NinaTT uudessa kaksplussassa, onko joku lukenut

  • Viestiketjun aloittaja Mahermo
  • Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
"Vieras"
Kannattais vähän tarkistella noita "tietoja"...
Teillä ei taida olla kovinkaan käsitystä normaaleista bileistä. Meillä ei mun mies nai mun kavereita toisten (tällä tarkoitan teidän tapauksessa tytsiä) nähden. Tästä oli sulla pitkä ketju jokin aika sitten.

Ja jos sä olet noin hukassa siitä mikä on avioliitossa olevien ja ystävien käytöksen ero ja ihmettelet mitä vikaa kavereiden pussailussa on niin olettaisin että sun lapsilla saattaa olla vielä vähemmän aavistusta. Kyllä siinä on muutakin eroa kuin nimitys. Ehkä sä vielä joskus ymmärrät. Veikkaan tämän perusteella että et.
 
jutun lukenut
NinaTT miksi ydinperheessä vanhempien eri kasvatuslinjat olisi hankalempia kuin kahden kodin perheessä? Silloinhan ei ole näkemässä, miten toinen kasvattaa lasta. Ydinperheessä toisen tyyliin voi helpommin puuttua ja keskustella siitä.
 
"vieras"
No mutta entä sellaisissa, jotka ovat? Jos kyse ei ole mistään petoksesta, salailusta tms. Ja mitkä ovat niitä sopimattomia ja/tai romanttisia tekoja...? Halaaminen on kai ok? Joten miksi sitten pussaaminen ei? Joku sanoi, että kaverillinen pussaaminen on ok, mutta romanttinen pussaaminen EI ole; mikä on se ero ja miksi toinen ON ok ja toinen EI...?

Jotenki se ajatus vaan on mulle käsittämätön, et kaikki mikä ei oo tuikitavallista, stereotypiaa ja valtavirtaa ja tasan samoin ku kaikissa muissa perheissä, ois automaattisesti haitallista. :confused: Jos äitillä on liila tukka, kasvaa lapsesta vähintäänkin hevari ja jos äitillä on muuta kuin se prinssi valkealla ratsulla, kannattaa hetimiten alkaa kartuttaa säästötiliä lapsen terapialaskuja varten. ;)
Tämä on juurikin sitä shokeerauksen yritystä, mistä puhuin tuolla aikaisemmin :) En usko, että edes adhd-diagnosoitu ei ymmärrä sitä, mitä eroa on halaamisella ja pussaamisella, joten menee sitten sen provosoimisen ja järkyttämisenhalun puolelle. Oikeasti sun kanssa on nyt helpompi kommunikoida, kun ei nouse niskavillat pystyyn eikä tarvi hakata päätä seinään :)
 
"vieras"
[QUOTE="Vieras";27026863]Voi luoja vrs mitä teillä oikeen tapahtuu?!? Kaikenmaailman sekasuhteita ja panobileitä ja ilmeisesti aika avoimesti lastenkin nähden. Sun ajatusmaailma ei ihan yllä aikuisen tasolle jos et ymmärrä mikä ero on ystävyys- ja seurustelusuhteella.

Aika lujaa menee nyt.[/QUOTE]

Voi kun vois tuoda tähän sen artikkelin, missä ne pari adhd-äitiä kertoili elämästään ja tuntemuksistaan, siitä impulsiivisesta luonteesta jota eivät saa aisoihin välillä edes lääkityksellä. Ja siitä kanssaihmisten järkyttämisestä ihan tietoisesti, kun ovat itse niin hämillään hieman kaikesta. Ymmärtäisitte tekin paremmin vrs:ää ja kaltaisiaan, ei heistä kannata provosoitua, eivät elä samassa todellisuudessa kuin me muut :)
 
"vieras"
Todella itsekästä ja vastuutonta ja ajattelematonta jos pitää sekoittaa lapsen pää romantiikalla ihmissuhteissa joista ei ikinä muodostu seurustelua. Ei voi olla niin vaikea olla lapsen nähden vain kaveria ja viedä lapsi hoitoon kun haluaa romantiikkaa. Rajattomuus ja liian kauas tästä kulttuurista poikkeaminen ei ole hyvä asia. Näissä vaan on iso ero. Se on ok jos lapsi nukkuu vanhempiensa vieressä ja lapsi aamulla näkee kun äiti ja isä halaa tai pussaa toisiaan rakastuneesti. Se ei ole ok jos sama tapahtuu "kaverin" kanssa. Lasta ei tarvitse hämmentää asioilla jotka ovat aikuisillekin epäselkeitä.
 
"vieras"
Ehkä tällaiset asiat kuten vrs:n viestit ketjussa luovat negatiivisia ajatuksia polyamoriastakin. Minulla ei ole mitään polyamoriaa vastaan sen enempää kuin yksiavioisuuttakaan mutta kumpikaan noista ei oikeuta olemaan ottamatta lasta huomioon. Sekä polyamoriassa että perinteisissä suhteissa on ihan sama "sääntö" ettei lapsen kuulu tietää romantiikasta kuin seurustelusuhteiden kohdalla. Ei säädöistä ja kevyistä tapailuista tai kaverien välisistä seksuaalisista suhteista.
 
"vieras"
[QUOTE="ninaTT";27027528]Tän verran vielä kommentoin tähän ihmissuhdekeskusteluun:

Suomessa ollaan aika kylmiä ja etäisiä. Monessa kulttuurissa on normaalia, että myös läheisten ystävien ja perheenjäsenten kanssa ollaan fyysisesti lähekkäin. Sylikkäin, nukutaan yhdessä, kävellään käsi kädessä ja pussataan suulle. Suomessa teinitytöille vielä tämä sallitaan, mutta sen jälkeen pitäisi olla kovin korrekti ja pitää tietty etäisyys - korkeintaan toista kätellään tai läheistä ystävää halataan pikaisesti. Ihminen kaipaa paljon läheisyyttä. Mä en usko, että meille tekisi pahaa olla vähän enemmän lähekkäin keskenämme, suhteista viis :hug:

Pitkäaikaiset ihmissuhteet ovat hyvä juttu, siitä olen minäkin samaa mieltä. Mutta toisaalta pitääkö niiden kaikkien olla lokeroitavissa? Miksi pitää tehdä selkeä raja ystävyyden ja romantiikan välille? Joku kirjoitti, että siksi, että rajat luovat turvallisuutta. Toki jos oma, kulttuurin muodostama näkemys on A niin B voi luoda turvattomuutta, mutta ei se tee B:stä absoluuttisesti huonompaa vaihtoehtoa.

Ja sit en enää hiisku sanaakaan näistä asioista :xmas: Ketjun aihe oli kuitenkin jotain ihan muuta.[/QUOTE]

Tottakai jokaisessa perheessä ja kulttuurissa on oma tapansa osoittaa läheisyyttä. Normaalissa läheisyydessä ei ole mitään ongelmaa vaikka se olisi tuota kuvailemaasi. Sitähän voi olla platonisesti lähekkäin lapsen, kaverin, äidin, isän, siskon tai naapurin kanssa. Kyllä lapsi aistii milloin se läheisyys on ei-platonista ja romanttista tunnelmaa luovaa ja se ei ole hyvä jos ei ole parisuhteesta kyse. Se luo odotuksia ja hämmentää. Lapsen ei kuulu joutua pohtimaan, millainen suhde vanhemmalla on "kaveriin". Se romanttisuus ja seksuaalisuus kuuluu salata lapselta. Kypsä vanhempi kykenee tähän eikä riskeeraa lapsen mieltä poikkeamalla tahallaan lasta ympäröivästä kulttuurista. Kaikessa ei tarvitse poiketa normeista. Vaikkei aikuinen tarvitsisi rajoja ihmissuhteiden välillä niin lapsi tarvitsee.
 
"ninaTT"
NinaTT miksi ydinperheessä vanhempien eri kasvatuslinjat olisi hankalempia kuin kahden kodin perheessä? Silloinhan ei ole näkemässä, miten toinen kasvattaa lasta. Ydinperheessä toisen tyyliin voi helpommin puuttua ja keskustella siitä.
Ydinperheessä erimielisyydet kasvatuslinjoissa voivat pahimmillaan johtaa avioeroon, joka on aika ikävä tilanne kaikille osapuolille.

Kun vanhemmuus ei ole sidottu parisuhteeseen, on (tämä pätee ensisijaisesti itseeni toki) helpompi hyväksyä se, että ollaan eri linjoilla ja kukin tekee omassa vanhemmuudessaan niin kuin hyväksi katsoo.

