Nimen valinnasta

[,.,.,]

Mutta kun minä tarkoitan sitä, että jos lapsen nimeää Lauriksi tai Timoksi, saa olla ihan VARMA, että hän tulee olemaan Late tai Timppa.

Ei se aina niinkään ole. Minulla on 3 -tavuinen nimi, josta saa helposti väännettyä vastaavan mistä puhuit. Silti yksi ainut ihminen on vasta nyt vanhempana käyttänyt tuota lyhenne lempparia, josta en itse pidä ollenkaan. Yleisesti kuitenkin nimeäni on aina käytetty oikein.

 

[...]

Mutta kun minä tarkoitan sitä, että jos lapsen nimeää Lauriksi tai Timoksi, saa olla ihan VARMA, että hän tulee olemaan Late tai Timppa.

Ei todellakaan ole aina niin... Tiedän esim. Laurin, Jaakon ja Arton (aikuisia) jotka kyllä ihan kaikkialla ovat Lauri, Jaakko ja Arto, eikä heitä ole lapsinakaan kutsuttu Lateksi, Jaskaksi eikä Arskaksi tms... Minusta on hassua karsia hyvä nimi pois tuollaisen "lempinimipelon" vuoksi.

 

[nounounou]

Mutta kun minä tarkoitan sitä, että jos lapsen nimeää Lauriksi tai Timoksi, saa olla ihan VARMA, että hän tulee olemaan Late tai Timppa.

So, pitääkö nimi siis olla sellainen, että se lempinimi ei ole ennalta-arvattava vai mikä pointtisi on?

 

[ap.]

Onneksi olkoon ,.,., ja ...:n tutut Teille on käynyt hyvin.
Meidän suku vaan on ainakin sellaista, että itse voin olla varma... Kaikki väännetään, mikä väännettävissä on! Juuri noiksi perinteisiksi Arskoiksi yms, joista en pidä yhtään.

 

[ap.]

Mutta kun minä tarkoitan sitä, että jos lapsen nimeää Lauriksi tai Timoksi, saa olla ihan VARMA, että hän tulee olemaan Late tai Timppa.

So, pitääkö nimi siis olla sellainen, että se lempinimi ei ole ennalta-arvattava vai mikä pointtisi on?

Joo. Jos nimittäin tiedän, että se Lauri tulee aina ja alati olemaan Late, nimeän saman tien suoraan Lateksi.

 

[Jaakon lapsenlapsi]

No eivät lempinimet minusta ole niin vaarallisia, mutta jos nimeät pojan vaikka Jaakoksi, niin se on sitten aina ja alati Jaska. Jaakko ei koskaan. Kyllä minäkin lapsiani kutsun joskus kaikenlaisilla väännöksillä, mutta en millään yhdellä koko aikaa. Nimittäin kuten alussa sanoin, jos annan nimen niin tahdon että sitä käytetäänkin...

Isoisäni oli Jaakko, ja jos joku häntä kutsui Jaskaksi niin hän korjasi heti. Kyllä ympäristö ymmärsi.

Toinen tuttu on myös Jaakko ja kaverit kutsuu Jakeksi eikä se häiritse ketään, ei varsinkaan asianosaista.

 

[jeah]

Mutta kun minä tarkoitan sitä, että jos lapsen nimeää Lauriksi tai Timoksi, saa olla ihan VARMA, että hän tulee olemaan Late tai Timppa.

So, pitääkö nimi siis olla sellainen, että se lempinimi ei ole ennalta-arvattava vai mikä pointtisi on?

Joo. Jos nimittäin tiedän, että se Lauri tulee aina ja alati olemaan Late, nimeän saman tien suoraan Lateksi.

Voihan Lateakin sanoa Lauriksi;D

 

[en ymmärrä?]

voisiko ap ystävällisesti valottaa, että mikä ongelma tai vika noissa lempinimissä on? en nyt oikeasti ymmärrä pointtiasi. eikös rakkaalla lapsella nimenomaan ole monta nimeä .

