** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.10 **

Täällä jotenkin alkanut tuo alun pahin paniikki helpottaa. Ehkä jotenkin nuo kaksi käytyä ultraa joissa pieni sydämen läpätys näkyi helpotti pahinta tuskaa. Mä kans hankin dopplerin eli tuollaisen Angelsoundinsin JPD-100A:n. Sain siellä pienen sykkeetkin jo näytölle viime lauantaina eli jo 7+4 :heart: Mitään ei toki vielä kuuluviin saanut mutta nuo 150 kieppeillä olevat lukematkin kyllä lämmittivät mieltä. Jotenkin olen nyt sellaisessa mielentilassa että oon niin väsynyt siihen kaikkeen murehtimiseen että lopetan nyt ainakin hetkeksi kokonaan sellaisen ja yritän nauttia tästä raskaudesta niin kauan kun sitä nyt kestääkään. Siihenhän en voi mitenkään itse vaikuttaa. Voi kuinka odotankaan Almeja tuota aikaa kun pienen liikkeitä pääsee tunnustelemaan vatsan läpi :heart:
Kovasti tsemppiä kaikille joista tuntuu että raskausajan huolet ovat suuremmat kuin se ilo alkaneesta raskaudesta :hug:

Paljon on sellasia asioita jotka jännittääkin! Eli huominen eka neuvola jännittää kovasti. Mä en kestä jos siellä on joku tosi ikävä ihminen jonka luo sitten koko raskausajan oikein pelottaa mennä. Oon vaan kuullut niin paljon juttuja kuinka ikävästi siellä neuvolassa voidaan sanoa monestakin asiasta. Puhelimessa täti kuulosti kyllä just sellaselle happamalle sitruunalle. Mutta jospa mä huomenna saan sitten yllättyä positiivisesti kuitenkin!

Mun piti kysellä Saralta kun olet käynyt tuolla Graviditaksella niissä kahdessa ar-ultrassa, että katsottiinko sulta siinä jälkimmäisessä jo niitä rakenne- ja niskaturvotusasioita? Mullahan tuo jälkimmäinen ultra olisi ensi viikolla keskiviikkona jolloin kasassa olisi 9+1. Ja ymmärtääkseni 10-viikollekin voi jo np-ultraa varailla.
Oon muuten ollut täällä ihan ymmälläni loistavista sokereista. Siis mulla noi aterianjälkeiset (1h ateriasta) on järjestään alle 6. Samoin aamusokerit. Ja mullahan ei muuta lääkitystä ole kuin noi metut ja nekin pienellä annoksella. Voi kumpa tää jatkuisikin näin!

Taas olisi sitten aika poksua!

Tuna ja sintti 8+0

 

Tuna, ei katsottu jälkimmäisessä ar-ultrassa niskaturvotusasioita. Itsellä viikkoja oli silloin 9+3. Katsottiin vain, että Tyyppi on kasvanut kahdessa viikossa oikeassa suhteessa ja että sydän lyö ja pieni liikkuu. Varmaankin voit pyytää, josko noita niskaturvotuksiakin voisi vilkaista. Hyvähyvä, että sokerit pysyy hienosti aisoissa! Aika monella d:läisellä alkuraskaudessa sokerit tippuu, niin mullakin kävi. Tsemppiä neuvolaan!

Omaa napaa taas vaihteeksi: Nyt alkaa tuntua siltä, että on TODELLA raskaana. Loppuraskauden vaivat on alkaneet kiusata oikein urakalla ja vähän kateellisena lueskentelen teidän pidemmällä olevien kuulumisia, kun tuntuu, että jaksatte nauttia raskaudesta vieläkin. Ei saisi valittaa, sillä asiat voisivat olla aina huonomminkin, mutta nyt vähän ahdistaa. Masu on jotenkin kasvanut ihan mielettömästi, on sellainen plussapallo-olo, vaikka mies kyllä sanoo, ettei masu nyt kovin suuri vieläkään ole. Itsellä vain on sellainen "täysinäinen" olo koko ajan, närästää jatkuvasti ja ummetuskin vaivaa jonkinverran, vaikka onneksi lääkkeet vähän helppaa. Nyt myös väsyttää tosi paljon, joten onneksi saa olla kotona ja nukkua ihan niin paljon kuin jaksaa. Toki närästys tuo siihen omat ongelmansa ja öisin on alkanut sellaiset parin tunnin valvomiset, kun ei oikein löydä hyvää asentoakaan vuoteessa. Närästyksen vuoksi nukun miltei puoli-istuvassa asennossa ja nyt sitten on alkanut tulla niskakipuja sen takia. Voi huokaus!

Pidemmällä olijat; millaisia kohdunkaulan pituuksia teillä on mitattu loppuraskaudessa? Mulla on nimittäin kohdunkaula lyhentynyt koko ajan ja oli pari viikkoa sitten ultralla 2,5 cm enää. Lääkäri ei ollut huolissaan, sillä paikat on kiinteät ja kiinni, mutta itseä vähän mietityttää tuo lyhyys, kun ilmeisesti normaali olisi näillä viikoilla yli 3 cm. Supistuksia on lenkillä käydessä ja jos puuhailee jotakin isompaa, mutta lääkäri ei kieltänyt liikkumasta, joten ei kai tässä murehtia tarvitse. Onneksi seuraava ultra on jo kahden viikon päästä ja silloin nähdään taas kohdunkaulan tilanne. Jotenkin kuitenkin on itsellä fiilis, että Tyyppi taitaa syntyä ennen laskettua aikaa näiden supistusten ja kohdunkaulan lyhenemisen vuoksi. Toisaalta se ei kaiketi diabetikolla kovin huono asia ole, sillä riskit istukan toimintahäiriöille ja hapenpuutteelle kasvavat, mitä pidemmälle loppuraskaus menee. Naikkarilla ovat tuntuneet vähän ottavan tämän asian siltä kantilta, että kun rv 34 on saavutettu, ollaan voitonpuolella eikä yritetä estellä vauvan syntymistä. Saapi nähdä, josko päästäänkin tositoimiin jo toukokuun puolella...hui!

