Hei Ja olipa mukava lukea ajatuksianne! Kiitos kamalasti kaikille. Mulla on tosiaan kolmoset ja painoa tuli mahtavat 27 kg. Painoa jäi noin 15 kg ekstraa imetyksen jälkeen 6kk. Mulla oli kauniit c-rinnat ja kun ne täyttyi maidosta, ne olivat kuin kaksi jättikokoista limppua. Maha oli aivan järkyttävä. En ajatellut ulkonaköäni ennenkuin vauvat olivat syntyneet. Mulla on ainakin 25 cm pysty sektiohaava. Ajattelin positiivisesti, että tämä kuuluu osana äitiyttä. Loppuraskaudesta repesi lonkille todella villit ralliraidat, tiikerikin olisi varmaan kateellinen. Mutta ihmeesti se nainen venyy! Olen liikunnallinen ja normaalipainoinen, aika trimmi normaalisti. No, ajattelin että jumppa ja laihdutus puree. Laihdutin 15 kg ja jumppasin lantionpohjat, syvät ja pinnalliset lihakset kuntoon. Tissit rupsahti, lätkät saa kokooon hyvillä rintsikoilla, mutta kauniit ei enää ole. Raskausarvet ja tissit jotenkin kestän, mutta tuo rölli. Arvostan itseäni naisena ja ennenkaikkea äitinä ja mieheni on sanonut, ettei se vaikuta seksielämään. Palautuminen on yksilöllistä, esim. peritty kollageenirakenne vaikuttaa. Pussin hävittämiseksi ei ole kuin yksi keino, kirurgin puukko. Kävin omaksi mielenrauhakseni ja ammattilaisen mielipiteen saamiseksi plastiikkakirurgilla. Suositteli leikkausta terveydellisistä syistä. Ihottumaa, selkäkipuja, tyräriski, sillä vatsalihakseni ovat reilusti erkaantuneet toisistaan. Olen jonossa julkiselle ja on tosi epävarmaa pääsenkö / joudunko leikkaukseen. En ota siitä pulttia. katotaan sitten aikanaan. Toisaalta ajattelen, että nämä ovat minun kunniamerkkejäni. Olenko pinnallinen ihminen? En ole. on luonnollista, että haluaa näyttää ihmiseltä. Häpeän rölliäni, mutta olen mennyt rohkeasti uimahalliin. Älkää hyvät ihmiset kieltäkö itseltänne moisia nautintoja, varsinkaan sen jälkeen mitä kehonne on saanut kestää! Ihmiset tuijottavat( jotkut ihan törkeästi ) bulldogin helttaista takapuolta = mahaani, mutta minäpä mulkaisen takaisin, jos liian pitkään kestää. Lapset taputtelevat taikinaani ja rakastavat minua sellaisena kuin olen. Naisellisuuteni kärsii, kun ei juhlamekot istu, muta katsokaapa nuoria tyttösiä, kyllä sieltä rumpumahoja löytyy! Eikä niitä ole vauvat aiheuttaneet. Naiset, häntä pystyyn ja älkää verratko. Eräs psykologi sanoi, että vertailu kuuluu 30 vuotiaiden kehitykseen, mutta siitä pitäisi jossain vaiheessa kasvaa ulos. Joten nauttikaa naisellisuudesta ja elämästä, ei se ole ulkonäöstä kiinni. Ratsastus, luistelu, pyöräily ja uinti tuovat vauhtia elämääni ja aiompa lähtäe isännän kanssa tanssikurssille, kunhan sopiva aika löytyy. Valoa ja piristystä kaamokseen, kirjoitelkaa.