"vieras"
Tässä jälleen yksi surullinen kertomus siitä mitä tapahtuu, kun on rehellinen neuvolassa:
"Olen 23v ja minulla on 8kk lapsi. Ensimmäisillä äitiysneuvolakäynneillä kysyttiin päihteiden käytöstä ja minä typerys menin kertomaan totuuden. Olen kokeillut pilvenpolttoa 15vuotiaana kerran kavereiden kanssa. Sitä ennen ja sitä jälkeen en ole huumeita nähnytkään. Tästä nousi kamala haloo, varsinkin neuvolan työntekijän puolelta. Sairaalassa otettiin joka käynnillä huumetesti, ja se oli (tietenkin) negatiivinen.
Neuvolan täti laittoi minulle lähetteen hal-polille (huume alkoholi ja lääkeriippuvaisten äitien poli) jossa minua tentattiin oikein kunnolla. Kyseltiin mitä huumeita käytän, käytänkö suonensisäisiä ja miksi en voi tunnustaa huumeidenkäyttöäni. Lopuksi sanoi että kun tulen synnyttämään niin olisi lapsen parhaaksi että kerron lääkärille mitä huumeita olen käyttänyt.
Ja minähän en edelleenkään käytä mitään huumeita enkä alkoholia.
Laskettu aika meni yli ja synnytys käynnistettiin. Sanoivat että saan kivunlievitystä kun siltä tuntuu. Vauva ei kestänyt supistuksia ja hänen sydänäänensä romahtivat kolme kertaa. Kivut olivat helvetilliset, lääkettä en saanutkaan kun synnytys voisi keskeytyä.
Alatiesynnytystä yritettiin 17h ja päädyttiin hätäsektioon, puudutus epäonnistui ja lisää kipua aiheutti se kun vatsani revittiin auki. Nukuttivat sitten lopuksi. Tästäkin olen vähän katkera, en nähnyt lapseni syntymää enkä hänen ensimmäisiä hetkiä.
Minulla oli kipupumppu, josta huolimatta minulla oli kamalat kivut. En pystynyt liikkumaan moneen päivään, en edes asentoa sängyssä vaihtamaan. Huomasimme että pumppu vuotaa, lääkkeet menivät lakanoille. Sanoin tästä hoitajille, vastasivat vain että ei se vuoto haittaa."
Vauvan ollessa neljä päivää vanha, imetin häntä sängyllä kun eräs hoitajista tuli huoneeseen. Sanoi että lapseni viedään lastenosastolle. Miehen kanssa hätäännyttiin tietenkin, kyseltiin että mikä hätänä, vauva ei vaikuttanut kipeältä. Ei kuulemma tiennyt syytä, sanoi että voimme illalla mennä katsomaan vauvaa.
Isovanhempani olivat juuri tulossa sairaalaan katsomaan vauvaa ensimmäistä kertaa, tuli todella paha mieli heidän puolestaan, mummini varsinkin on todella (liian) ylihuolehtivainen, ja hänhän meni ihan paniikkiin kun kerroin vauvan menneen lastenosastolle ja syytä en tiedä.
Illalla menimme mieheni kanssa lastenosastolle ja sain vihdoin puhua lääkärin kanssa. Vauvalle oli tehty huumetesti ja siinä näkyi barbituraatit, tämän takia lapsi vietiin jos on vieroitusoireita. J*malauta, minä en edes tiennyt mikä barbituraatti on!! Selvisi sitten että minulle oli leikkaussalissa sitä annettu, tämän takia näkyi vauvalla.
Hoitajat olivat koko sairaalassa olo ajan minulle todella tylyjä. Esim.viimeisenä yönä otin vauvan rinnalle illalla klo 22.00. Nukahti viereeni, ja aina kun nostin hänet omaan sänkyyn niin tuli itku. En nukkunut yhtenäkään yönä kuin pari hassua tuntia, huone oli todella kylmä (minulla oli vaatteet päällä, kylpytakki päällä, ja kolme peittoa, silti oli kylmä) eli olin todella todella väsynyt. Kolmen maissa yöllä pyysin että hoitajat antaisivat korviketta että saisin edes vähän nukkua.
Eivät suostuneet. Vauva oli rinnalla ilta kymmenestä aamu seitsemään ja minä valvoin koko tämän ajan.
