niin siinä sitten kävi :-(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nolona
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
olen täsmälleen samassa jamassa, luottotiedot lähtee päivänä minä hyvänsä. Ahdistaa välillä niin että oksettaa, toisaalta taas on helpottunut olo, ehkä jossain vaiheessa.

Mä en tilanteessa voi tehdä mitään. Kulutusluottoja jne. on ja eron myötä jouduin turvautumaan sitten ensimmäiseen pikavippiin, sitten toiseen jne. Hah, milläs näin tiukassa tilanteessa niitä makselet kun ei aiempiakaan ollut varaa hoitaa. Perintätoimistojen kanssa täysin turhaa sopia maksusuunnitelmista, en mä niitäkään kuitenkaan pysty hoitamaan. Ei auta kuin päästää kaikki ulosottoon ja maksella sitten sinne sen minkä pystyy, muuta vaihtoehtoa ei enää ole.

Joo, hävettää ja helkkaristi hävettääkin. Mutta ei tässä itkut enää auta, ihan kamalaa. Mun äiti saisi myös slaagin jos saisi tietää, sen takia ajattelinkin, että onko noi ulosottovelat jotenkin julkisia tai jotain, tietääkö kukaan? Meidän välit on poikki loppuelämän jos saa tietää. Onneksi miesystävälle sain asiasta kerrottua, koska en sellaista salaisuutta häneltä olisi voinut pitää kun asia niin paljon ahdistaa. Onneksi hän ei ollut moksiskaan, omiakin velkoja hällä on. Ja paras ystävä tietää, helpottaa edes vähän.

Sosiaalista luottoa en voi harkita, koska mun kaupungissa sen katto on jotain 5000 euroa ja sillä pitäisi saada kuitattua kaikki velat. Myös velkajärjestely on mun kohdalla toistaiseksi mahdoton, ei olisi saanut velkaantua viime aikoina ja olisi pitänyt maksella niitä koko ajan. Aion yrittää sinne jossain vaiheessa kun olen ulosottoon niitä ensin maksellut jonkin aikaa.

Kamalaa on, mutta ei auta kuin jaksaa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja näköjään koko elämä. Ainoa lohtu on, että enpähän pässi pysty enää velkaa lisää tekemään! Tsemppiä ap:lle.
 
mä laitoin tänne vastauksen jossa kerroin nuo summat mitä minnekin vaan se ei näy ? :0

olispa joku vertaistukiryhmä/henkilö tämmöisille. Minä ja varmasti moni muukin kokee tämmöisen asian niin raskaana että se vie pitkän aikaa kaiken energian ja ei kykene olemaan arjessa täysillä mukana lapsille. Siitä tulee entistä pahempi mieli.
 
Kissa pöydälle sen miehen kanssa, joko sentilleen 50/50, myös ruuassa ja lastenvaatteissa yms ja lopuilla omia asioita tai sitten rupeatte hoitamaan Yhdessä Yhteistä talouttanne jossa kaikki on yhteistä, eikä vain sinun rahasi ruokakaupassa.
 
En ihan sanatarkkaan lukenut ketjua, mutta...

Mitä jos kävisitte yhdessä pankissa keskustelemassa siitä, että saisitteko pankkilainaa noille kulutusluotoille? Onko teillä takaajaa? Paljonko lainoja on kaikkiaan? Jos yhdistäisitte kaikki visa ym luotot ja maksaisitte niitä parisensataa kuussa pois, niin pärjäisittekö? Entä auttaisiko yhtään, jos ottaisitten vaikka puoleksi vuodeksi lyhennysvapaata asuntolainasta (tämä yleensä käy melko helposti) ja pistäisitte ne kaikki kulutusluottojen lyhennykseen.

Asunnon myyminen toki auttaa, jos sieltä rahaa tulee, mutta ottakaa huomioon että teillä menee sitten vuokraan kuitenkin melkolailla sama raha.
 
Jaksamista teille uusille "tiedottomille".

Itselläni on luottotiedot olleet pois lähes koko aikuisikäni. Nyt kolmekymppisenä kyllä harmittaa kun ei voi unelmoidakaan omakotitaloista sun muista normaaliin aikuiseen elämään liittyvistä asioista. Olen kuitenkin sopeutunut tilanteeseen. Ei tässä nyt muu auta kuin elää silti. On jo iso asia jos toisella puolisolla on luottotuiedot kunnossa. Silloin voi kuitenkin omaisuutta hankkia toisen nimiin (esim. meillä auto, kodinkoneiden osamaksut, nettikaupat yms).

