Niille joilla vanhemmat eronneet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Tuleeko teidän vanhemmat silti hyvin toimeen keskenään ja jos on uusia puolisoja niin miten heihin suhtautuvat? Mun äiti ja isä ovat eronneet jo yli 20 vuotta sitten mutta isä oli tossa välillä 10 vuotta melkein kokonaan pois meidän elämästä mutta nyt ollaan tekemisissä. Tiedän että isäni on tehnyt paljon vääryyttä äitiäni kohtaan mutta mulla alkaa mennä hermot kun äiti päivittäin haukkuu mulle isää ja nyt kun isällä on uusi naisystävä niin äitini tokaisi mulle että jos he tulevat jouluna meille niin hän ei tule. Miten itse suhtautuisitte tuollaiseen? Sanoisitteko että pysy sit kotonasi vai mitä tekisitte?
 
Isä ei tule toimeen äidin kanssa, eikä halua olla samassa huoneessa hänen kanssaan. Äiti taas on vähän järkevämpi tässä asiassa, mutta minkäs teet kun isä on jääräpää.
 
Ovat aina tulleet toimeen eikä kumpikaan ole toista haukkunut.


Erosta nyt jo 31v, ja viimeksi isällä ollessani niin isä pyysi minua välittämään äidille terveisiä että hän pääsee paikalle apuun mikäli tarvitaan.
(äitini isä on saattohoidossa ja kun aika koittaa ei taida olla arkun kantamiseen tarpeeksi miesväkeä, liian nuoria ja liian vanhoja miehiä vain)
 
Äiti ja isä tulevat kyl toimeen mut täytyy myöntää etten ole koskaan heitä nähny saman katon alla puolisoineen, siis kaikki 4 yhtäaikaa. Yleensä synttäreilläki käyvät "sattumoisin" äidin porukka juhlien alussa ja isän porukka juhlien lopussa. =) erosta on nyt jotain 25v
 
Mun vanhemmat on eronneet yli 20v sitten. Ensimmäisen vuoden tulivat toimeen hyvin, sitten välit tulehtui. Vuosikaudet eivät tulleet toimeen ollenkaan ja kaikki perhejuhlat (esim. rippijuhlat, yo-juhlat) meni niin, että isä saattoi käydä koululla tai kirkossa lahjashekin pikaisesti heittämässä, mutta ei tullut itse juhlaan, vaikka kuinka olisin anellut. Äiti olisi kyllä kestänyt isää, mutta isä ei äitiä.

Nykyään ovat sellaisissa väleissä, että mahtuvat sentään saman katon alle. Esikoinen kun syntyi, niin tein isälle selväksi, että ristiäiset ja meiän häät ynnä muut järjestetään vain kerran ja jos isää ei kiinnosta edes lastenlasten vuoksi unohtaa menneitä, niin saa mun puolesta olla kokonaan.

Mut se mun täytyy sanoa, että vaikka saman katon alle mahtuvat, niin silti saa olla ihan ylivarovainen molempien suhteen. Mitä vanhemmiksi mun äiti ja isä tulevat, niin sitä herkemmin ottavat nokkiinsa toisen sanomisista. Esim. kerran mun isä haki meitä äidin luota ja äiti ihan hyvää hyvyyttään sanoi, että ajele varovasti, kun on takapenkki täynnä kultaa, niin isä otti siitä nokkiinsa. Se alkoi mussuttaa, että kyllä hän osaa ajaa siinä missä muutkin ja että luuleeko mun äiti, ettei hän välitä lapsenlapsistaan yms yms. Ja samantapaisista asioista myös mun äiti ottaa nokkiinsa.

Eli kaiken kaikkiaan on melkoista nuorallatanssia mun isän ja äidin välit.
 
Mun vanhemmat ovat eronneet n. 36 vuotta sitten.
Tiedän isäni nimen, enpä juuri muuta.
Ei ole koskaan ottanut minuun yhteyttä ja eipä minullakaan enää sinne mitään asiaa ole.
Että ei ole ollut noita ongelmia koskaan.
 
Loistavasti. Joulua vietetään mutsilla niin, että sen herraseura, faija ja mutsipuoli tulee myös.
Ei mitään ongelmaa. Käyhän ne nelistään (siis mun vanhemmat puolisoineen) mökkireissuilla ja keikoilla ja vaikka missä. Juhlapäivinä vaikea saada lapsenvahtiakaan jos ne on keskenään sopineet jotain menoa :)

Erosta aikaa nyt 15 vuotta.
 
ovat eronneet muutama vuosi sitten,eivät tule keskenän toimeen eivätkä hyväksy toisen puolisoa :/ alkuun kävivät juhlissakin eri aikaan,mutta tein selväksi että jos meillä on lapsen ristiäiset klo 13 niin sinne jumalauta tulaan klo 13 eikä seuraavana päivänä :o :headwall:

vähän semmosta sumplimista aina ja mua käytetään välikätenä tyyliin "haeppa sielä isältäs mulle ne mun sukset,joulukoristeet,talvikengät,hopealusikat,valokuvat jne"
"sanoppa sille äidilles että ostaa veljelles kunnon kengät!"

ja semmosta :/
 
Eivät tule toimeen. Äiti inhoaa isän uutta avovaimoa, vaikka se tapasi sen vasta pari vuotta sitten.. (erosta siis jo reilu 10-vuotta). Faija tulee, jos pyytää, mut äiti aina nurputtaa. On se tähän asti tullut, kun oon sanonut, että mähän kutsun ne, jotka paikalle haluan, ja jokainen saa sit itse päättää, tuleeko vai ei.

Faijakaan nyt ei ihan mielissään äidin seurasta ole, mut eipä ole koskaan mitään pahaa siitä sanonut.
 
