiä, kun vauva hymyilee ja ynähtelee äidilleen sekä nauttii kylvyistä ja hoitopöytähetkistä loruillen ja laulellen. Kuitenkin arki uhkaa enemmän täyttyä itkusta ja kitinästä....
Kohta on 2kk lääkärineuvola. Pitänee ottaa siellä puheeksi nämä selkäkaarella itkemiset, ilmavaivat, levottomuus jne. Puklailu on vasta nyt alkanut ja sitä pitää seurailla osana tuota refluksia. Ja varmaan kokeilla kunnolla noita ruoka-ainejuttuja....kun neuvolasta sanottiin, että viikossa huomaa eron, mutta jostain luin, että vasta 2-3viikkoa ellei kuukausi (esim. maidottomuutta) kertoo totuuden. Olen kokeillut vain viikon pätkiä ja eroa ei sillä ajanjaksolla ole havaittavissa.
No...auttaa hieman tieto siitä, että on muitakin ja että AIKA helpottaa... joskaan se ei tunnu vielä kaikilla helpottavan tuolla 3-4kk:n kohdillakaan...itse ootan sitä kuin kuuta nousevaa ja pelottaa että petyn!
Mutta tsemppiä kaikille ja ihanaa kun sain vähän vuodatettua, tämä kaikki on niin kovin erilaista kuin sitä etukäteen mielsi vaikka en ruusuilla tanssimista odottanutkaakrun...
EllaMaaria ja Tikru 4vkoa+3päivää
Ps. Tuulen sydän taitaa olla myös helmikuun väkeä? Sinnekään en ole ehtinyt kirjoitella ja kun tuntuu että suurimmalla osalla on jo rytmit sun muut, niin olen ehkä hiukan lannistunutkin...vaikka ei pitäisi :ashamed: