** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.10 **

Sen päätin, etten halua, että vauvaa yritetään ulkoa käsin kääntää. Jotenkin se ei vaan tunnu oikealta. Entä jos sillä on hyvä syy olla näin päin - napanuora huonosti tai liian lyhyt? Mun kohtu sellainen, ettei mahdu enää kääntymään? tms.

Mä en ole vielä läheskään noin pitkällä raskaudessa kuin sinä, mutta olen miettinyt samaa asiaa. En itsekään haluaisi ulkokäännöstä yritettävän, jos vauva on perätilassa. Ajatus ei tunnu yhtään hyvältä.

Meillä on huomenna nt-ultra ja hieman kyllä jännittää. Vähemmän kyllä kuin kuvittelin. Jotenkin sitä vain ajattelee, että kaikki on hyvin. Mies pääsee vain alkuun mukaan, kun saatiin aika niin myöhään eikä hän enää ehtinyt järjestellä töitään paremmin. Kerran ollaan käyty vasta neuvolassa ja seuraavaan käyntiin on vielä kolme viikkoa. Paino on noussut jonkin verran ja se vähän ahdistaa, koska paino on kertynyt lähinnä reisiin ja takapuoleen. Mahaa ei ole vielä ollenkaan. Jotenkin kuvittelin, että nt-ultraan mennessä näkyisi edes jonkinlainen kumpu. Hitaasti aika tuntuu menevän, mutta kuitenkin jälkeenpäin ajatellen viikot ovat kuluneet nopeasti.

joku_raja ja pikkanen 11+1

Ai niin, Ronjaliina: Voisin ihan listallekin tulla. Eli LA näillä näkymin 21.10.2012, kun huomioidaan karkauspäiväkin.

 

Olen syvästi pahoillani puolestanne sakara.

Onnea Cilia! Eikö ookkin maailman suloisin se oma vauva? :flower:

joku_raja mulla alkoi maha näkyä muille ihmisille vasta rv 18. Omasta mielestä se pömpötti jo aikaisemmin, muttei muut sitä huomanneet. Onnea nt-ultraan. Ja niin, kiloja mäkin otin heti raskauduttuani pari, mutta sen jälkeen oli tasaisempaa. Tosin noilla vikoilla viikoilla painoa saattoi tulla 100g/viikko tai 700g/viikko. Riippuen siitä, miten olin viime aikoina käynyt vessassa, veikkaisin...

Täällä käytiin tänään neuvolassa ja muksu oli kasvanut vain 100g / viikko, mikä on liian vähän. Tuli käsky pumpata maitoa ja ruokkia rinnan lisäksi pullosta. Veikkaan, että tuo rintakumin käyttö hidastaa syömistä... olen siksi huomenna menossa imetystukilistan imetystukitapaamiseen. Synnäriltä ja neuvolasta kun en tuota tukea saa. Mutta siis viikon kuluttua viimeistään muksu on 3 kiloa! Nytkin siis hän oli syönyt liian vähän ennen neuvolaa, mikä saattoi tiputtaa painosta vaik 50g. Ja neuvolan täti sanoi myös, että koska hän on kasvanut pituutta niin reilusti, niin ehkä energia on mennyt siihen ja nyt kun pituuskasvu tasaantuu, niin massaa alkaa kertyä nopeammin.

Kivaa saada teitä ihan pian perässä vauvautuneisiin!

Samirja ja Poika vajaa 3vko

 

Onnea Cilia! En tainnut vielä sinua onnitella. Jos haluat ja ehdit niin ilmoittele jossakin vaiheessa mittoja yms, niin halutessasi voin niitä lisäillä tuonne etusivulle!

joku_raja Nyt sinut on lisätty listoille! Hyvä, kun muistutit asiasta, en yhtään ollut huomannut sinua lisätä! Mennään melkolailla samoissa, noin viikon oot mua eellä! Itsekin jo jännitän tosi kovasti ens viikon ultraa. Meillä vielä kävi tässä sellanen juttu, että ultra on varattu ajat sitten ja nyt tilanne on se, että mies joutuu lähteen keskiviikkona ulkomaille työreissuun ja ultra on torstaina. Ärsyttävää, että tiiän jo näin etukäteen, että joudun meneen yksin sinne. Ajattelin vielä huomenna soittaa ja kysyä, että JOS mahdollisesti sais sitä alkuviikolle siirrettyä, mutta tuskinpa se onnistuu. Mulla on paino noussut max kilon, mistä oon ihan iloinen, ettei enempää oo noussut. Mutta sen sijaan maha jo pömpöttää kyllä. En oo kireitä vaatteita voinu ollankaan enää pitää ja nyt on jo toinen viikko menossa mammafarkuilla töissä. Kerta kaikkiaan siitä ei tullu mitään, että oisin yrittäny kärvistellä töissä enää tavishousuissa. Mä puolestaan siis oon ajatellut, että kohta aletaan myös sanoo, että miten sun maha on jo noin iso! Kai sitä kohta alkaa kuulla juttua myymelin tapaan siitä, että oletko varma, ettei siellä ole kaksosia. Tosin mietin jo sitäkin tässä, että oiskohan se oikeesti mahollista, että on käynyt alkuraskauden ultrassa viikolla 7 ja siellä näkyi 1 tyyppi. Ja sitten nyt ultrassa oiskin kaksi. Voisko tyypit olla niin limittäin, että molemmat ei alussa näkyis? Mulla kun on suvussa kaksosia tosi paljon.