 

[...]

Onneksi olkoon ,.,., ja ...:n tutut Teille on käynyt hyvin.
Meidän suku vaan on ainakin sellaista, että itse voin olla varma... Kaikki väännetään, mikä väännettävissä on! Juuri noiksi perinteisiksi Arskoiksi yms, joista en pidä yhtään.

No sitten sinun ei tosiaankaan varmaan kannata nimetä lastasi Lauriksi tai Artoksi.

 

[Tänään lehdessä]

Paikallislehden kastetuista löysin tällasia nimiä ja mietiskelin samalla, ettei oikein väänny lempinimiksi: Ada, Iiris, Kiia, Kiira, Neela, Neea, Eemi, Edvin, Jerry, Aarne. Siis ite en ainakaan noista keksi lempinimiä. Mutta meillä itellä pojan nimi on Jesse, eli jo valmiiks vähän niinku lempinimi. Silti ollaan ihan ite väännetty: Jesmu, Jermu, Jerkka... ja koko ajan tulee lempinimiä keksittyä lisää

 

[kyllä noistakin...]

Paikallislehden kastetuista löysin tällasia nimiä ja mietiskelin samalla, ettei oikein väänny lempinimiksi: Ada, Iiris, Kiia, Kiira, Neela, Neea, Eemi, Edvin, Jerry, Aarne. Siis ite en ainakaan noista keksi lempinimiä. Mutta meillä itellä pojan nimi on Jesse, eli jo valmiiks vähän niinku lempinimi. Silti ollaan ihan ite väännetty: Jesmu, Jermu, Jerkka... ja koko ajan tulee lempinimiä keksittyä lisää

Tätiäni Iiristä on aina kutsuttu Iikaksi (siis kahdella iillä, ei likaksi . Tuttavien Neea-tyttö taas on Nessu. Että kyllä noita lempinimiä syntyy melkein nimestä kuin nimestä - jos on syntyäkseen...

 

[Timulitee]

Me taas päädyttiin tavalliseen nimeen juuri siksi, että siitä on arkikielessä satavarma lempinimi. Ja lasta kutsutaan sillä nimellä jatkuvasti, esitelläänkin lempinimellään. Minusta on aina ollut kiva, että minulla oli yleisessä käytössä ollut lempini (jossa ei ollut mitään yhteyttä mun oikeaan nimeen. Veli keksi sen, kun ei raukka puhevikansa takia osannut sanoa mun oikeaa nimeä sinne päinkään.) Vieläkin mieltä lämmittää, kun näen jonkun vanhan tutun, yleensä veljen kavereita, jotka kutsuu mua lempinimellä.

Kiusata voi millä nimellä vaan. Mun kiusaamisnimi liittyi mun hiusten väriin, mieheni kiusaamisnimi siihen, että hänen äitinsä kuoli syöpään. Kun ihmistä halutaan loukata, niin keinot löytyy. Tietenkään ei tarvitse tehdä lapsen elämästä tahallaan vaikeaa, mut ei jonkun palikkapään koulukiusaajan pillin mukaan sentään tarvitse tanssia.

 

[ap.]

voisiko ap ystävällisesti valottaa, että mikä ongelma tai vika noissa lempinimissä on? en nyt oikeasti ymmärrä pointtiasi. eikös rakkaalla lapsella nimenomaan ole monta nimeä .

Enkös ole kertonut jo monta kertaa: Jos annan lapselle jonkun nimen, haluan että sitä myös käytetään. Siksi ei sellaista nimeä, joka perinteisesti väännetään.

Ei minua muutama eri lempinimi haittaa, jos se oikeakin nimi pääsee käyttöön eikä jää vain virallisiin papereihin pölyttymään.

No sitten sinun ei tosiaankaan varmaan kannata nimetä lastasi Lauriksi tai Artoksi.

Niin just, siitähän tässä on ollut puhe koko ajan.