Ongelma on siis ehkä nimenomaan se, että parisuhteessa toisen kasvatukseen on helpompi puuttua. Toki jos toinen on tyyliin pahasti alkoholisoitunut tai väkivaltainen niin se on ihan hyvä että voi puuttua, mutta jos toinen on ihan terve ja normaali aikuinen, niin puuttuminen voi lähinnä aiheuttaa riitoja. Etenkin isät voivat kokea olonsa mitätöidyiksi, "aina" se äiti tietää paremmin jne.
 
jutun lukenut
[QUOTE="ninaTT";27028210]Ydinperheessä erimielisyydet kasvatuslinjoissa voivat pahimmillaan johtaa avioeroon, joka on aika ikävä tilanne kaikille osapuolille.

Kun vanhemmuus ei ole sidottu parisuhteeseen, on (tämä pätee ensisijaisesti itseeni toki) helpompi hyväksyä se, että ollaan eri linjoilla ja kukin tekee omassa vanhemmuudessaan niin kuin hyväksi katsoo.

Ongelma on siis ehkä nimenomaan se, että parisuhteessa toisen kasvatukseen on helpompi puuttua. Toki jos toinen on tyyliin pahasti alkoholisoitunut tai väkivaltainen niin se on ihan hyvä että voi puuttua, mutta jos toinen on ihan terve ja normaali aikuinen, niin puuttuminen voi lähinnä aiheuttaa riitoja. Etenkin isät voivat kokea olonsa mitätöidyiksi, "aina" se äiti tietää paremmin jne.[/QUOTE]

Perhekohtaista varmaankin. En muista lapsuudestani tuollaista eikä meidän perheessäkään ole juurikaan elämää haittaavia ristiriitoja.
 
"..."
[QUOTE="ninaTT";27028210]Ydinperheessä erimielisyydet kasvatuslinjoissa voivat pahimmillaan johtaa avioeroon, joka on aika ikävä tilanne kaikille osapuolille.

Kun vanhemmuus ei ole sidottu parisuhteeseen, on (tämä pätee ensisijaisesti itseeni toki) helpompi hyväksyä se, että ollaan eri linjoilla ja kukin tekee omassa vanhemmuudessaan niin kuin hyväksi katsoo.

Ongelma on siis ehkä nimenomaan se, että parisuhteessa toisen kasvatukseen on helpompi puuttua. Toki jos toinen on tyyliin pahasti alkoholisoitunut tai väkivaltainen niin se on ihan hyvä että voi puuttua, mutta jos toinen on ihan terve ja normaali aikuinen, niin puuttuminen voi lähinnä aiheuttaa riitoja. Etenkin isät voivat kokea olonsa mitätöidyiksi, "aina" se äiti tietää paremmin jne.[/QUOTE]

Eli jos ei kykene parisuhteeseen, osaa elää toisen kanssa, huomioida toista ja antaa tilaa...pitäiskö sun keskittyä tuohon, eikä huutamaan muille kasvatuksesta ja sen oikeista linjoista?
 
"vieras"
[QUOTE="...";27028271]Eli jos ei kykene parisuhteeseen, osaa elää toisen kanssa, huomioida toista ja antaa tilaa...pitäiskö sun keskittyä tuohon, eikä huutamaan muille kasvatuksesta ja sen oikeista linjoista?[/QUOTE]

En usko lapsen kärsivän vaikka isä asuisi muualla. Parempihan se on kuin epävakaa parisuhde. En silti hyväksy sitä yhtä ideaaliksi tilanteeksi kuin vanhempien parisuhde ja yhteinen koti.
 
"ninaTT"
[QUOTE="...";27028271]Eli jos ei kykene parisuhteeseen, osaa elää toisen kanssa, huomioida toista ja antaa tilaa...pitäiskö sun keskittyä tuohon, eikä huutamaan muille kasvatuksesta ja sen oikeista linjoista?[/QUOTE]

Häh? Mä en huuda :D

Mä pohdin omaa äitiyttäni paljon ja tahdon jakaa sellaisia asioita joiden koen olevan hyviä :) Kerrataanko aiempia viestejäni: En koe olevani erityisen etevä kasvattaja tai omaavani mitään asiantuntijatietoa. Pääasiassa kerron pätevien asiantuntijoiden ajatuksia eteenpäin ja selitän niitä eri näkökulmista. Teen tätä pääasiassa blogissani, joskus myös keskustelupalstoilla, tosin täällä plussalla ette taida mua kauhean usein enää nähdä? ;)

Olen myös nähnyt muissa parisuhteissa miten konfliktit kasvatuksessa ajavat erilleen. Vanhemmuus on herkkä aihe ja siitä ottaa helposti nokkiinsa jos toinen tulee puuttumaan. Ja kun asutaan samaa kotia niin on hankala pitää eri linjoja. Sellaista sattuu. Itse olen keskimääräistä herkempi sille, että pitäisi kompromissin nimissä toimia vastoin omia ajatuksiaan.

