Ns. vaativa vauva!?

Nalle Puh 82:

No mistäs arvasit tän soijajutun? Itseasiassa neuvolalääkäri neuvoi näin tekemään, ja sitten vasta jälkikäteen luin tuon, mitä just kerroit. Noo, seuraavaks varmaan pitää kokeilla elämää ilman näitä. :kieh: Mulla on jotenkin vahingossa tipahtanut ruoka-aineita pois...en syö:
maitoa, enkä mitään maitotuotteita
munaa
kalaa
naudanlihaa
tomaattia
banaania
sitrushedelmiä
perunaa
suklaata
limppareita
ruisleipää
...saattaa olla muitakin, nuo äkkiseltään tulee mieleen.

Mutta harmittaa kyllä nyt tuo soijan jättäminen pois. Kaikki "korvannaiset" putoaa. Mut kai sitä on kokeiltava, koska poika on kuitenkin selkeesti rauhoittunut.. En millään haluais lopettaa imettämistä, mut kai se on jossain vaiheessa pakko, jos tää moniallergiseks osoittautuu. Eihän sitä jaksa syömättä ja nukkumatta kovin kauan. En tiiä, sit haluisin just sen takia ammattilaiselle, etten ihan mielivaltaisesti diettaile kovin kauan, jos kyse on esim. just rakenteellisesta refluksista. Tosin nuo ilmavaivat, kakka ja kipristelyt viittaa muuhun...

Hidasta tää silti on. Ja kaikista eniten kärsii tuo pikkumies. :|

Niin ja mä pelkään just tuota, et kun käytännössä tässä kaikessa kiireessä mun ruokavalio on vielä niukempi kuin uskotte (ei ehdi laittaa safkoja) niin poitsu sit allergisoituu noille muutamille lisää. Vaikiata :headwall:

Kuinka kauan teillä meni aikaa kaiken selvittämiseen? Tosi hienoa että nyt sopii normaali maito! Mun miehen veljellä kahdella lapsella maitoallergiaa ja moniallergiaa, toiselle rupesi sopimaan kaikki n. vuoden ikäisenä ja toiselle sopii nyt kaksivuotiaana ehkä n.5 ruoka-ainetta pieninä määrinä ja just neocate maitona...huoh.

 

EllaMaaria Kauratuotteita on korvaavia esim. jugurtit, kaurakerma, kauramaito. Ne on itseasiassa tosi hyviä ja paljon parempia kun soija (mun mielestä). Etenkin Oatlyn tuotteet.

 

Voi että mua joskus huvittaa lukea niitä juttuja kun helppojen vauvojen äidit tuskailee että "voi kauhea, meidän pieni päivänpaiste jonka en edes tiennyt osaavan itkeä on nyt kaksi päivää kitissyt ja järki lähtee ja mikähän ihme sitä voi nyt vaivata?" Mä voin kuvitella itseni taas kirjoittavan että "voi kamala, meidän kärtty-Kerttu on ollut kaksi päivää kuin päivänpaiste, mikä ihme sitä vaivaa? Mä en kestä tätä hyväntuulisuutta enää!!"

 

Tuo soija on todellakin monelle maitoallergiselle myös pahia ja aika yleinen imetysdieetin sudenkuoppa on juuri maidon korvaaminen soijalla. Jätä se soija tosiaan vähäksi aikaa pois ja katso helpottaako. Jos ei apua tule, kannattaa harkita noita kotimaisten viljojen jättämistä pois, ne on niitä tavallisia allergisoijia myös. Osalle saattaa kaura käydä, vaikka vehnä, ohra ja ruis ei sopisikaan.

Imetysdieetillä kannattaa myös unohtaa "normaalit" ruokailutavat. Toisin sanoen lihakeittoa voi syödä aamupalaksi, jos ne jogurtit ei käy Tärkeintä on, että syö ja paino ei lähde itseltä kovin tippumaan. Jos teillä on siellä jotain luontaistuotekauppaa tai isompaa markettia, niin käy ostamassa vaikka hirssipuuroa ja syö sitä, jos nuo viljat näyttää sopimattomilta ja soijan poisjättäminen ei auta. Meillä lapsi syö mm. hirssiä, tattaria, maissipuuroa, riisipuuroa ja nyt uusimpana sitä mannapuuroa! Olen itse leiponut paljon maissijauhoista ja riisijauhoista ja isommista marketeista saa mm. Farinan leipäjauhoseoksia, joissa ei noita kotimaisia viljoja ole. Niistä saa ihan hyvää leipää ja siihen vaan kinkkua ja sinistä Keijua päälle. Alkuun on kyllä vaikeaa ja kaupassa menee tunteja ja silti tuntuu, ettei saa ostettua mitään. Kyllä se siitä...Mäkään en ennen osannut leipoakaan juuri mitään, mutta kummasti sitä vaan on oppinut tekemään kakut ilman munaa yms. ja olen jo aika hyvä soveltamaan ruokia muutamalla ruoka-aineella Toivottavasti sulta nyt löutyisi joku selvä pahis (esim. se soija) ja ei tarvitsisi lähteä sinun ruokavaliota entisestään supistamaan.