Moittivat minua huonoksi äidiksi kun en syö kalaa, ja olivat muutenkin todella kylmiä minua kohtaan
Minua tuli osastolle tapamaan myös psykiatri, joka ensimmäiseksi voivotteli kun en näyttänyt onnelliselta, "vai johtuuko se siitä että olet kipeä". Tosi törkeästi sanottu, olin todella onnellinen vauvasta ja ärsyyntynyt koko sairaalaan, ja tottakai olin kipeä kun oli iso leikkaus tehty ja jouduin olemaan ilman kipulääkettä. Huumeiden takia psykiatri tuli, jonkin aikaa lässytti ja jätti minut rauhaan.
Tämän jälkeen tuli perhetyöntekijä, ehdotti että tulisi meille kotiin muutaman kerran viikossa auttelemaan. Voisi esim. käydä kanssani kaupassa, tai jäädä vauvani kanssa meille kotiin jos minun pitää jossakin käydä.
Hitto vie, kyllä minä itsekin osaan kaupassa käydä! Ja jos jossakin tarvitsee käydä niin mies jää vauvan kanssa kotiin. Rouva kertoi että hänellä on asiakkaina yh-äitejä, teiniäitejä, ja MYÖS TOINENKIN PÄIHDEÄITI.
Ehdotti myös jos suostuisin jonkinlaiseen päihdeohjelmaan, hän tulisi silloin tällöin meille kotiin (ilmoittamatta) tekemään minulle huumetestin. Tuossahan ei ole mitään järkeä, mitäs jos meillä sattuisi olemaan vieraita, mitähän heille sanoisimme kun vieras nainen tulee ovelle ja sitten kanssani vessaan?
Sovimme tämän naisen kanssa että keskustelen kotona mieheni kanssa ja ilmoitamme sitten hänelle tahdommeko apua vai emme. Ja emme tietenkään tuollaista apua kaipaa, tästä ilmoitimme ja meistä tehtiin lastensuojeluun ilmoitus.
Lastensuojelu kävi meillä, totesivat että kaikki on hyvin. Sovimme vielä että pidämme yhteisen palaverin, minä+mieheni+vauva, lastensuojelun työntekijät, perhetyöntekijä ja tämä neuvolan akka. Neuvolan akka ei koskaan tullut paikalle. Palaveri meni ok, lastensuojelun kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.
Jokin aika sitten lastensuojelusta tuli raportti, siinä luki miksi ja kuka on tehnyt ilmoituksen, oli yhteenveto palaverista yms. Ja tässä raportissa luki mm. että minulla on ollut lääkkeiden väärinkäyttöä, mielenterveysongelmia, mieheni on ollut huumevieroituksessa ja että koska olen jättänyt raskaana ollessani monta neuvolakäyntiä väliin, niin kehotettiin nyt lapsen kanssa käydä kaikilla sovituilla ajoilla.
Minä en ole koskaan käyttänyt lääkkeitä väärin, minulla ei ole mielenterveysongelmia, mieheni ei todellakaan ole missään vieroituksessa ollut enkä yhtäkään neuvolakäyntiä ole jättänyt väliin.
Minulla lukee nyt potilastiedoissani että olen päihdeäiti, ja minulle ei tulevaisuudessa voida määrätä esim.vahvoja kipulääkkeitä. Näin eräs lääkäri minulle sanoi kesällä.
Onko tämä oikein? Olenko vain "yliherkkä", vai onko neuvolan yms työntekijät tehneet väärin? Tämä oli ensimmäinen ja tod.näk viimeinen lapseni, niin en tiedä millaista tuon toiminnan pitäisi olla. Tämä on vaikuttanut jo parisuhteeseenkin, en uskalla harrastaa seksiä sillä pelkään niin kovaa raskaaksi tulemista. En halua kokea tuota kaikkea uudestaan. Raskaus oli vaikea (pahoinvointia alusta loppuun, laihduin viimeisillä viikoilla muutaman kilon), synnytys oli vaikea ja toipuminen oli vaikea.
Kaksi viikkoa synnytyksestä minulle tuli kohtutulehdus. Jouduin sairaalaan ja siellä ihmeteltiin kovasti kun en ollut saanut kotiin särkylääkkeitä vaikka olin monta päivää leikkauksen jäljiltä tosi kipeä. "
Teksti löytyy alla olevasta linkistä
Neuvolassa "avautuminen" ei kannata - Biovanhemmat - Suomi24
Täytyy sanoa että yhteiskunnassa ei kaikki ole hyvin....... Parantamisen varaa lienee AIKA PALJOOOOONNNNNN.
Mäkin valehtelin neuvolassa että olen absolutisti, todellisuudessa otan saunakaljan silloin tällöin, jouluna punkkua, terästettyä glögiä sekä käyn bilettämässä silloinkun aika antaa myöten kuten nyt tulevana perjantaina baari kutsuu. ....
