Nirso lapsi ruokapöydässä (IL)

[kolmen äiti]

Nirsoileeko lapsesi ruokapöydässä?
Perjantai 12.2.2010 klo 10.07

Valmistitko taas vaivalla maukkaan ja terveellisen aterian, jolle lapsesi vain nyrpistää nenäänsä? Älä menetä toivoasi.

Vinkit nirsoilun kanssa taisteleville pienten lasten vanhemmille kokosi Parents.com.

Lopeta valtataistelu

Lasta ei voi pakottaa syömään mitään, mitä hän ei halua. Pakottaminen vain lisää negatiivista suhtautumista ruokaan, joten lopeta suosiolla. Tarjoa lapselle maukasta ja terveellistä ruokaa ja syö sitä myös itse näyttääksesi esimerkkiä. Ilmaise lapselle, kuinka hienoa on, että hän maistoi ruokaa. Jos hän ei maista ruokaansa, tarjoa jotain muuta. Älä kuitenkaan kehu sanoilla "äiti on niin iloinen, että söit sen". Lapsen ei tarvitse tietää, että hänen haarukkansa liikkeet säätelevät tunteitasi.

Älä stressaa

Älä stressaa siitä, mihin aikaan ja kuinka paljon lapsi syö, kunhan hän syö viikon aikajänteellä tarpeeksi monipuolisesti. Jos et voi olla stressaamatta lapsesi syömisistä, älä näytä sitä hänelle.

Anna vaihtoehtoja

Tarjoa lapselle näennäisiä vaihtoehtoja, joilla ei oikeastaan ole mitään väliä. Anna hänen esimerkiksi valita, minkä väriseltä lautaselta hän syö tai missä kohtaa pöytää hän istuu. Painota kuitenkin, että muualla kuin kotona syödessä pitää tyytyä siihen, mitä on tarjolla.

Kaikkea ei ole pakko syödä

On yleistä, että alle kouluikäinen lapsi vierastaa tiettyjä ruokia. Jos lapsesi ei esimerkiksi halua syödä lihaa, se ei ole ongelma, kunhan tarjoat hänelle tarpeeksi muita proteiinipitoisia ruokia. Tällaisia ovat esimerkiksi kananmunat, juustot, jogurtti ja tonnikala. Kokeile myös piilottaa liha laatikkoruokaan.

Useammat lapset kuitenkin vierastavat kasviksia. Kasvisten kirjo on laaja, joten älä tyrkytä lapselle joitain tiettyjä kasviksia, jos tämä ei niistä välitä. Tarjoa sinnikkäästi lapselle eri vaihtoehtoja. Paljon on väliä myös sillä, miten kasvikset lapselle tarjoilee. Kokeile esimerkiksi kasvislasagnea, pinaattilettuja, kasvispiirakkaa tai -muffinseja, hedelmistä ja marjoista tehtyjä pirtelöitä tai kasviksilla täytettyjä tortilloja.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010021211104365_pr.shtml

Itse olen eri mieltä tuosta, että pitää tarjota jotain muuta jos eka (ja ainoa) vaihtoehto ei kelpaa. Jos ei kelpaa, olkoot syömättä. Kyllä se nälkä jossain vaiheessa tulee...

 

[ev]

Hyvä juttu!

Joillakin tuntuu todellakin olevan nuo asiat ihan hukassa. Monasti kauhistellut millaisessa kierteessä jotkut äidit / isät on, syömishäiriöitä ruokkii varmasrti pakottaminenjne.

 

[leijona76]

Tolle 2v jos alkasin tarjota muuta, se menis sekasin kun koettaa muutenkin keulia ja määrätä. Jos ei syö niin ei syö. Jos syö niin hyvä.

 

[h]

kyllähän lapsi syö ku ei muuta anna.. en ymmärrä miksi pitäis houkutella ja mennä lapsen ehdoilla.. kyllähän se aikuinen päättää mitä syödään ja milloin syödään

 

[salla]

mä ymmärtäisin vaihtoehdon tarjoamisen lähinnä niin että jos ei parsakaali maistu, ei sitä tarjottaisi joka jesuksen aterialla "maista nyt kulta, maista ihan vähän, nyt on pakko maistaa, se on hyvää, maista..." vaan anntetaan vaikka porkkanaa jos sitä syö

 

[ina]