 

EllaMaaria: Tänä aamuna oli vielä itäkeskuksen Medicity Pikkujättiin 1 peruutusaika vapaana Tuomelalle (19.5. klo 11.00), soitapa kiireesti sinne jos olisi vielä vapaana!!

 

Jeps, tännekin vielä kiitokset kun informoitte tuosta peruutusajasta...mutta meillä tosiaan on n.4 tunnin ajomatka Tuomelan klinikalle niin ihan pikaperuutukset eivät käy...ikävä kyllä...

Kiitos kun huolehditta

 

Huomenna mä varmaan jätän soijan pois. Musta ne taas on ollut parempia ku nuo kaurahommat :xmas: Ei auta...saa nähdä saadaanko huomenna neuvolalääkäriltä lähetettä mihinkään, mulle terkka puhui ravintoterapeutista viimeeks!!! Ehkä jotain muuta kaipaisin nytte... :kieh:

NallePuh82: Nostan sulle hattua! Tosiaan kaupassa saisi tunteja kulumaan ja tuntuu ahdistavalta kaiken kokeileminen, koska se on aikaavievää ja nyt jo tuntuu että aika on kortilla tuon pienokaisen kanssa. Sitten mä oon vielä niin perinteisen ystävä, et teen kaikesta hankalaa. Kotimaiset viljat tuntuu jo aika kovalta tuomiolta mulle... |O Kuulostaa itsekkäältä mut musta tää imetysdiettaaminen on aika PERSIISTÄ! :ashamed:

 

Imetysdieettaaminen ON syvältä. Mä lopetin sen puuhan melko lyhyeen, tyttö oli reilut 4 kk ja oikeastaan olisi ehkä voinut suosiolla luovuttaa jo aiemminkin. Meillä ei sitä oireettomuutta löytynyt ja oli vähän pikku pakko siirtyä neocatelle. Mäkin olen nyt opetellut näitä allergiahommia, kun on pitänyt yrittää loihtia jotain ruokaa tuolle lapselle itselleen syötäväksi. Nyt alkaa onneksi olla jo niin voitonpuolella kun käy vehnä ja maito ja voi tehdä jo jotain "normaaliakin" ruokaa.

 

No nyt löytyi ketju, josta saa todellista vertaistukea.
Lukaisin ketjun pikaisesti läpi ja aika samojen asioiden kanssa ollaan täälläkin painittu kohta 6kk.

Tyttö siis pian puolivuotias ja melko lailla vaativa tapaus. 2 viikon ikäisenä alkoi itkut ja noin kolmen kuukauden kohdalla pahimmat ajat helpottivat. Koliikkia siis todennäköisesti, ja sen helpotettua jäljelle jäi temperamenttinen ja vaatelias vauva. Ensimmäiset kuukaudet minä tai mies kannettiin sylissä, tyttö ei nukahtanut kuin syliin tai kantoliinaan ja useimmiten kävi niin, että jos liike lakkasi niin tyttö heräsi. Ensimmäiset kuukaudet menivät siis seistessä ja juurikin olohuoneen ja keittiön väliä sahatessa |O Mahavaivoja oli selvästi, selkä kaarella huusi (ja kovaa), ja pulauttelua meillä on ollut voimakkaana alusta asti. Välillä itkettiin yhdessä, äiti ja vauva, kun voimat tuntuivat loppuvan kesken...

Neuvolalääkäri ei ottanut pulauttelua tosissaan, sanoi vaan että toiset vauvat pulauttelee enemmän kuin toiset, eli meillä tytöllä tod. näk löysä mahanportti joka paranee itsestään. Ja neuvolasta ei suositeltu alkamaan maidottomille ym. dieeteille, eikä myöskään vyöhyketerapeutti tätä suositellut. Välttelin sitten sipulia, kaalia, ruisleipää jne tavallisia vain.
Tyttö on edelleen lähes täysimetyksellä, vastikään aloitettu maistelemaan soseita.