Tällaista ajatuksen virtaa tänään! Kävin pientä 1 kk ikäistä poikaa moikkaamassa! Oli kyllä niin kärsivällinen ja pitkäpinnainen kaveri, että yksi sellainen laitetaan tilaukseen, kiitos!

 

Mä kävin taas tänään kurkkimassa meidän pientä Tällä kertaa siellä hoitavalla klinikalla. Kaveri oli venähtänyt pituutta viime perjantaista melkein puolella ja oli nyt 9mm pitkä ja sydän taas sykki näytöllä :heart: Kaikki niin kuin pitääkin. Parin viikon päästä ultrataan klinikalla vielä toisen kerran.

 

Osanotto sakaralle :hug: ja onnea Cilialle! :flower:

Alan vähitellen ymmärtää olevani mammalomalla. Varsin mukavaa tämä. Tuntuu tosin, että pitäis tehdä kauheesti kaikkea. Tai lähinnä, että haluis tehdä kauheesti kaikkea. No, ehkä mulla on se 5 viikkoa aikaa vielä. (Ehkä ei.)

Kävin äsken neuvolassa. Oma neuvolantäti oli lomalla, ja tuli ihan ikävä. Sijaisena hääräsi ilmeisesti uraansa aloitteleva tyyppi. Perusmittaukset tehtiin, eikä mitään valittamista sinänsä hänen toimissaan, vaikkei vauvan painoa katsonutkaan osaavansa arvioida. Mutta ei jutellut mitään. Onni on mukava, puhelias ja kokenut neuvolantäti. Siellä se Mönkijä köllötteli peppu pystyssä, niin että sf-mitaksi tuli huikeat 34 senttiä, kun ei suostunut siirtämään peppuaan. Jo kolmannella neuvolakäynnillä putkeen vaavi oli ihan samoin päin: pää syvällä selkääni lähellä, selkä navan vasemmalla ja jalat oikealla puolella. Hyvä vaan, ei tarttekaan enää suuremmin kääntyillä. Ensi viikolla edessä Haikaranpesän synnytyssuunnitelma sekä toinen ja viimeinen neuvolalääkäri.

Kantoliina tuli tänään postissa, jee. Pääsen opettelemaan sidontoja. Uskaltauduin äsken ottamaan askeleen kohti kestovaippojen maailmaa ja tilaamaan pari söpöä kestovaippakuorta. Äitiysloman alkamisen kunniaksi tilasin myös Vauva-lehden ja luin viikonloppuna kirjastosta lainaamani Suomalainen vauva -kirjan. Oisko jollain hyviä lukuvinkkejä seuraavalle kirjastokäynnille?

tiNpPa ja Pikku-Mönkijä 35+1

 

Hei vaan kaikki!

Pahoittelut sakaralle surullisista uutisista.

Onnea cilia, piiiitkä odotus palkittiin!

Tinppa, hyvät sijainnit , meidänkin pikkuinen köllötteli just samoin päin. Ja Amanda, eikös Sulo ehdi vielä kääntyä ihan itsekin? Kävitkö jo houkuttelemassa kääntymistä?

Voi kun voisi siirtää meidän "Pikkuisen" massankeruusta vähäsen Samirjan Pienelle - me oltiin siis tänään 1 kk neuvolassa (niin se aika kuluu!). Pikkuisemme massakausi jatkuu: painoa 4290 - ja lähdettiin siis 3360stä reilu neljä vkoa sitten. Muutenkin kaikki tuntuu olevan hyvin, ja kevätaurinkokin lämmitti kotimatkalla.

Nyt kun saisi nimiäiset kunnialla hoideltua lauantaina, niin voisi hyvillä mielin asettua sunnuntaina doupattuja anorektikoita katselemaan (Paris-Roubaix).

Oon Tinpan kanssa ihan samaa mieltä tuosta neuvolatätionnesta. Meillä on oman tädin kanssa nykyään tosi mukavaa, ja kontrastina on ollut pari kertaa jotain harjoittelijoita tai vastavalmistuneita. Miten sellaseen parikymppiseen "suoraan kirjasta" näkemyksiä luettelevaan voisi luottaa... Oma täti hoitelee meitä reippaan asiallisesti ja kuunnellen. Kun valitin, ettei maitoa tunnu riittävän pumpattavaksi ja haluaisin välillä yksin liikkeelle, niin hän totesi, että kokeilkaa ihan vapaasti korvikkeita ja kertoi sitten eri merkeistä havaintojaan. Ei siis syyllistyksestä tietoakaan. JA kun mulla on nyt +7 kg lähtöpainoon, niin siihenkin hän totesi että hyvä - tuon verran yleensä tarttee imettämiseen! (Toivottavasti pitää paikkansa...)

