Ei kohtalo mitään johdata. Se on se lopputulema/etappi
Viimeksi lukemassani kirjassa väitetään, että tähdet ohjaavat kohtaloamme.
Eilinen päivä oli merkillinen. Selvitin asioita ja sitten ajauduin keskustelemaan kotikadullani syntyjä syviä tuntemattoman naisparivaljakon kanssa. Illalla luin hyvinvointilehteä ja sain siitä muutaman hyvän vinkin lempeään elämänasenteeseen. Saksin jutusta yhden kappaleen talteen päiväkirjaani.
Paljon puhutaan sattumista. Jokainen uskokoon mihin haluaa.
Minä en usko digitekniikan kaikkivoipaisuuteen. Ei elämää hallita menemällä nettiin hakemaan kaikki paras mahdollinen ruksimalla oikeat ruudut valikoista. Luotan siihen, että elämä kantaa, ja tuo eteeni sen mitä tarvitsen.
Eilen kerroin kadulla kohtaamilleni naisille tarinan kirkkoreissusta viime vuosituhannella. Kristillisen puolueen perustaja Rauni Westerholm siunasi minut kirkon tilaisuudessa. Merkillinen tapaus, josta en muista enää paljoakaan. Ehkä hänen vaimo oli kertonut minusta aiemmin. Hyvin erikoinen varjelus on johdattanut elämääni näihin päiviin asti. Elämä on kuin tämän aamuinen sumu. Lennot ohjataan sumun takia turvallisemmalle reitille. Sitten sumu hälvenee ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Elämä ei huijannutkaan minua kuten väitin aikoinaan Al-Anon vertaisryhmässäni, jonka perustimme kotikulmillemme ulkomaalaistaustaisen naisen kanssa.
Seuraavaksi kuuntelen Yle areenalta Aamuhartauden ja downshiftaan entisestään. Elämässäni on vielä paljon turhaa karsittavaa mukaan lukien tämä joutava löpinä tällä palstalla.