Hei pitkästä aikaa!
Lipsahtikin tämä kirjoitusväli aika pitkäksi. Olin niin heikkona ja väsynyt synnytyksen jälkeen, että kotonakin vain on levätty ja hoidettu poikaa. Nyt oon muutaman päivän ajan pystynyt jopa istumaan normaalisti (ainakin jonkin aikaa).
Onnittelut uusille ja hyviä ultrauutisia saaneille! Ja tsemppiä loppuraskauteen. Voin kertoa, että ne viimeiset viikot tuntuu tuskastuttavan hitailta.
Sain kirjoitettua synnytyskertomuksenkin vihdoinkin, joten tässäpä sekin samalla. Tuli aika pitkä, mutta jospa jaksatte lukea. Ja mulle tosiaan tuli repeemä ja piti leikata jne. joten toivottavasti ette säikähä. Mulla ilmeisesti ahkeran liikunnan ja mun harrastuksen takia oli niin tiukat paikat, että synnytys vaikeutui. Näin ainakin hoitajaystäväni epäili.
Synnytystarina
Sunnuntaina 8.6 aamu alkoi kirkkaalla verenvuodolla. Säikähdin ja soitin synnärille, josta käskivät seurailla vuotoa. Jos jatkuu tai vauva ei liiku, niin näytille. Päivän mittaan vuoto väheni ja muuttui ruskeaksi, loppuen lopulta kokonaan. Illalla, kun jo olin suihkuun menossa ja rupeemassa iltapuuhiin, verta tuli taas ja jälleen kirkasta. Ja sitä tuli aika reilusti. Lähdettiin sitten samantien synnärille näytille. Mies meinas mennä ihan sekaisin. Annoin ohjeita, että mitä tavaroita tuoda minulle ja käskin sammuttaa valot ym. Mies ei meinannut muistaa edes valokatkaisimen paikkaa. Tais pukata pientä paniikkia sille.
Matkalla (meiltä on n.90km sairaalaan) rupes supistelemaan kipeähkösti.
Synnärillä hoitaja otti meidät vastaan ja kyseli kaikenlaista. Lääkäri kävi tekemässä sisätutkimuksen. Olin kahdelle sormelle auki. Lääkäri myös ultrasi ja arvioi pojan olevan 4kg. Verenvuodosta ei osannut sanoa, että mistä johtuu. Kaikki näytti olevan hyvin, mutta kotiin ei laskenut vaan otti osastolle. Papereissa näyttää lukevan, että muun riskiraskauden seuranta.
Mies ei saanut tulla osastolle, joten hän lähti veljensä luo yöksi. Veli asuu lähempänä sairaalaa, niin ehtis sitten paremmin mukaan synnytykseen tarvittaessa. Minä pääsin sänkyyn, mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Sain kyllä kipulääkettä sekä nukahtamislääkkeen, mutta heräsin aina 10min. Välein supistukseen. Nukahdin supistusten välissä aina uudelleen, mutta ei tullut paljoa levättyä yön aikana.
Aamulla Vesa tuli osastolle ja minulla supistukset jatkuivat. Tekivät kipeää, mutta olivat aika harvassa. Hoitajat ehdottelivat suihkua. Kävinkin suihkussa istumassa hyvän tovin ja sain itseni pestyä, mutta ei se suihku supistuksiin auttanut pätkääkään. Sitten sain tns-laitteen kokeiltavaksi. Se tuntuikin mukavalta ja auttoi supistuksiin jonkin aikaa.
Iltapäivällä jossain vaiheessa supistuksen kovenivat taas ja niiden välikin lyheni n. 5-7 minuuttiin. Hoitaja kysyi, että haluanko panadolia vai oxanestia. En osannut vastata, joten hoitaja päätti, että oxanestia laitetaan, koska olin niin kipeän oloinen. Se auttoikin sen verran, että pahin kipu hävisi. Siitä meni noin tunnin verran supistellen, edelleen tns-laite käytössä. Tuolloin olin auki 3-4cm.
Vessaan piti päästä välillä ja lähinkin siellä käymään. Melko hitaasti liikuin, sillä liikkuminen aiheutti paljon kovemmat supistukset. Vessassa tulikin limatulppa ulos ja samantien alkoi kamalat supistukset. Supistukset rupes tulemaan samantien 1-2min välein. Raahauduin takaisin huoneeseeni ja itkeä tihrustin. Mies kutsui hoitajan, joka laittoi minulle samantien kanyylin ja vei minut synnytyssaliin. Kello oli 17.30.
Synnytyssalissa sain heti ilokaasua. Pelkäsin, että se aiheuttaisi minulle huonon olon. Onneksi niin ei käynyt, vaan kaasu toikin helpotuksen. Sain myös lämpöpusseja selkään, sillä kipu oli kovinta alaselässä. Antibioottitippa laitettiin heti, koska minulla oli streptokokkibakteeri. Klo.19.30 supistukset olivat edelleen kipeämpiä ja toivoin epiduraalia jossain vaiheessa. Kätilö tekee valmistelut ym. ja klo. 20.45 sain epiduraalin. Epiduraalin laitto ei sattunut lainkaan enkä tuntenut koko pistoa. Se myös auttoi nopeasti ja kipu hävisi. Vain paineen tunne jäi. Jalkakin puutui ja vessassa käydessä minua piti taluttaa kahta puolta, että pysyin pystyssä.