Onneksi siis pahimmat itkut helpottivat siinä 'maagisen 3kk' rajalla, mutta nykyäänkin tyttö on varsinkin kotona melkoinen tänttärä ja kitisijä, yksin ei viihdy kuin lyhyitä hetkiä ja koko ajan pitäisi olla sylissä tai muuten keksiä tekemistä. No joo, onhan ikäkin sellainen, että vaatii jo paljon huomiota, mutta kun kaikkeen harmiin pitää vastata itkulla ja jos lasket sylistä maahan, tulee itku jne. Onneksi nykyään on myös hyviä päiviä ja hetkiä koko ajan enemmän, niiden avulla jaksaa.

Meillä itkut rajoittivat aluksi elämää paljon, juuri mihinkään en uskaltanut lähteä. Nyt tilanne on toisinpäin, sillä tyttö viihtyy paremmin kun on koko ajan uutta katseltavaa ja yritänkin keksiä päiviin kaikenlaista uutta.

Minuakin muuten harmittaa se 'pehmeiden äitien ketju' koska miellän itsenikin pehmeiden arvojen äidiksi enkä koskaan itkettäisi lastani tahallani. Siksi ketjun 'meillä ei vauva ole koskaan itkenyt kun vastataan tarpeisiin heti' -kommentit tuntuvat pahalta. Mietinkin sitä lukiessani, että onkohan kaikkien näiden kommenttien kirjoittajilla sitten 'helpot' vauvat?

-Nuppu ja tyttö 5kk 3vko-

 

Mä ponkasen tänne kahden vaativan vauvan kanssa (no joo, toinen jo taapero kuitenkin).

Esikoisella oli kunnon koliikki. Valvottiin miehen kanssa vuorotellen pitkin vorokausia ekat pari kuukautta. Meni yöt ja päivät sekaisin. Lopulta ymmärrettiin viedä poikanen vyöhyketerapiaan, mikä auttoi todella. Saatiin joku tolkku elämään. Siitä huolimatta vatsan kanssa kovasti ongelmaa alusta lähtien ja siitä 3kk iästä lähtien poika söihin joka aamu kunnon satsin luumusosetta aina siihen 1-vuotiaaks asti. Muuten ois kakkaaminen ollut yhtä karjuntaa.

Aina tuo poika on osannut toki olla myös valtavan ihana ja kaikkea. Hänen elämäntarkoitus ilmeisesti on viihdyttää kaikkia (muita paitsi vanhempiaan) ihmisiä ja vieraat ihmiset ovat olemassa vain ja ainoastaan häntä varten.

Nyt alkaa pää hajoilla tuon nuoremman kanssa. Esikoinen rauhoittui pitkälti kyllä hyvin samoihin aikoihin, kun pikkukakkonen syntyi. Tytöllä ikää 5kk. Samat kakkavaivat kuin veljellään. Kovaa huutoa ja itkua etenkin ekat 3kk. Vyöhyketerapiaan vein vasta reilun parikuisena ajatellen, ettei tämä nyt kuitenkaan ihan niin paha ole kuin esikoinen...
Yhä on tytöllä hurjaa pulauttelua, huutaa selkä kaarella, ei suostu läheskään aina syömään kuten toivoisi ja yöunille meno yhtä heijaamista. Ei puhettakaan, että omassa sängyssään nukkuisi. Tähän mennessä jokaikinen yö vanhempiensa välissä. Pinnasänkyyn jos laittaa, alkaa hirmuinen huuto viimistään vartin sisällä, vaikka unessa laittaisikin. Sillä saanut myös liikanimen "seksintappaja". Nyt alettu maistella kiinteitä ja ilmeisesti otettava tällekin luumusoseet samallatavoin kehiin kuin veljelleen...

Niin, ja julkisissa on kyllä bussilla matkustaessa tullut koettua miltä tuntuu, kun kaksi lasta (lastemme ikäero siis 11kk tasan!) karjuvat rattaissaan yhtäaikaa niin maan perkeleesti, kurkku suorana. :ashamed:

 

Onpahan tullut kirjoitusta Hyvä hyvä! Asia näyttää puhututtavan..
Meillä poika täyttää ensi viikolla 6kk JO??!! Jos katsoo aikaa taakse päin niin aikamoista pyöritystä jota ei osannut kuvitellakaan odotusaikana Paljon työtä, hiusten repimistä, huutoa ja itkua MUTTA myös ilon kyyneleitä hyvistä päivistä ja pojan onnistumisista esim. kääntymään.. naurusta ym.

