No johan taas pisti miettimään. isän tapaamisista...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jadal
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Jos sitä uskaltaisi vielä yhden riskin ottaa. Mutta jos ei toimi homma, niin turha tulla enää perään itkemään.

Mutta saas nyt nähdä miten tää menee.

On hienoa, jos saat isän ymmärtämään ettei voi kadota lapsen elämästä aina uudelleen.

Meillä isä on tehnyt tämän nyt niin monta kertaa etten aio enää kokeilla.
Onnea teille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mia:
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Jos sitä uskaltaisi vielä yhden riskin ottaa. Mutta jos ei toimi homma, niin turha tulla enää perään itkemään.

Mutta saas nyt nähdä miten tää menee.

On hienoa, jos saat isän ymmärtämään ettei voi kadota lapsen elämästä aina uudelleen.

Meillä isä on tehnyt tämän nyt niin monta kertaa etten aio enää kokeilla.
Onnea teille!

Tänään kyllä sanoin harvinaisen kaunistelematta mitä mä asiasta ajattelen, ja mitä se tekee lapselle.

En siis aukonut päätäni, mutta en todellakaan sievistellyt tai pehmentänyt totuutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Alkuperäinen kirjoittaja Mia:
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Jos sitä uskaltaisi vielä yhden riskin ottaa. Mutta jos ei toimi homma, niin turha tulla enää perään itkemään.

Mutta saas nyt nähdä miten tää menee.

On hienoa, jos saat isän ymmärtämään ettei voi kadota lapsen elämästä aina uudelleen.

Meillä isä on tehnyt tämän nyt niin monta kertaa etten aio enää kokeilla.
Onnea teille!

Tänään kyllä sanoin harvinaisen kaunistelematta mitä mä asiasta ajattelen, ja mitä se tekee lapselle.

En siis aukonut päätäni, mutta en todellakaan sievistellyt tai pehmentänyt totuutta.

mitä se tekee lapselle? itse yh-perheen lapsena en muitsa kaivanneeni mitään säännöllistä yhteydenpitoa. isä haki kesäisin jos haki ja ihan iloinen olin vaihtelusta mutta mutta, ei muista miettineeni syvällisiä, olinko hylätty vai en. tai petetty tai muuta. se äiti riitti ihan hyvin, sitten oli sukulaiset, joihin mielsin isänikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
Mutta se vaikein tässä on, että miten mä voin luottaa, ettei se taas säre lapsen sydäntä?

miten musta kuulostaa jotenkin oudolle, että lapsi särkisi sydämensä jos tapaa isäänsä silloin tällöin, ellei lapselle olisi asiaa jotenkin voivoteltu tai asiaa puitu hänen kuullen... tuonikäiselle voi jo selittää, että isillä on muita menoja ja isi ei ehdi tapailla aina niin tiiviisti kuin lapsi tahtoisi, mutta että ollaan iloisia kuitenkin näistäkin hetkistä jotka isiltä saat yhdessä. ja varmastihan lapsi nauttiikin =)

Lapsella taitaa olla isänkaipuu ihan sisäsyntyisesti? Vaikka äiti ei voivottelisi tai asiaa olisi puinut, on lapsi nähnyt, että yleensä ne isät on säännöllisesti mukana lasten elämässä. Lapset eivät ole sokeita tai tyhmiä tai tunteettomia tai täysin manipuloitavissa

no joo, tämä voi olla totta. Itse en muista lapsena 70-luvulla nähneeni kertaakaan kenenkään naapurin tai kenenkään tekevän mitään isänsä kanssa... ehkä tässä syy miksi en isääni kaivannut enkä tuntenut hylätyksi vaikka kesällä vain tapasimme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:
saa siis mitä lupauksia ja keneltä ?

Lupauksia siitä, kuinka nyt "isä" alkaa tapaamaan tyttöä, ja tyttö pettyy kun huomaa taas jälleen, että paskan jauhantaa oli.

Alle 20 kertaa nuo on tavanneet...

Saako lestadiolaiset erota? Anteeksi tyhmä kysymys mutta olen ihan ajatellut että ennemmin kituutetaan yhdessä kuin että erotaan. :ashamed:

Mä en ollut lestaadiolainen kun esikoista aloin odottamaan.
Mutta ei esim väkivaltaiseen suhteeseen pidä jäädä. ei siis ollut mun kohdalla siitä kyse, ei olla edes ikinä asuttu yhdessä.

no tarviiko nyt antaa niitä lupauksia lapselle että isi on sitten siellä silloin jasilloin ja näätte. on paikalla jos on , ei lapselle sitä tarvitse aiempaa kertoa, eihän ?

juu, näin se toimi omassa lapsuudessa. sama juttu mummolan kanssa, elämäni onnellsiin hetki kuulla autossa, että olemme menossa mummolaan käymään.
 
Nostelen jos olis muita samassa tilnteessa olleita.

Tänään vähän tytön kanssa juttelin.
Kysyin miltä tuntui nähdä isää ja haluaisiko nähdä tätä useammin. Oli kuulema ihan kivaa, mutta kuulema isä on jotenkin pelottava? Ja harvemmin vaan haluaisi nähdä.

 

Yhteistyössä