EspooGirl85
mä en ois uskonu ikinä kirjottavani mietteitäni, joita en ääneen uskalla sanoa tälläselle foorumille. Oon kumminkin pari päivää pohtinu elämääni. Elän ns. ihanassa suhteessa, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Elämä on seesteistä, ihanaa miltein parempaa kuin voi olla.. en oo koskaan ollut näin hyvässä suhteessa. Vaikka tätä on reilu puolivuotta vasta takana. Salama rakkaus, nopea yhteen muuttaminen. Kaikki toimii.. Mies tekee kaikkensa että mulla on hyvä olla - ja toki toisinpäin. Mutta silti mietin kannaattaako tämä.. Mulla meni omaan perheenseen välit tämän miehen takia, koska mun perhe ei hyväksy miestä yhden aika ison jutun takia.. tämä juttu ei näy meidän arjessa kuin silloin tällöin - mutta itse en katso tätä pahalla.. huonompikin voisi olla miehen pahe. Hän ei ole alkoholisti, vaan kannabiksen käyttäjä. Mutta se miksi pohdin että onko tämä kaikki mun rakkauden? arvoista.. ensinnäkin menetin perheeni.. ja yhdessä välissä mies totes että jos hän vain saisi niin ottaisi koska tahansa exänsä ja poikansa takaisin.. Se ei kumminkaan ole mahdollista koska elämä ei ole niin vaaleanpunaista. Löysin miehen yöpöydän laatikosta pienen pussin, joka oli täynnä exän lähettämiä rakkauskirjeitä ja kuvia heistä.. tuntuipa pahalle, helvetin pahalle.. Ex ei kumminkaan muute kummittele meidän elämässä ja he eivät ole tekemisissä. Mieheni ei mm. näe poikaansa koska exällä on yksinhuoltajuus. Ja pahin shokki oli että mies tuumas, että joskus haluaa kanssani myös yhteisiä lapsia muttei koskaan naimisiin. Mun unelmissa kumminkin ois häät ja en taas niin enää lapsista tiedä..mulla on kumminki kaks ihanaa omaa lasta.
ähh kommentoikaa!! jakakaa ajatuksia.
ähh kommentoikaa!! jakakaa ajatuksia.