Mitenkäs tässä nyt näin kävi, että keskustelu loppui kuin seinään tuon linkittämäni artikkelin jälkeen 
.
.
"vieras"
Tässä ketjussa on jo tuotu esille toisenlaisiakin metodeja unikoulun pitämiseen, kuin huudattaminen.Mitenkäs tässä nyt näin kävi, että keskustelu loppui kuin seinään tuon linkittämäni artikkelin jälkeen
Artikkelin perheessä muuten tassuttelu ei ollut toiminut.
"Alissa"
Oli kylläkin sairaanhoitaja...
Suzyanne
Meidän poika heräili vauvana pahimmillaan vartin välein läpi yön. Neuvolassa suositeltiin unikoulua. Kolme kertaa aloitin, mutta lopetin kesken, kun tuntui niin hirveän pahalta ja vauva huusi hysteerisenä, ajattelin että tuollaiseen rääkkäykseen en ikimaailmassa rupea.
Joka kerta kesken lopetettuani sain noottia neuvolasta sekä tutuilta ettei sitä saisi koskaan lopettaa kesken. Vasta neljännellä lääkärillä lasta käytettyäni saatiin epäily suolioireisesta allergiasta. Käski jättää maidon sekä kotimaiset viljat pois. Heti seuraavana yönä lapsi nukkui ekaa kertaa elämässään, 11 kk ikäisenä heräämättä läpi yön, sekä me myös ekaa kertaa 11 kuukauteen.
Se miksei allergioita keksitty neuvolalääkäreiden toimesta aiemmin, johtui siitä ettei allergia tehnyt juurikaan muita oireita kuin yöllistä itkuisuutta, iho oli todella hyvä, terveyskeskuslääkärit eivät tunnistaneet allergiaksi. Neuvolan nuori terveydenhoitaja kehotti jossain vaiheessa minua olemaan kaksi viikkoa maidottomalla, (imetin) mutta koska en ollut ilman viljoja, ei se auttanut. Itsekään en tajunnut allergiaa epäillä, kun luotin vaan lääkäreihin. : /
Mutta sanon sen kaikille että luottakaa ihmeessä äidinvaistoonne!! Eli jos tuntuu ettei nukkumisongelma ole sellainen johon unikoulu voisi koskaan auttaa, lopettakaa ihmeessä se kesken, älkääkä välittäkö vaikka muut kuinka sanoisivat ettei sitä saisi ikinä lopettaa kesken. Kyllä äiti sen kuulee milloin vauvalla on oikeasti joku hätänä ja milloin ei vaan huvita nukkua.
Joka kerta kesken lopetettuani sain noottia neuvolasta sekä tutuilta ettei sitä saisi koskaan lopettaa kesken. Vasta neljännellä lääkärillä lasta käytettyäni saatiin epäily suolioireisesta allergiasta. Käski jättää maidon sekä kotimaiset viljat pois. Heti seuraavana yönä lapsi nukkui ekaa kertaa elämässään, 11 kk ikäisenä heräämättä läpi yön, sekä me myös ekaa kertaa 11 kuukauteen.
Se miksei allergioita keksitty neuvolalääkäreiden toimesta aiemmin, johtui siitä ettei allergia tehnyt juurikaan muita oireita kuin yöllistä itkuisuutta, iho oli todella hyvä, terveyskeskuslääkärit eivät tunnistaneet allergiaksi. Neuvolan nuori terveydenhoitaja kehotti jossain vaiheessa minua olemaan kaksi viikkoa maidottomalla, (imetin) mutta koska en ollut ilman viljoja, ei se auttanut. Itsekään en tajunnut allergiaa epäillä, kun luotin vaan lääkäreihin. : /
Mutta sanon sen kaikille että luottakaa ihmeessä äidinvaistoonne!! Eli jos tuntuu ettei nukkumisongelma ole sellainen johon unikoulu voisi koskaan auttaa, lopettakaa ihmeessä se kesken, älkääkä välittäkö vaikka muut kuinka sanoisivat ettei sitä saisi ikinä lopettaa kesken. Kyllä äiti sen kuulee milloin vauvalla on oikeasti joku hätänä ja milloin ei vaan huvita nukkua.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
"SSS"
Neiti Majuri on taas tässäkin asiassa asiantuntija. =)
Ttppii
Ferberin systeemi toi omalle muksulle noin 7 kk iässä ihan hemmetin hyvin. Ekana yönä huusi varmaan pari tuntia, mutta sen jälkeen jo nukkui paremmin kuin juuri koskaan, ja kaikki huutaminen loppui muutamassa päivässä. Päivisinkin oli paljon pirteämpi ja aktiivisempi, mitään takertumista emme huomanneet. Ja muutenkaan mitään haittoja ei tuntunut olevan. Ja viime perjantaina sai ylioppilaslakin.