Sara ja Tyyppi 31+2

 

Kaneli kuulostaa ihanalta toi Flamingossa käynti.. vois panostaa itekkin vaikka kesällä hääpäivän merkeissä

Tunafish Onpa mahtavaa kun oot saavuttanut ton rentoutuneen tilan.. innolla odotan kun itse pääsen samaan mielentilaan!

Mä pohdin täällä tänään että aikaistaisko ar-ultraa.. nyt se on varattu päiville 8+1, en haluis meinaan mennä turhaan liian aikasin.. Mutta nyt oon ruvennu kärsimättömäks, ja miettiny jos aikaistais... edes pikkusen.. vaikka päiville 7+4, jolloin samana päivänä olis neuvola. Tuntuis tyhmältä mennä ekaan neuvolaan ennenku on käyny edes ultrassa kattoon onko siellä mitään. Onko siis mahdollista että 7+4 ei syke näkyis, vaikka kaikki olis hyvin? Sitä riskiä turhasta huolesta en meinaan haluis ottaa... mutta käsittääkseni 7+4 pitäis kyllä jo varmasti näkyä, vaikka hedelmöittyminen oliskin ollut myöhemmin kun luultu? Eikö?

Ainiin, ja mut vois päivittää jos vaan joku (Ronjaliina?) jaksaa? Voin sen siis toki itsekin tehdä, jos joku neuvoo? Intoilija... LA 6.12 ja kätilöopisto (KÄT?) synnytyspaikkana. Kiitos

 

Heipä hei kaikki!

Täällä vietetään ekaa päivää kotona ilman iskää. Kolme tuntia on nyt selvitty ihan hyvin. Kohta pikkuinen nukahtaa ja sitten teen äkkiä lounasta itselleni. Täytyy illalla käydä opiskelemassa, että miten tuo Quadrolift kiinnitetään rattaisiin, jos vaikka huomenna kävisin kärryttelemässä. Poitsulle on syötetty niin paljon maitoa pääsiäisen aikana, että hän on kasvanut ihan silmissä. Siis AIVAN VARMASTI on kolme kiloa jo ylitetty. Ja kun ilmatkin nyt lämpenee, niin voitaisiin aloittaa varovasti kärryttely.

Tosiaan rintakumin avulla tuo syöminen tuntuu kestävän niin kauan, että pojalle tulee melkein uusi nälkä heti lopetettuamme. Siksipä pumppaan ahkerasti ja annan pullosta lisämaitoa. Yöllä saatetaan antaa vähän korvikettakin. Pääasia että paino nousee. Ja siis on aivan käsittämätöntä, että viiden päivän kuluttua poika on kuukauden ikäinen. Mihin se aika meni????

Tervetuloa uusille! Minä vielä täällä notkun vaikken odotakaan enää. Mutta on vielä niin hiljaista tuolla mammautuneiden puolella, että siksi notkun. Kohtapa sinne tulee paljon lisää seuraa

Amanda tärkeintä tosiaan, että poitsu tulee maailmaan, joko alakautta tai leikkauksella. Tsemppiä viime metreille.

Ja pakatkaa vaan ne sairaalalaukut ajoissa. Koskaan ei tiedä, milloin niitä tarvitsee! Sama homma on tarvikkeiden kanssa. Ei oo kiva tulla kotia sairaalasta ja ensi töiksi ryhtyä keittelemään pulloja, rintakumeja, maidonkerääjiä yms. ja pesemään vauvapyykkiä. Harsoja ja peppupyyhkeitä menee ihan hurja määrä, et koko ajan saa muutenkin olla sitten pesemässä.

Doppleria suosittelen minäkin. Sillä sai alkuraskaudessa ihanaa mielenrauhaa. Mä taisin hankkia sen rv12 ja heti siitä eteenpäin kuulin sydänäänet vaikka oli istukka edessä. Tosi tosi alhaalta niitä ääniä kannattaa myös etsiä!

Hankinnoista tosiaan alkuvaikeuksien jälkeen mulla on alkanut sitä maitoa tulla ja siihen liittyen suosittelen lämpimästi hankkimaan maidonkerääjän ja kestorintaliivinsuojia. Myös kertakäyttöisiä. Ne ehtii kyllä hankkimaan sitten synnytyksen jälkeenkin, kun laittaa miehen asialle, mutta mulle ne on olleet ehdottoman hyödyllisiä. Maitoa on kyllä nytkin kaikki vaatteet ja paikat täys, mutta joku kontrolli sentään on välillä

Jaahas, se olis mun lounasaika nyt!

Samirja ja Poitsu 3vko 5pv

 

Täällä jotenkin alkanut tuo alun pahin paniikki helpottaa. Ehkä jotenkin nuo kaksi käytyä ultraa joissa pieni sydämen läpätys näkyi helpotti pahinta tuskaa. Mä kans hankin dopplerin eli tuollaisen Angelsoundinsin JPD-100A:n. Sain siellä pienen sykkeetkin jo näytölle viime lauantaina eli jo 7+4 :heart: Mitään ei toki vielä kuuluviin saanut mutta nuo 150 kieppeillä olevat lukematkin kyllä lämmittivät mieltä.

Hyvä, että alun jälkeen on alkanut helpottamaan. Noita sykenumeroita saattaa kyllä näytöllä vilahdella ilman, että ne tarkoittavat mitään oikeaa. Itselläni ainakin meni niin, että ensin kuului syke ja vasta muutamaa päivää sen jälkeen laite osasi oikeasti laskea sykkeen nopeudenkin. Ennen sitä näytöllä vilahteli mitä lukuja milloinkin, välillä niin isoja lukuja, ettei vauvan sykkeestä voinut olla kyse. Se esimerkiksi laskee suolen kohinankin sykkeeksi välillä varhaisilla viikoilla. Mutta ensimmäisen kerran sain sykkeen kuuluviin muistaakseni 8+2 eli ihan kohta pääset varmasti jo kuuntelemaan, jos et jopa tänään.

 

Intoilija, me käytiin ar-ultrassa jo 6+0 ja silloin jo näkyi syke! Joten kyllä se 7+ viikoilla pitäisi näkyä!

Kaneli, me ei hankittu ennen äitiyslomaa muuta kuin vaunut! Turvakaukalo tosin saatiin lainaan myös ennen sitä. Nyt onkin ollu haipakkaa, kun on saanu ostella kaikkea ja järjestellä kotia. Vielä olis aika paljon hommaa kotona... Suurimman osan vauvan vaatteista oon jo pessy.