Osaan kyllä asua muiden ihmisten kanssa, se on ihan luontevaa ja mukavaa mulle, sopeudun siihen hyvin ja olen suht hyvä "kämppis" :)
 
"vieras"
[QUOTE="ninaTT";27028210]Ydinperheessä erimielisyydet kasvatuslinjoissa voivat pahimmillaan johtaa avioeroon, joka on aika ikävä tilanne kaikille osapuolille.

Kun vanhemmuus ei ole sidottu parisuhteeseen, on (tämä pätee ensisijaisesti itseeni toki) helpompi hyväksyä se, että ollaan eri linjoilla ja kukin tekee omassa vanhemmuudessaan niin kuin hyväksi katsoo.

Ongelma on siis ehkä nimenomaan se, että parisuhteessa toisen kasvatukseen on helpompi puuttua.[/QUOTE]

Senkö takia ei kannata olla yhdessä lapsen isän kanssa, kun pelkää avioeroa? Onko eron pelko niin iso, että sen takia kannattaa riistää lapselta mahdollisuus molempiin vanhempiin saman katon alla?

Ja mielestäni on vaan hyvä, että parisuhteessa voi keskustella vanhemmuudesta ja etsiä ne yhteiset linjat kasvatuksessa. Sustako on parempi siis, että kumpikin tekee omassa vanhemmuudessa niin kuin hyväksi katsoo? Ihan oikeasti? Mielestäni se ei kyllä ole kovinkaan reilua sitä lasta kohtaan, eihän se raukka tiedä mikä on oikein!
 
hehheh
[QUOTE="ninaTT";27028403]Häh? Mä en huuda :D

Mä pohdin omaa äitiyttäni paljon ja tahdon jakaa sellaisia asioita joiden koen olevan hyviä :) Kerrataanko aiempia viestejäni: En koe olevani erityisen etevä kasvattaja tai omaavani mitään asiantuntijatietoa. Pääasiassa kerron pätevien asiantuntijoiden ajatuksia eteenpäin ja selitän niitä eri näkökulmista. Teen tätä pääasiassa blogissani, joskus myös keskustelupalstoilla, tosin täällä plussalla ette taida mua kauhean usein enää nähdä? ;)

Olen myös nähnyt muissa parisuhteissa miten konfliktit kasvatuksessa ajavat erilleen. Vanhemmuus on herkkä aihe ja siitä ottaa helposti nokkiinsa jos toinen tulee puuttumaan. Ja kun asutaan samaa kotia niin on hankala pitää eri linjoja. Sellaista sattuu. Itse olen keskimääräistä herkempi sille, että pitäisi kompromissin nimissä toimia vastoin omia ajatuksiaan.

Osaan kyllä asua muiden ihmisten kanssa, se on ihan luontevaa ja mukavaa mulle, sopeudun siihen hyvin ja olen suht hyvä "kämppis" :)[/QUOTE]

en ole itse koskaan törmännyt perheesseen, jossa konfliktiin tai kriisiin tai eroon olisi päädytty lastenkasvatuksen takia.

en koskaan.
eroon on päädytty ihan muiden syiden vuoksi.
elämä on rankkaa lapsiperheellsienä, liikaa työtä, rakkaus vain kuihtuu ja katoaa,
ehkä rahasta tulee puolisoille riitaa.

lastenkasvatuksesta voi tulla kiistaa mutta ei niin pahoja että olisi eroon syy. ja harvinaista sekin.
 
