Nimen valinnasta

[Fanaatikohtava]

On se vaikeaa valita toiselle ihmiselle nimi. Hänen pitäisi vieläpä käyttää sitä koko ajan koko elämänsä.

Miettiessäni on tullut muutama asia mieleen, annan muillekin mietittäväksi (ei sillä, että näin pitää tehdä, vaan vinkkinä kelle haluaa.)

- Nimen pitäisi sanoessa olla kerralla selvä. Siksi karsiutuvat Nikot, Lukat (c:llä vai k:lla?), Iinat, Tiiat, Juliat (yhdellä vai kahdella i:llä/u:lla?) ym...

- Nimen pitäisi olla sellainen, ettei siitä helposti pääse vääntämään lempinimeä. Samuli->Samu, Arto->Arska, ja suunnilleen kaikki pitkät nimet, jotka itsestään lyhentyvät. Mitä järkeä antaa nimeä, jota ei käytetä?

- Eikä helposti pitäisi saada vääntymään pilkkanimeksi. Äkkiäkös Iisasta tulee Aasi ja Leo saa aina olla Leo Leijona...

- Nimi ei pitäisi olla niin yleinen, että sitten on samalla luokalla tai kaveripiirissä monta kaimaa. Hyvästi siis Veeti (olisi ollut älyttömän hyvä, mutta kun se on jo joka talossa!), Emma, Aada ja muut ihanat...

- Ei myöskään lähisukulaisten nimiä, muuten lapsesi on vielä aikuisenakin Pikku-Eero.

Aika monta ihanaa nimeä näissä kyllä karsiutuu!

 

[gyuj]

Vaikutat kyllä aika hankalalta tyypiltä, sillä kyllähän oikeestaan mistä vaan saa väännettyä kutsumanimen... Ihan peruskin Timo->Timppa jne...

Jos nyt mulla tulee jotain mieleen mistä ei tehdä hirveästi väännöksiä, niin ne olisi ehkä sellaisia kuin Kalle, Ulla, Milla, Essi, Ella...

 

[Piparminttu-Pipsa.]

Ap:n mietteet on tosi tuttuja, meidän nimikriteerit on nimittäin ihan samanlaiset! Yritäpä siinä sitten löytää sopiva nimi, joka vielä kuulostaisikin kivalta ja olisi molempien mieleen...

Mua arveluttaa myös nimet, jotka tarkoittaa jotakin. Siis nää Lumi, Säde, Tuuli jne. Onhan ne ihan tavallisia, mut kuitenkin niillä on myös nimen lisäksi toinenkin merkitys ja se voi olla jossain vaiheessa muiden lasten mielestä tosi hauska pilkanteon aihe...? Noista samoista nimistä luovumme myös siksi, et niiden taivuttaminen ei ehkä ole kaikille itsestäänselvää. Siis sanotaanko Lumelle tai Lumille jne. Varsinkin lapsilla on usein vaikeuksia taivuttaa tuollaisia erikoisempia nimiä. Kerrankin kuulin, kun yksi tyttö sanoi, että "Annetaan se Sädelle!" ...

Tuo on osittain totta, että melkein mistä nimestä vaan saa jonkun väännöksen keksittyä, jos vain haluaa. Jotkut nimet ovat ehkä vaan alttiimpia kuin toiset ja siksi mekin hylkäämme suosiolla esim. pitkähköt nimet. Tykkäisin Joonatanista, mut sehän olisi aina joku Jone tai Jonttu. Ja Jaakko olis ihana nimi, mutta arvatkaa vaan millä nimellä sitä kutsuttaisi loppuelämä...

Nyt on 25.viikko menossa ja vielä on siis aikaa pähkäillä nimiä. Pari hyvää on jo onneksi keksitty, mutta äkkiäkös niistäkin löytyy jotain vikaa, kun tarpeeksi kauan suussa pyörittelee...

