neuvolatäti kommentoi

En edes jaksanut kaikkea lukea kun tuli niin paha mieli joistain kirjoituksista. Meillä mies käy töissä ja ei todellakaan tuhlata mihinkään turhaan! Mutta silti rahat ei vaan yksinkertaisesti riitä. Töihin on varmaan pakko lähteä vaikka poika vasta1v1kk. Ja todellakin olisin mieummin kotona! Mutta kyllä sekin vie voimia että kaikki päivät ja yöt miettii riittääkö rahat vai e

 

En jaksanut lukea ketjua, koska se lähti menemään heti sellaiseen suuntaan että oksat pois. Sellainen juttu tuli vaan mieleen, että itse asun ulkomailla ja olen kotona 2-vuotiaan kanssa. Täällä saan jatkuvasti kuulla ihmettelyjä siitä, etten ole vienyt lastani hoitoon, vaikka "hän on jo niin vanha". Aika jännää, miten suuria eroja kultturien välillä onkaan.

 

Ihan pakko kommentoida Vierasta: en nyt muista sanoitko onko itelläsi lapsia? veikkaan että ei. niin tyhmältä nuo sun mielipiteet kuulosti. Tottakai äiti (tai isä) on pienelle lapselle paras hoitaja eikä vanhempien antamaa hoitoa voi mitenkään verrata pk:n hoitoon! tilannehan on täysin eri tunnetasolla, pk: hoitajat ym ovat siellä töissä ja heidän tehtävänsä ei ole olla "parempi" hoitaja kuin vanhemmat. Tottakai myös hoitosuhde on ammatillinen eikä siis mitenkään voi korvata tai olla "parempi" kuin lapsen ja vanhempien väalinetn.
Itses siis olen pk:ssa töissä eikä todellakaan tarkoitus ole olla millään tasolla kilpailemassa hoidon paremmuudesta. pakko olla provo tuo kirjoitus.

 

sori kirjoitusvirheet kun niin harmitti, ettei ehtinyt edes tarkistaa tekstiä...

 

Moi!
Ihmetyttää tämä kilpailu kotiäitiyden ja työssä käyvien äitien välillä. Lapset ovat erilaisia samoin kuin äidit/perheetkin, on eri tarpeita ja perhetilanteita. Ei töihin mennä aina rahankaan vuoksi, syitä voi olla monia: pätkätyöläisille loistavia työtilaisuuksia, ammattitaidon ylläpito jne.
Itse vien lapseni hoitoon n. 2vuotiaana ja toinen on jo silloin melkein 4v. Syynä hyvä työtilaisuus pätkätyöläiselle. Se herättää ristiriitaisia tunteita, kun on ollut kauan kotona ja varmasti itselleni "kamalampaa" kuin lapsilleni. Tavoitteena kuitenkin miehen kanssa mahd lyhyet päivät hoidossa.
ENiten ihmettelen niitä vanhempia jotka vievät lapsensa hoitoon kun on vapaapvä tai muita asioita hoidettavan, perusteena että kun ne niin tykkää olla siellä...onhan se vanhemmillekin helpompaa...

 

Aina riittää näitä ihmisiä joiden tarttee vaahdota oman ratkaisunsa erinomaisuudesta ja syyllistää muita jos tekevät omalla kohdallaan toisin.

Minusta neuvolantädin toimenkuvaan ei kuitenkaan kuulu ihmisten syyllistäminen.

Sen sijaan toivon kovasti, että joku kansalaisjärjestö saatika joku poliitikko Arkadianmäellä alkaisi tarmokkaasti ajaa asiaa, että saataisiin vanhempainvapaat pidemmiksi ts että päivrahoja maksettaisiin pidemmän aikaa kuin vain siihen asti kun lapsi on vasta alle vuoden vanha. Itse ei sellaiseksi aktivistiksi ehdi eikä jaksa ryhtyä- kun nyt sattuu olemaan piene lapsen työssäkäyvä äiti. Ja tuskin sitä energiaa ja aikaa on liiemmälti kotiäideillä ja -isilläkään.

Omalla pojallamme oli hoitaja kotona 10 kk iästä lähtien ja 2v 2kk iässä hän aloitti päiväkodissa. Sopeutumisessa meni n kuukausi. Kun siellä katselee niitä vuodenikäisiä, eivät he siellä samanlaista syliä voi saada kuin kotona, jos siellä on 4 alle 3v:tä per hoitaja ja välillä enemmänkin. Meidän 2v:kin kaipaa taatusti sitä syliä.

Niinpä toivoisinkin pidempien vanhempainvapaiden lisäksi myös vähemmän lapsia per hoitaja päiväkoteihin, ja ylipäänsä pienempiä ryhmiä. Kaikissa paikoissa (esim HKI kantakaupungissa) ei ole mitään mahdollisuutta saada lasta perhepäivähoitoon.