V
"vieras"
Vieras
Joskus epäilin lapsella adhd:ta, joskus jotain muuta, välillä pidän ihan normaalina lapsena, hieman vaikeampana vaan. Tarvitseeko normaali lapsi säännölliset rutiinit vai voiko ihan tavallinen lapsi mennä sekaisin esimerkiksi yhden hoitajan vaihtumisesta päiväkodissa tai kaikeasta muusta poikkeamasta päivässä?
Meille sanottiin päiväkodissa, että lapselle olisi parempi, että jokainen päivä olisi suht. samanlainen, eli tuotaisiin ja haettaisiin samaan aikaan. Jätti esimerkiksi nukkumatta päiväunet (huutaa ja kiukuttelee, kun ei halua), kun taisi olla uusi sijainen heillä ja muutenkin villiintyy eikä oikein osaa käyttäytyä heti jos tulee jotain uutta tai erilaista. Saman olen kyllä huomannut kotona.
Lapsi ei kestä, jos esimerkiksi hänelle on sanottu, että jotain tapahtuu, muttei tapahdukaan. Se voi olla jotain ihan pientä, että esimerkiksi joku muu hakee päiväkodista ja lapsi luulee, että joku toinen hakee, vaikka siinä hakijassa mitään vikaa olisi ja lapsi pitää hänestä.
Joka päivä kun tullaan päiväkodista tai mistä tahansa, vaikka kaupasta, pitää vaihtaa tietty mekko päälle. Jos näin ei tapahdu, saa kamalan raivarin. Vaikeaa jos se mekko on pesussa tai jostain syystä ei löydy. Tietysti sitten laitetaan toinen mekko raivoamisen jälkeen, kun ei vaan onnistu, mutta lapsi hokee vähän väliä sitä, että hänellä on väärä mekko ja että on surullinen, koska mekko on pesussa. Lapsi suostuu kyllä lähtemään pois kotoa muissa vaatteissa eli sinänsä ei ole mikään ongelma. Kunhan ihmettelen.
Lapsen on myös esimerkiksi pakko päästä istumaan tietylle paikalle ruokapöydässä ja ei voi esimerkiksi syödä halkaistua banaania, jos on halunnut sen kokonaisena. Jos banaani vahingossa halkeaa tai äiti on leikannut väärin, vaatii saada uutta (ei tietysti anneta periksi).
Lapsi on 3 vuotta. Suvussa löytyy kaikenlaista, ja siksi kai epäilen. Onko tämä siis ihan tavallista uhmaa? Näin olen ajatellut, mutta ihmettelin vaan jotenkin sitä korostamista päiväkodissa, että onko meidän lapsi jotenkin poikkeus, jolle pitää olla aina samanlainen päivä.
Meille sanottiin päiväkodissa, että lapselle olisi parempi, että jokainen päivä olisi suht. samanlainen, eli tuotaisiin ja haettaisiin samaan aikaan. Jätti esimerkiksi nukkumatta päiväunet (huutaa ja kiukuttelee, kun ei halua), kun taisi olla uusi sijainen heillä ja muutenkin villiintyy eikä oikein osaa käyttäytyä heti jos tulee jotain uutta tai erilaista. Saman olen kyllä huomannut kotona.
Lapsi ei kestä, jos esimerkiksi hänelle on sanottu, että jotain tapahtuu, muttei tapahdukaan. Se voi olla jotain ihan pientä, että esimerkiksi joku muu hakee päiväkodista ja lapsi luulee, että joku toinen hakee, vaikka siinä hakijassa mitään vikaa olisi ja lapsi pitää hänestä.
Joka päivä kun tullaan päiväkodista tai mistä tahansa, vaikka kaupasta, pitää vaihtaa tietty mekko päälle. Jos näin ei tapahdu, saa kamalan raivarin. Vaikeaa jos se mekko on pesussa tai jostain syystä ei löydy. Tietysti sitten laitetaan toinen mekko raivoamisen jälkeen, kun ei vaan onnistu, mutta lapsi hokee vähän väliä sitä, että hänellä on väärä mekko ja että on surullinen, koska mekko on pesussa. Lapsi suostuu kyllä lähtemään pois kotoa muissa vaatteissa eli sinänsä ei ole mikään ongelma. Kunhan ihmettelen.
Lapsen on myös esimerkiksi pakko päästä istumaan tietylle paikalle ruokapöydässä ja ei voi esimerkiksi syödä halkaistua banaania, jos on halunnut sen kokonaisena. Jos banaani vahingossa halkeaa tai äiti on leikannut väärin, vaatii saada uutta (ei tietysti anneta periksi).
Lapsi on 3 vuotta. Suvussa löytyy kaikenlaista, ja siksi kai epäilen. Onko tämä siis ihan tavallista uhmaa? Näin olen ajatellut, mutta ihmettelin vaan jotenkin sitä korostamista päiväkodissa, että onko meidän lapsi jotenkin poikkeus, jolle pitää olla aina samanlainen päivä.