Meillä edelleen vaativaa ja suuritarpeista on tuo pojan elämä mutta jotenkin sitä on tottunut ajatukseen että meille nyt vaan suotiin tämänlainen tapaus ja hyvä niin! Seuraavan (jos tulee) lapsukaisen kanssa ei sitten tule ihan puun takaa jos sattuu olemaan itkuherkempi. Mutta paljon se vaatii vanhemmalta hermoja.. Ajattelin vielä hetki sitten että kyllä tässä lataamossa kohta ollaan jos ei helpotusta näy..

Edelleenkään poika ei viihdy kauan yksin lattialla, huutaa rattaissa jos ei miellytä ja siihen ei auta muu kuin nostaa syliin. Syöminen on yhtä pärskintää jos on nälkä päässyt jo hieman yltymää, silloin soseet muualla kuin suussa ja muutenkin joka lusikallisen jälkeen pitää rääkästä. Vaatteiden vaihto on yhtä tuskaa ja kidutusta. Puklailua on vielä joka lisää pojan raivoa koska vaatteita pitää vaihtaa useammin. Nyt myös yöt on menneet hieman risaisiksi mutta johtuuko iästä??

Hyviä hetkiä on kun silloin tällöin innostuu jutustelemaan ja naureskelemaan. Pyöriskelee vimmatusti lattialla ja näyttää siltä kuin kohta lähtisi ryömimään/konttaamaan. Nukahtaa syliin joskus ilman suurempaa huutoa Näistä asioista osaa nauttia täysillä ja auttaa jaksamaan.

Mukava on lueskella teidän muidenkin elämästä, tulee olo että ei ole yksin tämän asian kanssa..

 

enkuli :wave: :wave:

 

Tuosta 'ylipehmeiden äitien ketjusta'. Ensinnäkin sitä ei kyllä kannattis ees lukea ku muakin alkoi kiukuttaan just ne 'meidän vauvat ei itke koskaan koska tarpeisiin vastataan' jutut. Helppohan se on helpoille vauvoille olla ylipehmä, ylikova, puolipehmeä, puolikova jne vanhempi ku helpot vauvat on aina vaan tyytyväisiä. Meillä on varmasti yritetty vastata tytön tarpeisiin paljon enemmän mitä ylipehmeät äidit mutta ei sekään aina riitä.

Kyllä mulla on kaveri joka varmasti kiillottaa sädekehäänsä aina kun näkee meidät siitä syystä että hänen lapset ovat kaikki niitä helppoja jotka ei itke koskaan joten se tietysti tekee hänestä ylivertaisen vanhemman ja täydellisen äidin. Toisin kuin minä jonka esikoinen on temperamenttinen ku mikä niin sehän meinaa että mä en sitä osaa hoitaa :headwall:

 

Niinpä, tuskin näiden vaativien vauvojen vaativuus johtuu hoidon puutteesta, päinvastoin. Kyllä varmasti on kiukkuiset ja epätyytyväiset vauvat enemmän sylissä kuin aurinkolapset..

Hassua miten omassa sängyssä nukuttaminen koetaan noin kauheaksi asiaksi Mä olen sitä mieltä että lapsi nukkuu parhaiten siellä, missä sillä on turvallisinta olla; jos se on oma sänky, sitten on hyvä työ tehty kun on hankittu hyvä sänky,patja,sängyn sijainti, ikkunaverhojen väri ja kuun asentokin on just oikea En minäkään poikaa sängyssä huudata, viereen otan heti jos volume yltyy normaalia puoliunikiukkua kovemmaksi, muuten harjoitan tassuttelua tai hyräilyä.. Mä oon sit kai paska, kun mulla ei ole tyhjä tissi suussa ja kasvata poikaa kainalokarvani suussa :ashamed:

(siis ei mulla sitä tyhjä tissiä ole suussa, vaan lapsella )

 

Soittelin eilen neuvolaan ja saatiin huomiselle lääkäriaika.
Epäilen vahvasti pojalla refluksiaa. Nyt olen ollut muutaman päivän täysin maidottomalla dietillä ja se tuntuu vähän auttavan oireita.
Saa nähdä mitä lääkäri huomenna sanoo.. :|

 

