Tietysti voin ymmärtää.
Siksihän tämä keskustelu on niin koominen, kun jokainen kysymykseni otetaan henkilökohtaisena uhkauksena ja/tai loukkauksena. Kyseenalaistan yleistä olettamusta, en kenenkään yksittäistä parisuhdetta. Kirkko/uskonto on varmaan suuri vaikuttaja tässä yleisessä ajatusmaailmassamme, mutta olisi mielenkiintoista kuulla, jos joku oikeasti olisi miettinyt syitä näille ollettamuksille ja vielä mielenkiintoisempaa olisi lukea joku kunnollinen tutkimus aiheesta, mutta sellaista ei länimaiden ulkopuolelle ulottuvasti ole taidettu tehdä?
Jokaiseen kysymykseeni vastaus on ollut "koska kulttuuri" tai "koska niin vain on". Ei nuo minusta selitä mitään muuta kuin sen, että toimitaan vain massan mukana mitään sen kummemmin miettimättä.
Ihan mahtavaa, jos on käynyt niin hyvä mäihä, että juuri se stereotyyppinen idyllielämä tuntuu omalle, hyvälle ja on vielä osunut kohdallekin, mutta ei sitä millään muotoa uhkaa syiden pohtiminen.
En ole myöskään väittänyt, että kaikki olisivat yksiavioisessa heteroparisuhteessa vastoin tahtoaan. Olen kysynyt, oletetaanko sen edelleen olevan ainoa oikea vaihtoehto, ja onko tälle mahdolliselle olettamukselle joku muu syy, kuin kulttuuri? Jos ei edusta valtavirtaa, normia, onko se automaattisesti lapsille pahaksi ja jos on, niin miksi? Kulttuuri taas? Ja vielä enemmän haluaisin kuulla syitä kaikille niille näennäisille rajoille, mitä eri rooleihin on asetettu; mistä ne kumpuaa, onko niille mitään järkeviä perusteluita, mitään muuta syytä, kuin -taas- kulttuuri?
Kulttuuri on vain ihmisten luomaa, ei kiveen kirjattua. Se ei minusta ole tae mistään, ei kelpaa selitykseksi eikä syyksi. Toki se vaikuttaa, muttei määrää.