Noin kolmekymppiset ekakertalaiset ELOKUUSSA

Kiva kuulla coken kuulumisia kanssa!

HPM onpa tosi kurjaa kärsiä liikuntarajotteisuudesta. Vaikeuttaahan se vauvan kanssa puuhailua. Mulle olis lisäksi ainakin lähestulkoon kuolema, jos ei pääsis säännöllisesti huhkimaan ja päätä tyhjentämään. Pääsetkö sitten olleenkaan ratsastamaankaan? Tuossa tilanteessa ei kai innosta myöskään liittyä nannan tokakertalaisjoukkoihin. :hug:

Onpa tylsä päivä, harmaata ja sateista. Eki päätti herätä 6.30 ja nyt sit ihmetellään, mitä tehtäis koko päivä. Mieskin tulee vasta ehkä noin klo 22 kotiin.

Jahas, haiskahtaa vaipanvaihtokeikalta vaihteeksi.

 

Täällä pikaisesti käyn lukemassa teidän kirjoituksianne,mutta harvoin enää ehdin tuolta pojalta mitään tänne kirjoittamaan!
Nytkin touhuaja nukkumassa ja yritän purkaa fb:n,sähköpostin ja lukea samalla monta sivua kirjoituksia näiltä palstoilta...
Ihanaa syksyn alkua ja palailen taas paremmalla ajalla kirjoittamaan jotain järkevääkin

 

Coke: Meillä vähän vielä riippuu noi päikkärit vähän kaikesta, mutta yhdet tai kahdet. Jos on nukkunut yönsä hyvin ja herää suht myöhään niin menee yleensä yksillä päikyillä, ja silloin nekin on n.2h. Mutta jos yhtään huonommat yöunet niin kahdet päikyt, joista toiset n.1h ja toiset sit hieman pidemmät. Se on vähän silleen että sittenhän se näkee. Ja yöt nukkuu pääsääntöisesti hyvin, joskus jotain pientä häiriöö, mutta ei yleensä tartte edes nousta katsomaan. Jos pupu on hukassa ni se täytyy antaa Varmaan unikoulun ansiosta nukahtaa tosi hyvin iltaisin unille. Touhuaa omiaan jos ei heti väsytä ja sit alkaa mammimaan. Tää on helpotus!!

Novelle: Ei, en oo käytännössä ratsastanut kahteen vuoteen, mutta kovasti tekis mieli mennä kokeileen mihin sitä enää pystyy. Hemmetin vaikee olla yhtään positiivisella mielellä, sillä tää on pysyvä tila ja oon kieltämättä hiton katkera. Kuinka sitä ihminen voi elää ilman liikuntakykyä??? Toisaalta pitäs olla kiitollinen ettei oo mitään pahaa syöpää- tyyliin 3vk elinaikaa, mutta en tiä... Tuntuu niin isolta asialta etten tiedä kuinka elämäni oikein järjestän uudestaan. Ilman poikaa varmaan vetäisin narun kaulaan. En mä tämmöstä elämää haluais elää. On niin paha olla fyysisesti ja henkisesti. Vittu. Anteeks.

Mä pääsen huomenna hotelliviikonlopulle. Meillä tulee 3-v. hääpäivä.

Kirjottakaa te jotain kivempaa.

 

HPM :hug: :hug: :'( Voi kun sä löytäsisit nyt jotain uutta positiivista elämääsi, jotain sellaista mitä et oo "terveenä" ollessasi edes ajatellut. Oon tosi pahoillani sun sairaudesta ja ymmärrän kyllä lohduttoman olon. Onnittelut kuitenkin hääpäivän johdosta!

Täällä on myös ollut surua, mun perheen koira piti lopettaa keskiviikkona. Vanha rouva oli jo, ikää 14,5 vuotta ja vaivojakin oli jo jonkilaisia. Sekarotuisena oli säästynyt lääkityksiltä, niillä olisi varmaan saatu vielä puolisen vuotta lisää elinaikaa, mutta pitkän harkinnan jälkeen tultiin tähän päätökseen :'( Raskaalta tuntuu, vaikka kyllähän tämä on ollut tiedossa jo kauan. Toisaalta on ihan hyvä olo, on tieto siitä että tämä oli oikea päätös ja että nyt ei ole rouvalla enää vaivoja. Haikeaa silti.