Samirja, kiva että käyt kertomassa kuulumisia! Ja kiitos vinkeistä! Eilen kokosin osan sairaalakassin tavaroista kokoon, osa vielä puuttuu.

Jipii, huomenna vauva on täysaikainen!

Amanda ja Sulo 36+6

 

Tuna, mulla oli toinen varhaisultra viikoilla 9+3, kylläkin julkisella. Laitteet olivat siis huonot... Mutta sielläkin lääkäri pystyi katsomaan niskaturvotuksen ikiaikaisella ultralaitteella, kun kysyin siitä erikseen. Muutenkin hän katsoi jo rakenteita jonkin verran, kuten aivoja ja sydäntä. Riippuu siis varmaan lääkäristä.

Intoilija mä ävin ekassa ultrassa viikoilla 5+6. Silloin sykkeen pystyi kuulemma aavistamaan. Lääkärin mukaan todennäköisesti seuraavana päivänä syke olisi jo näkynyt selvästi. Eli aikaista aikaasi vain! Kyllä se siellä jo jumputtelee! :heart:


Almeja ja typykkä 28+4

 

Samirja, täällä ylittyi kans 3 kiloa. Paitsi että mun vauva on vielä masussa, luultavasti 4 viikkoa, toivottavasti ei paljon pidempään - muuten siitä tulee aikamoinen möhkäle. :heart: Kävin siis aamulla neuvolalääkärillä, kone laski painoarvioksi 3,1 kg. Keskikokoiseksi lääkäri kyllä vauvaa kuvaili, hieman keskikäyrän yläpuolella mennään. Mutta jos se kasvaa sen 200 g viikossa, niin äkkiäkös Mönkijä on 4-kiloinen. (No, itse painoin n. 30 vuotta sitten 5 kiloa, joten ehkä voitan kaverin kummiski syntymäpainossa.) Oli tosi mukava lääkäri, onneksi ei ollut sama kuin viime kerralla; tuli leppoisan kiireetön fiilis, kun tämä käynti kesti 30 min edellisen 10 minuutin sijaan. Aikeista huolimatta unohdettiin kuitenkin kysyä, oisko sen sukupuolen vielä nähnyt ultrassa uudestaan. Elämme siis siinä rakenneultran luomassa uskossa, että poika masussa köllöttelee.

Kaneli, mulla pyörii myös nuo "apua, en ole vieläkään ostanut harsoja yms." ajatukset mielessä. Vaunut tuli tosin hyvissä ajoin hankittua ja jotain vaatetta pikkuhiljaa äitiysloman lähestyessä. Mutta muuten oon koittanut alkaa tsempata vasta tässä mammalomalla. Ja nyt itse asiassa alkaa tuntua siltä, että miten sitä tavaraa tarviikin... (vai tarviiko?) Turvakaukalo nyt on pakko olla (vaikkei ole sitä autoakaan), ja se tuotiin viikko sitten kotiin odottamaan. Mutta entäs nää kantoliinat, sitterit, maidonkerääjät, rintapumput, kestovaipat, sun muut, mitä oon kans yhtäkkiä huomannu hankkineeni. No jaa, asiaa tarkemmin mietittyäni "sun muut"-kategorian alle ei taidakaan kuulua mitään, joten ehkä me mennään vielä ihan kohtuullisella tavaramäärällä. Ja kiitos Samirja, että muistuttelet siitä sairaalakassin pakkaamisesta! Aloin eilen sentään kerätä sen sisältöä kasaan, josko se kasa siitä pöydältä vielä löytäis tiensä johonki laukkuun ennen kuin on liian myöhäistä. Imetysliivit on vielä ostamatta, suosittelisko joku jotain kauppaa? Oon viimeisen viikon sisällä käynyt kahdessa liikkeessä ja kuullut seuraavat kommentit myyjän taholta: "Eikö olleet sopivat? No eihän teillä onneksi vielä ole mikään kiire!" (Hakaniemen Sokos) sekä "Ei niitä kyllä vielä kannata ostaa. Kannattaa odottaa, kunnes vauva syntyy, niin tietää koon." (Turun Change) Mutku mä ny kummiski haluisin ostaa ne...

Istuin eilen ratikkapysäkin penkillä odottamassa väsyneenä lampsittuani koko päivän kaupungilla. Siihen pelmahti pari vanhaa juoppoa, jotka ei meinanneet pystyssä pysyä. Toinen tokaisi minulle hienotunteisesti "Siirry, v***u!" Nousin jättimahoineni ylös. Teki mieli sanoa jotain rumaa.

tiNpPa ja Pikku-Mönkijä 36+1

 

No niin, täällä sitä taas ollaan, vaikka enhän mä varsinaisesti missään ole ollutkaan! Jotenkin olen vain ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt tänne ollenkaan. Nyt on intoilija ja mamma2012 lisätty listoille. Listaa tosiaan eivät nyt muut pysty päivättämäänkään kuin vain minä, valitettavasti. Jotenka pyyntöä vain minulle, niin päivitän asian kohilleen kyllä.

Pääsiäinen vierähti anopin ja apppiukon luona 400 km päässä kotoa. Matkalla oli paha olo, perillä oli paha olo ja vähän nuutunut olo jäi koko pääsiäisestä. En tiä mistä kaikki johtui, mutta jotenkin ajattelin, että yökötys ja huono olo johtui siitä, että aamusta asti piti jaksaa olla sosiaalinen, eikä jääkaapista löytynyt sellasia juttuja mitä olis maistunut ja sitten kävinkin itse ostamassa hedelmiä jne. Mutta silti tuntui näin jälkikäteen ajateltuna, että tuli varmaan syötyä liian vähän. Lisäksi alkoi ärsyttää se anopin spekulointi mun olosta ja siitä, että milloin en vielä ollutkaan oksentanut, joten ei mulla varmaan ole huono olo tai että ai sä nyt oksensit, voi tuntuuko nyt pahalta tai että tänään sä näytät paremmalta, joten on varmaan parempi olo jne. Hän kaivoi omat 25-35 vuotta vanhat neuvolakortit esille ja sitten luki mulle raskausajan päiväkirjojaan jne. Jotenkin en jaksanut innostua siitä koko ajan vallitsevasta hössötyksestä. Mutta kivaa oli nähdä kavereita siellä taasen!

