Nöyryyttävä kokemus?????

Muistan ensimmäisen synnytykseni ,juuri 19 vuotta täyttäneenä nuorena naisena.Silloin ei ollut valmennuksia ym.Synnytyssalissa oli ensin kätilönäni vanhempi nainen,mutta löppuajaksi tuli sitten mieskätilö.Tästä on pelkästään hyviä muistoja.Hän kertoi selvästi,mitä tulee tapahtumaan.
Itse synnytysponnistushetki oli hiukan kriittinen,solisluu murtui vauvalta.Kätilö vaan sanoi,että nyt on sellainen tilanne,että nyt pitää jaksaa ponnistaa niin paljon kuin vaan pystyt.Hyvin se sitten meni ja jälkeenpäin mieskätilö kävi luonani ja sanoi,että siinä on sinulla arvokas käärö,pidä siitä hyvää huolta.Parhaani olen yrittänyt ja myöhemmin olen saanut vielä 4 lasta.Jotenkin se empatia tai sen puute korostuu noissa synnytyshetkissä.

 

meillä synnytyksessä ei ärsyttänyt kätilöt, vaan ylilääkäri. Teki muutaman kerran synnytyksen aikan huutaa HERRA ylilääkärille että "hei mäkin oon täällä!". Puhui salissa kokoajan niinkuin en olisi paikalla ollutkaan ja kohteli salissa olevaa naishenkilökuntaakin alentavasti..."opiskeijalääkäristä" puhumattakaan (joka sekin nainen). Jos ei olis sillä hetkellä ollu "vähän muuta tekemistä" olisin HERRA ylilääkärille sanonu pari valittua sanaa!

Oon joskus miettiny et minkä ihmeen takia muuten miehet hakeutuu tollasiin töihin, josta niillä ei ikinä voi tulla minkäänlaista kokemusta "asiakkaan" puolelta?

 

Kuinka yleistä se sitten on että se "iso hätä" tulee siihen synnytyspöydälle? Ja miten se tyhjennys sit tehdään jos ehditään? Vasta esikoista suunnittelen, mutta tätä oon miettiny monesti ja etukäteen tuntuu et se vois mun mielestä olla jotenkin nöyryyttävää kaikkien edessä.

 

odotan esikoista ja vaikka tämä odotus on vasta todella alussa...mä pelkään hirveesti kipua ja tiedän olevani kipuherkkä muutenkin...eikä tietysti ajatus tuosta isosta hädästä pöydällä ainakaan kruunaisi asiaa...kiinnostaisikin tietää synnytyksen jo kokeneilta mielipiteitä hyviä ja huonoja epiduraalipuudutuksesta tai ilokaasusta tai onko mahdollisuus saada sektio pelkästään synnytyspelon vuoksi?

olen myös lukenut että ensimmäinen synnytys on yleensä rankin ja kestää pitempään kuin ehkä seuraavat...entä onko joku käyttänyt esimerkiksi kylpyammetta tai muuta rentoutumiskeinoa apuna ja oliko siitä mitään hyötyä?taidan muutenkin paniikissa olla ihan väärällä palstalla lukemassa nöyryyttäviä kokemuksia ja maalailemassa piruja seinille jo etukäteen...mutta esitetään nyt vielä tyhmä kysymys...mihin synnytyskipu on verrattavissa, tai miltä kipu konkreettisesti tuntuu, onko puolison tai ystävän läsnäolo(henkinen tuki)helpottanut tilannetta vai onko joku kokenut että yksin on helpompi mennä synnyttämään?entä millaisia kokemuksia kirjoittajilla on siitä kuinka mies kokee naisensa synnytyksen jälkeen, onko mies järkyttynyt synnytyksestä tai kokeeko enää vaimoaan viehättävänä seksuaalisena olentona kaikkien näiden nöyryytysten jälkeen, kun tilanne nyt varmaan on eri kun näkee esim.vaimonsa hehkeimmillään juhlissa...

 

Mulla ollut ihania kätilöitä ja lääkäreitä.Mitään nöyryyttävää en muista neljästä synnytyksestä joista yksi ollut kaksosraskaus.

Olen saanut ite vaikuttaa,olen kontillani ollut säkkituolin päällä,näin syntyi esikoinen.
Kätilöiden kanssa heitetty huumoria ja naurettu.No,ehkä joku oma kommentti on jäänyt vähän "hävettämään" kuten kiroilu...Mutta oon aatellut että ihan normaalia tuossa tilanteessa.EN sentään ole kironnut jatkuvasti,pari kipeää supparia ja pari kipakkaa kirosanaa!!

Kyllä muakin harmittaa jos tulee tunne että olen toisten armoilla mutta siihen tunteeseen en suostu.Aina ajattelen että juma,vaikka sisulla tän läpi!!
Ja se että mua se kipu ei pelota,mä otan sen haasteena.Pentele seuraava suppari,senkun tuut!!!

Mulla paraservikaali ollut ainoo kivunlievitys ja se ihan riittävä ollut.Kipee oon ollut mutta mä ajattelen että se kuuluu asiaan.

EN osaa katsoa että mikään tilanne olis kauheen noyryyttävä,uskon että hoitohenkilökunta ei ainakaan näin asiaa näe.
EIkä oma mieskään..

 

Serkulleni oli kätilö huutanut, että ponnista nyt #&%?$!* se äpäräs ulos, kuoleehan se tuonne jos et ponnistaan pysty! Tämä siis 15-vuotta sitten Lahden sairaalassa...