Helmi lähti eilen ryömimään, pitää vaan ihan kamalaa kiukuttelua mennessään. Ihan kun se ei ite vielä tajuaisi että menee eteenpäin, raivoaa vaan kun haluaisi mennä kovempaa. Toisaalta aika huvittavaa mutta kuulonalentuma on varmaan lähellä... Kiinteitä menee nyt jo useamman kerran päivässä sekä tattaripuuroa aamuin illoin. Hirveän hitaasti vaan noita ruoka-aineita saa lisättyä, haluaisin jo antaa sille vaikka mitä. Mutta kaipa se on hissukseen edettävä se 1-2 ainetta viikossa.

Mun vaaka oli kaverilla lainassa kun ne muutti ulkomaille ja sen piti punnita laukkujaan. Kun sain sen takas, oli mun paino laskenut melkein 4 kiloa Enkä siis oo tod laihduttanut. Nyt painan 3 kiloa vähemmän kun odotuksen alussa, ehkä mä vielä joskus pääsen siihen painoon missä olin ollut kauan ennen kun tapasin miehen (tästä vielä n.6 kiloa pois)

Nyt TAAS remppakaupoille, alkaa tulla tää kämpän tuunaus jo korvista kun joka viikonloppu kun ollaan kotona menee tähän. No, kohta alkaa olla jo oikeasti valmista että kai se siihen loppuu. Ja hieno tulee

Mukavaa viikonloppua!
Kvartti ja Pyllerö 6kk+

 

Novelle: kyllä mun mieheni on ihan kunnan virkamies mutta kuitenkin on pitkät päivät poissa, harrastuksen takia välillä ihan iltaan asti. Rankkaahan se on kun en yöllä voi pyytää siltä apua ja sitten pitää pitkä päivä jaksaa yksinään. Mutta niin kai on kaikki muutkin äidit selvinneet...

Coke: tuo tyks-asia on aika jännä. Kuulin etukäteen jo Tyksin "imetystuesta" mutta pakkohan se oli itse kokee. Nyt imetys menee suhtkoht ok ja poitsun paino on noussut tosi hyvin viime viikot, mutta rinnat on kovilla. Poitsu nimittäin on ruvennut leikkimään rinnalla: syön, päästän irti, hamuan, syön, irrotan... Mut piti sanoa et mä en kyl neuvolastakaan saanut paljoa imetysapua, eniten ehkä imetystukisivulta.

HPM: en tiedä mitä sairastat (mahdollisesti), mutta sympatiaa täältä. Eräs ystäväni menetti erään lääkekuurin myötä lähes kokonaan kävelykykynsä, kulkee rollaattorilla sentäs ja olen pitkään seurannut vierestä miten se syö omaa vointia ja miten paljon vaatii jaksamista ja voimia tehdä työtä parantumisen eteen.

Eilen oli ristiäiset, vihdoin ja nyt on sitten juhlat ohitse joksikin aikaa. Kaks viikkoa oon ollut kotosalla kahestaan vauvan kanssa ja vähän kyllä semmonen mökkihöperö olo on, eli en kyllä ainakaan jää "kotiäidiksi" vaikka poika onkin maailman ihanin. Tiedän että minä oon paljon parempi ja kärsivällisempi äiti kun pääsen välillä töihin aikuisten keskelle

Kvart över: millon sulla alko paino tippuun? Kuulin että monilla alkaa vasta kun bebbe on 2-3 kk ja toisilla jo heti synnytyksen jälkeen. Meillä poitsu sen 7 vk ja paino on ihan sama mitä synnytyksen jälkeen (+6 kg).