"Alissa"
[QUOTE="vieras";23931450]Psykoterapeutti.[/QUOTE]
Sairaanhoitaja voi olla psykoterapeutti. =)
Sairaanhoitaja voi olla psykoterapeutti. =)
"vieras"
[QUOTE="Alissa";23931522]Sairaanhoitaja voi olla psykoterapeutti. =)[/QUOTE]
Psykiatrinen erityissairaanhoitaja voi lisäkouluttautua psykoterapeutiksi.
Psykiatrinen erityissairaanhoitaja voi lisäkouluttautua psykoterapeutiksi.
"vieras"
Missä ne kaikki traumaattiset lapset ovat? Miksi päiväkodissa itkeminen (huoltajan perään) ei mielestänne aiheuta traumoja? Varmaan joku "vaistovanhempikin" on laittanut lapsensa päiväkotiin.
"Alissa"
[QUOTE="vieras";23931533]Psykiatrinen erityissairaanhoitaja voi lisäkouluttautua psykoterapeutiksi. [/QUOTE]
Jos artikkelissa on mainittu, että toimii sairaanhoitajana, niin mitä ihmettä sinä valopää oikein kinaat????
Joku väitti ensin tohtoriksi ja sitähän hän ei ole, vaan on sairaanhoitaja.
Onko mainittu artikkelissa, että on psykiatrinen erityissairaanhoitaja?
Jatka kinaamista, mutta yksin.
[/QUOTE]Jos artikkelissa on mainittu, että toimii sairaanhoitajana, niin mitä ihmettä sinä valopää oikein kinaat????
Joku väitti ensin tohtoriksi ja sitähän hän ei ole, vaan on sairaanhoitaja.
Onko mainittu artikkelissa, että on psykiatrinen erityissairaanhoitaja?
Jatka kinaamista, mutta yksin.
"vieras"
[QUOTE="Alissa";23931557]Jos artikkelissa on mainittu, että toimii sairaanhoitajana, niin mitä ihmettä sinä valopää oikein kinaat????
Joku väitti ensin tohtoriksi ja sitähän hän ei ole, vaan on sairaanhoitaja.
Onko mainittu artikkelissa, että on psykiatrinen erityissairaanhoitaja?
Jatka kinaamista, mutta yksin.[/QUOTE]
Ihan yhtä olennaiseen puutuin, kuin sinäkin alunperin. En siis ole valopää, mua vaan ärsyttää vähän tuollaiset piste piste piste - tyypit Hän ei voisi olla psykoterapeutti, ellei olisi pohjakoulutukseltaan vähintään psykiatrinen erityissairaanhoitaja. Tai sitten hänellä ei olisi oikeasti lupaa käyttää psykoterapeutti-titteliä.
Joku väitti ensin tohtoriksi ja sitähän hän ei ole, vaan on sairaanhoitaja.
Onko mainittu artikkelissa, että on psykiatrinen erityissairaanhoitaja?
Jatka kinaamista, mutta yksin.
[/QUOTE]Ihan yhtä olennaiseen puutuin, kuin sinäkin alunperin. En siis ole valopää, mua vaan ärsyttää vähän tuollaiset piste piste piste - tyypit
Hän ei voisi olla psykoterapeutti, ellei olisi pohjakoulutukseltaan vähintään psykiatrinen erityissairaanhoitaja. Tai sitten hänellä ei olisi oikeasti lupaa käyttää psykoterapeutti-titteliä.