Heips kaikille,

pakko tulla beesiin kun on kertakaikkiaan niin osuva keskustelu! Meillä lapsi 4 kk ja myöskin nk. vaativa tapaus. Ensimmäiset pari kk itkettiin yömyöhiin koliikkia. Käytiin vyöhyketerapiassa, ei auttanut. Koliikki-itkut lakkasivat reilun parin kuukauden iässä, mutta syöminen ei vieläkään valitettavasti ole "linnunlaulua". Nämä selkä kaarella syömiset ja oksennusmainen pulauttelu sekä ylipäätään runsas röyhtäily ovat meillä arkipäivää, eikä poika suostuisi olemaan juurikaan muualla kuin sylissä. Ja sylin pitää olla liikkeessä... Eli kanniskelua piisaa (pikkuprinssi 8 kg, haba kasvaa ). Nukkumaan meno on kanssa haasteellista juuri tästä syystä, eli kun ei halua/voi olla vaaka-asennossa niin vaikeatahan se on Mutta kiitos tämän viestiketjun, olen vienyt pikkuisen lääkärille refluksiasian selvittämiseksi. Kysymys muille tähän liittyen: onko tuo ph-testi ainoa millä refluksi voidaan todeta? Ja tehdäänkö testejä vain sairaalassa?

Kiitos vielä tästä viestiketjusta, ihana tietää ettemme ole yksin käninöinemme :flower:
Auringonpaistetta risukasoihin!

 

Heipsistä!

Meillä oli tänään neuvolalääkäri. Määräsi pojalle kokeiluluontoisesti zantacia viikon ajaksi, ja puhelinajan, jossa sitten keskustellaan jatkosta, eli jos tuosta apua niin sitten ilmeisesti etiäpäin sen avulla. Tosin itse edelleen haluan selvittää refluksin syytä myös: kun se maidoton ja munaton ym. dieetti on auttanut kuitenkin!

ÄsPeeKoo: siis meillä ihan oireiden perusteella saatiin just tuo kokeilulääkitys neuvolasta, tosi pieni aloitusannos, eikä ole tuota ph-mittausta tehty. Teilläki tuo kuulostaa selkeästi refluksilta. Meillä samanlaista mutta puklut harvemmin nousee aivan ulos saakka, vaan vaivaavat tuolla torvessa sitten!

Noo...mä ootin ihmettä. Ja se tapahtui jo ennen ekaa lääke-erää. Poika makaa liikkumattomissa vaunuissa päikkäreillä jo toista tuntia
Pitää nauttia tästä, tää ON HARVINAISTA! Se on näköjään, että kun käy jossain kiukkuumassa, ni tuo tapaus vähän petraa, ettei äiti aivan väsy. Usein musta tuntuu, et toi tekee just niin. Kun oon ihan loppu, ni väläyttää hymyn ja naureskelee, ja taas äiti jaksaa tunnin pari.

Heltsu: Mä repesin ihan täysin tuolle "oli sitten puolipehmeä, puolikova..." Ihanaa että tuo herätti tunteita muissakin!

No nyt se tuolla önisee...moi

 

Meillä muuten vaunuissa auttoi tuo päätypuolen korotus melkoisesti, eli ei enää nii paljon kesken unien herää itkeskelee... perhepetiä on vähän vaikea korottaa...

siis järkyttävät nuo ilmavaivat, kun tuotokset kuuluu itkuhälyttimien kautta :ashamed: Ihan oli pakko jakaa tää teidän kanssa vielä

 

Puolikovilla mennään

Heh Heltsun kommentti nauratti.

Mulla kolmas vauva-aika menossa. Eka oli rankkaa, itkua öin päivin, olin ihan väsynyt ja jälkeenpäin tajua et se oli MUN masennusta eikä lapsen hankaluutta.
Tokalla kerralla vauva kitisi ja itki päivät, ihmiset päivitteli et mitä se oikein itkee... mut mä olin vaan niin tyytväinen kun se nukkui yönsä suht hyvin. En ollu ite yhtään väsynyt ja hermot ei menny kertaakaan kun vauva huusi päivät pitkät.
Nyt kolmannela kerralla on suht rento olo. Yöt menee pääasiassa nukkuen, poika nyt about 2kk. siis syö ja nukkuu, mut ei huuda ja valvo. päivällä itkee tosi kovaa sen about 2-3h ja vaunuissa ei viihdy ollenkaan. Ei tunnu kovinkaan pahalta.
Se mitä mä ajan tällä jutulla takaa on et oikeesti vauvalla on vaivoja ja sairauksia, mut se miten äiti pystyy asiaan suhtautumaan ratkaisee onko vaikee vai helppo lapsi. Pitäkää äitit huolta itsestänne, ni vauva-arki muuttuu helpommaksi!!!