"vieras"
[QUOTE="ninaTT";27028403]Häh? Mä en huuda :D

Mä pohdin omaa äitiyttäni paljon ja tahdon jakaa sellaisia asioita joiden koen olevan hyviä :) Kerrataanko aiempia viestejäni: En koe olevani erityisen etevä kasvattaja tai omaavani mitään asiantuntijatietoa. Pääasiassa kerron pätevien asiantuntijoiden ajatuksia eteenpäin ja selitän niitä eri näkökulmista. Teen tätä pääasiassa blogissani, joskus myös keskustelupalstoilla, tosin täällä plussalla ette taida mua kauhean usein enää nähdä? ;)

Olen myös nähnyt muissa parisuhteissa miten konfliktit kasvatuksessa ajavat erilleen. Vanhemmuus on herkkä aihe ja siitä ottaa helposti nokkiinsa jos toinen tulee puuttumaan. Ja kun asutaan samaa kotia niin on hankala pitää eri linjoja. Sellaista sattuu. Itse olen keskimääräistä herkempi sille, että pitäisi kompromissin nimissä toimia vastoin omia ajatuksiaan.

Osaan kyllä asua muiden ihmisten kanssa, se on ihan luontevaa ja mukavaa mulle, sopeudun siihen hyvin ja olen suht hyvä "kämppis" :)[/QUOTE]

Mutta onko sitten lapselle parempi että vanhemmat asuvat erillään vain siksi ettei tulisi kasvatusristiriitoja? Läsnäoleva vanhemmuus korvaa sen että tekee joskus jotain kasvatuksessa toisen mielestä "väärin". Kun väärin tekee silloin siellä toisessakin kodissa. Eikö kämppiksinä tai lähekkäin asuminen ja lähivanhemmuus ole lapselle hyväksi vaikka olisikin vähän kasvatusristiriitoja?
 
vrs
[QUOTE="Vieras";27027723]Teillä ei taida olla kovinkaan käsitystä normaaleista bileistä. Meillä ei mun mies nai mun kavereita toisten (tällä tarkoitan teidän tapauksessa tytsiä) nähden. Tästä oli sulla pitkä ketju jokin aika sitten. [/QUOTE]

Oletko kuullut "rikkinäinen puhelin"-efektistä? Mekään emme ole exibitionistejä.

[QUOTE="Vieras";27027723]Ja jos sä olet noin hukassa siitä mikä on avioliitossa olevien ja ystävien käytöksen ero ja ihmettelet mitä vikaa kavereiden pussailussa on niin olettaisin että sun lapsilla saattaa olla vielä vähemmän aavistusta. Kyllä siinä on muutakin eroa kuin nimitys. Ehkä sä vielä joskus ymmärrät. Veikkaan tämän perusteella että et.[/QUOTE]

Katsos kun mun ei tarvitse olla yhtään hukassa miettiäkseni asioita. Musta on käsittämätöntä, että ihmiset voi vaan kulkea kuin lampaat laumassa miettimättä asenteitaan, tekojaan, odotuksiaan ja valintojaan. Tehdään/ollaan näin, koska näin on aina tehty/oltu, mutta ei hetkeksikään pysähdytä miettimään MIKSI. Ei jokaista asiaa tarvitse ryhtyä toteuttamaan, mutta kyllä jonkunlainen tietoisuus motiiveista ja syistä tekojen takana luulisi olevan?

Ihan yhtälailla kuin te muut olen kasvanut tähän kulttuuriin ja kuullut nuo fraasit siitä, mitä kuuluu tehdä ja mitä ei, mikä on normi ja mikä ei, mutta en itsenäisesti ole vielä löytänyt kovin järkevää selitystä MIKSI, eikä kukaan ainakaan tässä ketjussa ole sellasta kyennyt antamaan. Kysyn miksi, vastataan vain "siksi, kun se vaan ON", ei osata perustella mitenkään. Kyseenalastaminen EI ole paha asia, se lisää tietoisuutta ja vapautta valita.
 
"vieras"
Oletko kuullut "rikkinäinen puhelin"-efektistä? Mekään emme ole exibitionistejä.
Miehestäsi en tiedä, mutta kyllä sinä olet. Jos et fyysisesti, niin henkisesti.

Katsos kun mun ei tarvitse olla yhtään hukassa miettiäkseni asioita. Musta on käsittämätöntä, että ihmiset voi vaan kulkea kuin lampaat laumassa miettimättä asenteitaan, tekojaan, odotuksiaan ja valintojaan. Tehdään/ollaan näin, koska näin on aina tehty/oltu, mutta ei hetkeksikään pysähdytä miettimään MIKSI. Ei jokaista asiaa tarvitse ryhtyä toteuttamaan, mutta kyllä jonkunlainen tietoisuus motiiveista ja syistä tekojen takana luulisi olevan?