Klo 22.42 meni lapsivesi. Tuntui vain pieni poksahdus, jota seurasi lämmöntunne, kun kaikki veet valuivat alle. Vesi oli ihan normaalin väristä, vähän vaaleanpunertavaa. Kohdunsuu aukeni koko ajan lisää, mutta melko hitaasti.
Välillä kokeilin istua portatiivilla. Siinä olisi ollut hyvä istua ja ponnistaakin, mutta vauvan sydänäänet hävisivät. Äänten häviäminen johtui laitteesta (onneksi), joten piti siirtyä takaisin sänkyyn. Vauvalla ei siis ollut hätää. Klo.1.10 kohdunsuu oli täysin auki. Vauvalle laitettiin pinni päähän, jotta saatiin sydänäänet kuuluviin. Minua alkoi ponnistuttaa pian ja sain alkaa varovasti ponnistelemaan. Aluksi ponnistelin kylelleen. Sitten piti kääntyä puoli-istuvaan asentoon, jotta saatiin lapselle lisää tilaa lantioon. Klo: 2.10 alkoi aktiivinen ponnistusvaihe. Klo:2.35 supistukset jäivät lyhyeksi ja sain oksitosiinia tippaan tehostamaan supistuksia. Jossain vaiheessa paikalle tuli toinenkin kätilö.
Ponnistusvaihe kestää ja kestää. Epiduraali lopetettiin ennen ponnistusvaihetta ja ponnistaminen sattuu. Tai itse ponnistus ei, vaan paikkojen kireys ja se, kun kätilö venytteli välilihaa ym. Olin kieltänyt välilihan leikkaamisen ja pelkäsin kovasti repeämistä. Venyttely kuitenkin teki niin kipeää ja aloin väsyä ponnistamiseenkin, joten sanoin itse sitten, että leikatkaa, kunhan puudutatte hyvin. Kätilö onneksi puudutti hyvin ja en tuntenut leikkausta ollenkaan. Sain silti ponnistaa ihan tosissaan vielä jonkin aikaa. Lopulta (klo. 3.05) pojan pää tulikin ulos ja kätilö käski lopettamaan ponnistuksen. Lopetin, mutta poika solahti silti ulos kokonaan. Hämmennyin siitä niin kovin, että unohdin kaikki kivut ja muut samantien. Poika parkaisi heti ulostultuaan. Ponnistusvaihe kesti 55min ja seuraavaksi olisivat hakeneet imukupin, jos poika ei olisi syntynyt.
Mies sai leikata napanuoran ja sain pojan sitten samantien rinnalle. Poika etsikin heti tissiä ja imas ensimmäiset maitoryypyt heti. Pojan ollessa rinnalla syntyi jälkeiset, jotka olivat kuulemma siistit ja ehjät. Kätilö myös puudutti ja ompeli episiotomian ja tarkisti vauriot. Emättimen repeämä oli kuulema pieni eikä vuotanut, joten ei tarvinnut ommella sitä. Kävin suihkussa ja pysyin itse jotakuinkin pystyssä.
Suihkun jälkeen iskee heikotus. Menin takaisin pitkälleen. Saatiin onnittelukahvit ja muuta syötävää. Kävin sitten vessassa (mies talutti minut sinne) ja verta tulikin todella runsaasti. Mies kutsui kätilön paikalle joka tutki paikat. Repeämä olikin syvä ja oli alkanut vuotamaan. Epparin tikkejä piti aukoa, jotta kätilö sai ommeltua repeämän ja sitten eppari ommeltiin uudestaan. Tikkien määrästä ei ole tietoa, sillä repeämään meni monta tikkiä moneen kerrokseen. Eppari ommeltiin kahteen kerrokseen ja siinä oli kuulema kymmenkunta tikkiä. Jotkut pistokset tunsin ommeltaessa, mutta en juurikaan jaksanut välittää enää. Osastolle minut vietiin sängyssä, kun oli niin heikko olo. Olin menettänyt verta melkein litran.
Toipuminen oli alkuun hidasta. Haavat lähtivät paranemaan hyvin, mutta itse olin todella heikkona. Juuri ja juuri jaksoin vessaan mennä. Saatiin onneksi perhehuone, niin mies auttoi vauvanhoidossa ja toi minulle ruokaa ym. Vielä kotonakin heikotus iski nopeasti, jos olin jalkeilla. Nyt kahden viikon jälkeen alkaa olo olla normaali.
Ja niin, poika sai täydet pisteet. Painoa oli 3780g ja pituutta 52cm. Päänympärys oli 35cm. Poika siis syntyi tiistain puolella eli 10.6.2014.
Itse synnytyksestä jäi kuitenkin hyvä mieli, vaikka vauriot olivat isohkot ja vertakin meni reilusti. Kätilö oli tosi hyvä ja mukava ja kivunlievitys toimi. Kysyinkin jo salissa pojan synnyttyä, että uskallanko minä tehdä toisen.
Nyt on kotona tutustuttu toisiimme. Poika on ihana ja rauhallinen tapaus. Yöt pääasiassa nukkuu. Yleensä pari kertaa yössään tarvitsee syöttää. Muuten saadaan nukkua ihan rauhassa. Ristiäisiä suunnitellaan ja pappi ihastui pojan tulevaan nimeen, vaikka erikoinen onkin.
Nemelia ja pikkujätkä 2vk 1vrk.