 

heippa :wave: mä voisin kanssa tänne kirjotella, jos vertaistukea löytyisi. olen huhtikuisista ja kohta 5-viikkoisen pojan äiti.

ellamaaria mistä päin suomea olette, kun kerroit ettei siellä löydy lääkäreitä..ja missä tämä on,kelle teillä on aika?? itse epäilen myös refluksia ja yksityisillä käyty kahteen kertaan ja neuvolassa otan asian esille joka kerta, mutta aina ne sanoo että SE ON IHAN TAVALLISTA NOIN PIENILLÄ :kieh: menee niin hermot, kun kukaan ei ota tosissaan. eniten ehkä tuo kakominen pelottaa, teillähän myös sitä..? en ole nimittäin kuullut että muilla olisi ja pelkään että meidän pojalla jotain pahasti vialla :'( kakoo ilmaa pois, joskus tulee limapuklua, mutta joskus ei mitään. toinen saattaa olla hengittämättä jopa 10 sekuntia sen kohtauksen aikana ihan kamalaa katsottavaa :'(

meillä viihdytään vaunuissa hyvin, jos ne vaan liikkuvat. automatkatkin menee yleensä nukkuessa. aamulla kun viimestään kuudelta herätään |O ollaan ihan tyytyväisiä reilun tunnin ajan. sitten aletaankin itkemään maitoa ja sama juttu taas reilun tunnin päästä ja tämä kiukku jatkuu yleensä pitkään. poika pystyy olemaan hereillä jopa 6 tuntia päivällä ja voitte kuvitella millaista kiukkua silloin tulee :kieh:

pystyasennossa pitää olla. ns. vauvasyli ei kelpaa lainkaan, muutakun syödessä. kantorepussa heijailen ja pompin, tanssin sekä jumppaan. joskus rauhottuu, joskus ei. toista ei vaan saa pois siitä herättämättä niin ei pysty itse lepään. omassa sängyssä nukkuminen on ihan sama kun mun viressä. tassuttelu auttaa joskus mutta useimmiten se on maito. nyt pelkäänkin että menee rytmiyt ihan sekasin kun annan maitoa esim. tunnin välein, koska se on ainut mikä pojan rauhoittaa ja usein siihen myös väsyneenä nukahtaa.

me mennään korvikkeella. menty alusta sti. tänään vaihdettu nurilon jauheeseen, joka kuulemma puolittaa koliikki-itkun määrän. saas nähdä en silti tätä koliikiksi sanoisi, vaan masuvaivoiksi ja siksi että pitää olla koko ajan lähellä. kutsunkin itseäni sängyksi, koska masullaan viihtyy vaan rinnan päällä ja nukahtaa ainoastaan heijatessa |O muutoin oireet ovat samoja kuin muilla kirjoittaneilla. naama punasena itkemistä, selän kaarelle vetämistä, kovat masuvaivat. raajojen heiluttelu ja rohiseva "röhkivä" hengitys.

..ja lääkärien mielestä aivan normaalia :kieh:

odotan myös 3kk rajapyykkia ja kauhulla luen kuinka monella tätmä vieläkin päällä vaikka ikää reippaasti yli sen 3 kk. meidän poika kun vasta kohta 5 viikkoa ja nämä ongelmat laitokselta saakka, koko ajan vain pahenevat

niin ja meidän poika myös vieraskoree. mies sanoi eilen monen tunnin huutomaratonin jälkeen että pitäis varmaan lähteä kylään niin loppuis itku :kieh:

JJ-t ja Joona 4 viikkoa 4 päivää

 

Meillä poika täyttää ensi viikolla 6kk JO??!! Jos katsoo aikaa taakse päin niin aikamoista pyöritystä jota ei osannut kuvitellakaan odotusaikana Paljon työtä, hiusten repimistä, huutoa ja itkua MUTTA myös ilon kyyneleitä hyvistä päivistä ja pojan onnistumisista esim. kääntymään.. naurusta ym.

Meillä edelleen vaativaa ja suuritarpeista on tuo pojan elämä mutta jotenkin sitä on tottunut ajatukseen että meille nyt vaan suotiin tämänlainen tapaus ja hyvä niin! Seuraavan (jos tulee) lapsukaisen kanssa ei sitten tule ihan puun takaa jos sattuu olemaan itkuherkempi. Mutta paljon se vaatii vanhemmalta hermoja.. Ajattelin vielä hetki sitten että kyllä tässä lataamossa kohta ollaan jos ei helpotusta näy..