Ihan yhtälailla kuin te muut olen kasvanut tähän kulttuuriin ja kuullut nuo fraasit siitä, mitä kuuluu tehdä ja mitä ei, mikä on normi ja mikä ei, mutta en itsenäisesti ole vielä löytänyt kovin järkevää selitystä MIKSI, eikä kukaan ainakaan tässä ketjussa ole sellasta kyennyt antamaan. Kysyn miksi, vastataan vain "siksi, kun se vaan ON", ei osata perustella mitenkään. Kyseenalastaminen EI ole paha asia, se lisää tietoisuutta ja vapautta valita.
Onko tuo nyt sun sairauden vika, vai joku muu outous, ettet voi ymmärtää miksi joku voisi haluta sen yhden oman miehen/naisen ja haluta perustaa sen kanssa perheen ja pitää niistä asioista kiinni? Miksi luulet, että ihmiset tekee niin vastoin tahtoa? Siinä sulla ois hieman miettimistä, katsos kun jokainen täällä tekee kyllä ne omat ratkaisunsa ja suurimmalle osalle nyt vaan on tärkeintä se oman rakkauden löytäminen ja sen säilyttäminen ja siirtäminen lapselle. Ei se tee esim. musta mitään laumasielua, minä vaan rakastan miestäni yli kaiken enkä halua häntä jakaa, enkä halua että lapseni joutuvat hänet jakamaan. Capish?
 
"hmmm"
[QUOTE="Vieras";27027723]Teillä ei taida olla kovinkaan käsitystä normaaleista bileistä. Meillä ei mun mies nai mun kavereita toisten (tällä tarkoitan teidän tapauksessa tytsiä) nähden. Tästä oli sulla pitkä ketju jokin aika sitten. [/QUOTE]

siis vrs:n mies on pannut ninaTT:tä niin että tytsi on katsonut vieressä???
 
täh
[QUOTE="hmmm";27031414]siis vrs:n mies on pannut ninaTT:tä niin että tytsi on katsonut vieressä???[/QUOTE]

Samaa mäkin mietin, kaivakaa se ketju esille pliis?
Aika absurdiksi jo menee.
 
kuka
Alkuperäinen kirjoittaja NinaTT:n äiti;27013054:
Mistä olet saanut päähäsi että etävanhempi ei olisi mukana lapsen arjessa? Olen itse ollut etävanhempi viitisen vuotta ja yhtä lailla olin mukana lapsen arjessa kuin lähivanhempana. Etävanhemmuus ei eroa lähivanhemmuudesta muilta osin paitsi että ympäristöllä ja viranomaisilla ihan oudot käsitykset mistä on kyse :D
jahas, tuleeko keskusteluun kohta enemmänkin sukua? Vaikka en minä kaikkiin nikkeihin usko kun ei ole rekisteröityjä. Itse voisin olla NinaTT:n etäisä tai vaikka sen tulevan/vasta ajatuksissa olevan tuleva isä.... :)
 
vrs
[QUOTE="vieras";27031362]Miehestäsi en tiedä, mutta kyllä sinä olet. Jos et fyysisesti, niin henkisesti.



Onko tuo nyt sun sairauden vika, vai joku muu outous, ettet voi ymmärtää miksi joku voisi haluta sen yhden oman miehen/naisen ja haluta perustaa sen kanssa perheen ja pitää niistä asioista kiinni? Miksi luulet, että ihmiset tekee niin vastoin tahtoa? Siinä sulla ois hieman miettimistä, katsos kun jokainen täällä tekee kyllä ne omat ratkaisunsa ja suurimmalle osalle nyt vaan on tärkeintä se oman rakkauden löytäminen ja sen säilyttäminen ja siirtäminen lapselle. Ei se tee esim. musta mitään laumasielua, minä vaan rakastan miestäni yli kaiken enkä halua häntä jakaa, enkä halua että lapseni joutuvat hänet jakamaan. Capish?[/QUOTE]

Tietysti voin ymmärtää. :D Siksihän tämä keskustelu on niin koominen, kun jokainen kysymykseni otetaan henkilökohtaisena uhkauksena ja/tai loukkauksena. Kyseenalaistan yleistä olettamusta, en kenenkään yksittäistä parisuhdetta. Kirkko/uskonto on varmaan suuri vaikuttaja tässä yleisessä ajatusmaailmassamme, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku oikeasti olisi miettinyt syitä näille ollettamuksille ja vielä mielenkiintoisempaa olisi lukea joku kunnollinen tutkimus aiheesta, mutta sellaista ei länimaiden ulkopuolelle ulottuvasti ole taidettu tehdä?