Nyt tuntuu, että masua ei enää kyllä vedetä kokonaan piiloon. Turvotusta on ollut koko ajan, mutta nyt masu ei enää tunnu pelkästään löllöltä vaan myös jo välillä vähän pinkeältä. Aavistuksen tuntuu siltä, että huono olo olisi helpottamaan päin, mutta katsotaan kuinka tässä käy. Huomenna on täynnä 11+3 ja virallinen eka ultra ois tiedossa. Välillä jännittää hulluna ja välillä oon ihan coolisti vaan, että kyllä kaikki hyvin menee. Oon tietoisesti yrittänyt tehdä töitä sen eteen, että en murehdi. Tosin suurimmat murheen aiheet ovat keskittyneet siihen, että miten selviytyä, kun tulee paha olo ja miten syödä, ettei tulisi paha olo. Siispä ei ole oikein ollut aikaa murehtia isompia murheita. Toivotaan, että voin tulla huomenna kertomaan mukavia ja ihania ultrauutisia ja sitten voin vain alkaa nauttia tästä raskaudesta ja voi jo kertoa monille sitten tämän uutisen!

Ai niin ja mä kävin alkuraskauden ultrassa 7+0 ja silloin näkyi syke jo ihan selvästi!

Ja kiva kun käyt Samirja meitä täällä kurkkimassa ja kerrot kuulumisiasi!!

Huomiseen! Ronjaliina ja JJ 11+2

(tosin rakkaalla lapsella tuntuis jo nyt olevan monta nimeä!)

 

Ai niin! Soitin ja kysyin tänään sikiöseulontaan liittyvät verikoetulokset. Ja nyt mua jotenkin huolettaa, että nää ei jotenkin oo ihan järkevän olosia. Tai eihän näitä varmaan kannattais googletella jne.

http://huslab.fi/ohjekirjan_liitteet/seulonta_alkuraskaudessa.pdf

Mutta tämän mukaan mulla ei ainakaan ihan balanssissa nää oo käyrillä. S-pappa oli mulla 118Mu/L ja s-hcG-b-v 100ug/l. Pitäisköhän näistä jotenkin huolestua? Varmaan järkevintä olis ihan vaan oottaa huomista, mutta minkäs tälle voi.... Se henkilö, joka mulle nää tuloksen antoi, kuulosti kyllä vähän oudolta ja tuli ihan tässä sellanenkin mieleen, että antokohan se mulle ihan oikeat tiedot.... PLaah! Arvasinhan mä, että tässä nyt vielä jotain stressattavaa keksin ennen huomista....

 

Ronjaliina nuo arvot ovat sellaisia, joita voi arvioida vain yhdessä ultran kanssa ja ne vaihtelevat suuresti esim sen mukaan, mitkä viikot ovat menossa. Mulla oli sua viikkoa myöhemmin hcg 81 ja s-pappa 1070. Olin silloin itsekin niistä huolissani ja yritin kysellä apua neuvolasta ennen ultraa. He sanoivat, ettei niistä voi päätellä yksinään yhtään mitään. Ultrassa sanoi, että arvot olisivat voineet olla totaalisesti erit esim viikkoa ennen tai jälkeen. Edes suhdeluvusta ei voi kai päätellä itse mitään.

Joten huolet pois, varmasti ovat kunnossa. Tiedän, että tuo on kyllä helpommin sanottu kuin tehty...

 

Amanda ja Almeja saitte vakuuttuneiks(ihan kun mua ois hirveesti täytyny vakuuttaa..), siirsin ajan. Jee nyt on enää 12pvää siihen!

Ronjaliina kiitos päivityksestä!

 

Kiitos Almeja! Ehkä tosiaan koitan vaan luottaa mieleni ja ottaa huomenna sitten vastaan sen tiedon mitä tulee! Mies on työreissussa ulkomailla, mutta eräs parhaimmista ystävistäni on luvannut tulla tuekseni ultraan! Eiköhän tämä tästä.... Enää vajaa 14 tuntia ja saa tietää enemmän!

 

Terve!

Huh kun alkoi jännättää Ronjaliinan tilanne. Uskotaan että kaikki on hyvin jollei toisin todisteta! Toivottavasti pikkuinen on kunnossa ja iloinen ultraus tulossa.

tiNpPa minkälaisia kestovaippoja ja kantoliinan olet hankkinut?

Ja sarjassamme älyttömiä kysymyksiä. Reagoiko teillä maha-asujat musiikkiin? Minä kuuntelen aamuisin musiikkia youtubesta, ja muuten on mahassa rauhallista mutta hirmu sota syttyy esim. Gunnareiden Paradise Citysta. Mikä lie rokkitukka tuolla mahassa asuu? No työkaveri kuunteli kuulemma 80-luvulla odotusaikana Mattia ja Teppoa ja tytöstä tuli suht normaali.

Ja loppuraskauden tunnelmiin sopii sitten useimmille Solistiyhtye Suomen "Mahtava peräsin ja pulleat purjeet". Tuli autossa joltain humppakanavalta, ja naapurin setä oli sitä mieltä että laulun nainen on ollut viimeisillään raskaana tanssiravintolassa.

Anteeksi postauksen huono taso tänä aamuna. :saint:

GK30 ja mönki 34+6

 

Ronjaliina kovasti tsemppiä ultraan, tuuthan sitten heti kertomaan miten meni!

ainiin ja poks, se olis sitten tänään 6+0!

 

Loistavaa torstaiaamua mammat!