Aika samoilla linjoilla Hiipin kanssa mennään. Onhan tuo tyttö ollut vaativa ja monenlaisten tunteiden kanssa on tämä kuusi kuukautta painittu, mutta kuitenkin hän on rakkain ja ihanin asia elämässäni. Joka päivä on myös niitä ihania hetkiä, naurua ja valloittavia hymyjä, jotka auttavat niiden kiukkupuuskien ja itkujen yli. Ja nyt olemme miehen kanssa jo sopeutuneet ajatukseen vaativasta vauvasta, sen kanssa on vain elettävä ja sillä siisti.

Tosin viime aikoina nukahtaminen kaikille unille on taas hyvän kauden jälkeen hankaloitunut huomattavasti, nukuttamiseen saattaa helposti mennä 30min-jopa tunti. Että aina jotain hankaluutta.. Mutta hampaiden tulo vaikuttaa tähän varmasti, toivottavasti alkaa kohta helpottaa.

Meilläkin tyttö on muuten todella vieraskorea, tykkää käydä uusissa paikoissa ja usein on kuin hangonkeksi kun pääsee tutkimaan uusia paikkoja. Yritäpä siinä sitten sanoa, että ei meillä kotona ihan näin helppoa ole.. Monet tuttavat varmaan ajattelevat, että 'mitä se tuokin valittaa, iloinen vauvahan tuo on'.

 

itse epäilen myös refluksia ja yksityisillä käyty kahteen kertaan ja neuvolassa otan asian esille joka kerta, mutta aina ne sanoo että SE ON IHAN TAVALLISTA NOIN PIENILLÄ :kieh: menee niin hermot, kun kukaan ei ota tosissaan. eniten ehkä tuo kakominen pelottaa, teillähän myös sitä..? en ole nimittäin kuullut että muilla olisi ja pelkään että meidän pojalla jotain pahasti vialla :'( kakoo ilmaa pois, joskus tulee limapuklua, mutta joskus ei mitään. toinen saattaa olla hengittämättä jopa 10 sekuntia sen kohtauksen aikana ihan kamalaa katsottavaa :'(

poika pystyy olemaan hereillä jopa 6 tuntia päivällä ja voitte kuvitella millaista kiukkua silloin tulee :kieh:

pystyasennossa pitää olla. ns. vauvasyli ei kelpaa lainkaan, muutakun syödessä. kantorepussa heijailen ja pompin, tanssin sekä jumppaan. joskus rauhottuu, joskus ei. toista ei vaan saa pois siitä herättämättä niin ei pysty itse lepään. omassa sängyssä nukkuminen on ihan sama kun mun viressä. tassuttelu auttaa joskus mutta useimmiten se on maito. nyt pelkäänkin että menee rytmiyt ihan sekasin kun annan maitoa esim. tunnin välein, koska se on ainut mikä pojan rauhoittaa ja usein siihen myös väsyneenä nukahtaa.


..ja lääkärien mielestä aivan normaalia :kieh:


JJ-t ja Joona 4 viikkoa 4 päivää

Tähän JJ-t:n tekstiin vielä pakko kommentoida. Poimin joitakin asioita, jotka kuulostivat tosi tutuilta.

Meilläkin tyttö (nyt lähes 6kk) on ollut alusta asti tosi kova puklailemaan, viimeksi tänään ollut kunnon oksentelupäivä, menee nykyään vähän päivien mukaan, toiset parempia, toiset huonompia. Silloin kun tyttö oli pieni, oli hänelläkin tuota kakomista ja 'hengittämättömyyttä', ensimmäisillä kerroilla säikähdin sitä tosi pahasti. Minulla oli ns. suihkutissit, eli maitoa tuli tosi paljon kerralla. Puklut myös näyttivät limaisilta toisinaan. Neuvolassa asiasta ei huolestuttu, sanottiin vain että toiset ovat kovempia pulauttelemaan (löysä mahanportti). Myöskään lääkäri ei asiaan ole ottaantunut vaikka jo kahdesti olen asiasta kysynyt. Iän myötä onkin alkanut helpottamaan, ja 'hengitysongelmat' menivät aikanaan ohi. Eli taisivat olla oikeassa, vaikka ei tuo pulauttelu tosiaan mikään mukava vaiva ole vieläkään.