"Olen 23v ja minulla on 8kk lapsi. Ensimmäisillä äitiysneuvolakäynneillä kysyttiin päihteiden käytöstä ja minä typerys menin kertomaan totuuden. Olen kokeillut pilvenpolttoa 15vuotiaana kerran kavereiden kanssa. Sitä ennen ja sitä jälkeen en ole huumeita nähnytkään. Tästä nousi kamala haloo, varsinkin neuvolan työntekijän puolelta. Sairaalassa otettiin joka käynnillä huumetesti, ja se oli (tietenkin) negatiivinen.
Neuvolan täti laittoi minulle lähetteen hal-polille (huume alkoholi ja lääkeriippuvaisten äitien poli) jossa minua tentattiin oikein kunnolla. Kyseltiin mitä huumeita käytän, käytänkö suonensisäisiä ja miksi en voi tunnustaa huumeidenkäyttöäni. Lopuksi sanoi että kun tulen synnyttämään niin olisi lapsen parhaaksi että kerron lääkärille mitä huumeita olen käyttänyt.
Ja minähän en edelleenkään käytä mitään huumeita enkä alkoholia.
Laskettu aika meni yli ja synnytys käynnistettiin. Sanoivat että saan kivunlievitystä kun siltä tuntuu. Vauva ei kestänyt supistuksia ja hänen sydänäänensä romahtivat kolme kertaa. Kivut olivat helvetilliset, lääkettä en saanutkaan kun synnytys voisi keskeytyä.
Alatiesynnytystä yritettiin 17h ja päädyttiin hätäsektioon, puudutus epäonnistui ja lisää kipua aiheutti se kun vatsani revittiin auki. Nukuttivat sitten lopuksi. Tästäkin olen vähän katkera, en nähnyt lapseni syntymää enkä hänen ensimmäisiä hetkiä.
Minulla oli kipupumppu, josta huolimatta minulla oli kamalat kivut. En pystynyt liikkumaan moneen päivään, en edes asentoa sängyssä vaihtamaan. Huomasimme että pumppu vuotaa, lääkkeet menivät lakanoille. Sanoin tästä hoitajille, vastasivat vain että ei se vuoto haittaa."
Vauvan ollessa neljä päivää vanha, imetin häntä sängyllä kun eräs hoitajista tuli huoneeseen. Sanoi että lapseni viedään lastenosastolle. Miehen kanssa hätäännyttiin tietenkin, kyseltiin että mikä hätänä, vauva ei vaikuttanut kipeältä. Ei kuulemma tiennyt syytä, sanoi että voimme illalla mennä katsomaan vauvaa.
Isovanhempani olivat juuri tulossa sairaalaan katsomaan vauvaa ensimmäistä kertaa, tuli todella paha mieli heidän puolestaan, mummini varsinkin on todella (liian) ylihuolehtivainen, ja hänhän meni ihan paniikkiin kun kerroin vauvan menneen lastenosastolle ja syytä en tiedä.
Illalla menimme mieheni kanssa lastenosastolle ja sain vihdoin puhua lääkärin kanssa. Vauvalle oli tehty huumetesti ja siinä näkyi barbituraatit, tämän takia lapsi vietiin jos on vieroitusoireita. J*malauta, minä en edes tiennyt mikä barbituraatti on!! Selvisi sitten että minulle oli leikkaussalissa sitä annettu, tämän takia näkyi vauvalla.
Hoitajat olivat koko sairaalassa olo ajan minulle todella tylyjä. Esim.viimeisenä yönä otin vauvan rinnalle illalla klo 22.00. Nukahti viereeni, ja aina kun nostin hänet omaan sänkyyn niin tuli itku. En nukkunut yhtenäkään yönä kuin pari hassua tuntia, huone oli todella kylmä (minulla oli vaatteet päällä, kylpytakki päällä, ja kolme peittoa, silti oli kylmä) eli olin todella todella väsynyt. Kolmen maissa yöllä pyysin että hoitajat antaisivat korviketta että saisin edes vähän nukkua.
Eivät suostuneet. Vauva oli rinnalla ilta kymmenestä aamu seitsemään ja minä valvoin koko tämän ajan.
