No niin, suututin sitten ystäväni...

...kun en pyytänyt häntä kummiksi lapselleni. Nyt on huono omatunto... vaikka en mielestäni väärin ole tehnyt, tämän ihmisen kanssa on viime aikoina jäänyt yhteydenpito vähiin (meille tullut lapset ja kaverilla uusi mies joten molemmilla omat kuviot nykyään) eikä ole lapsia kohtaan osoittanut erityisempää mielenkiintoa (lapseton itse). Pyysin kummeiksi yhtä toista kaveria miehineen, jonka kanssa ollaan enemmän oltu yhteyksissä...

Mitenkä näitten juttujen kanssa oikein pitäisi luovia, ettei kukaan pahoita mieltään...

 

No minusta on kyllä turhasta suuttunut :/

 

No minusta on kyllä turhasta suuttunut :/

Kiitos Jospa en sitten olekaan maailmankaikkeuden kurjin ihminen vaikka nyt siltä tuntuukin...

 

Menköön hän itseensä, ei pitäisi olettaa pääsevänsä kenenkään kummiksi jos siitä ei ole puhetta aiemmin ollut.

 

Menköön hän itseensä, ei pitäisi olettaa pääsevänsä kenenkään kummiksi jos siitä ei ole puhetta aiemmin ollut.

Ei ollut mitään puhetta, ollaan vaan oltu pitkään hyviä ystäviä.

 

meillä oli sama juttu, että miehen sisko otti aluksi itseensä kun ei pydetty kummiksi. Lopulta kuitenkin ymmärsi asian ja leppyi. Ei kenelläkään ole oikeutta suuttua jollei pyydetä kummiksi. Sehän on vanhempien asia ketä pyytävät.

 

No jopas suuttui aivan turhasta!

 

Höh, onpas inhottava tilanne. Mutta mun mielestä kanssa ei kaverillasi ollut aihetta suuttua.

 

Miksi tämä kummiasia pitää käsittää niin että se on jokin kilpailu missä pistetään ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Lapsen kannaltahan sitä tulisi ajatella... eikä tämä ystäväni ole mikään erityisen lapsirakas ihminen, itse ei aio lapsia edes hankkia. Vetää silti mielen aika matalaksi, kiitos teille tuesta!

 

Eikös sitä sanota, että joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy? Jos ystävä ei ajan mittaan ymmärrä, miksi on valittu joku muu, onko enää ystävyyden arvoinen? Ihmiset muuttuvat kun elämäntilanteet muuttuvat.

Eikä koskaan pysty olemaan pahoittamatta jonkun mieltä. Aina joku ottaa itseensä. Eipä siitä kannata itse vastuuta toisen puolesta ottaa.

 

Ja miun tuttava suuttui kun en alkanu kummiksi hänen vauvalleen... Miks se pitää vedellä niitä herneitä nokkaan asiasta kuin asiasta? :/

 

Miksi ottaa kummiksi tyyppiä jota itse lapsi ei edes kiinnosta?Siis itse olen lapsilleni kummit valinnut lapsen näkökulmasta,en ystävyyden perusteella.Samoin itse olen kieltäytynyt kummiudesta koska en usko että tämän lapsen kanssa olisin tekemisissä ollut.Itse en henkilökohtasesti arvosta kummeja jotka tuovat synttärinä/jouluna lahjan ja muuten ei sitten ole lapseen yhteydessä.

 

Mitäs tuosta? Eiköhän jokainen ota sellaiseksi kummin jonka oikeasti siihen tehtävään haluaa? Ihan turhasta suuttui.