Niin, ja jos jotain hankkisin etukäteen ennen synnytystä, niin pestäviä kesto-liivinsuojuksia. Mä kärvistelin yhen pakan niitä kertakäyttösiä - turhaa jätettä ja kuka haluaa olla tönkköterveyssiteet tisseissä! MamIdean nettikaupasta löyty mm mustia luomupuuvillaisia sekä valkoisia erittäin mukavia silkkisiä suojuksia.

hoh syömään...

lallaa ja poikanen 1 kk

 

Moi! Täällä yks kyselee josko sais liittyä.. plussasin pari päivää sitten, ja laskureiden mukaan olisin 4+6(?). aika alussa siis ollaan, ja eka ajattelin etten uskalla tänne tulla, vaan perustin oman ketjun... mutta ei ollut kärsivällisyyttä odottaa tuleeko sinne ketään kun on sata kysymystä päässä ja vertaistukea tarttee enemmän ku koskaa tän hämmennyksen keskellä............

Onpa jännää ja ihanaa. :heart:Maailma näyttää erilaiselta:O

 

Lallaa, hyvä että liivinsuojukset on hyödyksi -tilasin nimittäin tänään jo niitäkin. Hurahdin Omaman kestosuojiin, kun oli niin hauskoja kuoseja. Vaikka eihän niitä kukaan muu katsele. Mutta josko niistä sitten itse tulee iloiseksi.

Ootteko Lallaa suunnitelleet nimiäisiin jotain erityistä ohjelmaa? Kiinnostaa tämä aihe, kun varsin todennäköisesti meilläkin edessä semmoisten järjestäminen kastejuhlan sijaan.

 

Tänään kävin osteopaatilla ja eilen akupunktiossa - kaikki konstit siis käytössä, jotta saatais poitsu vielä kääntymään. Molemmat hoidot siis tietty tosi pehmeitä ja sain lisäks kaikenlaisia ohjeita, miten kortella ja keikutella lantiota ja mitä akupisteitä painella. Luulen, että vauva on ollu jo jonkin aikaa tässä asennossa, joten liekö enää haluja/mahkuja kääntymiseen... Neuvolalääkäri oli sitä mieltä, et tuskin kääntyy. Mut elättelen vielä toivoa! Jotenkin olin tänään vähän allapäin tilanteesta. Sinänsä mulle on ihan sama, miten vauva tulee maailmaan - kunhan olisi terve ja hyvävointinen! Mutta olin niin asennoitunut normi synnytykseen, lukenut synnytyskirjat ja käyny siellä laulukurssillakin. Ja nyt menis ehkä synnytys täysin kirurgiseks... Mut en lähde kyllä vauvaa peräedellä punkemaan. Sen päätin aika pian.

Mullakin on ollu ihana neuvolatäti! Suhtautuu rennosti kaikkeen, mutta kyselee kuitenkin tarkasti. Pikkasen kyllä ammattitaitoisuus sai kolauksen, kun on kolme kertaa tulkinnut vauvan olevan raivotarjonnassa, vaikka siellä se on istuskellu kai jo pidempään... Mut lääkärikin sanoi, et päässä ja pepussa voi mennä helposti sekaisin.

Ronjaliina luulen, et kyllä ar-ultrassa olisi näkynyt, jos olis kaks alkiota kasvamassa.

Amanda ja Sulo 36+0 - poks poks!

 

Amanda; tsemppiä "kääntyilyyn" =)

intoilija; tervetuloa joukkoon!! :flower:

lallaa ja samirja; tosi kiva kuulla elämästä synnyttämisen jälkeen, joten toivottavasti jaksatte palstailla! Kaikki on meille ekakertalaisille niin ihmeellistä ja uutta


Täällä alkoi mammalomailu tiistaina ja ihana fiilis!! Jatkan kyllä hommia jonkin verran tuntitöinä oman toiminimen kautta (sunnuntaisin) mutta odotan innokkaasti sitäkin. Oon sen verran duuniorientoitunut, että nyt kun helmikuussa valmistuin niin haluan ehdottomasti tehdä näitä koulutusta vastaavia juttuja niin pitkälle nyt vielä mammiksellakin kuin mahdollista. Mutta ne kaikki ikävät muut päivätyöhöni kuuluneet jutut sai jättää sinne toimistolle sijaisen hoidettavaksi.. aaaaaaah! =) Eipä tule ikävä.