 

Kyllä kai se ison hädän tuleminen siihen pöydälle on aika yleistä. Kun vauva puskee läpi synnytyskanavasta se vaatii kaiken tarjolla olevan tilan ja siinä on ylimääräiset pökylät saatava tieltä pois. Peräruiske synnytyksen käynnistyttyä vähentää sitä määrää mitä tieltä pitää pois saada ponnistusvaiheessa. Näin minulle kätilöt ekan synnytyksen yhteydessä kertoivat. Siksi ei ne rupsut niin nöyryyttävältä tuntuneet kuin ehkä muuten. Onneks sitä ei itse tarvi synnyttäessä nähdä

Sitä oon miettinyt että mitä mies ajatteli tuosta kaikesta mitä ulos tuli. Kommentoi että oli niin ihmeellinen ja käsittämätön tilanne että on aika kaukana normaalielämästä. Ja niin on meilläkin kakkonen saatu alulle vajaa 2 vuotta esikoisen jälkeen eikä tarvinnut pakottaa

 

\

odotan esikoista ja vaikka tämä odotus on vasta todella alussa...mä pelkään hirveesti kipua ja tiedän olevani kipuherkkä muutenkin...eikä tietysti ajatus tuosta isosta hädästä pöydällä ainakaan kruunaisi asiaa...kiinnostaisikin tietää synnytyksen jo kokeneilta mielipiteitä hyviä ja huonoja epiduraalipuudutuksesta tai ilokaasusta tai onko mahdollisuus saada sektio pelkästään synnytyspelon vuoksi?

olen myös lukenut että ensimmäinen synnytys on yleensä rankin ja kestää pitempään kuin ehkä seuraavat...entä onko joku käyttänyt esimerkiksi kylpyammetta tai muuta rentoutumiskeinoa apuna ja oliko siitä mitään hyötyä?taidan muutenkin paniikissa olla ihan väärällä palstalla lukemassa nöyryyttäviä kokemuksia ja maalailemassa piruja seinille jo etukäteen...mutta esitetään nyt vielä tyhmä kysymys...mihin synnytyskipu on verrattavissa, tai miltä kipu konkreettisesti tuntuu, onko puolison tai ystävän läsnäolo(henkinen tuki)helpottanut tilannetta vai onko joku kokenut että yksin on helpompi mennä synnyttämään?entä millaisia kokemuksia kirjoittajilla on siitä kuinka mies kokee naisensa synnytyksen jälkeen, onko mies järkyttynyt synnytyksestä tai kokeeko enää vaimoaan viehättävänä seksuaalisena olentona kaikkien näiden nöyryytysten jälkeen, kun tilanne nyt varmaan on eri kun näkee esim.vaimonsa hehkeimmillään juhlissa...

Pakko kommentoida, olet selvästi paniikissa. Älä suotta, kaikki sujuu varmasti hyvin.

Itse olin koko ajan todella luottavaisin mielin, olisin uskonut kätilöiden varaan henkeni, sen verran ammattitaitoista ja osaavaa porukkaa olivat. Kyseessä oli esikoisen synnytys, kuukauden etuajassa ja olin siitä asiasta aika "järkyttynyt" kun en ollut osannut asiaan oikein vielä varautua. Mutta henkilökunta oli todella empaattiista ja hyvää eikä minkään sortin nöyryyttämistä tms. esiintynyt.

Kivunlievitystä ei ehditty antaa enkä sellaista kyllä kaivannutkaan. Tottakai se sattui, mutta kyllä sen kivun sietää. Mihinkään sitä ei voi verrata, mutta sillä on tarkoitus ja sen tietäminen auttaa. Liiku mahdollisimman paljon, keinuttele lantiota ja kävele.

Miehestä ei ollut meillä mitään "iloa" eli aika turha oli hänen läsnäolonsa. Olisin pärjännyt hyvin ilmankin. Hän luki suurimman osan ajasta kirjaa ; )

Minulla tuli pöydälle ns. iso hätä eikä se ole mikään "big deal" eli kätilö vain siivosi sen tyynen rauhallisesti pois ilman mitään sen ihmeempää showta. On erittäin tavallista, tottakai, kun ponnistaa.

Kirjoittelin johonkin aiempaan ketjuun siitä, että ponnistaminen kätilöiden ohjeen mukaan on helppoa, kun vatsa- ja selkälihakset ovat hyvässä kunnossa. Niistä kannattaa siis pitää raskausaikana huolta. Ja palautuminen on muutenkin hyväkuntoiselle nopeampaa.

 

Tuntuu, että monet synnyttäjät antavat kivun viedä, menevät paniikkiin ja sitten suuttuvat, kun kätilöt joutuvat kovemmin sanomaan että panikoivakin ihminen varmasti ymmärtää. Moni ei tunnu tajuavan, että kätilöllä monesti mielessä vauvan hyvinvointi, siksi eivät äidin kivuista niin piittaa. Eivätkä hekään mitään ihmeidentekijöitä ole, että saisivat kivun sormia napsauttamalla loppumaan. Ehkäpä synnytysvalmennuksissa ei tarpeeksi valmistella odottavia äitejä siihen, että HE synnyttävät, eivätkä ole vain jonkin toimenpiteen kohteena.

Tietysti on varmasti olemassa oikeasti ilkeitä/ajattelemattomia kätilöitä, ja monelle on varmaan sattunut että on sanottu pahasti. Tuon henkilökemioiden yhteensopimattomuuden ymmärrän.

Itse en muista omista kätilöistäni juuri mitään,olen ollut niin keskittynyt itse toimitukseen.