Vanhemmille kannattaa kertoa. Itsekkin vuosikausia piilottelin ongelmiani, mutta kun lopulta uskaltauduin vanhemmilleni kertomaan olen saanut paljon apua. Omat vanhempani ovat myös tavattoman keskiluokkaisia ja "kunnollisia" ihmisiä. Ovat kuitenkin ymmärtäneet, ovat esim taanneet nettiliittymäni, puhelinliittymäni yms. Nyt jopa harkitsevat takaavansa minulle lainan, jolla saisin ulosotot maksettua. Tämä olisi minulle iso asia, sillä valmistuin juuri korkeakoulusta ja on aika alkaa tienaamaan. Ei vaan palkkatyö hirveästi innosta kun käteen jäisi pahimmassa tapauksessa vähemmän kuin nyt tuilla eläessä (tuistaei mene ulosottoa).

On myös muistettava, että velat vanhenevat aikanaan. Edes velkavankeus ei ole ikuinen. Itse olen siinä tilanteessa, että muutaman vuoden päästä kaikki velkani vanhenevat ja luottotiedot palaavat siitä muutaman vuoden päästä. Yritän kuitenkin yhä päästä velkajärjestelyyn. Siihen en kuitenkaan helposti päsäe, sillä velkani ovat syntyneet nuoruuden huumeriippuvuuden takia. Teillä kuitenkin parempi tilanne, kun velat ovat ns. "kunniallisia".

Itse olen tämän asian kanssa jo vuosia elänyt, enkä asiaa ajattele edes joka viikko. Virheistä maksetaan. Mutta ei elämä silti ole ohi.
 
Paljonko teillä on asuntolainaa? Onko okt vai mikä? Pystyisittekö myymään kämpän ja ostamaan pienemmän ja edullisemman? Mä olen kolmelapsisen perheen keskimmäinen, ja ollaan asuttu valtaosa mun elämästäni kolmiossa.

Onko teillä myytävää omaisuutta? Kaikki turha pois ja maksat niillä laskuja. Lisäksi karsit _kaikki_ ylimääräiset menot pois. Ei lehtitilauksia, kilpailuta sähkö, netti, vakuutukset ennen kuin sulta menee luottotiedot (tänään!). Vaatetta vaan alesta, kirppareilta. Harrastukset superedulliseen tai ilmaiseen. Ruokalistan kanssa kauppaan, paljon edullisia ruokia (keittoja, laatikoita, kasvisruokaa).
 
En halua missään tapauksessa ketään millään tavalla moittia tms mutta puhtaasta mielenkiinnosta haluaisin tietää, että mitä te ootte ostaneet niillä kulutusluotoilla ym joiden takia olette nyt pulassa?Mihin tarkoitukseen alunperin ootte alkanu niitä ottaa?
 
Mitään lehtiä ei tule. Kirppikseltä olen ostanut aina omat ja lasten vaatteet, vain kengät uutena. Alesta toki joskus ostan uusia ja isovanhemmat kyllä ostaa lapsille tarpeen tullen vaatteita mielellään. siinä kohtaa ei ole enää siis "säästettävää". Välillä myyn kirppiksellä joten saan vähän extraa :)

Ruoka tehdään pääosin itse ja edullisimmista päästä.

Vakuutukset vaihdettiin juuri edullisimpiin. Netti on miehen nimissä. Mulla on työsuhdenpuhelin.

Mä olen ihan valmis muuttamaan asumaan halvemmin, kolmioon vaikkapa. Stressaa vaan, että saako sitä vuokra asuntoa ja jos tilanne kärjistyy miehenkanssa, tuleeko tässä vielä erokin. Parisuhde ei muutenkaan voi hyvin.

Takaajaa ei ole uuteen lainaan.
 
kaikkeen mahdolliseen. Olin miehen kanssa aina aika pienituloinen, joten huonekaluihin, vaatteisiin...kaikkeen mahdolliseen. Ja kun siihen kierteeseen joutuu, niin se vaan on loputon suo. Välillä kun oli luottoa sinne sun tänne, otettiin joku isompi, jolla kuitattiin kaikki pois. Ja taas kun tarvitsi jotain, niin sama kierre alusta. Joo, todella tyhmää, saa kyllä moittiakin, moitin itsekin...
 
Kulutusluotot on tullut jo siinä kohtaa kun muutin 18v kotoa pois ja piti maksaa vuokravakuuksia yms. ostaa huonekaluja jne. (halvimpia mahdollisia, käytettyjä mutta maksaa nekin)
Myöhemmin avoero esikoisen isästä ja taas muutto, vuokravakuudet jne....
Sittemmin uusi luotto, yrittää maksaa edellisiä pois.
Tovi kotihoidontuella, työtilanteen muuttuminen -> vippiä hädissään....
Ulkomaanmatka-->visa
ja taas luottoa jolla maksaa noita pois. Koko homma levisi käsiin :-(
Mitään hulppeaa ja kivaa en ole ostellut.
 