Olen katsellut nyt jonkin verran sitten vielä noita babysittereitä, lähinnä vain BabyBjörniltä. Oletteko muut hankkineet sitteriä? Kaikki "lapselliset" kaverini ovat suositelleet, että sitteri on ihan ehdoton esim. sitten kun isä palaa takaisin töihin ja itse pitäisi vauvan kanssa pärjätä kahdestaan. Että helpottaa, kun voi vauvan laskea sitteriin vaikka siksi ajaksi kun itse käy vessassa tai suihkussa. Haluaisin myös kovasti kokeilla kantoliinaa ja rintareppua, mun pitäisi siskoltani sellaiset saada kokeiluun, toivottavasti onnistuu niiden kera oleskelu.

Kohta neuvolalääkäriin, toivottakaa tsemppiä.. viimekerta oli aika kamala vaikka vauvalla kaikki hyvin onkin (eikä minullakaan mitään kremppoja). Mutta lääkäri oli vähän hukassa koko homman kanssa.

Aurinkoista pääsiäistä!

marjutan ja Muru 34+6

 

Sakaralle suuret pahoittelut järkyttävästä kokemuksesta!

Intoilijalle tervetuloa mukaan joukkoon! :wave:

Täällä on hieman helpottuneemmat tunnelmat siinä mielessä, että tissit ovat taas turvonneet ja arat. Lisäksi on pientä etovaa ja krapulaista oloa ollut joinakin päivinä.

Ja mikä tärkeintä: tänään ar-ultrassa Naistenklinikalla näkyi sydämen syke! :heart: Pieni oli tasan 8 mm ja vastasi siis päivälleen laskemiani viikkoja, eli tänään 6+5.

Nyt pystyy ehkä hieman huojentuneempana alkamaan pääsiäisen viettoon. Vaikka toki pelottaa ihan hurjasti edelleen, että jotakin käy. Mutta ainakin muutama tärkeä etappi on jo ylitetty. =)

Seuraavaksi tässä odotellaan neuvolaa, joka on 18.4. Lisäksi olen suunnitellut käyväni vielä yksityisellä ultrassa joskus 9+ alkupäivinä. Aika nt-ultraan, kun tuntuu vielä aivan liian pitkältä... :stick:

Iloista pääsiäistä kaikille!

Neitipippuri ja alien 6+5

 

Heipsan pitkästä aikaa. Täällä on vihdoin saatu muutettua uuteen kotiin ja ollaan edelleen yhtenä kappaleena, vaikka täytyy myöntää, etten osannut kuitenkaan ottaa muuttoa yhtään sen iisimmin kuin ikinä ennenkään, vaan kiipeilin ja pakkasin, purin ja siivosin 5 päivää putkeen aamusta iltaan käytännössä syömättä ja nukkumatta. No, uusi koti on maalia ja tapettia, verhoja, tauluja ja uusia huonekaluja vaille valmis. Viikon päästä näihin aikoihin toivottavasti jo valittelen tekemisen puutetta.

Uusi koti on ihana - tila ja asioiden toimivuus sekä ennen kaikkea pesutorni on käsittämättömän siistejä juttuja. Pikkukaupunkiin paluu sen sijaan on ollut pienehkö kulttuurishokki. Paikallislehdessä ei ole ainoatakaan oikeasti uutisoimisen arvoista juttua; lähiapteekki menee kiinni klo 17; kaupungissa on tasan yksi leffavuokraamo ja - mikä pahinta - reittiopas neuvoo kävelemään klo 10:30-13:30 välisenä aikana. Toisaalta, hymyilevä ja tervehtivä bussikuski, ruuhkattomuus liikenteessä ja ruokakaupassa sekä naapurit, jotka tulevat oma-aloitteisesti toivottamaan tervetulleeksi taloyhtiöön ovat aikas positiivisia juttuja. Eli ehkä tästä toipuu.

Uusi neuvolakin on tullut jo tsekattua, ja täytyy huojentuneena todeta, että uusi neuvolan täti on ainakin lähes yhtä kiva kuin entinen. Kaikki arvot on tällä hetkellä varsin hyvät, vaikka tässä välissä on ehditty säihkähtää jo sekä hemppaa että sokereita että proteiineja. Ja Sissi köllöttää kiinnittyneenä raivotarjonnassa peppu visusti samassa paikassa aina vaan. Maha kulkee hiukan yläkäyrän yläpuolella, ja seuraava huolenaihe taitaakin olla se, josko poika tuleekin bodari-isäänsä eikä mahdu mun lantiosta ulos. Toisaalta, luotan vieläkin intuitioon siinä, että Sissi syntyy etuajassa, ja siinä mielessä on vaan hyvä, että on iso poika jo. Kävin tänään pyöräillen neuvolassa - näytti varmasti kohtuullisen huvittavalta tällä mahalla.. Onneks en tunne täältä ketään.

