Nirso puoliso

[huolestunut vaimo]

En tiedä on onko oikea palsta asialle mutta kirjoitan kuitenkin tänne ennemmin kuin ruokapalstoille. Minulla on hirveän nirso puoliso, joka suostuu syömään vain perunaa, makaronia, riisiä, lihaa ja kanaa, kalaa hyvin vähän, ruisleipää ja juustoa. Ja juo kahvia. Mausteista vain perusmausteet menevät. Kasviksista voi syödä paprikaa raakana ja suolakurkkua. Muistuttaa lähinnä sen jonkun tv-sarjan tapauksia joissa ihmisillä on valikoivan syömisen ongelmia. Kyse siis ei ole allergioista.

Hän sairastelee usein (flunssa jopa 1krt/kk) ja kärsii mm. erilaisista lihaskivuista, ja pelkään että yksipuolinen ruokavalio tekee todella huonoa hänen terveydelleen. Käytännössä syömme eri ruokaa vaikka olemme asuneet jo vuosia yhdessä. Hän närppii esim. risotosta kaikki kasvikset pois ihan pokkana kuin pieni lapsi. Maistuu kuulemma NIIN pahalta kaikki ettei voi edes yrittää syödä monipuolisemmin. Olen yrittänyt vaikka miten tsempata syömään monipuolisemmin, mutta ei auta. En halua menettää miestäni johonkin sairauteen ennen aikojaan.

Olisiko teillä vinkkejä miten toimia tilanteessa, olen aika neuvoton.

 

[Kysäisepä hänen sukulaisiltaan ja tutuiltaan]

Onko hän muuten erikoinen tai onko hänellä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ongelmia?
Tuollainen nirsoilu voi joskus liittyä sellaiseenkin, jos ei ole kyse allergioista.

 

[huolestunut vaimo]

öö... äitinsä kanssa olen paljonkin puhunut asiasta, ollut kuulemma yhtä nirso lapsesta asti. Ei ole ikinä patistettu syömään monipuolisesti. Kotonansa syödään kyllä muuten ihan ok kotiruokaa.

Ei ole mitään ongelmia vuorovaikutuksessa, ystäviä on muutamia, mutta hän on kyllä ollut koulukiusattu.. millaiset ongelmat vuorovaikutuksessa voisi tähän liittyä? Suurin osa ystävyyssuhteista on kyllä verkossa, töissä joutuu olla hyvinkin sosiaalinen..

 

[älä anna periksi]

Tuttavapiirissämme on mies, joka suostuu syömään vain nakkeja, makaronilaatikkoa ja muistaakseni valmista maksalaatikkoa. Muutoin mukava ihminen! Erittäin vaikea syömävieras ja suurin virhe on myötäillä hänen nirsoiluaan, joten tiedän kyläpaikkoja jossa mies on jätetty ilman ruokaa jos ei talon sapuska kelpaa. Olisko tästä ratkaisusta apua? Mies on kuulema vuosien mittaan ryhtynyt laajentamaan ruokatottumuksiaan ja hämmästyttää jo lähipiiriä työntämällä rohkeasti suuhunsa mietoa tex mex-ruokaa. Ilmeisesti ollyt kylässä ja nälkä pakottanut maistamaan

 

[huolestunut vaimo]

Kiitos kommentistasi!
Mieheni on vaan syömättä kyläpaikassa, syö sitten kotona jotain ja on ennemmin syömättä vaikka miten pitkään, kuin syö jotain mitä ei "pysty" syömään. Minun on ihan turha laittaa ruokaa tyyliin "ole syömättä jos ei kelpaa", yleensäkään jos teemme ruokaa kotona, emme tee sitä toisillemme, yhteisen ruuan tekemisestä sovitaan erikseen, tavallisestihan asia on kai perheissä toisinpäin, ruoka tehdään kaikille. Meillä ei ole lapsia, lasten kanssa asia varmaan vaikeutuisi entisestään.

Jos teen esim. jauhelihakeittoa, niin laitan siihen kyllä porkkanoita ym, ne hän voi sitten itse poimia pois. En jaksa siitä enää suuttua, lähinnä asia tuntuu naurettavalta nykyään, ja huolestuttaa ravinneainepuutosten vuoksi. Välillä kuitenkin ottaa suunnattomasti päähän, kun esim. laatikkoruokiin ei voi ikinä laittaa esim. sipulia, ja laatikkoruokia on tyhmä tehdä vain yhdelle. Hirveä säätäminen ruoanlaitossa, jos kyse olisi allergiasta sen voisi ymmärtää/sietää paremmin.