Mutta miten tämä keskustelu meni nyt pelkästään tähän lempinimiasiaan? Mitäs sanotte noista muista kohdista?

 

[jokaisella tyylinsä]

Enkös ole kertonut jo monta kertaa: Jos annan lapselle jonkun nimen, haluan että sitä myös käytetään. Siksi ei sellaista nimeä, joka perinteisesti väännetään.

Sitten vaan kannattaa aina ja joka tilanteessa muistuttaa kaikille nimenvääntäjille, tutuille ja tuntemattomille, että meidän pojan nimestä(minkä ikinä valitsettekin) ei sitten tehdä väännöksiä. Aika duuni.

 

[rsdggf]

Paikallislehden kastetuista löysin tällasia nimiä ja mietiskelin samalla, ettei oikein väänny lempinimiksi: Ada, Iiris, Kiia, Kiira, Neela, Neea, Eemi, Edvin, Jerry, Aarne. Siis ite en ainakaan noista keksi lempinimiä. Mutta meillä itellä pojan nimi on Jesse, eli jo valmiiks vähän niinku lempinimi. Silti ollaan ihan ite väännetty: Jesmu, Jermu, Jerkka... ja koko ajan tulee lempinimiä keksittyä lisää

Aada: Aatu, Aaduli, Aatukka
Iiris: Iitu, Iippis
Kiia: Kipsu
Kiira: päässäs viiraa
Neela: Nekku
Neea: Nessu
Eemi: Emppu
Edvin: Eikka
Jerry: Jeppe
Aarne: Allu, Aksu

 

[miettikää nimeä aikusellakin]

Mä vastasin tohon V-alkuisten nimien ketjuun saman jutun, mutta laitanpa tännekin... Eli kannattaa tosiaan myös miettiä miltä nimi kuulostaa aikuisella ihmisellä. Lapsi ei aina tule olemaan lapsi, ja samaa nimeä joutuu käyttämään aikuisenakin. Joku Lumikki tai Kaneli ei ehkä oikein sovi aikuiselle (ja ovat muutenkin musta enemmän kanin nimiä ). Tai ei ainakaan mun mielestä.

 

[**********]

minusta puolestaan ei nimeä tarvitse ajatella ollenkaan niin, että sopiiko nimi vielä aikuisenakin. kyllähän nimi kasvaa kantajansa mukana aikuiseksi. lumikki ja kaneli sopivat vallan hyvin myös aikuiselle ihmiselle. en usko, että yhdenkään aikuisen lumikin tuttava ajattelee, että onpa hänellä lapsen nimi. ja aikuisia lumikkeja on, usko pois.

ennen (lapsena) pidin esim. paavoja aikuisina ja jopa vanhoina miehinä, mutta nykyisin paavo-nimestä tulee ensin mieleen pieni poika. ja oma poikani vallan ihmetteli aikuista paavoa, että kuinka paavo voi olla myös aikuisen nimi. eli niin sitä tottuu asioihin .

 

[Öötami]

Entäs Tytti tai Nyytti tai Ukko? Ukon suosio tuntuu kasvavan nykyisin!

 

[hehe]

Mä vastasin tohon V-alkuisten nimien ketjuun saman jutun, mutta laitanpa tännekin... Eli kannattaa tosiaan myös miettiä miltä nimi kuulostaa aikuisella ihmisellä. Lapsi ei aina tule olemaan lapsi, ja samaa nimeä joutuu käyttämään aikuisenakin. Joku Lumikki tai Kaneli ei ehkä oikein sovi aikuiselle (ja ovat muutenkin musta enemmän kanin nimiä ). Tai ei ainakaan mun mielestä.

Niin, uskokaa tai älkää, mutta Pentit, Kalevit, Annelit ja Irmatkin ovat joskus olleet pieniä lapsia, jopa vauvoja! Kylläpä niiden nimiä on varmaan silloin taivasteltu, että miten joku on antanut vanhan naisen /miehen nimen vauvalle!