Ymmärrän tilantees aika hyvin.. Munkin äiti haukkui aina isää mulle ja ihan syystäkin ehkä (On tehnyt tod. kurjia temppuja mutsille). Kerran älähdin, että se on kuitenkin mun isä kenen kanssa mun pitäs olla tekemisissä enkä tahdo tietää mitä paskaa on vuosien varrella touhunnut.

Kuitenkin koen olevani vielä niiden lapsi jonka ei tarvitse ihan kaikkea tietää..

Kaikki ristiäiset tms. on ikäviä tilanteita, kun ei kumpikaan voi sietää toisiaan, mutsi vielä vähemmän. Sitten vaan kilpaillaan kumpi on mun lapsille tärkeempi :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Salamaseepra:
Ymmärrän tilantees aika hyvin.. Munkin äiti haukkui aina isää mulle ja ihan syystäkin ehkä (On tehnyt tod. kurjia temppuja mutsille). Kerran älähdin, että se on kuitenkin mun isä kenen kanssa mun pitäs olla tekemisissä enkä tahdo tietää mitä paskaa on vuosien varrella touhunnut.

Kuitenkin koen olevani vielä niiden lapsi jonka ei tarvitse ihan kaikkea tietää..

Kaikki ristiäiset tms. on ikäviä tilanteita, kun ei kumpikaan voi sietää toisiaan, mutsi vielä vähemmän. Sitten vaan kilpaillaan kumpi on mun lapsille tärkeempi :/

Ihan suoraan meiltä! :(
 
Meillä ei tule toimeen keskenään, erosta jo useampi vuosi aikaa. Kauheeta dissausta saa kuunnella puolin jos toisin, joskin vain toinen haukkuu toista syystäkin. Isän uutta puolisoa ei äitini halua edes nähdä, on mustis :D
 
ovat eronneet 12 vuotta sitten. mun äidillä oli eka pitkä suhde ja mun isällä muutamia lyhempiä nyt on kuitenkin että mun isällä on vähän pitempi suhde ja mun äidin mies jutuissa pysy edes enään mukana.

mutta hyvin ne toimeen tulevat mun äiti oli kutsunut jopa molemmat rippijuhliin kun oli nuorimman pikkuveljen.
 
Jos jompi kumpi ei ole tarpeeksi suvaitsevainen saapumaan paikalle, niin olkoot omassa seurassaan sitten. Minun mielipide tämä! Meilläkin on suvun kesken ongelmia ja minä jättäydyn suosiolla ulkopuolelle oman mieheni ja lapseni seuraan. Ei se helppo päätös ole, mutta pakko tehdä ettei oma lapsi joutuisi kärsimään suotta!
 
Ovat eronneet yli 20v sitten ja noooh, kyllähän noi nyt toimeen keskenään tulevat. isä oli se joka otti ja lähti ja taitaa tuntea edelleen jonkinverran syyllisyyttä siitä (ainakin sellanen kuva itselläni on). Äiti ihan asiallisesti kävisi isän kanssa kahvittelemassa sun muuta, mutta isä ei ole ihan niin innoissaan asiasta.
Ja kutsutaan kummatkin juhliin ja muihin tapahtumiin. Jos heistä itsestään tuntuu etteivät voi olla samassa tilassa, niin ei ole minun häpeäni. Itseltään se on pois. Ja kutsumme yleensä vaan äidin ja isän, emme isän uutta puolisoa ja ihan vaan siksi että Minä en niin paljon hänestä välitä.
 
Tulevat toimeen keskenään. Jopa kyläilevät toisillaan pari kertaa kuussa. Isällä on naisystävä ja hänkin tulee hyvin äitini kanssa toimeen. Tosin tämä kaikki tapahtuu vain silloin kun isälläni on raitis kausi meneillään (siis max. 3 päivää putkeen :( )
 
Onkohan nää täälläkin palstalla ex-puolisoitaan haukkuvat äiteet koskaan ajatelleet, että heidän lapset saattavat kahdenkymmenen vuoden kuluttua käydä samanlaista keskustelua tällä palstalla heistä ;)
 
Äiti ja isä ovat eronneet 24 vuotta sitten. Eivät ole juurikaan missään väleissä, eivät siis riidoissakaan sen enempää.
Varmaan yksi syy miksi eivät ole pitäneet jurikaan 20 vuoteen yhteyttä johtuu minusta. En ole halunnut tavata isääni, enkä halua vieläkään, tuskinpa koskaan. On tehnyt sen verran kauheuksia äidilleni ettei ymmärrykseni riitä. Äitini ei ole itse niistä ajoista puhunut mutta kaikki muut sukulaiset ja isänkin sukulaiset senkin edestä. Eikä isä kyllä ole koskaan ollutkaan kiinnostunut minun elämästäni.

Kun olin alle kouluikäinen ja näin vielä isääni silloin tällöin niin he tulivat ihan hyvin toimeen. Äiti jopa tykkäsi isän uudesta puolisosta (ovat kyllä nyt eronneet) ja toivoi että saisi isän paremmalle raiteille (ei kyllä sekään sitten onnistunut). Isä on kai näennäisesti pitänyt isäpuolestani (ovat olleet äidin kanssa nyt 20 vuotta yhdessä), mutta salaa varmaan vihannut koska isäpuoleni on minut kasvattanut. Omapahan on vikansa.

Ap:n äidin olisi jo aika alkaa unohtamaan. Jos sinä haluat viettää aikaa isäsi kanssa niin ehkä äitisi tulisi se jo sallia, tai jäädä sitten kotiinsa.
Jos itse haluaisin isään ottaa yhteyttä niin olettaisin että äidilläni ei olisi siihen vastaan sanomista.
 

Yhteistyössä