Tämä matami keräsi tänä aamuna vihdoin itsensä ja suuntasi uimahalliin vesijumppaan ja vesijuoksemaan ennen töihin menoa. Tekipä kuulkaas pitkästä aikaa hyvää! Niin ja mullahan oli eilen se eka neuvola! Meni oikein kivasti ja neuvolatäti oli oikeinkin mukava. Täällä meidän paikkakunnalla on tämän vuoden alusta lopetettu tuo alkuraskauden neuvolalääkärikäynnit mutta mut laitettiin sinne kuitenkin kun mulla on tuo diabetes ja nuo hyytymisjutut mutkistamassa matkaa. Ens viikolla sinne siis ja saan sieltä varmaan sitten lähetteen tuonne NKL äippäpolille sinne diabetesäitien ohjaukseen. Tänään iltapäivällä olis soittoaika tuonne meidän oman paikkakunnan äippäpolille ja varailen sieltä sitten sitä np-ultraa. Kuulemma saan ultrat käydä tässä lähimmässä sairaalassa vaikka synnäriksi mulla jo näiden perussairauksien vuoksikin valikoituu tuo NKL. Ei muuten ihmekään jos vähän tuo veri tuppaa hyytymään enemmän kuin muilla sillä mun hemppa oli eilen 149 mikä on siis ihan normaalia mulle. Muistan joskus yläasteella kun kaikki muut sai terkkarilta rautatabukuurit niin mun hemppa oli sillon 152

Pidän täällä peukkuja Ronjaliinalle hyvien np-ultratulosten puolesta!

Niin ne fiilikset vaihtelee päivästä toiseen. Nyt ahistaa kun ei muka ole tarpeeksi paha olo eikä tarpeeksi muutenkaan oireita :ashamed: Voi kumpa siellä pienellä olisi kaikki hyvin ja reipas pikkuinen olisi siellä kasvanut monta senttiä kun ensi keskiviikkona käydään taas häntä morjenstamassa :heart:

Tuna ja sintti 8+2

 

GK30 meidän neiti tuntuis tykkäävän jukka pojasta.. jos tuntuu et se on masussa tosi hissukseen, niin laitan vaan jukka poikaa soimaan niin johan alkaa tanssit.. ja tanssikisoja oltiin kattomassa joku aika sitten, niin tuntui että vakiotanssien aikana se nukku ja lattareiden aikana tanssi ja eniten se tuntuu innostuvan silloin kun mä ite lauleskelen mukana..

samirja oisko sulla jotain vinkkii, mitä sinne sairaalakassiin kannattaa pakkailla? netistä löytyy kaiken maailman listoja, vaan oisko niiden juttujen lisäks jotain mitä kannattaa olla mukana? eihän mulla vielä kiire pitäis sen kans olla, vaan jotenki on nyt viime aikoina iskeny pelko että neiti syntyy etuajassa.. eikä pelkoa helpota se, että jo kaks ihmistä on sanonu että "ei tuo kyllä laskettuun aikaan asti pysy tuolla kun on maha noin alhaalla..." :S

synnytysunet on nyt sitten saapuneet mun elämään ihan urakalla.. ihan ku joku ois nappia painanu aivoista, että nyt ois aika alkaa miettii.. järjestään joka yö jotain synnytykseen liittyvää unta. joskus positiivisia unia, joskus ei niinkään.. yks yö synnytin meidän autoon :O ja viime yönä taistelin vaunujen kanssa, en yhtäkkiä osannutkaan niitä käyttää ollenkaan...

tänään ilmoitin meidät synnytysvalmennukseen.. parin viikon päästä ois sit se.. neuvola oli eilen, ja kaikki ok, ei tartte rautaa edelleenkään ja verenpaineetkin oli siinä samoissa kun tähänkin asti.. reilu 4kg on tullu koko raskausaikana lisää painoo, ei paha.. vielähän tuota kerkee...

myymeli & pikku neiti 30+0 POKS (hassua että alkaa jo kolmosella tuo numero..)

 

Käytiin tänään äitiyspolilla NKL:lla ja siellä se vauveli edelleen istuskeli! Lääkäri kokeili kevyesti kääntää, mutta peppu oli tiukasti alhaalla. Kokoarvio oli 3,2 kg eli saattais kasvaa n. nelikiloiseksi. Päädyttiiin sit suunniteltuun sektioon, joka on kahden viikon päästä! Olisin kyl toivonut alatiesynnytystä, mut jotenkin tuntuu, et sektio olis vauvalle varmempi. Nyt on siis kalenterissä merkintä vauvan syntymäpäivästä. Toivotaan, ettei lähde syntymään ennen sitä!

Ronjaliina, joka sulla on ultrakuulumisia? Ei kannata tosiaan vetää mitään johtopäätöksiä labratuloksista - riskiluku on se tärkein ja sen saat sitten ultran ja verikokeen perusteella.

 

Sairaalakassissa (jonka pakkasin 6 tuntia ennen sairaalaan lähtöä) mulla oli seuraavia:

kuumapussi - kannattaa kokeilla supistuksiin ja auttaa myös maidon herumiseen
löysiä vaatteita (jos vaan on imetyspaita teillä, niin ottakaa mukaan, muuten semmoisia paitoja, joilla on helppo imettää)
imetysliivitkin olis olleet kivat
cd-levyjä
naistenlehtiä
meikkilaukku
kamera + laturi
kännylaturi
rintakumit, jos epäilee tarvitsevansa. sairaalastakin saa lainaan. (medela)
rintaliivinsuojia
sisätossut + suihkulärpykät
sitten niitä herkkujuomia ja -syömisiä

Imetysliivejä joku oli yrittänyt ostaa. Kyllä kandee yhdet hankkia valmiiksi. Mä sain liivejä kaveriltani ja kaikki on sopivia, joten kyllä sen koon pystyy jotenkuten arvioimaan etukäteenkin. Ja lopulta kuitenki toinen rinta on kokoa suurempi kuin toinen ja välillä ne on täydet ja välillä tyhjät...

Tsemppiä odotukseen!

Ja hui hurjaa, eikö tunnu oudolta Amanda, että sä tiedät lapsesi syntymäpäivän?!

Samirja

 

Heippa!

(Huono äiti -syndrooma - kirjoittelen yksikätisesti, kun pikku-N syö...)