Ajattelen niin, että jos laittaa uutta ruokaa suuhun niin, että "kakoo" kurkulla ja yökkää jo valmiiksi, niin tottakai se tuntuu pahalta maistaa uutta. Minusta tämä on ongelma josta puhutaan tosi vähän, ja tällainen ongelma saattaa ehkä olla yleisempää kuin luullaan. Mietin siis sitä, että milloin nirsous menee sairauden puolelle, ja sillä paetaan jotain muuta asiaa oman terveyden kustannuksella...
Olisi kiva kuulla lisää ajatuksia/tietoa asiasta.

 

[kakara...]

Muistaakseni uutta ruokaa / uusia makuja pitää maistaa noin kymmenen kertaa ennen kuin niihin tottuu. Sen vuoksi olisi tärkeää jo lapsena AINA käskeä edes maistamaan vaikka lapsi jostain ruuasta ei pitäisikään.

Itse vihasin lapsena kasviksia keitoissa ja muutenkin ruuassa, ainoastaan leivän päällä maistui kylmänä hyvältä esim. paprika. Kaikki pelkästään kasvisruuat olivat pahoja (kasvispihvit, kesäkeitto, ...). Sittemmin minusta tuli kasvissyöjä (teini-iän innostus), totuin makuihin ja pidän nykyään enemmän kasvispihveistä kuin lihasta tehdyistä. Olen siis nykyään taas sekasyöjä. Oliiveja vihasin ennen, vielä aikuisiälläkin, mutta tapanani oli kuitenkin maistaa jos ruuassa olikin oliiveja ja nykyisin pidän niistä.

Miehesi tarvitsee asennemuutosta ettei käyttäydy kuin kakara kakoen jo valmiiksi, ja asennoitua niin että kokeilee ja kokeilee. Ei se tarkoita että kaikesta oppisi pitämään mutta laajentaa kuitenkin ruokavaliota jonkun verran. Entä jos alkaisit esim. vähitellen lisäämään laatikkoruokiin sipulia? Ensin ihan vähän, sitten enemmän jne. Eräs tuttuni oli nirso sipulia kohtaan, mutta hyvin upposi ruoka jossa oli sipulia kun ei ollut tietoinen että ruuassa oli sipulia

 

[Lapsellinen]

lapsillekin saa huijattua kasviksia (jos niistä ei muuten pidä) esim. keitoissa keittämällä kasvikset erikseen ja soseuttamalla ne monitoimikoneella täysin soseeksi ja sitten vain keittoliemen joukkoon. Vaikea niitä on erotella

Samoin jauhettu sieni lihamurekkeeseen -ei tarvitse kertoa, että siinä on. Jne.

 

[thels]

Voiko asiasta keskustella miehen kanssa? Jos kertoisit miehelle, että olet huolissasi hänen terveydestään ja yksipuolisesta ruokavaliostaan. Itse tiedän omakohtaisesti sen, että esim. krooniset vatsavaivat hävisivät, kun ryhdyin syömään "puoli kiloa kasviksia" -systeemin mukaan eli noin viisi kourallista hedelmiä ja kasviksia joka päivä. Suostuisiko mies syömään edes vitamiinejä purkista?

Vauvallekin annetaan yhtä ruokalajia per viikko esim. eka viikko perunaa, tokalla viikolla joka päivä vähän porkkanaa (voi yhdistää siihen perunaa) jne. Jos vauva kakoo, kasviksia voi hienontaa ja keittää pehmeämmäksi.

Jos mies on motivoitunut kokeilemaan uusia asioita, hän pystyy kyllä omaksumaan uusia ruokia. Väkisin tuskin sitä pystyt tekemään ellet sitten ole tosi taitava ujuttamaan makuja tuttuihin ruokiin.

Oma vanha kikkani kouluajoilta oli se, että jos oli pahaa ruokaa, söin ruoan leivän ja raasteen kanssa eli haukkaus leipää suuhun ja sen perään haarukallinen ruokaa, jolloin leivän maku poisti osoittain ruoan maun. Vieläkin esimerkiksi keitot muussaan haarukalla hienoksi, jolloin ruoka "menee alas" helpommin.