"vieraana"
[QUOTE="vieras";23931575]Ihan yhtä olennaiseen puutuin, kuin sinäkin alunperin. En siis ole valopää, mua vaan ärsyttää vähän tuollaiset piste piste piste - tyypit Hän ei voisi olla psykoterapeutti, ellei olisi pohjakoulutukseltaan vähintään psykiatrinen erityissairaanhoitaja. Tai sitten hänellä ei olisi oikeasti lupaa käyttää psykoterapeutti-titteliä.[/QUOTE]
Tiedätkö vai oletko vain tietävinäsi? Psykoterapeutteja voivat olla mutkin kuin psykiatrian alan erikoissairaanhoitajat. Erikoissairaanhoitajat ovat muuten meneen talven lumia, sellaisia ei enää kouluteta.
Hän ei voisi olla psykoterapeutti, ellei olisi pohjakoulutukseltaan vähintään psykiatrinen erityissairaanhoitaja. Tai sitten hänellä ei olisi oikeasti lupaa käyttää psykoterapeutti-titteliä.[/QUOTE]Tiedätkö vai oletko vain tietävinäsi? Psykoterapeutteja voivat olla mutkin kuin psykiatrian alan erikoissairaanhoitajat. Erikoissairaanhoitajat ovat muuten meneen talven lumia, sellaisia ei enää kouluteta.
olipa kerran
Esikoinen vauvana oli koliikkivauva ja en tiedä jäikö siitä päälle se suora huuto illasta pitkään yöhön. Se huuto oli uskomatonta, vauva ei rauhoittunut huutamasta vaikka mitä tein, sylittelin ja hyssyttelin, annoin maitoa tai silittelin. Maito kelpas hetkeksi ja huuto vain jatkui.
Menin itsekkin ensi ja turvakotiin ihan neuvottomana nuorena äitinä, en tiennyt mitä tekisin ja mitä tein väärin. Siellä vauva opetettiin nukkumaan, ja he onnistuivat siinä missä minä en onnistunut: he saivat vauvani nukkumaan ilman että nostivat edes vauvan sängystä. Se oli ihan ihmeellistä. Kolmantena yönä minäkin sain mennä mukaan, ja oli ihana tunne kun vauvani kujerteli tyytyväisenä, ilman sitä huutoa ja kun näki minut, hymyili ja naureskeli.
Sen jälkeen ei esikoisen kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Keskimmäinen oli myös koliikkilapsi mutta hän lopetti tasan kolmen kuukauden ikäisenä huutonsa ja nukkui sen jälkeen yönsä.
Kuopus olikin sitten muuten vain itkevä lapsi joka vieläkin iltahuutelee 8-vuoden ikäisenä
Menin itsekkin ensi ja turvakotiin ihan neuvottomana nuorena äitinä, en tiennyt mitä tekisin ja mitä tein väärin. Siellä vauva opetettiin nukkumaan, ja he onnistuivat siinä missä minä en onnistunut: he saivat vauvani nukkumaan ilman että nostivat edes vauvan sängystä. Se oli ihan ihmeellistä. Kolmantena yönä minäkin sain mennä mukaan, ja oli ihana tunne kun vauvani kujerteli tyytyväisenä, ilman sitä huutoa ja kun näki minut, hymyili ja naureskeli.
Sen jälkeen ei esikoisen kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Keskimmäinen oli myös koliikkilapsi mutta hän lopetti tasan kolmen kuukauden ikäisenä huutonsa ja nukkui sen jälkeen yönsä.
Kuopus olikin sitten muuten vain itkevä lapsi joka vieläkin iltahuutelee 8-vuoden ikäisenä
ov
Meillä syksyllä kouluun lähtevä lapsi nukkuu vielä samassa huoneessa, tosin omassa sängyssään, meidän kanssamme. Ja on todella rauhallisesti nukkunut yönsä. Minusta se kuuluu asiaan, että koko perhe nukkuu samassa huoneessa. Ei se ole minusta hyvä juttu, että lapsi skipataan jo vauvana yksinään omaan huoneeseensa nukkumaan. Se on vain tätä länsimaista hapatusta.
[QUOTE="vieras";23931428]Tässä ketjussa on jo tuotu esille toisenlaisiakin metodeja unikoulun pitämiseen, kuin huudattaminen.
Artikkelin perheessä muuten tassuttelu ei ollut toiminut.[/QUOTE]
Useimmiten se kyllä toimii.
Artikkelin perheessä muuten tassuttelu ei ollut toiminut.[/QUOTE]
Useimmiten se kyllä toimii.
"vieras"
No artikkelin perheessä ei toiminut.