Tsemppiä Amanda, varmasti hyvä ratkaisu teillä! Eipä nuo synnytykset tunnu menevän suunnitelmien eikä toiveiden mukaan oikein kellään. Vauvan etu edellä, niin hyvä tulee Ja suoraan sanottuna se loppuajan lyllertäminen on aika kypsää, että ainakaan et joudu yliaikaisena pöhöttämään... Harmi kun ei nyt kuulla laulukokemuksia, mutta toisella kierroksella sitten

Oliko se Tinppa, joka kyseli nimiäisjärjestelyistä? Me haluttiin kunnon juhlat vauvalle ja lähipiirille, joten tilattiin puhuja Pro Seremonioista. Alkuun toivotettiin kuohujuomalla vieraat tervetulleiksi, sitten oli (oikein superhyvä) puhe, jonka yhteydessä kerrottiin nimi ja "virallinen osuus" päättyi siihen, että isovanhemmat saivat nimenantotodistukset, joihin piirsivät myöspikkuisen puumerkin eli käden ääriviivat. Me tehtiin perhepiirissä parillekymmenelle safkat ja niitä sitten tuhottiin viinin ja seurustelun kera. Lahjatoiveena meillä oli aikaa mlapselle: jokainen vieras lupasi vuorollaan jotain tekemistä, taidon opettamista tms - ja lupaajasta otettiin kuva pikku-N sylissä. Juhlista tehdään kuvakirja, johon vedoten voidaan sitten vaatia päitä vadille, jos lupauksia ei pidetä Aikaa tosin on n. 18 vuotta... Vaavi saikin ihan huippuihania lupauksia! Sit oli vielä kakkukahvit ja loppujen lopuksi suuri osa vieraista saatiin lähtemään kaupungille jatkamaan joskus kympin jälkeen (ja me päästiin nukkumaan). Juhlat pidettiin mun veljellä vähän meidän kotia väljemmissä tiloissa. Ai niin, ja löysin hienon juhla-asun pojalle: puolipellavainen valkoinen merimiespuku

Samirja - pistä fb-viestiä, jos haluat kärryttelyseuraa Komppaan tuota sairaalakassin pakkaamisasiaa: sairaalassahan voi tietty hengailla niiden tarjoamissa vaatteissa (jotka on kamalia, mutta pesulapalvelut toimivat), mutta esim kotiutumisvaatteet on kiva olla puhtaat. Mä olin hyvin turvoksissa synnytyksen jälkeen, joten en olisi mahtunut mihinkään kovin ihonmyötäiseen ja jalat oli ihan pallot (huom kenkien suhteen). Vauva tarttee jotain kotiutumisvaatetta ja sitten myös kaukalon. Me vuokrattiin alkuun Helsingin liikenneturvallisuusyhdistykseltä kaukalo (kun ei ole autoa, ei ollut oikein motivaatiota säätää tän aiheen parissa) - nyt on sitten kaverilta saatu parempi malli yksityisautoilun varalle. Ihan kauheesti sairaalassa ei ehkä tule luettua, ruuat saa sieltä (jotain ilahduttavaa voi tietty pakata, mutta miehen/tukihenkilön voi tietty lähettää kauppailemaan), edelleen suosittelen jotain nesteyttävää urheilujuomaa synnytykseen ja palautumiseen. Ja sitten hammasharja, shampoo, sen sellaiset mukaan ja KAMERA, sekä kännykän ja kameran laturit. Sairaalan siteet on aika halkoja... Niin ja imetysliivit - kyllä mä ainakin pystyn käyttämän etukäteen ostettuja. Ostin muuten parit pehmoversiot MamIdean verkkokaupasta yökäyttöön. Samasta osoitteesta saa myös noita kestosuojuksia (ostin luomupuuvillaisia ja silkkisiä). Ne äitiyspakkauksen kestosuojukset on mun maidontuotannolle vähän liian ohuet.

Jaahans, nyt täytyy jatkaa taas matkaa. Laitan vielä nimiäispuheen lopussa olleen aika liikkiksen runon tähän loppuun...

Lallaa ja pikku-N 5 vkoa ja 3 pvää


Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itsensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta.
Ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.
Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.
Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei suuntaudu taaksepäin eikä takerru eiliseen.
Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.

Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla.

(Kahlil Gibran)

 

Iltaa!

Kiitos myötäelämisestä kaikille! Tänään tosiaan kävin ultrassa ja olipahan päivä, ainakin aika pitkä. Tulin kotiin vasta siinä yhdeksän aikaan illalla. Ultrassa kaikki oli hyvin. Pituutta kaverilla oli 57,95 mm. Kovasti se kätilö joutui mun vatsaa heilutteleen ja runnoon, että sai kaverin käännettyä oikeaan asentoon. Oli se aika hurjan näköistä, kun se täti paineli ja samaan aikaan näki sieltä näytöltä, kun pikku kaveri vaan hölskyi siellä kohdussa. Syy tähän paineluun jne oli se, että niskaturvotusta oli niin vähän, että ei meinannut saada mitattua sitä ollenkaan. Vaikka verikokeiden perusteella vähän pelkäsin, niin itse turvotus arvo olivat tosi hyvä: 0,38mm. Eli ei juuri mitään. Kätilö vain halusi olla pikkutarkka ja saada sen arvon otettua, että saadaan riskiluku. Verikoe tosiaan sitä riskilukua ajoi huonompaan suuntaan, riskiluku oli 1:280. Mutta kätilö arveli sen johtuvan siitä, että olin aika pienillä viikoilla heti jo käynyt verikokeessa. Mutta se mikä sitten enemmänkin oli kiinnostavaa oli se, että pikku kaiffari siellä oli viikon isompi, mitä edellisessä ultrassa tai kuukautisten mukaan. Viikolla tosiaan se siirtyi se laskettua-aika ja se on nyt sitten 22.10. Nyt vaan sitten odottelen, että se hehku ja ihanan energinen keskiraskauden aika alkaa! :heart:

 

Lallaa, kiva kun kerroit nimiäisistä, kivoilta kuulosti juhlat, ja ihana runo! =) Hieman mietityttää toi tilanpuute täälläkin; vaikka kutsuttujen joukossa ei olis kuin meidän vanhemmat, sisarukset puolisoineen ja isovanhemmat, niin kaikille ei kyllä riitä tuolia ja ahdasta tulee... Toisaalta olis kiva pitää juhlat kotona, enkä oikein Helsingissä keksi muutakaan paikkaa - lähisuku asuu muualla. Mutta jätän asian mietintämyssyyn hautumaan.