Meiän lapset ei oo koskaan vierastaneet kasviksia. Meillä oli aikaisemmin jopa semmoinen ongelma, ettei voitu tuoda salaattia pöytään, ennen kuin lapset olivat syöneet ruokansa. muuten olisivat täyttäneet masunsa tomaatilla ja kurkulla. (ei niin, että se nyt niin vakavaa olisi, mutta ihan pelkillä kasviksilla ei pitkään pärjää ) Joskus viikonloppuisin ovat syöneet aamulla kun ollaan miehen kanssa nukuttu 2 rasiallista kirsikkatomaatteja aamupalaksi

Meilläkin kyllä syödään sitä mitä on tarjolla, jos ei maistu, niin seuraava ateria yleensä maistuu. Poikkeuksena jos teen pizzaa, niin tytölle (5-v ) teen aina jotain muuta, kun ei tykkää pizzasta. Ja se ei ole mielestäni mitenkään haitallista.

 

[feger]

Juu annetaan vaan lasten pompottaa ja tarjotaan aina joku muu ruokavaihtoehto. Menee sitten kokkailuksi koko elämä.

 

[mä]

Jaa, jos ei sama ruoka kelpaa kuin muulle perheelle niin pitäisi tarjota jotain muuta.
Ei tasan toteudu meillä. Jos tolle linjalle lähtee niin lapset ei syö kohta kuin nakkeja ja lihapullia
Samaa ruokaa saa koko perhe ja jos ei maistu niin saa olla ilman mutta muuta en tarjoa.

 

[Lex]

Samaa mieltä.

Ihan hyvä juttu, mutta tosiaan meilläkään ei todellakaan aleta ruokapöydässä lennosta vaihtamaan ateriaa. Jos ei kelpaa niin ei sitten.

Jos tietoisesti haluan tehdä meille aikuisille jotain sellaista ruokaa mitä poika ei osittain tai kokonaan syö, niin laitan hänelle oman vaihtoehdon.
Esim. kun ei varmasti suostu syömään lihapullia, niin lihapullapäivänä hänelle on sitten jokin toinen niiden tilalla.

Ei täällä kukaan jaksa syödä koko aikaa hänen lempiruokiaan, mutta ei myöskään pakoteta häntä syömään meidän.

 

[hhh]

Mulla ei ole vasta kuin vuoden ikäinen, mutta ainakin toistaiseksi "jotain muuta" toimii. Jotkut ruoat ovat lapsesta hyvin epäilyttäviä. Kun niitä kuitenkin riittävän usein laittaa nenän eteen, jossain vaiheessa lapsi suostuu koskemaan, sitten laittaa äidin suuhun, vähän ajan kuluttua uskaltautuu maistamaan ja jossain vaiheessa maistaa jo uudestaan.

 

[LisaMarie]

Lapsen ei tarvitse tietää, että hänen haarukkansa liikkeet säätelevät tunteitasi.

Mä uskon, että 99% lasten ruokailuongelmista johtuu juuri tästä. Syntyy ihan samanlainen tilanne, kun parisuhteessa, jos on ongelmia; toinen huomaa, miten saa toisen tolaltan ja toimii juuri niin.

Mä luotan siihen, että jos yksi ruoka jää välistä, niin seuraavalla aterialla kelpaa. En siis kyllä rupea lapselle eri ruokaa tarjoamaan kun muulle perheelle, mutta meillä ruoka nyt ei muutenkaan ole mitenkään tärkeässä asemassa, lähinnä pakollinen polttoaine.

 

[vieras]

Mulla ei ole vasta kuin vuoden ikäinen, mutta ainakin toistaiseksi "jotain muuta" toimii. Jotkut ruoat ovat lapsesta hyvin epäilyttäviä. Kun niitä kuitenkin riittävän usein laittaa nenän eteen, jossain vaiheessa lapsi suostuu koskemaan, sitten laittaa äidin suuhun, vähän ajan kuluttua uskaltautuu maistamaan ja jossain vaiheessa maistaa jo uudestaan.

Meillä siis on aina pöydässä valmiiksi lapselle myös jotain muuta. "Epäilyttävä" ruoka on vain muun joukossa houkuttimena, uteliaisuus voittaa jossain vaiheessa ja sitä outoa pitää kuitenkin kokeilla.

 

[Timppa]

Ei terve lapsi itseään nälkään tapa täyden ruokalautasen äärelle. Ihan sama mitä pöperöä siinä lautasella on.

 

[leijona76]

Mulla ei ole vasta kuin vuoden ikäinen, mutta ainakin toistaiseksi "jotain muuta" toimii. Jotkut ruoat ovat lapsesta hyvin epäilyttäviä. Kun niitä kuitenkin riittävän usein laittaa nenän eteen, jossain vaiheessa lapsi suostuu koskemaan, sitten laittaa äidin suuhun, vähän ajan kuluttua uskaltautuu maistamaan ja jossain vaiheessa maistaa jo uudestaan.