Ei toiminut myöskään meidän esikoisen kohdalla, eikä erään sukulaisperheen kuopuksen kohdalla. Mä voisin siis väittää, että useimmiten EI toimi, mutta uskon kyllä, jos joku sanoo, että heillä se toimi.[QUOTE="vieras";23931745]No artikkelin perheessä ei toiminut. Ei toiminut myöskään meidän esikoisen kohdalla, eikä erään sukulaisperheen kuopuksen kohdalla. Mä voisin siis väittää, että useimmiten EI toimi, mutta uskon kyllä, jos joku sanoo, että heillä se toimi.[/QUOTE]
Joo, meillä toimi, samoin useassa tuttavaperheessä. Veikkaan, että epäonnistumisen syy on usein vanhempien epäjohdonmukaisuus.
Ei toiminut myöskään meidän esikoisen kohdalla, eikä erään sukulaisperheen kuopuksen kohdalla. Mä voisin siis väittää, että useimmiten EI toimi, mutta uskon kyllä, jos joku sanoo, että heillä se toimi.[/QUOTE]Joo, meillä toimi, samoin useassa tuttavaperheessä. Veikkaan, että epäonnistumisen syy on usein vanhempien epäjohdonmukaisuus.
"nalkuttava talonmies"
tämä palsta on tunnettu mustavalkoisuudestaan. On vain oikea ja väärä. Ääripäästä ääripäähän.
Meillä unikoulu toimi mahtavasti. Osaan erottaa lapsestani kitinän, seuran kaipuun, hädän, jne. Kaikkeen itkuun ei kannata reagoida, esim pieneen kitinään..? Minusta ohjeet olivat selkeät ja ihan järkeenkäyvät. Jos lapsi herää vaunuissa ja heti äiti ei pääse sekunnissa paikalle, kuulostaa siltä että puolet palstalaisista olivat kriisin partaalla... se on eri asia kuin huudattaa tunteja. Miksi lapsi tarvii keskellä yötä ohjelmaa muuta kuin vanhempien rauhoittavat sanat tai tarpeen vaatiessa hieman silittelyä? Toki varmasti kaikki ei sovi kaikille, mutta jos joku on allerginen omenalle niin tarkoittako se että kukaan ei voi syödä omenaa tai vain täysin kokonaan syöty omena kelpaa (eikä puolikasta voi syödä). Näissä asioissa voi käyttää maalaisjärkeäkin.
Meillä unikoulu toimi mahtavasti. Osaan erottaa lapsestani kitinän, seuran kaipuun, hädän, jne. Kaikkeen itkuun ei kannata reagoida, esim pieneen kitinään..? Minusta ohjeet olivat selkeät ja ihan järkeenkäyvät. Jos lapsi herää vaunuissa ja heti äiti ei pääse sekunnissa paikalle, kuulostaa siltä että puolet palstalaisista olivat kriisin partaalla... se on eri asia kuin huudattaa tunteja. Miksi lapsi tarvii keskellä yötä ohjelmaa muuta kuin vanhempien rauhoittavat sanat tai tarpeen vaatiessa hieman silittelyä? Toki varmasti kaikki ei sovi kaikille, mutta jos joku on allerginen omenalle niin tarkoittako se että kukaan ei voi syödä omenaa tai vain täysin kokonaan syöty omena kelpaa (eikä puolikasta voi syödä). Näissä asioissa voi käyttää maalaisjärkeäkin.
"vieras"
Meidän kohdalla veikkauksesi meni metsään. Siinä ei paljon johdonmukaisuus auta, jos lapsi ei rauhoitu tassuttelun periaatteilla. Lapset tosiaan ON erilaisia.
Ai niin, me ei myöskään huudatettu. Tilanne helpotti ajan myötä. Kuopuksen kanssa yöt oli pahemmat, mutta sen syyksi paljastui lopulta terveydelliset asiat. Hänen kohdallaan auttoi lopulta lääkitys. Eikä tassuttelusta olisi ollut hänenkään kohdalla hyötyä, vaikka olisi kuinka johdonmukaisesti sitä tehnyt...
"vieras"
Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.
No mitä mieltä olette sitten lastenpsykiatri Jukka Mäkelän näkemyksestä asiaan? Rehellisesti. Älkää kommentoiko, jos ette lue linkin takaa olevaa juttua.
Tässä hänen näkemys: Perhepeti
Tässä hänen näkemys: Perhepeti