GK30, hankin Amazonas Carry Sling -kantoliinan, löysin sen tori.fi-sivulta. Sitä ennen konsultoin kantoliinaa käyttänyttä kaveria, joka kehotti hankkimaan kudotun ja päistä viistotun liinan. Muutaman kestovaipan oon tilannut uutena, vaikka hinnat hieman kirpaiseekin - kokeilemalla sen kai vasta huomaa, mikä toimii parhaiten omalla vauvalla, ja voihan niitä sitten myydä eteenpäin. Myllymuksuilta saapui eilen kuorivaippa ja bambuinen sisävaippa. Yhden Hilivinksis-kuorivaipan tilasin myös, ja anopilta vaippavillahousut, kun en usko omien neulomistaitojen riittävän. Omamalta tilasin yhden taskuvaipan ja kolme taittoimua (bambu-joustofroteeta ja bambufleeceä). Ja kaverilta sain Imse Vimsen Soft -vaippakuoren ja -sisävaippoja sekä Fuzzi Bunzin taskuvaipan. Tunnen olevani edelleen silti hieman pihalla tässä kestovaippamaailmassa; ei ole ihan selkeänä mielessä, mitä kaikkia osia mihinkin vaippaan tarvii. Varmaan noita imuja ja sisävaippoja pitäis hankkia runsaasti...

tiNpPa ja Pikku-Mönkijä 36+3

 

Ronjaliina, onnea hyvistä ultra-uutisista! Huippua, että nyt on la tiedossa! Tsemppiä odottamiseen!

Lallaa, ihanilta kuullosti teidän nimiäiset ja kaunis runo! Jännää, et ihan hetki sitten säkin täällä kirjottelit loppuraskauden keskellä ja nyt on jo nimiäiset pidetty! Odotan innolla, et saisin pojan jo maailmaan. Kyllä se silti tuntuu ihan absurdilta, et kohta täällä meidän kodissa on uus ihminen! Ei sitä vaan voi täysin käsittää! Mulla on ens viikolla vielä yks synnytyslaulukerta ja ajattelin kyllä mennä. Ehkäpä sitä pääsee vielä joskus toiste kokeilemaan ihan oikeessa elämässä...

Oon saanu vihdoin hankittua kaikenlaista vauvatavaraa ja vaatteitakin alkaa olla iso kasa. Oli kyllä mahtavaa katsella pikkuisia bodeja kuivumassa kylpyhuoneessa. Kotona on kyllä vielä paljon järjesteltävää, kun pari kaappia pitäis siivota, et saadaa tilaa vauvan kamoille & vaatteille. Ajateltiin myös rakennella sellainen sivuvaunu nukkumisratkaisuks ja kokeilla, toimisko se. Joten pinnasängyn vois koota viikonloppuna.

Kiitos muuten sairaaalakassivinkeistä! Mä oon jo alkanu sitä kasailemaan ja oli hyvä kuulla vielä teidän kokemukset Samirja ja Lallaa!

Imetysliiveistä, ostin itse yhdet edulliset ja pehmeät liivit Lindexistä. Ne oli edulliset, joten jos ei osu koko kohdalleen, ei oo suuri investointi. Kaveri myös suositteii niitä, kun ovat niin pehmeät ja mukavat siihen alkuun, kun maito nousee. Oon laittanu ne jo sairaalakassiinkin.

 

Heipsan.

Täällä olisi ensimmäinen virallinen mammalomapäivä, ja remontti alkaa olla valmis, ja enää puuttuu yhdet verhot, taulut ja muutama huonekalu on kokoamatta. Ja tietysti, kun ajattelen, että Sissi "saa" vihdoin syntyä, se vaikuttaisikin olevan hyvin tyytyväinen masussa. Maha kulkee yläkäyrän yläpuolella aina vaan, ja neuvolassa sanottiin, että tällä menolla täytyy synnytystapaa vielä arvioida. Just. Krempat on itse asiassa helpottaneet joka tavalla (ellei tapetointipäivän jälkeistä yötä lasketa) ja supisteluja ei ole enää ollut ollenkaan. No, valmistautunen sitten tylsistymään ennen vauva-arkea. opcorn:

Imetysliiveistä: Itse tilasin Changen verkkokaupasta yhtä kuppia yhtä ympäryskokoa nykyistä isommat, ja hyvin istuvat eivätkä näytäkään kovin kamalilta. Aika venyvää materiaalia ovat myös, joten varmaan toimivat normiliivejä paremmin muuttuvissa kokotilanteissa.

Muista hankittavista kamoista: Me ollaan nyt hankittu suunnilleen kaikki, mitä on keksitty ja erinäisiltä listoilta huomattu ja apteekista kysytty. Vaikka päätettiin, ettei just toimittais näin. Paitsi rintapumppua - ajattelin ensin tsekata tilanteen ja lähettää miehen kauppaan sen mukaan, ja kantoliinaa - ajateltiin ensin katsastaa, minkätyyppinen vauva meille tupsahtaa ja missä viihtyy. Nuori apteekkari vinkkasi ostamaan itselle patjansuojia synnytyksen jälkeiseen aikaan. Ja ellei tulisi käytettyä, niin vauvalle voi ainakin tulla tarpeeseen.

Synnytysunet eivät ole vieläkään tavoittaneet mua eikä myöskään synnytysjännitys. No, vielähän tässä ehtii.


Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Tuittis & Sissi 34 + 4

 

Aurinkoista sunnuntaita!

Niin se aika vaan kuluu, vaikkei välillä todellakaan tuntunut siltä (rohkaisuksi alkutaipaleen tuskailijoille ja niille, joiden mahat painaa jo liikaa...). Nyt kun Amanda tiedät jo synttäripäivän, niin voitkin alkaa suunnitella myös ristiäis/nimiäisiä. Me oltiin mietitty kaikenlaista valmiiksi, mutta silti oli melkoista hässäkkää järjestelyt, lähinnä kun jouduttiin aikaistamaan juhlia kovin buukattujen isovanhempien takia. Jotenkin syntymää odotellessa tuntuu, että kaikenlaiset juhlimisets on vielä valovuosien päässä, mutta synnytyksestä eteenpäin aika taas laukkaakin kauheeta vauhtia.

Huh huh, Tuittis, sä olet liian reipas Mutta tosi mukava kuulla, että voit hyvin ja krempat on helpottanu. Äitiysloma tekee hyvää ihmiselle...