Jaksamista teille uusille "tiedottomille".

Itselläni on luottotiedot olleet pois lähes koko aikuisikäni. Nyt kolmekymppisenä kyllä harmittaa kun ei voi unelmoidakaan omakotitaloista sun muista normaaliin aikuiseen elämään liittyvistä asioista. Olen kuitenkin sopeutunut tilanteeseen. Ei tässä nyt muu auta kuin elää silti. On jo iso asia jos toisella puolisolla on luottotuiedot kunnossa. Silloin voi kuitenkin omaisuutta hankkia toisen nimiin (esim. meillä auto, kodinkoneiden osamaksut, nettikaupat yms).

Vanhemmille kannattaa kertoa. Itsekkin vuosikausia piilottelin ongelmiani, mutta kun lopulta uskaltauduin vanhemmilleni kertomaan olen saanut paljon apua. Omat vanhempani ovat myös tavattoman keskiluokkaisia ja "kunnollisia" ihmisiä. Ovat kuitenkin ymmärtäneet, ovat esim taanneet nettiliittymäni, puhelinliittymäni yms. Nyt jopa harkitsevat takaavansa minulle lainan, jolla saisin ulosotot maksettua. Tämä olisi minulle iso asia, sillä valmistuin juuri korkeakoulusta ja on aika alkaa tienaamaan. Ei vaan palkkatyö hirveästi innosta kun käteen jäisi pahimmassa tapauksessa vähemmän kuin nyt tuilla eläessä (tuistaei mene ulosottoa).

On myös muistettava, että velat vanhenevat aikanaan. Edes velkavankeus ei ole ikuinen. Itse olen siinä tilanteessa, että muutaman vuoden päästä kaikki velkani vanhenevat ja luottotiedot palaavat siitä muutaman vuoden päästä. Yritän kuitenkin yhä päästä velkajärjestelyyn. Siihen en kuitenkaan helposti päsäe, sillä velkani ovat syntyneet nuoruuden huumeriippuvuuden takia. Teillä kuitenkin parempi tilanne, kun velat ovat ns. "kunniallisia".

Itse olen tämän asian kanssa jo vuosia elänyt, enkä asiaa ajattele edes joka viikko. Virheistä maksetaan. Mutta ei elämä silti ole ohi.

Hienoa, että olet saanut elämäsi kuntoon! Yksi asia vaan särähti korvaan - tuo, että jäisit odottamaan velkojen vanhenemista. Hae nyt hyvä ihminen töitä heti valmistuttua, koska muuten se on vaikeaa muutaman vuoden kuluttua! Ja mieti myös niitä velkojia - ei meitä ainakaan kovin vuokranantajina naurata, kun on pari tonnia saamatta eräältä + kämppä vaati melkoisen remontin. Eli mielestäni ei ole kyllä moraalisesti oikein jättää velkoja maksamatta, jos vaan olisi mahdollisuus siihen. Onnea joka tapauksessa valmistumisen jälkeiseen elämään! =)
 
toinen samassa jamassa, olisi mukava kyllä jatkaa sunkanssa myöhemminkin näitä asioita miettien ja vertaistukea/ymmärrystä.... mutta en taida arvata meiliäni tänne laittaa....
 
Voi pyhä sylvi.Jos sulla luotot nyt kunnossa vielä niin ota isompi laina ja maksa velkasi pois. Sittenmaksat suunnitelman mukaan sen lainan pois. Helppoa. Niin mä tein ja ei menny luotot.
 
Yksi tuttu hoitaa lainojen maksuongelmia isossa pankissa, ja aina vannottaa kaikkia naisia hoitamaan/ ja olemaan tietoisia yhteisistä lainoista.

Aika usein pariskunnat ei puhu rahoista ja sitten valehdellaan että kaikki on hoidossa toiselle. Monet kuulee ekan kerran maksuongelmista pankista.

Jos alkaa hoitaa asioita heti kun ongelmia ilmenee, pääsee niistä helpommalla. Ja molempien pitää hoitaa yhdessä varsinkin jos ollaan avioliitossa, on yhteisiä lainoja tai lapsia. Jos mies ei kotona puhu, niin sitten aika perheneuvojalle tai yhteinen aika velkaneuvontaan. Pakko vaan saada jotenkin yhdessä homma hoitoon.
 
Itsekäs mies sulla! Te olette nyt PERHE, ei vissiin tajua...

Meillä semmoinen tilanne, että miehellä ulosotossa maksettavaa (nuoruuden mokia, ei tahallista...) sekä liäskis opintolainaa. Mulle on itsestään selvää, että maksetaan ne yhdessä pois, kunhan ensin valmistun ja sitten aletaan yhdessä myös säästämään omistusasuntoon käsirahaa.
 
