Niin..

[..se menee..]

..kuinka voi rakastaa niin...

Sepä se. En voi tietää. En ole koskaan saanut vastarakkautta. Kaikki se yksi, jota olen koskaan rakastanut, sen olen menettänyt.

Ken tietää. Ehkä mun ei olekaan tarkoitus rakastaa ketään enää koskaan?

Mun ensirakkauteni. Jolta sain ensisuudelmani. Ja jota rakastin enemmän kuin mitään muuta ikinä. Ja jota rakastan edelleen enemmän kuin mitään muuta ikinä. Kunnes kuolema tuli ja vei omansa.

Senm jälkeen en ole kyennyt mihinkään. On ollut pelkkiä huonoja vaihtoehtoja. Pelkkiä vääriä valintoja. Yhä edelleen yhdeksän vuoden jälkeen mulla on ikävä. Enkä usko että tästä koskaan pääsen yli. Enkä usko että koskaan enää voisin ketään rakastaa. Vaikka en vertaa.. mutta ei mua vaan kukaan voi rakastaa. En ymmärrä miksi. En todellakaan ymmärrä.

 

[noppa]

Voimia....

 

[ap]

Kiitos. Tunnen itseni niin säälittäväksi. Kai mä oon sen tunteen kanssa jo sinut. Minkäs teet. Kun ei pysty eikä halua, niin ei sitten. Toisaalta kai oisin halunnutkin jo, mutta kun vaan ei tule vastaan sitä sellaista miestä, jonka kanssa voisi edes yrittää.
Olen vahva nainen, itsenäinen ja omillani pärjäävä, enkä halua äidiksi kenellekään. Mutta niitä vahvoja tasapainoisia miehiä ei tunnu enää olevan. Joten yksin oon ja yksin jatkan.
Näin se kai menee. Kuusi vuotta jo yksin, ei tämä tästä taida enää koskaan muuttua..?

 

[vieras]

Eka sanoit 9v yksin ja nyt 6v yksin...? Mihin/miten sun mies kuoli?

 

[ap]

Eka sanoit 9v yksin ja nyt 6v yksin...? Mihin/miten sun mies kuoli?

Mun rakkaani kuoli vuonna 2001. Teki itsemurhan. Olin silloin (väärässä) suhteessa toisen (hirviön) kanssa, ja siitä erosta kohta 6v aikaa. Aika menee niin äkkiä. Tuntuu edelleen siltä, kuin tuosta kuolemasta ois vain muutama kk aikaa.

Vaan mitäs siitä. Elämä jatkuu.
Paitsi että mun rakkauselämä ei tuu ikinä enään jatkuun. Surullista, musta. Oisin toivonut toisin.

 

[onko]

sulla syyllisyyttä.. miten on sun rakas jos olit jättäny hänet,,

 

[outo]

juttu sulla.................