Moittivat minua huonoksi äidiksi kun en syö kalaa, ja olivat muutenkin todella kylmiä minua kohtaan
Minua tuli osastolle tapamaan myös psykiatri, joka ensimmäiseksi voivotteli kun en näyttänyt onnelliselta, "vai johtuuko se siitä että olet kipeä". Tosi törkeästi sanottu, olin todella onnellinen vauvasta ja ärsyyntynyt koko sairaalaan, ja tottakai olin kipeä kun oli iso leikkaus tehty ja jouduin olemaan ilman kipulääkettä. Huumeiden takia psykiatri tuli, jonkin aikaa lässytti ja jätti minut rauhaan.
Tämän jälkeen tuli perhetyöntekijä, ehdotti että tulisi meille kotiin muutaman kerran viikossa auttelemaan. Voisi esim. käydä kanssani kaupassa, tai jäädä vauvani kanssa meille kotiin jos minun pitää jossakin käydä.
Hitto vie, kyllä minä itsekin osaan kaupassa käydä! Ja jos jossakin tarvitsee käydä niin mies jää vauvan kanssa kotiin. Rouva kertoi että hänellä on asiakkaina yh-äitejä, teiniäitejä, ja MYÖS TOINENKIN PÄIHDEÄITI.
Ehdotti myös jos suostuisin jonkinlaiseen päihdeohjelmaan, hän tulisi silloin tällöin meille kotiin (ilmoittamatta) tekemään minulle huumetestin. Tuossahan ei ole mitään järkeä, mitäs jos meillä sattuisi olemaan vieraita, mitähän heille sanoisimme kun vieras nainen tulee ovelle ja sitten kanssani vessaan?
Sovimme tämän naisen kanssa että keskustelen kotona mieheni kanssa ja ilmoitamme sitten hänelle tahdommeko apua vai emme. Ja emme tietenkään tuollaista apua kaipaa, tästä ilmoitimme ja meistä tehtiin lastensuojeluun ilmoitus.
Lastensuojelu kävi meillä, totesivat että kaikki on hyvin. Sovimme vielä että pidämme yhteisen palaverin, minä+mieheni+vauva, lastensuojelun työntekijät, perhetyöntekijä ja tämä neuvolan akka. Neuvolan akka ei koskaan tullut paikalle. Palaveri meni ok, lastensuojelun kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.
Jokin aika sitten lastensuojelusta tuli raportti, siinä luki miksi ja kuka on tehnyt ilmoituksen, oli yhteenveto palaverista yms. Ja tässä raportissa luki mm. että minulla on ollut lääkkeiden väärinkäyttöä, mielenterveysongelmia, mieheni on ollut huumevieroituksessa ja että koska olen jättänyt raskaana ollessani monta neuvolakäyntiä väliin, niin kehotettiin nyt lapsen kanssa käydä kaikilla sovituilla ajoilla.
Minä en ole koskaan käyttänyt lääkkeitä väärin, minulla ei ole mielenterveysongelmia, mieheni ei todellakaan ole missään vieroituksessa ollut enkä yhtäkään neuvolakäyntiä ole jättänyt väliin.
Minulla lukee nyt potilastiedoissani että olen päihdeäiti, ja minulle ei tulevaisuudessa voida määrätä esim.vahvoja kipulääkkeitä. Näin eräs lääkäri minulle sanoi kesällä.
Onko tämä oikein? Olenko vain "yliherkkä", vai onko neuvolan yms työntekijät tehneet väärin? Tämä oli ensimmäinen ja tod.näk viimeinen lapseni, niin en tiedä millaista tuon toiminnan pitäisi olla. Tämä on vaikuttanut jo parisuhteeseenkin, en uskalla harrastaa seksiä sillä pelkään niin kovaa raskaaksi tulemista. En halua kokea tuota kaikkea uudestaan. Raskaus oli vaikea (pahoinvointia alusta loppuun, laihduin viimeisillä viikoilla muutaman kilon), synnytys oli vaikea ja toipuminen oli vaikea.
Kaksi viikkoa synnytyksestä minulle tuli kohtutulehdus. Jouduin sairaalaan ja siellä ihmeteltiin kovasti kun en ollut saanut kotiin särkylääkkeitä vaikka olin monta päivää leikkauksen jäljiltä tosi kipeä. "
Teksti löytyy alla olevasta linkistä
Neuvolassa "avautuminen" ei kannata - Biovanhemmat - Suomi24
Täytyy sanoa että yhteiskunnassa ei kaikki ole hyvin....... Parantamisen varaa lienee AIKA PALJOOOOONNNNNN.
Mäkin valehtelin neuvolassa että olen absolutisti, todellisuudessa otan saunakaljan silloin tällöin, jouluna punkkua, terästettyä glögiä sekä käyn bilettämässä silloinkun aika antaa myöten kuten nyt tulevana perjantaina baari kutsuu. ....