Näin meilläkin toimittu ja esim pojan suuresti vastustama kala maistuu jo nykyään. Koskaan en ole pakottanu maistamaan. Kyl se omaantahtiinsa on maistanu kun ollaan tarjottu uudestaan ja uudestaan samalla kun itse syödään. En usko näihin pakottamisiin maistamisessa jne...

 

[r u u s a]

Mä annan vaikka leivän, ellei todella tykkää ruoasta.

Kas, kun en itsekään syö mielestäni pahaa ruokaa vaan otan jotain muuta kaapista. Miksi siis lapsen pitäisi?

 

[LisaMarie]

En usko näihin pakottamisiin maistamisessa jne...

Mä uskon, että ne kääntyy itseään vastaan ja saa aikaan sen, että lapsesta joka on pakotettu syömään jotain mitä ei tahdo, tulee hyvin ennakkoluuloinen kun saa lopulta itse päättää, mitä suuhunsa laittaa.

 

[näinkin voi käydä]

Tehtiin miehen kanssa ruokaa ns. aikuisen makuun( kasvisgratiinia, salaattia, pihvit ja uuniperunaa) ja lapsille omat herkkuruuat.
Pojat 3v ja6v totesivat että miksi meille on eri ruokaa ei me enää mitään vauvojen ruokaa syödä . Heille oli siis nakkeja ja ranskalaisia.
Jaoime mielellämme omasta ruuasta heille. Sen jälkeen emme ole tehneet kenellekkään eri ruokaa, kaikki syövät samaa.

 

[mie]

Tunnen pari lasta (hoitolapsia) joiden pääasiallinen ruoka koostuu leivästä.
Jos ei maistu niin saavat kotona leipää mahan täydeltä. Voi vaan kysyä kuinka yksipuolista ja ravintoköyhää on tällainen ruokavalio.
Mun hoitajana pitäsi kuulemma tarjota ruuaksi vain perunaa ja nakkeja tai lihapullia koska nää on ainoat joita lapset syö.

 

[leijona76]

En usko näihin pakottamisiin maistamisessa jne...

Mä uskon, että ne kääntyy itseään vastaan ja saa aikaan sen, että lapsesta joka on pakotettu syömään jotain mitä ei tahdo, tulee hyvin ennakkoluuloinen kun saa lopulta itse päättää, mitä suuhunsa laittaa.

Näin. Kuten itselleni on käynyt. Paremmin se tuo mun vapaaehtoisesti syövä kokeilee kun minä joka pakotettiin. Mun on itseni pitäny opetella myöhemmin sitä maistelemista kun se lapsena oli sellanen mörkö.

 

[leijona76]

Tunnen pari lasta (hoitolapsia) joiden pääasiallinen ruoka koostuu leivästä.
Jos ei maistu niin saavat kotona leipää mahan täydeltä. Voi vaan kysyä kuinka yksipuolista ja ravintoköyhää on tällainen ruokavalio.
Mun hoitajana pitäsi kuulemma tarjota ruuaksi vain perunaa ja nakkeja tai lihapullia koska nää on ainoat joita lapset syö.

Mun pojan hoitajalla on sääntö että pakko ei ole syödä, mutta leipää+maitoakaan ei tule mahan täydeltä. Tarjoaa monenlaista ruokaa vaikkei kaikki niitä suosikkeja olekaan. Mulle se sopii koska kotonakaan ei lapsi saa korvata ruokia muilla syötävillä ja suosikkeja ei aina ole tarjolla.

 

[...]

No kuule. Ei millään pahalla, mutta nämä "miksi lapsen pitäisi, kun minunkaan ei täydy"- kommentit ovat minusta aina osoitus hieman hukassa olevasta vanhemmuudesta. On ihan oikeasti asioita, joita lapsen täytyy tehdä, vaikka et itse tekisikään.
Mitä tuohon ruokailuun tulee, niin se on kyllä tietysti niin, että jos itse kovin nirsoilee, niin turha edes yrittää saada lasta syömään monipuolisesti.

Ja tuohon kysymykseesi "miksi lapsen pitäisi?"; koska lapsen makuaisti ei ole vielä kehittynyt. Kehittyäkseen se vaatii useita maistamiskertoja. Tykkäämään opitaan.