Tuittis & Sissi 33+2

 

Lääkärineuvola takana ja pikaiset päivitykset: lääkäri sanoi, että kohdunsuu on puolipehmeä ja pää tuntuu alempana kuin viikot antaisivat olettaa!! Eli Muru voi syntyä etuajassa.. huih :O

 

marjutan hui! Oletko kuitenkin siinä vaiheessa että saa jo tulla? (en tiedä yhtään mikä on se turvallinen raja:ashamed

Tuittis onnea uuteen kotiin!

neitipippuri Aivan ihanaa että sydänäänet löytyivät!

Täällä testattiin tänään uudestaan, ja kivasti oli muuttunut lukemat. Maanantaina oli vielä digin viikot 1-2, nyt tämä Aijaa.com - 9940040 jei!
Täytyy silti sanoa, ettei täällä kotona olla mitenkään auvoisen onnellisia pelkästään, vaan molemmat on aika paniikissa, ja aikamoista tunteiden vuoristorataa meneillään. Oon itkeny joka päivä tässä varmaan viikon, ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä miten pelottavaa on ajatella että elämä muuttuu, keho muuttuu, tunteet muuttuu.. ja mies ei tunnu tajuavan että hormonit OIKEESTI vaikuttaa muhun aika paljon tällä hetkellä. Ja en osaa erottaa mikä on hormonien vaikutusta, ja mikä on "mua itseään". Samalla kauhea jännitys että meneekö kaikki hyvin, ja aika tuntuu matelevan niin ettei se 12 viikkoa ikinä tuu Paras kaverini joka on viimeisillään raskaana on ainut jolle voin puhua ja joka ymmärtää, mutta niillä on iso perhetragedia meneillään enkä luonnollisesti sille voi nyt näitä fiiliksiä kaataa. Ja varmasti myös hänen tilanne vaikuttaa muhun, on vaikeeta nähä kun läheinen kärsii. Kysymyksiä: Onko kellään teistä alkuraskaus/raskaus aiheuttanut epätodellista oloa/paniikkihäiriötuntemuksia? Mulla on vähän, mutta onneks pää on sen verran vahva että pystyn aina itteni rauhottamaan jotenkin.. mutta ei se mukavaa ole.. Toinen kys: kun/jos ootte menny terkkariin hcg-mittauksiin, onko ne otettu verestä vai pissasta? Mä meen ens viikolla, ja ne sano et otetaan pissasta, ja että siitä näkee yhtä hyvin sen hcg:n määrän ja että täsmääkö se viikkojen kanssa. Vielä kolmas kysymys, onko teillä käyny ihan alkuraskaudessa niin että oireet ovat yhtäkkiä helpottaneet? Musta tuntuu ettei maha o enää niin turvonnut, eikä tissit niin kipeät, eikä enää niin pahaa oloa.. ja jotenki sellanen tunne että kaikki ei o hyvin. Mutta voinee johtua siitä että on niin huolissaan kokoajan.

Sori heti tällaisia avautumisia, mutta on vähän hukassa oleva olo tällä hetkellä.. Ja älkää käsittäkö väärin, raskaus on ihan kamalan toivottu:heart: vaikka tällä hetkellä onkin vähän sekavat ajatukset&tunteet...

Intoilija rv5+1

 

Intoilija, kyllä mulla ainakin oli alkuraskaudessa semmonen olo, etten oikeen uskaltanut kovasti innostua. Tuntui, että ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa, itku pitkästä ilosta, jne... Kun mulla kaiken lisäksi oli tosi vähän mitään oireita ja muistaakseni tosiaan ne vähäisetkin oireet helpotti jo jossain alkuvaiheessa, kuten sullakin, olo oli varsin epävarma ennen np-ultraa. Ja sitäkin mahtavampaa oli kuulla kätilön sitten sanovan, että "tuossa se pieni sydän sykkii". :heart: Tsemppiä, älä anna huolelle valtaa.

tiNpPa 35+3

 

Intoilija, itse olen myös ollut ja olen edelleen lähes päivittäin kauhean peloissani siitä mahdollisuudesta, että keskenmeno tulee. Minulla myös katosi rintojen turvotus (alkoi dpo14) joskus dpo 17 maissa, ja olin ihan varma, että jotain on pielessä. Mutta nyt se palasi n. viikko sitten.

Mitään huonoa oloa ei myöskään ollut käytännössä ollenkaan ennen 6+0. Siitä olin myös tosi huolissani. Vieläkään ei kuitenkaan ole kertaakaan oksettanut, välillä vähän etoo.

Itselläni auttoi se "megavarhaisultra" (4+6, näkyi, että sikiö on kohdussa), hcg-mittaus (5+4) ja tietenkin tuo oikea varhaisultra (6+5). Eli joka viikolle on ollut jokin etappi, jossa on voinut varmistua, että kaikki on hyvin.

Nyt sitten ei olekaan mitään hetkeen luvassa, sillä käsittääkseni Helsingissä ei ultrata neuvolassa. Mutta aion itse mennä n. 9+2 vielä yksityiselle ultraan, koska siihen viikolle 12 on ihan liian pitkä aika (ja kaikista riskialtteimmat viikot jatkuvat käsittääkseni tuohon ysiin asti). Sillehän ei tietenkään itse mitään voi, jos keskenmeno tulee, mutta haluan olla tietoinen siitä "ajoissa". On ollut kamala lukea niitä kokemuksia, kun np-ultrassa on saatu kuulla, että pieni onkin esim. ollut kuolleena kohdussa vaikka kuukauden. :'( Eli oman mielenrauhani vuoksi olen kyllä valmis sen verran ultraukseen panostamaan.

Pitikin muuten kysyä teiltä kokeneemmilta, että mitä kannattaa maksaa kotidopplerista ja mitkä ovat hyviä merkkejä? Niillä sydänäänet alkavat ilmeisesti (ihmisten nettikokemusten perusteella) kuulua vasta joskus 8+ tai 9+?

Aika kyllä tuntuu matelevan vieläkin, vaikka plussauksesta onkin kulunut jo kolme viikkoa. Menisipä seuraavat 6 viikkoa nyt oikein hurjaa vauhtia! =)

Neitipippuri ja alien 6+5

 

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Intoilija, alkuraskaus oli ainakin itselleni varsin stressaavaa aikaa, sillä huoli pienestä oli koko ajan mielessä. Luulisin kuitenkin, että tuo huoli on varsin normaalia jokaisella odottajalla. Valitettavasti ainakaan mulla tuo murehtiminen ei ole poistunut raskauden aikana, vaan on ollut aika vaikea rentoutua vain nauttimaan raskausajasta. Toiset varmasti osaakin relata paremmin, mutta itselle se ei ole ollut helppoa. Vaan tärkeää silti yrittää rentoutua edes jollain tapaa, sillä stressihän ei tee vauvallekaan hyvää. Jotenkin kannattaa yrittää välillä saada muutakin mieleen kuin vain raskauden. Tsemppiä!

Neitipippuri, mulla on kotidopplerina Angelsoundsin JPD-100B doppleri. Hankin sen kyllä aika myöhään, muistaakseni joskus rv 15-16, mutta olen ollut siihen ihan tyytyväinen. Aloin tuntea vauvan liikkeet vasta noin rv 19-20 ja välillä oli päiviä, kun liikkeitä ei tuntunut, joten oli ja on edelleen mukava kuunnella sykkeitä, ainakin mulla se kuuntelu rauhoittaa mieltä valtavasti. Tuo kyseinen doppler on kaiketi keskihintainen (tarjouksessa raskauskeijun sivuilla vissiin nytkin), ja muuten ihan hyvä, mutta patterien/akun alkaessa loppua, sykkeen kuuluminenkin hiljenee. Ekoilla kerroilla se pelästytti melkoisesti ennen kuin tajusin, että paristoistahan se johtuu. Aina olen sykkeen löytänyt, joskus on vain joutunut hivenen kauemmin etsimään, sillä se dopplerin "säde" on aika kapea eli ei ota sykkeitä kovin laajalta alueelta. Ja toki mulla edessä oleva istukkakin on häirinnyt (samoin napanuora osuessaan tielle) sykkeen kuulumista, tai ainakin vääristänyt lukemia näytöllä. Ajan kanssa on sitten oppinut löytämään oikean sykkeen, se kyllä kuulostaa ihan eriltä kuin istukan tai napanuoran syke, tai oma syke ylipäätään. Vauvan syke on yleensä sellaista ns. hevosen laukkaa ja se on tosiaan ihan erilaista kuin nuo muut äänet. Näin myöhemmillä viikoillakin tulee vielä välillä Tyyppiä kuunneltua, vaikka päivittäin tunteekin liikkeet ja tietää jo Tyypin päivärytmin. Silti on mukava kuunnella ja arvella, miten päin pieni on masussa ja yleensä Tyyppikin innostuu potkuttelemaan tai nyrkkeilemään, kun doppleria käyttää :heart: Naikkarin erikoislääkäriltä kyselin dopplerin ostettuani, että onko sikiölle siitä haittaa ja sain vastaukseksi, ettei päivittäisestäkään käytöstä ole mitään haitallista sikiölle. Enemmänkin sitten murhetta ja stressiä äipälle, jos sykettä ei jostain syystä saa kuulumaan, mutta vauvalle ei todella ole mitään vaaraa, sillä nuo kotidopplerit on todella "tehottomia" verrattuna neuvolan tai sairaaloiden dopplereihin. Itse suosittelen kyllä dopplerin hankkimista, mutta toki kannattaa harkita, jos pelkää, että saa vain aikaiseksi suuremman stressin, jos sykettä ei joskus saakaan kuulumaan.

Sara ja Tyyppi 30+5

 

Kiitos ihan kamalasti kaikille tsempeistä! Ihan omituisia oloja kyllä, eilenkin itkin koko illan kotona(enkä oikein edes tiedä miksi!!), Huh! Ja yleensä olen todella iloinen ja positiivinen, enkä yhtään taipuvainen masennukseen tai ahdistukseen. Mutta on tää vaan niin iso muutos ja uusi tilanne. Onneksi saan nyt paljon tukea perheeltä, mieheltä ja teiltä, niin eiköhän tämä olo tästä tasotu ja pääsen iloitsemaan ihanasta asiasta:heart:

Neitipippuri, otettiinko se hcg siis sulta verestä vai pissasta?

 

Intoilija, mulla otettiin se verestä. Sain lähetteen samalla, kun kävin yksityisellä gynellä. Lääkärikeskuksessa maksoi KELA-korvauksen jälkeen 48 euroa.

Kiitoksia Saralle doppleri-infoista. Täytynee ruveta pikkuhiljaa niitä katselemaan. Enpä tiennyt, että istukallakin on syke! Huh, no kai sen oikea sykkeenkin löytää...

Neitipippuri ja alien 7+1

 

Neitipippur, mulla on sama doppler kuin Saralla eli Angelsoundsin JPD-100B. Tilasin sen Raskauskeijun nettisivuilta. Mulla sykkeet kuului tosin aika myöhään eli vasta tosi lähellä np-ultraa ja sillonkaan ei aina helposti kuulunu. Mulla on istukka edessä, joten siks hankala saada kuulumaan. Mut eniten mulla oli siitä iloa joskus rv 12-19 eli ennen rakenneultraa, kun en vielä tuntenu potkuja. Oli kiva kuunnella, et siellä se maha-asukki kuitenkin sykkeili, vaikke muuta havaintoa ollut.

marjutan, kiva kuulla, et lääkärineuvolasta tuli hyviä uutisia! Oliko siellä ultra? Nyt saattaa sitten h-hetki lähestyä...

Mä oon tehny joka päivä liikkeita, jotka saattais auttaa vauvaa kääntymään eli makoillut ja konttaillut peppu pystyssä ja tehny hartiaseisontaa. No, ei oo tainnu vauva kääntyä... Jossain vaiheessa vääntyili aika hurjasti ja puski itseään ylöspäin, joten en tiedä yrittikö kääntyä - siinä onnistumatta.. Olisin kovasti halunnu synnyttää tavalliseen tapaan, mut eihän sille mitään voi, jos se ei onnistu. Edelleen kaikkein tärkeintä olisi saada vauva terveenä syliin! Muut jutut on sivuseikkoja!

Amanda ja Sulo 36+4

 

Hei,

täällä ilmoittautuu 32-vuotias ensiodottaja mukaan porukkaan =) Raskausviikkoja omien laskelmieni mukaan huimat 6+3.

Intoilija: itselläni aivan samanlaiset tuntemukset! Luonteeltani olen erittäinkin positiivinen, mutta nyt tämä raskaus on kyllä saanut ajatukseni muuttumaan astetta negatiivisemmaksi... Murehdin jatkuvasti, että on masuasukki terve. Jopa niin paljon ettei se mielestäni ole enää tervettä murehtimista. En pysty keskttymään jokapäiväisiin asioihin esim. työhön tai kotitöihin. Ja en tosiaankaan pelkää keskenmenoa, vaan sitä että myöhemmin vauvalla todetaan jotakin olevan pielessä : /

Emme ole vielä kertoneet raskaudesta, joten en myöskään pysty asiasta puhumaan ja sitä kautta saamaan tukea... Ar-ultraan ollaan menossa viikon päästä perjantaina ja toivottavasti olo helpottuu sen jälkeen ja murehtiminen vähentyy. Mikäli ultrassa kaikki hyvin, niin kerromme sitten uutisista perheillemme.

Sakaralle voimia ja :hug:

Kaikille plussanneille ja "ultranneille" onnea!

Mukavaa ja rentouttavaa pääsiäisen jatkoa


Mamma2012 ja kyytiläinen 6+3

 

Tervetuloa kaikille uusille ja onnea!! :flower:

Nuo alkuajan pelot ovat varmasti tuttuja meille kaikille. Mulla neljän varhaisen keskenmenon / kemiallisen jälkeen meni tosi kauan siihen, että edes uskoin olevani raskaana. Pelot alkoivat helpottaa vasta kun ensimmäiset liikkeet astuivat mukaan kuvioihin ja enemmän rauhoituin rakenneultran jälkeen.

Nyt tyttö jo tuntuu vatsan läpi. Voin kokeilla rakkaan jalkapohjaa, pyllyä tai selkää ja saan vastaukseksi ärtyneitä potkuja. :heart: Aina kun huolestun, tökin häntä vähän ja saan jälleen mielenrauhan.

Kokonaan eivät pelot lopu varmasti koskaan. Ei edes sitten, kun vauva on vihdoin maailmassa.

Nyt mua huolestuttavat ensimmäiset supistukset. Koska te pitemmällä olleet tunsitte niitä ekan kerran? Mulla on nyt ollut parina yönä kaksi tai kolme kivuliasta supparia. Herään niihin, mutta kipu ei ole niin kamala, että tarvitsisi nousta ylös. Sattuu kuitenkin selvästi.

Supparit kestävät vain muutaman sekunnin ja niitä on tullut tosiaan vain kaksi tai kolme / yö. Ja kahtena yönä tällä viikolla. Yksi yö oli supistukseton. Päivällä niitä ei ole lainkaan.

Kolme viikkoa sitten kohdunsuulla oli kaikki mallikkaasti. Koska siis pitäisi huolestua? Eikös harkkasuppareitten pitäisi olla kivuttomia? Onneksi tyttö kuitenkin liikkuu ja potkii normaalisti.

Almeja ja typykkä 28+2

 

Intoilija, mamma2012 ja muut alkuraskauden jännityksiä kokevat, mä kävin tosiaan läpi samanlaisia tuntemuksia ja alkuraskaudessa olin tosi hermostunut, peloissani, jne. Ja kunpa huolet väistyisi raskauden edetessä... mut ne muuttaakin vain muotoaan, pirulaiset. Itse huolehdin nyt eniten siitä, että onhan lapsi terve. Synnytys ei sinänsä pelota, mutta sitä vaan toivoo kovasti, et lapsella olisi kaikki hyvin maailmaan tullessa ja siitä eteenpäin. Ja poistuukohan ne huolet senkään jälkeen tai koskaan? Niiden kanssa vaan pitää oppia elämään ja luottamaan, että kaikki menee hyvin. Yritetään nauttia kaikistä näistä ihanista hetkistä peloista huolimatta! Onhan tää raskaus vaan niin upeaa aikaa!

Almeja, mulla ei oo ollu supistuksia kuin joskus urheillessa ja nekin aina loppunu, kun on hiljentäny tahtia. Mut mulla on ollu useampaa otteeseen muutamana päivänä vatsa tosi pinkeänä. Lääkäri veikkais niitä supistuksiks, mutta en oikein usko, et niin pitkäkestoista vois olla? Pinkeys kesti siis kerrallaan aina muutaman päivän/yön. Mutta kai kivuttomia supistuksia voi tulla aika varhain. Jos yhtään mietityttää, kannattaa soittaa neuvolaan! Ne sitten ohjaa tarvittaessa eteenpäin ja muutenkin rauhoittaa mieltä, kun saa kysyttyä neuvoa.

 

Ihanaa kun jaksatte kertoa omista kokemuksistanne, tuntuu todella siltä ettei ole yksin näiden ajatusten kanssa. Muutenkin on lähipäivinä alkanut olemaan normaalimpi ja parempi olo henkisesti Mutta ei tätä raskautta oikein vieläkään usko/käsitä, varmaan sitten myöhemmin. Ens viikolla sitten hcg-mittauksiin.. kuinkakohan tarkkaa se on, kun mulla tosiaan virsasta otetaan..? kellään siitä kokemuksia, pystyykö oikeesti sanoa virtsatesteistä mitään?

ja mamma2012 tervetuloa, me ollaanki sit melkein samoissa, paitsi sä kyllä viikon edellä

Ihanaa aurinkoista maanantaita kaikille!

 

Hellou kaikki!

Onpa upeat säät olleet tänä pääsiäisenä ainakin täällä itäisessä Suomessa. Jäin tässä itsekin jo äitiyslomalle ja onpa omituista olla pois töistä ihan luvan kanssa! Tuntuu kuin olisi karannut. Pomo kyllä lupaili lähtiessäni että saan tulla tekemään töitä jos aika käy pitkäksi... no niin huonosti ei varmaan tule menemään.

Katsoinpa tuossa listaa, niin Amanda, ootkin seuraavana jo jakaantumisvuorossa aktiivikirjoittelijoista jollei Marjutan tai tiNpPa kurvaa edelle! Miltäpäs se ajatus tuntuu?

En ole hirveästi stressannut noista vauvan kamppeista vaikka tässä itselläkin viitisen viikkoa laskettuun aikaan. Kaikkea kyllä on jo kaapeissa mutta en ole ehtinyt mitään pestä valmiiksi. Lämpimällä säällä olisi helpompi kuivattaa ulkona noita vaatteita isompia määriä. Aloitin hankkimaan tarvikkeita rakenneultran jälkeen ihan silläkin meiningillä että aika kuluisi nopeasti. Kestovaippoja ostin käytettynä hirmuisen röykkiön, niitten haaliminen olikin ihan hauskaa. Joko olette muut suunnilleen samoilla viikolla menevät miettineet että mitä sinne sairaalalle tarvitsisi varata mukaan? Kaipa sitä kohtapuolin joutuu niitäkin pohtimaan.

Aurinkoisia päiviä toivoo

GK30 ja mönki 34+4

Ai niin, essi79 miten menee?