 

[hohhohhoijaa]

Joopa joo. Ihan varmasti jokaisesta nimestä saa väännettyä lempinimen ja jos vaikka nimi ei sitten tarkoita mitään ( Tuuli, Lumi jne ) voidaan se "pilkkanimi" keksiä vaikka lapsen jostain ulkoisesta piirteestä, silmälaseista tai pisamista.
Älkää nyt hyvät ihmiset tehkö asiasta liian vaikeaa, oli nimi mikä tahansa ette voi lapsianne ikuisesti pitää pumpulissa. Ja luultavasti jossain vaiheessa elämää lapsi ei pidä nimestään, tai sukunimestään. Mikä ihan normaalia. Kaikkea ei voi ennakkoon suunnitella.

 

[Ei ymmärrä]

Jos nimi tarkoittaa jotain, niin miten se voi olla pilkan aihe? Jos vaikka on Tuuli? Multa menee vähän ohi .

Tosiaan: kyllä niitä väännöksiä keksii halutessaan ihan mistä nimestä vain.

Tuon kyllä ymmärrän, ettei halua lapselleen vaikeaa nimeä, joka pitää kerta toisensa jälkeen tavata kuulijalle. Myös sen ymmärrän, ettei halua liian yleistä muotinimeä.

Meidän lapsen nimi on just tuollaista Jaakko > Jaska tai Ari > Arska -tyyliä eli nimellä on tosi tyypillinen lempinimi. Olen kuitenkin sanonut kaikille heti alusta alkaen, etten siedä sitä lempinimeä eikä kukaan tuttu ole sitä käyttänyt.

 

[Fanaatikohtava]

Totta kai mistä nimestä vain voi vääntää jotain, jos haluaa. Mutta jotkut nimet vääntyvät ihan automaattisesti, ja sitten kaikki käyttävät sitä Arskaa tai Jaskaa luontevasti ensitapaamisesta lähtien.

 

[Fanaatikohtava]

Älkää nyt hyvät ihmiset tehkö asiasta liian vaikeaa, oli nimi mikä tahansa ette voi lapsianne ikuisesti pitää pumpulissa. Ja luultavasti jossain vaiheessa elämää lapsi ei pidä nimestään, tai sukunimestään. Mikä ihan normaalia. Kaikkea ei voi ennakkoon suunnitella.

Niin, mutta yritän tässä keksiä sellaista nimeä, että se lapsi edes joinain aikoina sitä sietää Helppokäyttöinen nimi on suuri etu, kun nimeä kuitenkin joutuu aika paljon käyttämään, kertomaan ja kirjoittelemaan.

 

["ei nimi miestä pahenna"]

Nimestä kuin nimestä saa väännettyä omituisia lempinimiä, itselleni on väännelty kaikenlaisia kuten perheenjäsenillekin. Jos joku haluaa olla ilkeä, hän voi keksiä hyvinkin merkityksellisen pilkkanimen toiselle. Mutta sellaiset ihmiset on vaan ohitettava elämässä.

 

[joopati]

Et voi tosiaan suojata tulevaa lastasi pelkän nimenannon turvin.

Anna riittävän monta nimeä, niin lapsi voi kouluun mennessään itse päättää kutsumanimensä.

 

[-Säde-]

Ei mulle ainakaan koskaan oo mitään traumaa tullut tosta, että mun nimeäni ei osata taivuttaa tai joutuu moneen kertaan sanomaan nimensä. Koulussa olin aina Satu tai Sonja tms. koska opet ei muistanu mun nimeäni, ja se vähän harmitti. Myöskin se "päivänsäde" vitsailu. Mutta näin aikuisiällä (olen 28) olen ylpeä nimestäni, koska se on vieläkin aika erikoinen! Että miettikäähän äipät sitäkin, miltä lapsestanne hänen nimensä voi tuntua aikuisena.

Mies muuten vinkkas, että pojan nimi täytyy olla sellainen, ettei armeijassa keksitä pilkan aihetta! Kuulemma kaikki Timo Johannekset jne. kärsineet tuosta T.J. etunimen lyhenteestä. Ei ollu naisihmiselle tullut tollanen mieleenkään!