Ps. Vaikka oletkin jo aikuinen, niin sinunkin kohdallasi voisi toimia. Aina tietyin väliajoin voi antaa ruoille uuden tilaisuuden.

Mä annan vaikka leivän, ellei todella tykkää ruoasta.

Kas, kun en itsekään syö mielestäni pahaa ruokaa vaan otan jotain muuta kaapista. Miksi siis lapsen pitäisi?

 

[no]

Aamen. Hyvä kun tuli puheeksi teillä. Meillä ei koskaan ole ollut lasten ja aikuisten pöperöitä. Paitsi silloin, kun kokataan jotain sellaista, että savu tupruaa korvista. Otetaan tällöin vähän syrjään ennen chilin lisäämistä.

Tehtiin miehen kanssa ruokaa ns. aikuisen makuun( kasvisgratiinia, salaattia, pihvit ja uuniperunaa) ja lapsille omat herkkuruuat.
Pojat 3v ja6v totesivat että miksi meille on eri ruokaa ei me enää mitään vauvojen ruokaa syödä . Heille oli siis nakkeja ja ranskalaisia.
Jaoime mielellämme omasta ruuasta heille. Sen jälkeen emme ole tehneet kenellekkään eri ruokaa, kaikki syövät samaa.

 

[r u u s a]

No kuule. Ei millään pahalla, mutta nämä "miksi lapsen pitäisi, kun minunkaan ei täydy"- kommentit ovat minusta aina osoitus hieman hukassa olevasta vanhemmuudesta. On ihan oikeasti asioita, joita lapsen täytyy tehdä, vaikka et itse tekisikään.
Mitä tuohon ruokailuun tulee, niin se on kyllä tietysti niin, että jos itse kovin nirsoilee, niin turha edes yrittää saada lasta syömään monipuolisesti.

Ja tuohon kysymykseesi "miksi lapsen pitäisi?"; koska lapsen makuaisti ei ole vielä kehittynyt. Kehittyäkseen se vaatii useita maistamiskertoja. Tykkäämään opitaan.

Ps. Vaikka oletkin jo aikuinen, niin sinunkin kohdallasi voisi toimia. Aina tietyin väliajoin voi antaa ruoille uuden tilaisuuden.

Mä annan vaikka leivän, ellei todella tykkää ruoasta.

Kas, kun en itsekään syö mielestäni pahaa ruokaa vaan otan jotain muuta kaapista. Miksi siis lapsen pitäisi?

No mä syön käytännössä mitä vain. Ja -kas kummaa- niin ovat alkaneet lapsenikin syödä viimeistään kymmenvuotiaina.

Joskus vain joku juttu ei maita, miksi olisi pakko kärsiä sen vuoksi nälkää?

 

[...]

No hyvä näin. Vastasinkin vain kysymykseesi.

Lapsi voi tykätä ruoasta, kunhan makuaisti tottuu. Siksi ei kannata heti luovuttaa, vaikka itse kaivaakin sen leivän kaapista epämieluisan ruoan sijaan.

No kuule. Ei millään pahalla, mutta nämä "miksi lapsen pitäisi, kun minunkaan ei täydy"- kommentit ovat minusta aina osoitus hieman hukassa olevasta vanhemmuudesta. On ihan oikeasti asioita, joita lapsen täytyy tehdä, vaikka et itse tekisikään.
Mitä tuohon ruokailuun tulee, niin se on kyllä tietysti niin, että jos itse kovin nirsoilee, niin turha edes yrittää saada lasta syömään monipuolisesti.

Ja tuohon kysymykseesi "miksi lapsen pitäisi?"; koska lapsen makuaisti ei ole vielä kehittynyt. Kehittyäkseen se vaatii useita maistamiskertoja. Tykkäämään opitaan.

Ps. Vaikka oletkin jo aikuinen, niin sinunkin kohdallasi voisi toimia. Aina tietyin väliajoin voi antaa ruoille uuden tilaisuuden.

Mä annan vaikka leivän, ellei todella tykkää ruoasta.

Kas, kun en itsekään syö mielestäni pahaa ruokaa vaan otan jotain muuta kaapista. Miksi siis lapsen pitäisi?

No mä syön käytännössä mitä vain. Ja -kas kummaa- niin ovat alkaneet lapsenikin syödä viimeistään kymmenvuotiaina.

Joskus vain joku juttu ei maita, miksi olisi pakko kärsiä sen vuoksi nälkää?

 

[r u u s a]

Maistetaan tietysti. Milläs muuten voi edes tietää ruoan pahaksi?