Syökö vauvasi tuttia? Meillä ei aluksi syönyt ja silloin saattoi valvoa just 5-6 tuntia kerrallaan, kun ei kai pystynyt rauhoittamaan itseään unille, vaikka sylissä heijattiin ja oli kantoliinassa jne. (kaikkemme todella yritettiin). Kun vihdoin oppi 5 viikkoisena syömään tuttia, oli se sekä vauvalle että meille mieletön helpotus. Alkoi myös nukkua silloin paremmin.

Meillä ennen tutin syöntiä minä toimin tuttina, eli vain rinta sai vauvan rauhoittumaan. Se myös pahensi mahavaivoja ja lisäsi puklailua, kun toinen söi vähän väliä. Eli teilläkin tuo tunnin välein syönti saattaa lisätä vaivoja.

En voi muuta sanoa, kuin jaksamista, ja valaa uskoa että kyllä se ajan kanssa helpottaa. Vaikka kokemuksesta tiedän että sitä on hankala uskoa siinä vaiheessa kun on monta tuntia putkeen kantanut kiljuvaa vauvaa huoneesta toiseen.. Muistakaa huolehtia omasta jaksamisesta, se on elinehto, ja kun vanhemmat voivat hyvin myös vauva voi hyvin, vauva aistii vanhempien väsymyksen ja harmin..

-Nuppu-

 

JJ-t: meillä tosiaan kans alkoi tää itkuisuus jo laitokselta... ja tällä mennään yhä. Kuulostaa aika samalta tuo tein touhu kuin meidän... ootko sä kokeillut maidotonta/munatonta diettiä? Meillä se vähän laimensi tätä ja viikon verran elettii lähes tulkoon normaalia vauva-arkea, mun mittarilla ainakin :saint: Ollaan kaakkois-suomesta, neuvolassa on suhtautuminen ok, joskaan niillä ei riitä varmaan osaaminen kauhian pitkälle enää. Mutta ottavat tosissaan kyllä. Siitä täytyy olla kiitollinen. Ja aika ollaan varattu tuonne Helsinkiin Tuomelalle, joka on alan spesialisti, mutta on tosissaan vasta elokuussa vapaata hällä. Sitä ennen koitetaan tarvittaessa muita yksityisiä, kunhan saadaa nää neuvolan tän hetkiset kokeilut pois alta...

Juu meillä kanssa noita kakomisia, yskimisiä, nielemisiä, paljon hikkaa (4-5krt päivässäkin voi olla), rohinaa, maito nousee kurkkkuun (sen kuulee), mutta puklailua ei itse asiassa niin kauheesti. Saa nähdä tehoaako tuo zantac.

Meillä kanssa noustaan viim. kuudelta, ja joskus jo kolmelta :hug: Mun mies on ottanut noi aamuvukit, mä oon surkee aamuihminen Ja päälle se painaa 8h työpäivän... mut kyl mä sen aikana täällä rynkytänkin! Vaunuissa meillä nukutaan kans, liikkeessä. Kantoliinaan nukkuu itsensä uneen. Päivisin ei enää nukahda tissille... Meillä pelastuksena antiikkiset matkarattaat, jotka sisäkäytössä; niissä asento hiukan samanlainen kuin turvakaukalossa. Vatkaan niitä sitten jalalla kun esim. syön tai istun hetken koneella, ni vauva simahtaa niihin hetkeks... ilman niitä pitäis huudattaa huomattavasti enemmä...

Mutta tsemppiä jälleen kaikille teille! Varsinkin teille, joilla ei maagisen 4kk:n jälkeen helpottanutkaan...mä varmaan masennun sillo, vaikka tiedän, ettei tää helpota.

JAKSAMISIA JA VOIMIA!

 

Olis pitäny jo aiemmin hoksata: mikä toimi esikoisella, toimii myös kakkosella. Puolpurkkii luumuu ja lopputuloksena hyvä kakka ilman raivoa! osittain vihreää joo... ilmavaivoja, ilmavaivoja... mutta jos nyt päivittäisellä luumunsyönnillä sais ees ton masun johonki kuosiin...

Viimeyönä tyttö suostui elämänsä ekaa kertaa yöunille omaan sänkyynsä, jossa nukkui ensimmäiset kolme tuntia, kunnes alkoi vaatia tissiä, ja annoin unia jatkaa sängyssämme.

 

Onnea enkuli! Hyvä jos luumusta apua ja tosiaan hieno juttu omaan sänkyyn nukahtaminen! Ihanko rauhallisin mielin vielä? B)