Jokaiseen kysymykseeni vastaus on ollut "koska kulttuuri" tai "koska niin vain on". Ei nuo minusta selitä mitään muuta kuin sen, että toimitaan vain massan mukana mitään sen kummemmin miettimättä.

Ihan mahtavaa, jos on käynyt niin hyvä mäihä, että juuri se stereotyyppinen idyllielämä tuntuu omalle, hyvälle ja on vielä osunut kohdallekin, mutta ei sitä millään muotoa uhkaa syiden pohtiminen.

En ole myöskään väittänyt, että kaikki olisivat yksiavioisessa heteroparisuhteessa vastoin tahtoaan. Olen kysynyt, oletetaanko sen edelleen olevan ainoa oikea vaihtoehto, ja onko tälle mahdolliselle olettamukselle joku muu syy, kuin kulttuuri? Jos ei edusta valtavirtaa, normia, onko se automaattisesti lapsille pahaksi ja jos on, niin miksi? Kulttuuri taas? Ja vielä enemmän haluaisin kuulla syitä kaikille niille näennäisille rajoille, mitä eri rooleihin on asetettu; mistä ne kumpuaa, onko niille mitään järkeviä perusteluita, mitään muuta syytä, kuin -taas- kulttuuri?

Kulttuuri on vain ihmisten luomaa, ei kiveen kirjattua. Se ei minusta ole tae mistään, ei kelpaa selitykseksi eikä syyksi. Toki se vaikuttaa, muttei määrää.
 
"mie"
[QUOTE="ninaTT";27013161]No joo, lapsen on hyvä asua useamman aikuisen kanssa :) Nyt päästiin jo johonkin jonka voin allekirjoittaa.

Mutta mitä lisäarvoa näiden aikuisten välinen romanttinen suhde tuo?[/QUOTE]

Ajatuksen siitä, että ihminen voi rakastaa toista aikuista ihmistä niin paljon että haluaa luoda perheen ja saada perheeseen lapsia, jotka oppisivat myös tuon mallin
 
vrs
[QUOTE="hmmm";27031414]siis vrs:n mies on pannut ninaTT:tä niin että tytsi on katsonut vieressä???[/QUOTE]

Voi teitä säälittäviä haaskalintuja. :hug: Eikö BB enää riitä?

Minä ja Tytsi emme ole palstan ulkopuolella missään tekemisissä. Mieheni ja Tytsi eivät ole yleensäkään missään tekemisissä, eivätkä käsittääkseni nykyään Tytsi ja NinaTTkään.

Enempää en vaivaudu asiaa kommentoimaan/puimaan, koska se lienee turhaa? Teillä on omat mielikuvitusmaailmanne, eikä niihin totuudella taida olla paljoa vaikutusta?
 
"vieras"
Tietysti voin ymmärtää. :D Siksihän tämä keskustelu on niin koominen, kun jokainen kysymykseni otetaan henkilökohtaisena uhkauksena ja/tai loukkauksena. Kyseenalaistan yleistä olettamusta, en kenenkään yksittäistä parisuhdetta. Kirkko/uskonto on varmaan suuri vaikuttaja tässä yleisessä ajatusmaailmassamme, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku oikeasti olisi miettinyt syitä näille ollettamuksille ja vielä mielenkiintoisempaa olisi lukea joku kunnollinen tutkimus aiheesta, mutta sellaista ei länimaiden ulkopuolelle ulottuvasti ole taidettu tehdä?

Jokaiseen kysymykseeni vastaus on ollut "koska kulttuuri" tai "koska niin vain on". Ei nuo minusta selitä mitään muuta kuin sen, että toimitaan vain massan mukana mitään sen kummemmin miettimättä.