Nyt meen kokeileen pientä juoksulenkkiä, josko se onnistuis. Aikasemmin on lonkat kipeytyneet aika kovin

 

Voi surku HPM, että olet sen ratsastuksen joutunu jättämään. Ja vielä pysyvä olotila. Tykkäätkös muuten lukea paljon? Sehän on mukavaa harrastusta kanssa, jos vaan tykkää. Itse olen tässä lueskellut viime aikoin paljon vauva-aiheisia kirjoja-yllätys yllätys! Ihan tietokirjatyyppisiä ja sitten romaaneita (kuten Tyttökavereiden opas vauvavuoteen ja Himoshoppaajan vauva yms.) Nyt meneillän uusin Harry Potter suomeksi, englanniksi olenkin jo lukenu sen sillon kun se ilmesty.

Iiris, se onkin kiva, kun on ristiäiset ohi. Ja joo, pitäähän sitä monen muunkin selvitä itsekseen. Täällä myrnakin hienosti on pärjännyt ihan ilman miestä, vai mtä myrna? Mulla itsellä alkaa selkeesti pinna kiristyä kyllä loppuviikkoa kohti. Perjantaina saatta usein olla huono päivä, ja sit jos miehellä on vielä lauantaina menoa niin se meinaa joskus ottaa koville. Yleensä se on arkisin poissa 7-17/18. On sekin pitkä päivä olla itsekseen vauvan kanssa jatkuvasti, mutta tiedän, että monella on vielä enempi yksinään oloa.

Painon putoamisesta tuli mieleen, että mulla taisi lähteä sitä pikkuhiljaa, mutta sitten jossain siinä täysimetyksen loppuvaiheessa, siis kun vauva oli noin 5 kk vanha, sai syödä ihan mitä vaan ja koko ajan ja silti vaan laihduin. Parhaimmillaan tais olla miinus 5 kiloa verrattuna ennen raskautta olleeseen painoon. Kai se parhaiten alkaa paino tippua, jos täysimettää vielä sen 4 kk jälkeenkin. Nyt on käyny mulle niin, että on alkanu tulla (jo keväällä) takasin niitä kiloja, jotka imetyksen myötä lähti. Pitäis vähän hillitä syömisiä nyt kun imetys on lähes loppu.

 

Iiris, noita kiloja on lähtenyt tässä ihan pikkuhiljaa, kuten Novellellakin. Ja näköjään nyt voi syödä aikalailla mitä vaan myös ja silti oli paino pudonnut. Jälkitarkastuksessa mulla oli vielä +5 kiloa, se oli silloin kun Helmi oli 6 viikkoa vanha. Eli ei vielä tuolloin mullakaan ollut paljoa tippunut. Laitokselle kyllä jäi 12 kiloa (muistin et oli 16 mutta tarkistin), mulla tuli lopussa ihan hullusti painoa kun turposin kun pullataikina vaikkei mitään myrkytystä ollutkaan. Kolmessa päivässä lähti nesteet pois, auttoi varmaan kun jostain syystä meni maha siellä sairaalassa ihan kuralle... Hullua muuten ajatella, että painoin reilut puoli vuotta sitten yli 20 kiloa enemmän kun nyt!

Hyvä että imetys on nyt lähtenyt käyntiin, vaatii joskus sitkeyttä!

Käytiin tänään miehen kanssa moottoripyöräajelulla (siis mä kyydissä ) piiiiiiitkästä aikaa! Viimeksi ollaan käyty päivä ennen plussatestiä, jolloin mulla tuli selkä niin kipeäksi etten voinut olla kyydissä ja kun se parani niin en uskaltanut enää mahan kanssa. Mukavaa oli
Löytyi sitten se kateissa ollut ajokorttikin ajohousujen taskusta, se mitä viime kesänä kävin kaupoista kyselemässä, jonka perään soittelin ties minne, jonka takia ilmoitin pankkiin että asioin tästä lähtien passilla ja jonka tilalle olen pari kuukautta sitten hankkinut vaivalla uuden :headwall:

Nyt nukkumaan että jaksaa huomenna mittarimadon perässä. Ihan hassun näköistä etenemistä, ei voi kun nauraa ja pakko katsoa koko ajan

 

Heips pitkästä aikaa!

Tulen vaan pikaisesti ilmottautumaan täältä työnteon lomasta :wave: ! Ei yhtään ehtinyt palstailemaan muuton ja remontin keskeltä, ja sen jälkeen oltiin miehen kanssa kuukausi yhtä aikaa kotona, ja nyt viikko sitten alkoi tällä mammalla arkinen aherrus. Mies on jouluun asti meidän neidin kanssa kotona. En kyllä uskaltanut uskoa että oikeasti jää ennen kun eka työaamu koitti...

Hippasen hirvitti kuukauden sopeutumisjakson jälkeenkin Emman suhtautuminen, mutta hyvin niillä on mennyt. Välillä vaan tulee poru kun äiti palaa kotosalle, ja hetken pitää saada intensiivistä sylihoitoa :heart: , mutta sitten alkaa taas normitouhut. Ihana että mieskin (aika äijä, ei monesta olis tuohon) saa kokea millaista kotielämä pikkuisen kanssa on, mutta oisin mäkin voinu vielä vapailla olla... Vaikka on tässä töissä olossakin puolensa. Saa syödä valmiista pöydästä ja ihan kaikessa rauhassa...

Luen teidän kuulumiset sitten kun elämä tästä vähän tasaantuu. Nyt ei paljon jää ns. omaa aikaa, kun pitää melkein heti painua petiin kun Emma nukahtaa, että jaksaa aamusta herätä aikaisin, niin pääsee sitten aikaisemmin kotiinkin. Vähän väsyttää, kun tyttö heräilee vielä pari kertaa yössä, ja vaikka mies hoitaa nyt yösyötöt, niin kyllä sitä itekin herää. Mutta eiköhän tähänkin taas totu.

Ihan pikkaisen kateellisena lähettelen terkkuja kaikille kotona olosta nauttiville ja jaksuja työtovereillekin. Bongasin myös uuden nimimerkin, tervetuloa Iiris joukkoon!

Ai ja painosta näyitte juuri keskustelleen. Mulla ei ensin tuntunut että mitään lähtee, mutta nyt (Emma 7 kk, edelleen imetän pari kertaa per pv) oli yhtäkkiä tippunut 4 kg alle lähtöpainon! Enkä tosiaan ole ehtinyt kuntoilla ja syöny olen ties mitä makkaroita ja juutonaksuja pilvin pimein... Varsinaista laihdutusruokaa . Ihme homma, mutta enpä valita!

 

Moikka!
Pitkästä aikaa tännekin kirjoittelemaan! Yritän tässä samalla soittaa eläinlääkärin puhelintuntiin ja hermo alkaa mennä kun kerran ajan antaavat niin luulis ettei tarvitse puolta tuntia yrittää soittaa! No se siitä...

Painohommista keskustelua oli, mulla on nyt sama paino kun ennen raskautta (jolloin oli muutama ylimääräinen kilo) ja ne tuntuu istuvan tiukassa. Mutta hyvä näin. Tyttöhän on kyllä jo yli 10 kk.

Paljon on jo porukka työelämään takaisin siirtynyt ja itsekin sinne vuoden vaihteessa taas raahaudun. Kun tuo Kelan raha on niin onneton niin ei sillä montaa kuukautta kotona kitkuteta! Joskus kyllä ajatus töissä olosta on ihana kun saisi edes syödä rauhassa
Mutta nyt jo kuuluu kutsu, mentävä on taas... Jospa sitä nyt kuitenkin ahkerammin tulisi käytyä taas jutustelemassa kun päivät ovat väliin yksin kotona tytön kanssa pitkiä!

 

nostellaanhan meitä hieman.... =)

 

Ei tätä pinoo tartte enää nostella. Mennään tota syyskuun pinoo