 

[Nuppunen*]

Mulla on kyllä vielä pieni ongelma kuvitella Nuppua aikuisen naisen nimeksi. Mut tosiaan, kaikkeen tottuu...

 

[Mistä tahansa nimestä saa väännettyä lempinimen]

A:lla alkavat Aksu, Arska, Allu, Addu, Ansku, Artsi, Antsa...
B:llä esim. Pirre (Birgitta), Ben (Benjamin)
D:llä esim. Dan (Daniel), Dave (David)
E:llä Eppu, Ellu, Emppu, Eikka, Erkka...
F:llä Flora - joku margariiniväännös
G:llä Gabriel - Gabi
H:lla Hantta, Hanski, Hartsa, Hemppa, Henkka...
I:llä Iippu, Iitu, Iikka, Ipsu, Ipe, Imppu...
J:llä Jaska, Jamppa, Jansku, Janna, Jassu, Jende, Jossu, Julle, Jussi...
K:lla Kake, Kartsu, Karkki, Kalle, Kassu, Kata, Kiki, Kipa, Kipe, Kukkis, Krisse, Krisu...
L:llä Laussu, Lasse, Late, Lellu, Lissu, Lippe, Lyyti...
M:llä Mari, Masa, Matsu, Marski, Make, Memmu, Mike, Mirkku, Muru, Nanna...
N:llä Nessu, Nekku, Neppu, Nenne, Niksu, Nipa, Ninni, Nuppu...
O:lla Ode, Osku, Oku...
P:llä Paukku, Pate, Pake, Pirre, Peppi, Peksi, Pera, Pete, Päkä...
R:llä Rape, Rane, Rafe, Retu, Ressu, Repe, Ritu, Riksu, Rolle...
S:llä Sasse, Sarppa, Samppa, Santtu, Sale, Sepi, Sipa...
T:llä Tatu, Tare, Tavi, Tellu, Tepa, Tomppa, Timppa, Tontsa, Tuke, Tumppi...
U:lla Uppe, Unski, Uke...
V:llä Valtsu, Vallu, Viltsu, Viivi, Vellu, Vesku, Väiski...
Y:llä Yrtsi, Ykä...

Tässä siis vaan jotain ensimmäisenä mieleen tulleita väännöksiä tuttavapiiristä tai aiemmasta keskustelusta, listoja voisi jatkaa loputtomiin.

 

[Vielä yksi näkökanta]

Vielä yksi näkökanta noihin lempinimiin: Minusta yleiset lempinimet ovat kaikki jotenkin töksähtäviä ja (anteeksi) rumiakin. Oikeat nimet ovat melkein kaikki kauniita ja kauniisti ääntyviä, miksi kaikki lempinimet ovat tyyliä Kake, Kartsa, Paukku, Arska...?? Ne ovat tietysti persoonallisia ja varmaan helppo sanoa, mutta minä en pidä. Etenkin sanat jotka tarkoittavat jotain, vähemmän ruusuista, niinkuin Kossu, Paukkum, Tumppi...! Ja kun tytöille annetaan perinteisiä poikine lempinimiä, kuten Ennasta Enska. Miten olisi kauniit, sointucvat lempinimet? Pauliinasta Paula, Eemelistä Eemu... Juu ja tämä oli sitten vain minun mielipiteeni..!

 

[OnniHelmiSimpukka]

Nimen valinnasta

- Nimen pitäisi sanoessa olla kerralla selvä. Siksi karsiutuvat Nikot, Lukat (c:llä vai k:lla?), Iinat, Tiiat, Juliat (yhdellä vai kahdella i:llä/u:lla?) ym...

- Nimi ei pitäisi olla niin yleinen, että sitten on samalla luokalla tai kaveripiirissä monta kaimaa. Hyvästi siis Veeti (olisi ollut älyttömän hyvä, mutta kun se on jo joka talossa!), Emma, Aada ja muut ihanat...