Itse olin lapsena TODELLA nirso syömään, mutta se piirre ärsytti itseäni, joten olen ihan tarkoituksella opetellut syömään uusia makuja pikkuhiljaa. Vieläkään en tykkää esim. sushista, oliiveista ja lihan pitää olla kypsäksi paistettua, mutta paljon voi opetella, kun haluaa.

 

[ettei tule sama tilanne]

Huolehtikaa hyvät ihmiset siitä, että lapset eivät opi noin huonoille tavoille. Paitsi terveysasioita ajattelen sitä, miten paljosta olisin jäänyt paitsi, jos ruokavalio olisi jäänyt tuolle tasolle. Rakastan ruokaa!

Monella näistä nirsoista vika on korvien välissä, kuten moni on jo todennutkin. Jos ei tiedä, että lihapulliin on jauhettu sieniä tai sipulia, niin menee täydestä kuin väärä raha. Oma poika nautiskeli auradipistä monta kertaa ennen kuin tajusi, että se on homejuustoa.

 

[sama tääällä]

Ihme että jollain sama ongelma. Mun mieheni myös nirso, ei syä kuin jauhoa rasvaa ja limua. Aivan täyttä paskaa. Siis hän tekee itselleen "ruokaa" jossa on pirkka valmislettuja, VOITA, ja ...ei muuta. Se on hönen päiväm ateriansa. tulee töistä illalla ja ylpeilee, kuinka hienoa oli kun yksi ENERGISJUOMA vei nälän...jeee. Onpa mahtava energiajuoma, kuinka ihmeellistä: juot pöntön sokeria ja kofeiinia ja ei ole nälkä. NAIIIIVI ihminen.!!!Joudun itse, hänelle, yksin, keittämään lihanmakuisen (lue 2 lihaliemikuutioo, pottuja, vihanneksia jauhelihaa) keiton ennekuin hän syä (pakaste)vihanneksia, ja keitossa vain koska ei varmaan jaksa kaapia niitä pois.
Itse vihaan sipulia, mutta sekään ei haittaa muun ruoan makuna, kunhan ei ole isoja silpulinkynsiä.

tuo mun miehein kuolee noin 10 vuoden sisällä, se on fakta.
Sepelvaltimotauti jo oireillut, mutta eipä TIETENKKÄÄÄN ääliö onneksi käy edes lääkärissä todetakseen sitä.
Vittu mä vihaan mun miestä, mä haluan eron, oikeasti:
sori jos oon olemassa, sori jos oon syntyny, mutta en jaksa tota jätkää.
En toivo että hän kuolee mutta ei saatana tätä hölmöläisen kanssa elämistä kestä.

 

[huolestunut vaimo]

kiitos taas kaikille vastanneille. Sinulle sama täällä, tuntui tosi pahalta lukea tekstiäsi, tavallaan tiedän miltä sinusta tuntuu. Tuohon tilanteeseen täytyisi miehesi jo hakea apua.

Kyllä miehen kanssa voi keskustella, ollaan keskusteltukin tosi paljon, mutta siitä ei juurikaan ole apua. Hän on hyvin jääräpäinen.

Olen itse töissä koulussa, ja syön päivittäin kouluruokaa. Mieheni on tosiaan välillä kuin pikkukoululaiset jotka valittavat ruuasta. Suhteessamme vallitsee tasa-arvo, en todellakaan rupea joka päivä kokkailemaan miehelleni eväitä töihin. Aikuinen ihminen saa itse huolehtia syömisistään. Tosin näin hän ei ikinä opi huolehtimaan ruokavaliostaan. Viikonloppuisin laitamme välillä ruokaa yhdessä, mutta mihinkään salaa kasvisten ujuttamiseen en ryhdy enää, syömättä jää, on kokeiltu.

Mietin mikä voisi auttaa asennemuutokseen. Mieheni on kaikinopuolin muuten aivan ihana, komea, älykäs ja seurallinen, mutta terveys pettää kyllä jossain vaiheessa. Onneksi suostuu syömään välillä edes jotain vitamiineja.

Sinulle sama täällä, ja muillekin, mistä voi tällaiseen "vaivaan" löytää apua, mitään kirjoja tms., tavallinen ravitsemusterapeutti sanoisi että "pitää syödä monipuolisesti", mutta se ei tällaisessa tilanteessa auta..

