H
harmahtavana
Vieras
Erottiin jokin aika sitten miehen kanssa (suhde kesti reilun vuoden).
Viimeeksi keskustellessamme minulla jäi moni asia epäselväksi ja viikonloppuna olisi tarkoitus jutella uudestaan.
Ennen eroa olimme jonkin aikaa erillään ja eroa edeltävänä iltana menin miehen luokse yöksi. Harrastimme seksiä ja nukuimme lähekkäin. Myös aamulla harrastimme seksiä.
Mies kertoi että hänestä tuntuu pahalta ajatus erosta mutta haluaa kuitenkin olla vapaa menemään. Etenki se tuntui hänestä liian lopulliselta, kun aiemmin olin sanonut, että jos erotaan en halua, että pidämme enää minkäänlaista yhtetyttä. Tämä sen takia, että rakastan miestä enkä siinä tilanteessa kykenisi ystävyyteen kun toivoisin enemmän. Emme kuitenkaan päässeet mihinkään ratkaisuun, niin että oltaisiin voitu jatkaa seurustelua ilman että häntä ahdistaisi.
Sovittiin lopulta että erotaan ja katsotaan jos joskus myöhemmin yritettäisiin uudestaan. Mies sanoi rakastavansa minua ja toivoi etten ainakaan lähtisi baarista miesseuraa hakemaan.
Ongelma tässä onkin nyt se, että mielestäni on ristiriitaista sanoa rakastavansa ja kuitenkin haluaa erota.
Onkohan kyse siitä ettei mies todellisuudessa rakastakaan mutta ei vain henno sitä minulle sanoa?
Sitäkin olen paljon miettinyt, että hän elää tällä hetkellä todella stressaavaa aikaa elämässään lisäksi taustalla on paljon käsittelemättömäksi jääneitä asioita menneisyydessä. Kokeeko hän mahdollisesti seurustelumme yhdeksi taakaksi lisää? mutta voiko tällöin edes rakastaa toista jos seurustelu on painolasti eikä turva? Masennuksen ja loppuun palamisen oireita on havaittavissa vaikka millä mitalla. Voisiko ero johtua tästä?
Se mihin nyt tarvitsen apua on, että kuinka saan miehen avautumaan ja puhumaan? Ei ole kovin herkkä puhumaan. Mistä lähden huomenna liikkeelle tavatessamme?
Ehkä tämä on nyt vain omien ajatusten keräilyä ja pohdintaa mutta mielelläni lukisin jos jollakin on jotain kommentoitavaa.
Viimeeksi keskustellessamme minulla jäi moni asia epäselväksi ja viikonloppuna olisi tarkoitus jutella uudestaan.
Ennen eroa olimme jonkin aikaa erillään ja eroa edeltävänä iltana menin miehen luokse yöksi. Harrastimme seksiä ja nukuimme lähekkäin. Myös aamulla harrastimme seksiä.
Mies kertoi että hänestä tuntuu pahalta ajatus erosta mutta haluaa kuitenkin olla vapaa menemään. Etenki se tuntui hänestä liian lopulliselta, kun aiemmin olin sanonut, että jos erotaan en halua, että pidämme enää minkäänlaista yhtetyttä. Tämä sen takia, että rakastan miestä enkä siinä tilanteessa kykenisi ystävyyteen kun toivoisin enemmän. Emme kuitenkaan päässeet mihinkään ratkaisuun, niin että oltaisiin voitu jatkaa seurustelua ilman että häntä ahdistaisi.
Sovittiin lopulta että erotaan ja katsotaan jos joskus myöhemmin yritettäisiin uudestaan. Mies sanoi rakastavansa minua ja toivoi etten ainakaan lähtisi baarista miesseuraa hakemaan.
Ongelma tässä onkin nyt se, että mielestäni on ristiriitaista sanoa rakastavansa ja kuitenkin haluaa erota.
Onkohan kyse siitä ettei mies todellisuudessa rakastakaan mutta ei vain henno sitä minulle sanoa?
Sitäkin olen paljon miettinyt, että hän elää tällä hetkellä todella stressaavaa aikaa elämässään lisäksi taustalla on paljon käsittelemättömäksi jääneitä asioita menneisyydessä. Kokeeko hän mahdollisesti seurustelumme yhdeksi taakaksi lisää? mutta voiko tällöin edes rakastaa toista jos seurustelu on painolasti eikä turva? Masennuksen ja loppuun palamisen oireita on havaittavissa vaikka millä mitalla. Voisiko ero johtua tästä?
Se mihin nyt tarvitsen apua on, että kuinka saan miehen avautumaan ja puhumaan? Ei ole kovin herkkä puhumaan. Mistä lähden huomenna liikkeelle tavatessamme?
Ehkä tämä on nyt vain omien ajatusten keräilyä ja pohdintaa mutta mielelläni lukisin jos jollakin on jotain kommentoitavaa.