Todella typerä ajatus ottaa isompi velka kuitatakseen aiemmat pienet velat, ei ole isompaankaan rahaa jos ei pienempiäkään pysty maksamaan, siittähän se kierre lähtee. AP väittää ettei ole mitään hulppeaa ja kivaa ostanut, silti on maksanut ulkomaan matkan visalla, ostellut huonekaluja joihin ei ole varaa yms. Siis kuin isot lainat teillä on jos miehes maksaa oman osuutensa eli 700 €, onko oikeasti noin pienillä tuloilla otettu laina jota maksetaan kuukaudessa 1 400€ + kulutusluotot+vipit?
 
Nyt teillä on ap on vaan istuttava miehesi kanssa pöydän ääreen ja keskusteltava tilanteesta. Sillä eihän ole sinun tehtäväsi yksin kantaa tuollaisia murheita!
Laitatte paperille ylös tulot ja menot. Laskette mikä on todellinen tilanne. Minkä verran teillä on yhteensä velkaa ja mitkä voisi olla mahdollisuutenne selviytyä.
Kun tämän teette ja merkkaatte kaiken paperille, niin kunhan pääsette velkaneuvojan luokse, niin hän näkee, että olette itsekin perehtyneet asiaan ja teillä on oma halu selvitä..

Puhumattomuus vain pahentaa asiaa, sen tiedän!!!

Voimia sinulle ap!!
 
Vaadi mies mukaan säästötalkoisiin, teette suunnitelman asiantuntijoiden kanssa (saitkin jo hyviä neuvoja edellisiltä).
Kituuttamista ehkä jonkin aikaa, vaatii uusia asenteita, mutta tulee hyvä mieli kun talous on hallinnassa. Voimia!
 
Meillä on ihan törkeän kallis yhtiövastike joka nousi roimasti muuton jälkeen :( tästä emme tienneet.

En nyt lähde erittelemään, mutta tosiaankaan mitään hulppeaa en ole ostanut aikoinaan vaan halvinta mitä itselleni ja sittemin pojalle sain kun erosin.

Koska en ole voinut luottaa mieheen taloudellisesti, hain visaa kun lähdimme ulkomaanmatkalle jonka kustansi häälahjaksi sukulaiset! toki käyttörahaa oli säästetty mutta minun oli pakko ottaa joku hätävara. Näin ollen minulla oli rahaa, kun miehellä ei ja nyt mä maksan yksin niitä pois kun en saanut kerrottua kunnolla hänelle kaikkea. Ihan omaa tyhmyyttäni.
 
haluan vielä jatkaa tätä "purkaustani" kun nyt aloitin. Mä olen lievästi masentunut tämän asian takia. Pitäisi saada ammattiapua, keskusteluapua.

Olen myös siksi masentunut, että rahatilanteen takia olen karsinut ihan kaiken pois itseltäni. En ole käynyt kampaajalla, ei harrastuksia, ei uusia vaatteita, kenkiä, meikkiä ei mitään.
Olen omistautunut täysin raskaudelle, äitiydelle viimeiset 3 vuotta. Töihin paluu helpotti vähän, toi uusia (työ)kavereita.
Ei pitäisi antaa näin suurta valtaa rahatilanne stressille ja pelkästään äitiydelle. Tiedän että tarvisin omaa aikaa, jonkun kivan menon joskus jonnekin. En raaski, en pysty, en halua.
Sitten suren kun en ikinä missään käy. Edes lenkillä, mikä ei maksa mitään! kerran pari viikossa innostun käymään, mutta sitten taas en, kun tuntuu että töiden jälkeen se tunti lenkillä on lapsilta pois.
Luulisi olevan varaa käydä siellä parturissa ilahduttamassa itsenään edes kerran kolmen kk sisällä.

En tiedä miten palauttaisin miehen maan pinnalle... hän vaan haaveilee ulkomaanmatkoista jne...
olen saamassa veronpalautuksia ihan kivasti, mutta ulosottoonhan ne menee ja hyvä että menee, velkaa minä niillä olisin maksanutkin pois. Mies vaan ei! hän lähtisi matkoille.
Ensinnäkin pöljä ajatus kahden alle 3v lapsen kanssa jo pelkästään ja toisekseen, mies ei vaan älyä ettei meillä ole varaa! tätä saan tolkuttaa tuon tuosta. Miksi minä olen se ainut "järje" ääni meillä? missä on toinen aikuinen?
 
Niin kohtuullisista summista kyse, että minä marssisin lakki kourassa vanhemmille ja lainaisin rahat, ennen kuin luottotiedot menevät. Aivan varmasti vanhemmat pitävät tätä parempana ratkaisuna.
 

Yhteistyössä