 

[huolestunut vaimo]

vielä lisäys, jos joskus saan omia lapsia, olen päättänyt että tämä ei todellakaan tule heille periytymään. Mies on onneksi samaa mieltä, kärsii itsekin tilanteestaan..

Ja sinulle sama täällä, miten toimitte sosiaalisissa tilanteissa, syökö miehesi silloin?

 

[lailipsi]

joka on samanalinen, ei syö kasviksia ja ruisleipäkin kelpaa vain jos ei mitään muuta ole tarjolla. Ei juo kahvia, kaakaota paljon ja maitoa. Hän elää oikeastaan vaalealla leivällä, jonka päällä on makkaraa tms, maidolla, "oikeaa ruokaa" syö sitten hyvin vähän, mutta hampurilaiset, pizzat kelpaa. Hedelmiinkään ei koske. Tämä on seurausta, ettei ole lapsena totutettu makuihin, vaan on annettu "itse päättää" jo pienenä, mitä syö. Mutta siitä ei ole kukaan tehnyt ongelmaa, ei itsekkään, hän syö, mitä syö ja se siitä.

 

[Ei älyn häivää..]

Tunnen monia vanhempia, jotka antavat lapsensa päättä mitä syövät. Sitten ihmetellään kun jatkuvasti kipeänä -ruoka koostuu namusta, limusta, sipseistä, makkaraperunoista, vaaleasta leivästä, hampurilaisista ja pullasta. Minä luokittelisin tuon jo melkein pahoinpitelyksi, ettei anna lapsen kehittyä terveesti, ihminen kuitenkin tarvitsee monia vitamiinejä ja kivennäisiä kasvuun ja kehitykseen päivittäin. Jos aikuisella taas on noin huonot ruokatavat niin täytyy vaan sanoa, että oma on valinta. En kyllä jaksaisi sivusta katsoa jos mies olisi noin nirppa, eihän sitä edes miehenä osaisi pitää vaan kiukuttelevana kakarana.

 

[sama täällä]

Pidän ongelmaa macho-miehen ongelmana. siis hän kuvittelee olevansa joku mahtava lihansyöjä peto, joka ei koske pupujen ruokiin.
Näin hän monesti sanoo.
Ei jaksa "leikkiä" turhien asioiden kanssa. Haluaa että asiat menee eteenpäin, eikä tarvitse "pelleillä"..
reppana hakee isän ja miesten hyväksyntää, se on hänen tapansa kapinoida. Kuulemma ei ole ikinä mmärtänyt mitä "toisten syömiset kenellekään kuuluvat",,,
vanhempansa on kritisoinut monta kertaa, että kuulemma ovat pakottaneet hänet kerran syömään ja silloin päätti ettei ikinä pistä suuhunsa mitään mitä ei huvita.
Eli lapsellinen kapina, jonka kohteena olevat ihmiset ovat vain ajatelleet hänen parastaan. hauskinta on se että pitää itselleen tehdä vahinkoa kostaakseen muille.

 

[voivoivoivoivoivoi]

Vittu mä vihaan mun miestä, mä haluan eron, oikeasti:
sori jos oon olemassa, sori jos oon syntyny, mutta en jaksa tota jätkää.
En toivo että hän kuolee mutta ei saatana tätä hölmöläisen kanssa elämistä kestä.

EROA, HYVÄ IHMINEN, EROA!

 

[Tuo kuulostaa...]

Minulla on hirveän nirso puoliso, joka suostuu syömään vain perunaa, makaronia, riisiä, lihaa ja kanaa, kalaa hyvin vähän, ruisleipää ja juustoa. Ja juo kahvia. Mausteista vain perusmausteet menevät. Kasviksista voi syödä paprikaa raakana ja suolakurkkua. Muistuttaa lähinnä sen jonkun tv-sarjan tapauksia joissa ihmisillä on valikoivan syömisen ongelmia. Kyse siis ei ole allergioista.

...ihan entiseltä mieheltäni, paitsi ettei hän syönyt kanaa, kalaa, eikä paprikaa... Minä en ainakaan keksinyt mitään keinoa saada häntä syömään muuta, mitä nyt joskus hän tuli syöneeksi hyvällä halulla esim. sipulia lihapullissa ja valkosipulia lasagnessa.