niiin väsynyt 3-vuotiaan alituiseen märinään ja syliin vänkäämiseen

[väsynyt maamo]

mä oon niin poikki. opinnoissa ollut rankka syksy ja harjottelu alkanut, joten uudessa työyhteisössä opiskelijana oleminen on yksistään jo rankkaa. Tähän vielä yh:na olo 3-vuotiaan tytön kanssa joka alkaa itkun heti kun päiväkodista haen. Sitä märinää ja kitinää kestää nukkumaanmenoon saakka. Häntä pitäis kantaa parkkikselta kolmanteen kerrokseen (ei hissiä), joka jumalan päivä tästä joudutaan käymään vääntö, että minä en kanna häntä. Sitten sisällä pitää päästä syliin, pitää olla sylissä kun teen ruokaa (huom. painaa 15 kg!) tai ihan sama mitä! Edes vessassa ei voi käydä ettei se tule kuuhistelemaan ja paukuttamaan oven taakse.

mä oon niin loppu. en jaksa yhtään tuota. en jaksa sitä, että mulla on taas vauva, vielä vaativampikin. nyt kaipaisin käytännön vinkkejä tilanteen laukaisemiseen. vai onko ainut apu vain aika?

ja mitkään rauhottumishetket ei auta, koska esim. 20 min rauhottumishetki sohvalla istuen ja jutellen tai lukien ei riitä. Sen pitäis saada kieppua siinä sylissä koko ajan.

mä pelkään millon mulla napsahtaa ja tartun tuohon kiinni. nyt jo karjun sille aika kohtuuttomasti välillä, väsyneenä. ei varmasti helpota tilannetta...

 

[Mars matkaan]

Laita lapsesi hoitoon pariksi viikoksi ja lähde reissuun.

 

[kurkkunaamio]

Saatko lapsen isälleen tai jollekin muulle aikuiselle välillä hoitoon, että saisit huilata?
Meidän 3,5 vuotias tyttö on kyllä myös hyvin sylinkaipuinen ja hellyydenkipeä, luulen, että se kuuluu tuohon ikään. Eli tuo kertomasi kuulostaa kyllä mielestäni ihan normaalilta, kun lapsella on ollut äitiä ikävä päiväkotipäivän ajan.

 

[Mars matkaan]

Tai anna jonkun adoptoida lapsesi.

 

["a p"]

Saatko lapsen isälleen tai jollekin muulle aikuiselle välillä hoitoon, että saisit huilata?
Meidän 3,5 vuotias tyttö on kyllä myös hyvin sylinkaipuinen ja hellyydenkipeä, luulen, että se kuuluu tuohon ikään. Eli tuo kertomasi kuulostaa kyllä mielestäni ihan normaalilta, kun lapsella on ollut äitiä ikävä päiväkotipäivän ajan.

no isä on kyllä kuvioissa mutta tulee kotiin vain kerran tai kaksi kuukaudessa. ollaan siis yhdessä, mutta mies töissä muualla. silloin ehkä hiukan helpompaa, mutta edelleen se on minä kenessä roikutaan.

isovanhemmille ehkä sais, mutta seki on niin säätämistä kun ovat työelämässä vielä.

 

["Niina"]

Oletko ollut työharjoittelussa kuinka kauan? Ajattelin jos tulet myöhemmin kotiin kuin ennen ja tytär ei ole tottunut vielä asiaan.

 

[kurkkunaamio]

Jotenkinhan sun pitäisi saada apua tuohon jaksamiseen ihan lapsenkin tähden. Eihän se tietenkään hänen vikansa ole, että sinulla on opiskeluissa rankka vaihe ja että joudut hoitamaan lasta melkein yksin. Neuvolaan vaikka juttelemaan ja sitä kautta toivon mukaan jotain apua saamaan.

 

[Aatamin akka]

Mikä yh se sellainen on joka on yhdessä lapsen isän kanssa? :O

 

["sama"]

Jos yhtään lohduttaa niin mulla melko samanlainen tilanne!
Tosin harjoittelu jo loppunut ja kouluun palattu, mutta omalla 3-vuotiaalla myös nyt joku ihme kitinämärinäsyli-vaihe(ollut jo pitemmän aikaa).
Aina on ollut todella reipas ja osannut puuhailla ja leikkiä itsekseen eikä ole ns. "roikkunut helmoissa", tiedä sitten mistä tuo nykyinen vaihe johtuu,KOKOAJAN pitäisi olla sylissä eikä leikeistä tule oikein mitään..