Osa ihan hyviä pointteja, mutta pinetä ristiriitaakin tässä on. Tarkoitan Aadaa, joka on mielestäsi ihana nimi, mutta heität sille hyvästit yleisyyden takia. Mutta Aadahan ei täytä myöskään ekan kohdan kriteereitä (siitähän ei selviä kerralla, onko nimi Ada vai Aada)

 

[--neito--]

Kyllä se on myös nimenkantajasta kiinni kutsutaanko häntä lempinimellä vai ei. Miehelläni on sellainen nimi, joka yleensä väännetään juuri tietyksi lempinimeksi, mutta mieheni ei pidä ko. lempinimestä. Hän esittelee itsensä aina oikealla nimellään ja kaikki myös kutsuvat häntä oikealla nimellä, huolimatta "itsestään selvästä lempinimestä". Hänen veljellään on myös nimi, josta on tuo "ilmiselvä lempinimi", mutta häntäkin kutsutaan kaikkialla ihan oikealla nimellä. Ei se nyt niin itsestään selvää ole aina noiden lempinimien suhteen! Ympäristölle voi tehdä selväksi sen, ettei halua tulla kutsutuksi millään väännöksellä. Eikä noista lempinimistä voi tehdä aina selvää sääntöäkään, välillä niitä keksitään mitä mielikuvituksellisista yhteyksistä.

Itse olen huomannut, että suomenruotsalaiset tykkäävät lempinimistä. Mun työpaikalla on aika monta suomenruotsalaista. Kaikkia suomenkielisiä kutsutaan "oikeilla nimillään", mutta ruotsinkielisillä on tosi monella lempinimi, joilla sitten heitä yleisesti kutsutaan, myös pomot.

 

[Viukuli]

Jos haluat, että lastasi kutsutaan myös oikealla nimellä, niin voithan aina itse käyttää oikeaa nimeä. Silloinhan on vähintään yksi ihminen, joka sitä lapsesi oikeaa nimeä käyttää.

Itse tykkään hirveästi leikitellä suomenkielellä ja nautin tosi paljon kirjojen lukemisesta tai vaikka hyvistä suomenkielisistä biiseistä. Meillä serkkujen kanssa oli oikein hauskaa keksiä toisillemme lempinimiä. Esimerkiksi Arja-serkkuani kutsuttiin lempinimillä Arjuska, Artsumppa, Aijjakka, Artsa, ArjaMarjaTarja jne. Meille siis oli nautintoa se, että keksimme mitä erikoisempia ja naurettavampia nimihirviöitä. Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään, että se olisi ollut jotenkin kauheaa, noloa tai häpeällistä.

Se, että entisaikoina Pentti oli Pena ja Jaakko Jaska, niin kyllä niistä uusista nimistäkin tulee olemaan lempinimiä. Villet, Jeret, Laurat, Emmat jne tulevat saamaan lempinimiä. Sitä paitsi jos luokalla on jo ennestään kaksi Teemua, kolme Saraa ja pari Sannia, niin kyllä ne lempinimet astuvat kuvioihin jo ihan sen vuoksi, ettei tarvitse puhua Teemu K- ja Teemu R -nimillä. Jos taas valitsee kovin erikoisen nimen tai sellaisen, jossa on paljon vaikeasti ääntyviä S- ja R- kirjaimia, niin lempinimen syntyminen on helpompaa.

Minä en pidä sitä pahana, jos joku haluaa lapselleen nimeksi Nuppu tai jonkun muun lapsellisen nimen. Itse henkilökohtaisesti en sellaista nimeä ottaisi, mutta makuja on monia. Jonkun mielestä esim. Alexandra tai Rainer ovat aikuisten nimiä, mutta äkkiähän niihin tottuu, kun lapsi kasvaa nimensä myötä. Onhan se tietty vähän hassua, jos on kovin pieni "rääpäle" ja nimi on Napoleon Aleksanteri...