Ihan mahtavaa, jos on käynyt niin hyvä mäihä, että juuri se stereotyyppinen idyllielämä tuntuu omalle, hyvälle ja on vielä osunut kohdallekin, mutta ei sitä millään muotoa uhkaa syiden pohtiminen.

En ole myöskään väittänyt, että kaikki olisivat yksiavioisessa heteroparisuhteessa vastoin tahtoaan. Olen kysynyt, oletetaanko sen edelleen olevan ainoa oikea vaihtoehto, ja onko tälle mahdolliselle olettamukselle joku muu syy, kuin kulttuuri? Jos ei edusta valtavirtaa, normia, onko se automaattisesti lapsille pahaksi ja jos on, niin miksi? Kulttuuri taas? Ja vielä enemmän haluaisin kuulla syitä kaikille niille näennäisille rajoille, mitä eri rooleihin on asetettu; mistä ne kumpuaa, onko niille mitään järkeviä perusteluita, mitään muuta syytä, kuin -taas- kulttuuri?

Kulttuuri on vain ihmisten luomaa, ei kiveen kirjattua. Se ei minusta ole tae mistään, ei kelpaa selitykseksi eikä syyksi. Toki se vaikuttaa, muttei määrää.
No itse en ota noita kysymyksiä minään loukkauksena, mutta olen kyllä aiemminkin sulle samasta asiasta sanonut, en vaan muista että missä. Ja alkaa ärsyttää tuollainen jankkaaminen ja ihmisten kutsuminen lampaiksi, vaikka sitä ärsytystähän sinä ajat takaakin. Mulla on käynyt tuuri ja suurimmalla osalla ystäväpiiriäni on käynyt tuuri, myös vanhemmillani ja mieheni vanhemmilla ja sisaruksillamme on käynyt yhtä hyvä tuuri jne. Eikä kulttuuri ketään määrää, kulttuurihan on meitä tukemassa! Esim. yksiavioisuuden myötä saamme laissa oikeudet puolison omaisuuteen kuolemantapauksessa, lisäksi lapset on hyvin suojattuja jos vanhemmille jotain tapahtuu. Jos niitä vanhempia olis viisi tai kymmenen, niin johan siinä menis byrokratia sekaisin! Ja kyllä menisin itsekin.

Ja itse en usko, että ihminen on luotu moniavioiseksi. Enkä tarkoita mitään raamatun oppeja, vaan ihan ihmisen viettejä esim. löytää turvaa.

Ja mitä tuohon erilaisuuteen tulee, niin joistakin on ihan mahtavaa mennä naimisiin esim. hevosen kanssa. Miksi siihen voi sanoa, ettei se ole normaalia ja itse en sitä sen takia tekis ja tähän asiaan ei voi? Ja ennen kuin kerrot, että eihän ihminen ja eläin ole luotu toisilleen, niin eihän aasi ja hevonenkaan ole (eri lajeja), mutta niin ne vain jossain päin toisensa on löytäneet. Oikeastaan vastaavaa ois varmaan jos ihminen menis apinan kanssa kimppaan, kun lajiamme läheisin. Alkaisitko sellaiseen suhteeseen, jos sattusit rakastumaan apinaan? Jos et, niin miksi et?
 
"vieras"
Voi teitä säälittäviä haaskalintuja. :hug: Eikö BB enää riitä?

Minä ja Tytsi emme ole palstan ulkopuolella missään tekemisissä. Mieheni ja Tytsi eivät ole yleensäkään missään tekemisissä, eivätkä käsittääkseni nykyään Tytsi ja NinaTTkään.

Enempää en vaivaudu asiaa kommentoimaan/puimaan, koska se lienee turhaa? Teillä on omat mielikuvitusmaailmanne, eikä niihin totuudella taida olla paljoa vaikutusta?
Ihan itse taisit miehesi panemisista tänne palstalle raportoida. Siitä en tiedä mistä tuo on peräisin että se kaverisi olisi ollut ninaTT,mutta aika kummallista että iste suollat tänne kansan nähtäväksi sun ja miehesi seksielämän ja vedät herneet nokkaan jos joku erehtyy siitä jälkeenpäin mainitsemaan. Tytsi itse kertoi olleensa samoissa bileissä mutta eri huoneessa kun miehesi kiksautteli jotain sun kaveria teidän makkarissa. Hei,tulipa muuten deja vu! Joskus kun olin 15 niin kuulin samanlaisen tarinan luokkakaverin bileistä.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä