Neuvoja...

[elli]

Hei vaan! Nyt tarvittaisi neuvoja kun taitaa olla ero tulossa. Taustoista sen verran että olin reilut 5 vuotta kotona hoitamassa lapsia ja palasin keväällä työhöni. Elämämme sujui suht tasaisesti kun olin kotona ja luonnollisesti tein kaikki kotityöt kun kerran siellä olin. Mieheni tekee vuorotöitä ja remontoi vapaillaan taloamme.
Mutta kun... nyt kun minäkin käyn työssä (+työmatkoihin menee yli 2 tuntia päivässä), niin kotityöt tuntuvat ylivoimaisilta hoitaa yksin. Mieheni mielestä ne ovat vaimon hommia ja sitä varten hän on vaimon hankkinut.
Pitkällisen väännön jälkeen hän on nyt kuukauden verran yrittänyt osallistua hommiin. Vuorotöiden vuoksi hänellä saattaa olla jopa 4 arkivapaata viikonloppuvuorojen jälkeen. Mutta hän on kireä kuin viulunkieli ja on jo kaksi kertaa käynyt päälleni .
Mielestäni kotityöt (kaupassa käynti, ruoan laitto, pyykit, siivous yms.) tulisi jakaa puolisoiden kesken, tai edes niin että se tekisi joka ehtii. Mutta hän on tottunut makoilemaan vapaapäivät sohvalla tv:tä katsellen, remppaa hän tekee sykäyksittäin parin-kolmen kuukauden pätkissä palkatun rakennusmiehen kanssa ja kokee että kun hän käy töissä ja tekee silloin tällöin remppaa, niin vaimon tulee tehdä kaikki muut työt aina.
Eilen illalla yritin taas jutella asiasta, mutta hän ei kuulemma halua puhua kanssani koska naamani ärsyttää häntä niin että tekisi vaan mieli antaa turpiin :O. Sitten hän ilmoitti, että aikoo jakaa rahamme (meillä on aina ollut yhteinen tili ja yhteiset menot ja tulot), niin että hänen palkkansa menee hänen omalle tilille, kun hän on kuulemma jo tarpeeksi elättänyt minua. Minusta taas se ei ole elättämistä jos olen 24h/vrk hoitanut lapsia ja kotia vuosikausia. Samalla hän alkoi puhua erosta, että hän ottaa auton kun se on hänen nimissä.
Meillä ei ole avioehtoa, eli voiko hän ottaa esim. auton? Minun mielestäni kaikki on yhteistä siihen saakka kun ero astuu voimaan ja sitten jaetaan yhteinen omaisuus.

Osaatteko neuvoa mitä minun nyt kannattaisi tehdä? Alan kyllä olla jo aika valmis eroon myös. Minua huolettaa vain lasten ja minun toimeentulo, palkkani on aikalailla pienempi kuin hänen, enkä tiedä kuinka selviäisimme pelkästään sillä.

Ohhoh! Tulipas tekstiä, toivottavasti joku jaksaa lukea ja antaa asiallisia neuvoja minulle. Etukäteen kiitäen .

 

[Epäreilu]

Miehesi kohtelee sinua todella epäreilusti, se on aivan selvä. On usein väistämätöntä, että kun arjen tasapaino perheessa muuttuu ja työnjako menee uusiksi, niin vene keikkuu. Miehesi ei halua tinkiä saavutetuista eduistaan ja sohvalla löhöilyistään, jos kerran on aikaisemminkin näin saanut toimia. Tuo on kuitenkin hälyyttävää, että hän alkaa käymään käsiksi ja puhuu, että turpiin mieli tekisi vetää. Ei ihme, että ero on mielessä. Kannattaisi mennä perheneuvolaan juttusille kysymään konkreettisia neuvoja ja ammattitukea ratkaisuillesi. Ei se omaisuuden jako ihan niin yksinkertaisesti mene, että miehesi osoittaa sormella, että hän ottaa tuon ja tuon. Rahamääräisesti kaikki tulisi jakaa tasan teidän kesken, koska avioehtoa ei ole, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa, siinä on sitten neuvottelun, toisinaan riitelynkin paikka. Tsemppiä! Usko siihen, että elämä kantaa. Kyllä varmasti tulet pärjäämään eron jälkeenkin, asioilla on ihmeellinen tapa järjestyä. Koita jaksaa!

 

[:)]

Minä ottaisin yhteyttä asianajajaan ja alkaisin tehdä eroa. Älä kerro miehellesi heti alusta, että olet ottamassa eroa, sitten vasta kun on pakko. Hyvin sinä tulet pärjäämään lasten kanssa, miehesi joutuu maksamaan lapsista elastusmaksua. Älä tuhlaa elämääsi tuollaisen miehen takia, jaksat ihan varmasti paremmin niin fyysisesti kuin henkisesti kun olet päässyt tuollaisesta keskenkasvuisesta nulikasta eroon.

 

[Essi]

Otapa nyt yhteyttä esim. paikkakuntasi oikeusaputoimistoon.