Aattelin kirjoittaa muutamia havaintoja kestovaipoista, kun niistä aina välillä täällä puhutaan (ja olisin itse kaivannut lisätietoa aiheesta). Me lähdettiin liikkeelle aivan nollatilanteesta muutamia viikoja sitten. Olin ajatellut, että perehdyn asiaan sitten, kun nähdään meidän tulokas ja miten hänen kanssaan sujuu. Noh, meillähän ei mitään massiivisia alkuvaikeuksia ilmennyt, joten ehdin hyvin varhain murehtia sitä, että vaipparoskaa tulee aivan valtavasti. Jos olisi ollut kovasti hässäkkää mistään syystä, en varmaankaan olisi kaivannut ylimääräistä vaippaohjelmaa, mutta vaikka aika kädettömiä ensikertalaisvanhempia ollaan, tuntui kestovaippailun aloittaminen vajaan kuukauden iässä varsin pätevältä ja vähän myöhästyneeltäkin ajatukselta.

Yksi kahden lapsen kanssa kestovaippaillut kaveri totesi tähän, että ihan pienen kanssa kestovaipat voi olla vähän liian haastavia, kun jalat on vielä kaposet. On vaikea löytää sopivaa mallia ihan pikkuiselle ja ne mallit jäävätkin sitten hetsiltään pieneksi. Hänen mukaansa hoikkajalkaiselle kätevimpiä ratkaisuja ovat olleet taitellut harsot ja siihen joku kuori (esim. Imsevimse tai hahtuvavilla tai villakuori).

Meidän pojalla on jo melko tanakat reidet ja toisekseen aika tehokas virtsarakko, joten meillä on kohtuullisen toimiviksi osoittautuneet Imsevimsen flannelli-sisävaipat ja samanmerkkiset kuoret (molemmat tylsän valkoisia). Myös sisävaippa + villahousut on loistava yhdistelmä. Itse vierastin pitkään noita villahousuja, kun tuntuu etteivät ne voi pitää. Mutta ne onkin ihan huiput - hyvät iholle ja tuntuu pitkään ihan kuivilta. Ovat kuulemma loistojuttu myös kesällä (vastoin intuitiota)!

Meillä on myös taskuvaippoja, joissa on siis sellanen värikäs kuoriosa ja sen sisään sujautetaan esim froteevaippa. Nää ei oikein vielä toimi ja tuo kokeneempi kestovaippailija vahvisti mun epäilyksen: niilläkin taskuvaipat on otettu käyttöön vasta huomattavasti liikkuvaisemmilla vauvoilla, jolloin ne onkin sitten olleet ainoina käytössä helppoutensa vuoksi. Näin aluksi tuntuu, että sivustavuotoja tulee turhan usein.

Me ei olla kokeiltu ollenkaan harsojen taittelua, kun noita flanellisia on ihan tarpeeksi. Me siis käytetään kertakäyttösiä vaippoja öisin ja jos lähdetään jonnekin peruslenkkiä pidemmälle retkeilylle (vaikka itse asiassa päiväretkillä vois kyllä käyttää kestoja ihan hyvin). Kestovaipat huuhdotaan käytön jälkeen ja kakkatahrat käsitellään pikaisesti sappisaippualla. Sitten vaan vaipat kangaspussiin ja pesuun 60 asteessa noin kahden kolmen päivän välein. Kuoria ei tartte pestä läheskään aina, huuhtelu tai villalle pelkkä tuuletus riittävät, jos kakkatahroja ei ole tullut (ja useinkaan niitä ei ole kuorissa). Ollaan pidetty sisimpänä suojana vaipoissa riisipaperia tai Coolmax-kangaspalasta - riisipaperi menee roskikseen ja Coolmax pesuun. Imuosat kuivataan kuivausrummussa, kuoret ja taskuvaipat narulla.

Omasta mielestäni kestovaippojen kanssa ei ole juurikaan enempää vaivaa kuin kertakäyttövaippojen. Pelkällä maidolla ruokittavan vaipat eivät myöskään haise, joten parin päivän säilytys ilmavasti vessassa ei tuota ongelmia. Ja vähäisempi jätemäärä korvaa sen pienen ylimääräisen vaivan monin kerroin...

Me ostettiin kokeilumielessä käytettyjen vaippojen setti, jossa NB ja S-kokosia vaippoja. Ovat toimineet hyvin ja kokonaisuus oli huomattavasti halvempi, kuin uutena ostettu vastaava setti. Nyt voi jo käyttää äitiyspakkauksen AIO-Imsevimseä, ilmeisesti siis lähestymme viittä kiloa Saapa nähdä, mitä jatkossa käytetään - varmasti ainakin villiksiä, joita anoppi ystäsvällisesti kutoo tilauksesta...

Mutta joo, eihän noita ole mikään pakko kokeilla, jos tuntuu liian hankalalta. Mulle suurin ongelma oli liian laaja valinnanvara. Ja tosiaan, jos olisi ollut kovin hankala alku, en olisi vielä ehkä aloittanut kestoilua. Varmaan myös jos pienen vauvan kanssa tuntuu, että kestoilu ei onnistu, niin jos halua kuitenkin riittää, voi kokeilla vaikka kuukauden päästä uudestaan - pienet reisiläskit auttaa kummasti asiaa

PK-seutulaiset ja muut kynnelle kykenevät kiinnostuneet - viikon päästä sunnuntaina on Malmilla kestovaippatapahtuma, jossa on myös vaippakirppis.

Ja sitten lupaan vaieta aiheesta :x ettei vaikuta paasaukselta

Ihana ilma muuten tänään! Käytiin pitkällä kävelyllä ja kahvilla ja lisäksi keväthuollettiin pyörät. Pikku-N nukkui rattaissa ja linnut lauloivat, kun äippä ja isi sotki sormensa oikein kunnolla. Ai niin, ja eilen uskaltauduin ensimmäisen kerran uimahalliinkin, kun jälkivuoto on loppunut. Ohhoh kun teki hyvää! Vielä kun saisi venyteltyä... no kohtahan me jo päästään pikkaraisen kanssa vanhempi-lapsi-joogaan.

Heipparalloin,
Lallaa ja Pikku-N 5 vkoa ja 6 pvää